keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 139


Olavinlinna keväällä 1937

Tänään se tapahtui ja ihan juuri äsken. Eli nautin ensimmäisen kerran lämpimän Slanka-aterian. Kyseessä oli vihanneskeitto. Ja mitä mieltä ole ko. tuoteesta? Yksinkertaisesti sanoen, jos laihtuminen on aterian mausta kiinni niin sitten slankataan ja laihdutaan ihan iloisella ja hyvällä mielellä. Nautin aterian sellaisenaan, hivenen lämmitettynä, ja se vaan maistui paremmalta kuin mikään muu vihanneskeitto aiemmin. Olen siis tyytyväinen kokeiluuni!

Mutta nyt on tarpeen käsitellä taas kerran niitä Helsingin Sanomien julkaiseman artikkelin 12 myyttiä laihduttamisesta erilaisia myyttisanontoja. Tänään on vuorossa kahdeksan myytti eli ”Lihon, koska aineenvaihduntani on hidas”.

Hesarin asiantuntijat, joukossa myös alan suuri guru Pertti Mustajärvi, ovat sitä mieltä yhtenäisesti että kyseessä on taru, jota jotkut pitävät totena.  Kyseessä on siis harhaluulo, että eri ihmisten aineenvaihdunnassa olisi suuria eroja. Heidän näkemyksensä mukaan ero perusaineenvaihdunnassa eli lämmön tuotossa terveiden tavallisten ihmisten välillä on 50 – 100 kilokaloria vuorokaudessa. Eli mitätön ero koska ihmisen aineenvaihdunta on pääsääntöisesti 3000 kilokalorin molemmin puolin. Eli tämä ero ei selvitä kovinkaan hyvin eroja ihmisten energiankulutuksessa.

Kuitenkaan mikään erillinen ravintoaine, esimerkiksi chili tai ananas, joiden usein väitetään lisäävän energiankulutusta, ei sellaisenaan lisää tai vähennä ihmisen energiankulutusta. Asiantuntijoiden mukaan jos tällainen aine olisi olemassa niin ihmiskunnan liikalihavuusongelmaa ei olisi olemassakaan, vaan se olisi ratkaistu jo aikoja sitten.

Henkilökohtaisesti myönnän olevani aivan läski, ja en millään voi mainita aineenvaihduntaani hitaaksi ja edes ns. tavalliseksi. Mielestäni oman aineenvaihduntani on melkoisen nopea, ja joskus liiankin nopea. Joudun jopa pidättelemään syömisiä menojeni mukaisesti. Vältän syömistä niin että aineenvaihduntani ei toimi juuri samaan aikaan kun ei ole mitään mahdollisuutta sen luonnolliseen kierrätykseen.

Mutta tietenkin kyse on ravinnon sisältämän energian määrästä, ei läädusta eikä mistään muusta kuin juuri energian määrästä. Jos saan liikaa energiaan ja en pysty kuluttamaan sitä kaikkea, niin se muodostuu minääni läskiksi. Ja siitä on hankala päästä erooni, vaikka se on niin ylen helposti tullut.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 138


Preussin kuningas Fredrik II Suuri
soitaa huilulla barokkimusiikkia Basso continuon kanssa.

Olen ollut tänään kiltisti ja totellut täti Naapurin minulle, Annen myötävaikutuksella, antamaa ohjeistusta. En siis ole rynnännyt suin päin kuntosalille ja uimahallille.

Nyt kuitenkin kiirehdän suosittelemaan kolmiosaista hienoa TV-sarjaa, joka on toteutettu intohimoisesti ja asiaan todella hyvin paneutuen. Ohjelmasta on esitetty kaksi jaksoa ja kolmas lienee tulossa seuraavalla viikolla. Ensimmäinen osa on vielä katsottavissa noin kolmen viikon ajan, mutta kannattaa pitää kiirettä ja nauttia hienosta kuvallisesta kerronnasta, johon liittyy myös historiaa.

Kyseessä on nyt Areenassa esitettävä ”Se on barokkia” –sarja, ja sen löytää osoitteita: eis yksi http://areena.yle.fi/video/1311355467906 ja osa kaksi http://areena.yle.fi/video/1311959679915.
Itselleni tuo aikakausi on tullut erityisen tutuksi musiikin ansiosta, sillä ehdottomasti suurinta rakkauttani on barokkimusiikki. Miten useasti olen nähnytkään juuri barokkimusiikin keskittyvän elokuvan ”Tous les matins du monde” eli jotensakin ”Kaikki elämäni aamut” siis suomeksi.

Tämä elokuva kertoo kahden barokkisäveltäjän, melko tuntemattoman Sainte-Colomben ja hyvin tunnetun Marin Marais’n suhteesta ja heidän erilaista suhtautumistaan elämään ja taiteeseen. Saint-Colombe edustaa eräänlaista taiteen idealismia eli taitdetta taiteen vuoksi ja on siten eräänlainen uuden ajan airut. Marin Marais on perinteinen,jonkun palveluksessa  oleva ja mesenaatin kustaman taiteen edustaja.

Näiden kahden säveltäjän musiikit saavat elokuvan kautta uutta kansainvälistä huomiota. Musiikkitaustan elokuvaan on tuottanut Jordi Savall yhtyeineen. Marais’n ja Sainte-Colomben lisäksi elokuvassa kuului myös ranskalaisen François Couperinin ja Italialais-ranskalaisen Jean-Baptiste Lullyn musiikkia.

Toisaalta on tuntunut päivä hivenen hyödyttömältä. Kun olen helposti addiktoituva tyyppi, niin kerkesin tottumaan jo päivittäiseen rehkimiseen fillarilla istuen ja altaassa pulikoiden. Kun olen luvannut, niin lupaukseni takana seison tukevasti ja tyrnästi. Eivät ne kuntosali ja uima-allas mihinkään tuolta kylältä karkaa.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tapaaminen 19 ja dieettipäivä 137


Lapsuuteeni ja kuluaikoihin kuuluvat Vekan onnikat erinomaisen kiinteästi.
Koitti siis vihdoinkin tapaaminen, edellisestä oli kulunut jo kaksi viikkoa, mitä karmeita viikkoja ne olivatkaan. Oikeastaan Anne ei saisi pitää lomaa laisinkaan, sillä minäni on ollut sairaana koko kahden viikon periodin. Mutta ei ollut ruusun terälehdillä tanssimista tämäkään tapahtuminen, piikeillä pikemminkin hutkittiin.

Täti Naapuri heti ovesta sisään tullessaan heristi nyrkkiä ja totesin minut lievästi sanoen kahjuksi, koska oli kesken flunssan lähtenyt kuntosalille ja uimaan. Jouduin toki myöntämään hänen olevan enemmän kuin oikeassa. Kun vielä Anne yhtyi moitteisiin, niin olin kuin uitettu piski. Mutta oikeassahan he olivat ja minun parastani molemmat ajattelivat. Lupasi täti Naapurille pitää taukoa tulevaan maanantaihin saakka kaikessa kuntorehkimisessä. Tämä lupaus on nyt vahvistettu.

Täti Ope oli toteuttamassa kunnallista itsehallintoa, eli valtuuston kokouksessa. Hän lähetti minulle tilaamani purtilot täti Köksän välityksellä. Kiitos kaunis täti Opelle, joka muuten pitää blogia osoitteessa: http://annulin.blogspot.com/. Täti Open blogi on fiksumpi ja filmaattisempi kuin nämä sekoilut, onhan hän innokas ja nuori, jolla on elämänläheisempi maailmankuva kuin tällaisella vanhalla ja elämäänsä katkeroituneella äijällä, kuten Oskari Olematon on!
Tänään kävimme mm. keskustelua lääkärin roolista VLCD-projektissa, niin yksityisen osallistujan kuin kokonaisuudenkin kannalta. Itse olen tehnyt kahdesti aiemmin VLCD-projektin. Ensimmäisellä kerralla se onnistui nappinsa. Projekti tapahtui HYKSissä ja sitä valvoivat professorit, lääkärit ja hoitajat. Tietääkseni materiaalia käytettiin valmistuneeseen väitöskirjaan. Projekti kesti muutaman kuukauden ja olin siihen todella tyytyväinen. Elämä toi mukanaan vakavat sairaudet ja muut vaikeudet ja ne veivät pohjan projektin tekemältä työltä.

Toisen kerran laihdutin VLCD-tuotteiden avulla muutama vuosi sitten Kanta-Hämeen keskussairaalan laihdutusryhmässä. Silloinkin onnistuin loistavasti, porukan parhaana prosenttilaihduttajana, vaan homma loppui liian lyhyeen. Olisi pitänyt kestää vähintään kolminkertaisesti. Mutta kaikkea ei voi saada ja liikaa ei saa vaatia. Olin silloin tulokseen tyytyväinen, vaan en siihen miten jatkossa sitten retkahdin vähitellen ja paino nousi enemmän kuin vähitellen.
Nyt olen saanut ohjeet lääkäriltä ja terveydenhoitajalta, joka on mm. diabeteshoitaja, eli asiantuntemusta heillä riittää. Ja olen tietty jatkuvassa seurannassa, viikoittaisessa. Siitä heille kiitos kaunis, koska he jaksavat touhuta kanssani. Tämä on minulle sopiva yhdistelmä. Anne vastaa perustoiminnoista, terveydenhoitaja JR vastaa kaiken sujumisesta kuten pitää ja viimekädessä lääkärini vastaavat mahdollisista toimenpiteistä. Voiko ihminen enää laihtumisorganisaatiolta enempää toivoa?

Tänään otettiin sikavaakan tuloksia. Mielenkiintoisesti ja jopa yllättäen minäni rasvakudos oli pudonnut melkoisesti aiemmasta mittauksesta. Myös rinnanympärys oli pienentynyt merkittävästi. Ilmankos minulla ei ole enää kunnon tissejä. Onko se huono vai hyvä, se saa kukin blogini lukija päätellä itse.

Kun saan itseäni ja pienyhteisöämme miellyttävän tuloksen, pitää vaan ottaa oppia täti Naapurista. joka vaan on ilmiömäinen, niin yritän vähintään kerran kuukaudessa vierailla Annen luona ja jatkaa minäni seurantaa. Ihan yhtä päättäväisesti kuin täti Naapuri ja täti Sinen tekevät. Esikuvia minulla riittää.
Mutta tärkeintä on se, että me slankataan, kuten sanoo täti Ope! Ja on vaan niin oikeassa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 136


Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka laadullisesti viimeviikkoista kehnompana. Kun eilen myöhään illasta vasemman puolen puutumisen laantui niin tilalle tuli jostain syystä keuhkot.  Niihin kerääntyi nopeasti eritettä niin nopeasti, että hengitys muodostui vain pihinäksi. Ja lopulta nukkuminen oli taas jälleen vain yhtä tuskaa. Teki mieli ryhtyä jälleen nukkumaan työtuolissa, kuten niin vietin aiemmin monet yöni, silloin kun olin kokenut 
keuhkoveritulpan. Mutta yritin siis haukatta isompaa palaa elämästä kuin mihin rahkeeni riittivät. Epäonnistuin moisessa halussani.

Mielenkiintoiseksi elämä menee kuitenkin huomenna kun pitäisi mennä Hoikistamon läskikerhon tapaamiseen. Miten haluankaan ja myöskin tarvitsen tuota tapahtumaa! Se on ehdottomasti viikon kohokohtia. Lisäksi täti Ope on tuonut juopottelupulloni, tai saanut ne haltuunsa jaon luvannut tuoda ne minulle huomenna. Vihdoinkin pääsen ryyppäämään vaan en ryystämään. Ryystäminen ei ole terminä enää tämän päivän kieltä tai tapaa, mutta itse muistan lapsuudesta moisen performanssin.

Kyseessähän on kahvin juontiin oleellisesti liittyvä rituaali. Kahvikupista kaadetaan pieni määrä kahvia teevadille (miksi muuten moinen nimi ja kuitenkin olen kokenut ja nähnyt sitä käytettävän vain kahvia juotaessa?) ja sitten otetaan sokerinpala tyylikkäästi huulien väliin ja imetään kahvi teevadilta, joka on noin puolen sentin tai senti päässä huulista. Kahvi, joka on sokeroimatonta, kulkee kovalla imulla sokerin viriä pitkin suuhun ja siitä eteenpäin. Imettäessä kahvia teevadilta syntyy melkoinen ääni, jota ryystämisen ääneksi kutsutaan ja itse tapahtuma on ryystämistä.  En ole selvittänyt moisen performanssin alkuperää, mutta se lienee yhteydessä kahvin kuumuuteen. Ensinnäkin kahvi jäähtyy nopeammin teevadilla kuin kupissa. Toisekseen kun kahvi on sokeroimatonta, niin huulten välissä oleva sokeri, joka aiemmin on ollut kallista ja jopa harvinaista, saa makeutta.

Muistuu Marcel Proustin tavoin mieleeni paikallinen postinjakaja, joka kesällä tuli pyörällä ja talvella potkukelkalla, mutta aina ajoissa ja aamupäivällä sunnuntaita lukuun ottamatta. Kun hänelle talossa tarjottiin kahveeta, niitä tämä täti tarttui mielellään kahvikuppiin ja aloitti ryystämisen, kiire kun oli matkaa ja jakelua jatkamaan.
Muistin polut ovat todella mielenkiintoisia ja niistä voi hyvin lukea Marcel Proustin mahtavasta ja hienosta kirjassarjasta Kadonnutta aikaa etsimässä, joka on, painoksesta riippuen, noin 3000 – 4000 sivun mittainen järkäle muistin historiasta tai historiasta muistin mukaisesti kirjoitettuna. Kannattaa ryhtyä proustilaiseksi!

Hivenen meni pieleen laihduttamisesta, mutta olen nautiskellut tänäänkin. Vaniljaa olen käyttänyt eri muodoissa eli maustettuna niin puolukoilla kuin mustikoillakin. Sama on toteamukseni kuin mustaherukoidenkin kanssa, että ei siitä saa millään epäonnistunutta. Vielä on soseista kokeilematta omenasose, joka on tietenkin myös sokeroimatonta. Tosin uskon, että sekin on erinomaista ja aivan täydellistä kunhan sitä huomenna kokeilen, soseen sulettua pakasteesta. 

lauantai 25. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 135


Näin kuvaa huonettaan V. van Gogh.

Nyt vaan olen haukannut liian ison palan elämästä, tai ainakin yrittänyt haukata. Olen siinä hommassa lievästi epäonnistunut, joten tänään on kunto ollut enemmän kuin huono. Oikea puoli minusta on ollut puuduksissa ja olen jo ajatellut soittaa piippaaaaa-auton paikalle. Mutta illalla on olut jo hivenen paremmin. Ei kuitenkaan mitenkään mukavasti.

Tämä blogi ei kuki nyt enempää blokkaajan huonon yleistilan tähden. Nähdään

perjantai 24. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 134


Vincent van Goghin maalaus Arlesista.
(kuvaa taidemakuani)

Tänään olen kuitenkin tehnyt jotain – erinomaista! Olin kuntosalilla, vaan en jaksanut koko ohjelmaa, sillä vieläkin on tukkoinen olo ja yksinkertaisesti ei vaan jaksa. Uimisessa pitää hengittää ulos nenän kautta ja nyt sellainen ei minulta onnistu kovin hyvin. Eli tänään jäi uiminen vähäiseksi. Kuitenkin pyöräilin kunnolla ja päivän saali tuli ansaittua.

Fillarilla poljin 1074 kilokalorin edestä ja sain myös 511 MET-minuuttia tai pistettä. Syke oli melkoisen korkealla 130/98/57. Eli nyt pitää tarkistaa olenko ottanut lääkkeet? Ja ihan oikein arvelin, sillä jopa aamuiset lääkkeeni olivat ottamatta. Eli jos ja kun sykkeeni nousee moisiin lukemiin, niin Beta-salpaajat ovat unohtuneet ottamatta, vain otetut lääkkeet vaikuttavat. Mutta korjasin tuon jälkeenjääneisyyden ja heitin kaikki kerralla. Ei niitä kovin paljon edes ole, mutta tuppaavat vain unohtumaan liiankin usein.

Palataan takaisin fillarin polkemiseen. Kun vein tallennetut tiedot tietokoneelle tai oikeammin Movescounton palvelimelle, niin kertoivat suureksi hämmästyksekseni, että fillaroinnin teho oli ollut korkeinta luokkaa, eli kun otetaan huomioon ikäni, painoni sekä yleinen kuntoni ja liikkumiskykyni. Näin sain harjoitusvastikkeeksi 5/5 ja maininnan ”mahtavaa”. No varmaan mainosmiehillä on omat syynsä kehitellä moisin ohjelmia ja laitaa niin hienon ylisanoja, jotta me ihmiset entistä enemmän innostuisimme käyttämään juuri heidän tuotteitaan. Itse olen hyvä esimerkki kaikenlaisten välineiden tuomisesta liikkumiseen.

Eli nyt on tehty fyysistä suorittamista kun eilinen oli enemmänkin henkistä suorittamista. Olen tietty tänäänkin lukenut, vaan en juurikaan kirjoittanut eli harrastanut luovaa työtä. Tosin sanotaanhan, että vain lantaa ja lunta luodaan. Ehkä eilinen Claesin kirja sai ajatukset vieläkin kerääntymään luovuuden ja kirjoittamisen ympärille. En kuitenkaan taida koskaan ollut suuremmin innostunut runojen väsäämisestä tai romaanien kirjoittamisesta. Olen ihan tavallisesti pysytellyt tieteellisten tekstien parissa.

Tultuani fillaroimasta tein itselleni pirtelön. Ensiksi vettä noin 3.5 desiä ja siihen lisäsin juuri kaupasta ostamiani kokonaisena pakastettuja mustaherukoita sopivan määrän. Ei kun sitten vaan mömmöt sekaisin mikserillä. Arvatkaapa mikä oli lopputulos? Yksinkertaisesti se oli ehkä parasta laihdutusjuomaa mitä olen aikuisen ikinä juonut. Ja tuon ehkä-sanankin voisi poistaa tuosta edellisestä lauseesta, se oli parasta ikinä!

Olen kaipaillut aamupuuroani kun näet ehdin jo siihen tottua. Vaan kun ei Slankan valikoimissa moista olen, niin olen kehitellyt omaa juomaani. Se nyt ei ole puuroa missään muodossa. En pidä puuroista ja vain aiempi puuro oli sellaista jota saatoin nauttia hyvillä mielin. Otan noin 3 desiä rasvatonta piimää ja siihen lisää survottua ja sokerittomia puolukoita. Taas vaan mikserillä koko mössö juoksevaksi.  Ei muuten ole pahaa ja ihan mielihyvällä sitä juon aamuisin moisen annoksen.

Annosajatukseni ovat vapaasti käytettävissä ja jokainen voi soveltaa niitä oman makunsa mukaisesti.

torstai 23. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 133


Stanisław Wyspiański (1869–1907): Uni.
Tänään en uskaltanut lähteä kuntosalille enkä edes uimaan. Olivat paikat sen verran arkoina, jotta piti pienellä kipulääkityksellä itseään rohkaista. Taisin haukata kahtena edellisenä päivänä aivan liian suuren siivun. Mutta yritän tehdä huomenna uuden vierailun ja ottaa asian hivenen rauhallisemmin. Onneksi ei enää ole migreeniä, se poisjääminen on muuten seurausta pään verisuonten kalkkeutumisesta. Jotain positiivistakin on siis vanhenemisessa.  Eli nyt oli paikkojen lisäksi vain pää pipi, ei hurjasti eli lattialle vaipumiseen saakka, vaan sellaista lievää se oli.

Jos en siis kyennyt harrastamaan fyysisiä aktiviteettejä, niin toki saatoin harrastaa henkisen viljelyn sarkaa. Löysin näet kylän kirpputorilta eilen sinne poiketessani pari kirjaa – ihan vaan sattumalta. Isokokoinen kuvateos ”Kartanon mailla” kertoi eri pulilla Suomea sijaitsevista kartanoista ja niiden historiasta ja nykyhetkestä. Sen ehdin jo lävitse lukaisemaan, lähinnä selailemalla. Ei tosin vastannut odotuksiani, mutta halpa oli hintakin. Ehkä oli liian kriittinen lukija ja odotin enemmän historiallista ja yhteiskunnallista otetta kirjoittajilta. Joskaan valokuvatkaan eivät nyt kovin ihmeellisiä ole.

Toinen on huomattavasti pienempi teos, jonka tekijä oli kaikkien tuntema ministeri, kansanedustaja, psykiatri, lääkäri, runoilija, pianisti ja monialainen yhteiskunnallinen vaikuttaja Claes Anderssonin teos ”Luova mieli”. Teoksessa hän monipuolisesti käsittelee kirjoittamista niin ammattina kuin harrastuksenakin. En todellakaan haaveile kirjailijan urasta, mutta kirja oli tavoitettaan huomattavasti suurempi, se oli hyvin yleisinhimillinen ja humaani. Se sisältö henki kirjoittajansa laajaa sivistystä, sellaista, jota suomen ruotsinkielinen kulttuuri parhaimmillaan voi olla.

Nyt haluankin ehdottomasti lainata kirjan luvussa ”Runo unessa, uni runossa” –luvun lainausta. Kirjailija on valinnut Nobel-kirjailija Wislawa Szymbroskan runo ’Unien ylistys’ vuodelta 1972:

Unissani / maalaan kuin Vermeer van Delf.

Puhun sujuvasti kreikkaa / enkä ainoastaan elävien kanssa.

Ajan autoa, / joka tottelee ohjaustani.

Olen lahjakas, / luon suuria runoelmia.

Kuulen ääniä / kuten kunnioitetut pyhimykset.

Hämmästyisitte, / kuinka loistavasti soitan pianoa.

Lennän niin kuin pitääkin, / eli omin avuin.

Kun putoan katolta, / osun pehmeään ruohikkoon,

Minulle ei tuota vaikeuksia / hengittää veden alla.

En valita: / onnistuin löytämään Atlantiksen.

Ilokseni osaan herätä / aina enne kuolemaa.

Heti sodan puhjettu / käännän kylkeä.

Olen aikani lapsi, / mutten pakosta.

Muutama vuosi sitten / näin kaksi aurinko.

Ja toissayönä pingviinin. / täysin selväti.

(suomennos Jussi Rosti)

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 132


Onnistuin tänäänkin, mutta vain osittain, sillä uinti jäi väliin. En vain yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä polskimaan altaassa. Onneksi kuitenkin tuli fillaroitua kohtuullisesti. Eli fillaroinnin saalis oli 1098 kilokaloria ja sen antaa puolestaan 519 MET-minuttia. Eli meni onneksi tonnin raja rikki. Ei tarvitse pukeutua säkkiin ja ripotella päälle tuhkaa, vaan voin ylpeähkösti katsoa muita silmiin ja onnesta vienosti hymyillä.


Mutta päivän yllätys oli vastassa jo ulko-ovella. En siis kaatunut lumihankeen kuten eilen tein lähtiessäni uimahallilta. Kyseessä oli uinninvalvoja, joka innolla teippasi ulko-oveen mainosta tulevasta kisasta. Siis kyse on valtakunnallisesta, mutta myös hallikohtaisesta ja paikallisesta kisasta. Kolme vuotta sitten oli sarjani paras, vaan toissa vuonna en osallistunut kisaan erinäisten terveydellisten ongelmien tähden. Viime vuonna sarjat olivat muuttuneet ja muistaakseni sijoitun kolmanneksi miesten sarjassa. Olen siis todella tyytyväinen tuohon sijoitukseen.


Mutta miten toimisin tulevassa tämän vuoden kisassa? Osallistunko vai jätänkö moisen kisan väliin? Olisi mielenkiintoista saada tietää Hoikistamon läskiryhmän mielipide.


Asiassa on tietysti puolensa ja puolensa. Uintiaika on aina kaksi tuntia. Mahdollisuus uida samassa hallissa on siis kuutena päivänä viikossa. Itse uin rintauintia ja matkaa taittuu melko tarkalleen 25 metriä, eli altaan mitta, minuutissa. Se tekee tuhat metriä 40 minuutin aikana. Koska jostain kumman syystä kahdessa tunnissa on 3 neljänkymmenen minuutin jaksoa, niin siitä seuraa suurella todennäköisyydellä kolmen kilometrin uinti. Tietenkin on myös mahdollista, että opettelen uuden uintitavan ja onnistun suorittamaan vapaauinnin kaltaisen suorituksen. Se mahdollistaisi suuremman kilometrimäärä annetussa ajassa.


On tietysti muitakin seikkoja, jotka vaikuttavat asiaan. Kahden tunnin ja kolmen kilometrin rintauinti on vaan niin kova nakki – kuutena päivänä viikossa – vanhalle kaltaiselle äijälle, että kaikki muu kuntoilu tulee jäämään syrjään. En vaan varmasti jaksa suorittaa enempää, jos jaksan tuotakaan urakkaa tehdä.

Kisa alkaa 9. maaliskuuta ja päättyy pääsisäisen jälkeen 15. huhtikuuta. Laskeskelin, pääsiäisen kiinniolon huomioiden, mahdollisia suorituspäiviä, joita olisi 35. Tämä puolestaan tahtoo sanoa, että matkaa tulisi tehdä 105 kilometriä, jos omat laskelmani pitävät paikkansa. Taidan todella haukata liian suuren palan kakusta. Tämä selittää kaiken sen miksi olen lihava, eli haluan aina kaikkein suurimman palan kakusta!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 131


Tässä paljon perusruokaani.


Onneksi tänään se onnistui, mutta tavallista lievemmällä kaavalla tehtynä. Siis oli fillaroimassa ja uimassa, mutta tulokset ovat vain kohtuulliset.


Jos nyt siis menisi itsekehuskeluun ja toteaisi, että fillarilla tuli saaliiksi 763 kilokaloria ja 357 MET-minuuttia. Aikaa kului 65 minuuttia ja sisältää verryttelyn ja palautumisen. Uimisessa meni sen jälkeen 45 minuuttia ja kilokaloreita paloi kaikkiaan 384 ja sain 180 MET-minuuttia. Kyseessä oli fillaroinnissa noin 100 – 120 watin teholla polkeminen ja uinnissa oli rauhallinen kunto uinti, eli se tavanomainen kilometri.


Koko päivän saaliiksi tuli 1147 kilokaloria ja 546 MET-minuuttia. Nämä tiedot siirrän Excel -taulukkolaskentaan, jonka avulla seuraan tekemisiäni. Olen kokonaisuudessa itseeni hyvin tyytyväinen, sillä nousin sairasvuoteeltani tai jopa kuolinvuoteeltani ja lähdin harrastamaan liikkumista. Se on todella paljon minulta, vaikka se itse toteankin.


Jälleen tarinaan Hesarin artikkelista ”12 myyttiä laihduttamisesta”. Vuorossa on myytti 7 eli ”Laihduttaminen lihottaa”. Valitettavasti asiantuntijat sanovat, että tämä on usein totta. Heidän mukaansa laihduttaminen todellakin saattaa ajan kuluessa lihottaa ja moni ns. jojolaihduttaja on kokenut, että tuskalla karistetut kilot palaavat aina kovin helposti takaisin. Usein palaavat vieläpä aiempaa runsaampina. Tähän ilmiöön viittaa myös sanonta, että ei ole vaikeata laihduttaa vaan pitää paino alhaalla. Siis painonhallinta on kokonaisvaltainen elämäntapa.


Tietenkään lihottava tapahtuma ei ole laihduttaminen sinänsä vaan se, miten laihdutetaan.  Perinteinen laihdutuskuuriajattelu lihottaa ja jotta paino putoaisi nopeasti, niin elintavat tässä mallissa kiristetään kituuttamiseksi. Kun kuurin jälkeen koittaa arki, niin palataan entisiin syömistapoihin ja paino pompahtaa takaisin tai jopa aiemman ylikin. Usein tämä johtuu siitä, että niukkuuden ja runsaan syömisen vuorottelu voi sekoittaa ihmisen aineenvaihdunnan. Kyse on tietenkin myös pään sisäisistä seikoista eli psykologiasta. Tiukan kuurin jälkeen kaivataan palkintoa kaikille kuurin suomille kärsimyksille ja sitten herkutellaan entistäkin enemmän, vaikkapa vihreillä kuulilla ylen määrin.


Kaikenlaisten kuurien sijaan kannattaakin tehdä muutoksia elintapoihin ja niitä sitten noudattaa elämän ehtoisaan loppuun saakka. Eräs apuväline tuossa painonhallinnassa ovat tietenkin VLCD-tuotteet, joista itselläni on kokemuksia. Niitä eon eri makuisia ja oloisia mutta yhteistä niille kaikille on se, että ne antavat mahdollisuuden elintapojen muutoksiin. Tosin jotkut tuotteet ovat paremman makuisia kuin toiset. Tämä on tärkeä seikka, sillä itsensä kiduttaminen kehnon makuisilla VLCD-tuotteilla on usein tavanomaista. Vaan se ei päde itseeni, sillä olen valinnut ruotsalaisten tekemän SLANKA-tuoteperheen keinokseni painonhallintaan.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 130


Kaupallistettu Stevia-valmiste

Tänään emme saa kokea tapaamisen riemuja ja iloa. Anne on näet päättänyt pitää lomaa tämän lasten hiihtolomaviikon. Toivottavasti Pohjanmaalla on kova pakkanen, tuuli tuivertaa ja muutenkin ilmat ovat parhaimmillaan. Tässä siis puhuu itseensä todella pettynyt vanha äijä, joka on vielä kateellinen toisen lomasta.

Onneksi olen selviytymässä omasta ongelmastani, eli tästä taas läsnä olleesta flunssasta. En tietenkään uskalla vielä edes ajatella kuntopyöräilyä tai uintia, ne eivät vilahda edes harmaissa ajatuksissanikaan. Mutta parempaan päin kuitenkin ollaan menossa.

Täksi päiväksi olen ajatellut palata Helsingin Sanomien julkaisemaan artikkelin ”12 myyttiä laihduttamisesta”. Tänään olisi vuorossa myytti numero 6 eli Sokerinhimosta pääsee eroon, jos lopettaa sokerin käytön kokonaan
. Vaan miten asian laita oikein on?
Tietenkin tämäkin myytti on tarua. Tietenkin joitakin henkilöitä auttaa se, että lopettaa makean syömisen totaalisesti. Tämä on mahdollista vain harvoilla ja yleensä tiukka periaatepäätös romahtaa jonkin ajan kuluttua. Tämä jyrkkyys päätöksessä voi johtaa myös itsesyytöksiin.

On näin ollen parempi opetella suhtautumaan makeaan sallivasti, varsinkin jos pitää muusta ruokavaliostaan hyvin huolta. Makeaa voi saalia itselleen pieninä määrinä ja nauttia sen harvan kerran asiasta aiempaa enemmän. Eli ihminen ei saa olla itselleen susi, vaan pitää sallia joskus nautinnot. Vaan ei sitäkään liian usein ja suuria määriä.

Riippuvuus sokerista ei kuitenkaan ole fyysistä ja se on psyykkistä sanovat lehden käyttämät asiantuntijat. Kyseessä on kokemus siitä, että on riippuvainen sokerista ja näin ollen makean syömisen lopettaminen on mahdotonta. Tavallaan makean syöminen on vaikuttanut ihmisen mielihyväkeskukseen, joten makean syömisestä on tullut hyvä olo. Tämä puolestaan johtaa sokerinhimon jatkuvaan kasvuun, jossa sen syöminen on ollut mielihyväkeskusta palkitsevaan. Tässä on valmiina oravanpyörä, josta on vaikeata hypätä ulos.

Eräs keino makeanhimon ehkäisyyn on riittävä muuan ruoan syöminen, näin elimistö saa riittävästi ravintoaineita ja kaipaamaansa energiaa. Toinen keinon on tietenkin käyttää keinotekoisia makeutusaineita. Aiemmin käytössä on ollut pääsääntöisesti Aspartaami, jolla on arveltu olevan jopa joitain haitallisia vaikutuksia ihmiselimistöön. Tämä aspartaami on täysin keinotekoinen makeutusaine.

Nyt kuitenkin on kehitetty luonnonmukaisempi makeutusaine, jota saadaan Stevia rebaudiana-kasvista. Tätä luonnollista  makeutusainetta saadaan kasvin lehdistä on on glykosideistä koostuvaa tiivistettä. Se on noin 300 kertaa makeampaa kuin sokeri. Kasvi on luonnonvarainen ja sitä kasvaa esim. Uruguayissa, Brasiliassa, Israelissa, Thaimassa ja Kiinassa.
Makeutusaine Stevian viljelyä.

Noin pääsääntöisesti kaupalliset tuotteet joita myydään suurelle yleisölle, ovat vähintään 10 kertaa sokeria makeampia. Teollisuudessa toki valmistetaan paljon tehokkaampia tuotteita tuotannon prosesseissa käytettäviksi. Steviaa ovat japanilaiset käyttäneet makeutusaineenaan jo yli 40 vuoden ajan, mutta vasa syksyllä 2011 Euroopan Unioni hyväksyi sen elintarvikkeissa käytettäväksi.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 129


Kolmas päivä tullut täyteen täydellistä apaattisuutta ja toimintakyvyt-
tömyyttä. Milloin tämä kurjuus on ohi? Mitenkä kauan tätä vielä kestää? Miksi juuri minä saan osakseni kaikki maailman flunssat, vaikka olen saanut piikin jo vuosikymmeniä? Miksi mitään ei tehoa, antibiootteja ei kannata edes yrittää, sillä ne toimivat hanhen selästä valuvan veden lailla.

Toimintakyky on siis miinuksella vaikka kuinka paljon. En edes saa ajatella mitään rasittavaa. Ensimmäiseksi voisi tulla sydänlihaksen tulehdus ja se olisi minulle enemmän kuin vaarallinen. eli huomenna ei ole tutuksi tullutta tapaamista, vaan ei ole myöskään kuntopyöräilyä tai uimista. Mitä minä sitten huomenna teen?

Ilmeisesti on vain vaivuttava synkeyteen ja tautivuoteen pohjan pielusotoille. Enkä on vain paras odottaa ja odottaa, että lepäämällä tämä tauti menee ohitse viikossa tai ainakin seuraavaksi kalenterivuodeksi kun uusi flunssa kolkuttaa jo oven takana.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 128


Jos tämä nyt menee pipariksi, niin otetaan uusi raju alku. Tämä ei siis saa epäonnistua yhden flunssa tähden. Siitä pidän huolen, vaikka sitten kuolen.

Sairasvuoteelle sortuminen yhä vain jatkuu ja olo on kuin maansa myyneellä. On muuten mielenkiintoinen sanonta. Millainen olo on niillä suomalaisilla rahalle ahneilla immeisillä. jotka ovat myyneet maansa venäläisille veikkosilla.

Kirjoittaminen on siis tiltissä, en vaan vanha jaksa suoltaa edes mitään vähemmän tärkeätä saati sitten ihan oikeata asiaa. No, sitä taidan hyvin harvoin saada sanotuksi. Siis sitä asiaa.

Eli tähän päättyy uutislähetys Nollakadun studiolta.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 127


Eilen kun kirjoitin blogini viimeistä kappaletta, iski flunssa. Minuun se iskee nopeasti, vaikka en ole edes sitä tilannut tai pyytänyt. Alkoitukkoinen ja huono olo, joka on vain jatkunut tämänkinpäivän. Terveydenhoitaja JR. määräsi lepoa, lepoa ja lepoa. Tämä taitaa jäädä koko tämän perjaintaisen pen päivän saldoksi, ellei olo huomattavasti kohene.

Eli olen sairavuoteeseen sortunut. Toivottavasti elämävielä voittaa tämän kurjuuden.

torstai 16. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 126


Ei se tosin näin vauhdikasta ollut - siis oma uintini!

Tämä päivä ei ainakaan toistaiseksi ole mennyt ihan harakoille. Olen jopa tehnyt jotain ja saanut aikaankin, vaan en kovin merkittävää suoritusta kuitenkaan. Nyt olen päättänyt kertoa omat suuret saavutukseni heti alkuun ja katsella muiden ilmeistä kun he lukevat näistä touhuistani.

Kävin siis kuntosalilla, joskin saatoin vain ajaa 20 minuuttia, sillä sen jälkeen alkoi huru-ukkojen salivaraus, tosin kyllä hyvällä syyllä voi lukea myös itsenikin tuohon joukkoon, vaan en ollut ilmoittautunut. Mutta jos tehokkaasti käyttää sen 20 minuuttia, niin sillä on todella hurja vaikutus. Pysäytin sykkeen mittauksen vasta 44 minuutin jälkeen, sillä niin kauan kesti palautumiseni.

Poljin 20minuuttia yli 160 watin teholla, eli vähintään kymmenen wattia kovemmalla rasituksella kuin Kuopion mittarit ovat ideaaliseksi kovaksi tehoksi osanneet laskea. Sainkin tuon tuokion kokonaiskulutukseksi kokonaista 675 kilokaloria, joka puolestaan merkitsee 308 MET-minuutin määrää.

Tietenkin olin myös uimassa ja siellä meni tavanomaisen tahtiin, eli kilometrillä kulutin aikaa 40 minuuttia. Ei se mitään pikauintia ollut, mutta olen saanut alkupotkuun lisää noin metrin verran ja siitä osaan olla ylpeä. Kuitenkin uimiseen meni tunti ja 25 minuuttia. Parin kilometrin matkan sain uitua ja kaloreita paloin siinä tohinassa 725 sekä MET-minuuttja kertyi 340.

Päivän kokonaissaalis oli siis melkoisen hieno eli 1382 kilokaloria ja 648 MET-minuuttia. Siis päivän saaliin katson onnistuneeksi.

Mutta toisaalta tuntuu tulevan pipi. Olen onnistuneesti säästynyt suuremmilta flunssilta ja muilta terveysongelmilta, mutta nyt on kurkku kipeä ja muutenkin tukkoinen olo. Se vaan on paha, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, että kun loma alkaa, niin tulee pirunmoinen flunssa. Se on kuin vanhasta muistista, vaikka olenkin jo ikivanha eläkeläinen. Mutta toivottavasti saan jatkettua painonhallintaani, sillä usein juuri flunssa on toiminut tuon prosessin pysäyttäjänä.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 125


Melkein hukkaan on mennyt tämäkin päivä. Ensin käytiin Turengissa kokeilemassa muistin toimintoja, joissa ei mitään vikaa ilmennyt. Pomon vaan oli unohtanut puhelimensa kotiin ja tietenkin minun puhelimeni alkoi reistailemaan. Onneksi on vielä takuutta jäljellä. Kiukustuneena kuitenkin tein päätöksen hankkia uuden, ja nyt opettelen sen monimutkaista käyttöä. Miten voikaan moisessa luurissa olla erilaisia toimintoja? Periaatteessa puhelin on helppo käyttää, mutta käytännössä vaan niin perusteellisen ongelmallinen. Puhelimelle pitäisi järjestää käytännön opetuskursseja, sillä ne ovat Naamakirjan tavoin hankalia hallita, siis minunkin kaltaiselle korkeasti oppineelle yksilölle.

Mutta ehkäpä pitäisi palata tulevan lomaviikon kunniaksi Hesarin artikkelisarjaan läskeistä. Nyt olisi vuorossa lauhduttamisen viides (5.) myytti.

Päivän teksti eli myytti kuuluu: Jos laihtuu nopeasti, lihoo yhtä nopeasti entisiin lukemiin. Se on artikkelin asiantuntijoiden mukaan tietenkin totta. Jos laihtuu näet nopeasti, niin hiilihydraattivarastot tyhjenevät ja samalla kehosta poistuu nestettä. Tamma kaikki tietenkin näkyy nopeana painon putoamisena. Ja se on tietenkin meistä läskeistä se ihan vaihe koko painonhallinnan ongelmakentässä. Muistan mikä oli minäni tunne kun viikossa putosi useita kiloja – se oli sitä oikeata elämää!

Kuitenkaan muutos ei ole pysyvää, sillä tyhjentyneet varastot pyrkivät täyttymään heti, kun entinen ruokavalio palautuu ja laiskuus saa voiton liikkumisestakin. Nopealla laihduttamisella ei pääse eroon ylimääräisestä rasvasta, siis niistä kaiken laihduttamisen kohteina olevista ihroista. Tämän ihrankerroksen poistamiseen tarvitaan pysyvää muutosta ruokavaliossa ja liikunnassa. Vain siten saavutetaan todellisia tuloksia.

Vähäenergisen dieetit, kuten Slanka, ovat juuri perustavaa laatua oleva keino toteuttaa sekä nopea painonpudotus että pysyvä painonhallinta kun lauhduttaja on saavuttanut määrätyn tason. Jos omistaa sellaisen vanhan paremman sorttisen painon mittauslaitteen, niin siinä saa selville esimerkiksi kehon viskeraalisen rasvan määrän ja suhteen kehossa. Itselläni oli viskeraalisen rasvan lukuarvo 27, kun aloitin painonhallinnan prosessoinnin. Nyt se toissa maanantain mittauksessa oli pudonnut lukuarvoon 20.

Pitää muistaa, että meillä suomessa on vähän yli 5 miljoonaa asukasta ja heistä on yli 2 miljoonaan ylipainoista työikäistä vuoden 2007 tilastojen mukaan. Heillä on siis painoindeksi yli 25. Mutta ongelma ovat ne 650.000 työikäistä, joiden painoindeksi on  yli 30.

Mutta jokainen voi yrittää, niin teen minäkin. Onneksi minulla on apuna Hoikistamon maanantairyhmä ja se mainio vetäjä Anne Pietilä. Hänelle jokainen voi soittaa ja jutella. Varmasti vastaa ja avittaa. Hänet löytää netistä:  http://www.annenputiikki.fi/ .

Jos kuitenkin päättä yrittää yksin niin sivustolla käypähoito.fi on runsaasti tietoa laihduttamisesta: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi24010 . Tuon sivuston ovat laatineen Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Sieltä saa varmaankin monenlaista jelppiä sellainenkin, joka pakertaa yksi läskiensä lähdettämisen kanssa. Yksin pärjääminen, vaikka käyttäisi mitä menetelmiä tahansa, on enemmän kuin vaikeata ja nostan  filttihattuani jokaiselle joka pystyy edes muutaman kilon minästään pudottamaan.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 124


Ihmeiden aika ei ole vielä ohitse. On se vaan niin ihmeellistä, että kun laitetaan yhteen päättäväinen painonhallitsija itse ja Annen noituus niin tulokset näkyvät, tai oikeastaan tapahtuu katoamisen ihme. Tätä näkee valokuvina todisteen Annen facebookissa osoitteessa: http://www.facebook.com/pages/Annen-Putiikki-Slanka-Hoikistamo/170409632997917


Kyseessä on tietty täti Naapuri joka on kadonnut melkein olemattomiin painonhallintansa myötä. Ei voi kuin ihailla tuota sutjakkaa ja näpsäkkää mimmiä. Ja hän on esikuva meille kaikille, myös vanhoille äijille. Onnitteluni täti Naapurille ja menestystä toivotamm koko elämän laajuisesti.



Tammelan Teruron kylän kyläkaupan Jugend-taidetta.
Kauppa on valitettavasti jo suljettu.
Se olisin siinä, siis päivän varsinainen epistola. Oikeastaan ei voi muuta kuin ihmetellä ja ihailla. Niin ja olen tänään liittynyt Naamakirjaankin, vaikka en ole koskaan halunnut moista tehdä, niin tuo täti Naapurin tempaisu sai minut toimimaan, ei syytämme kaikki häntä häiriköinnistäni Naamakirjassa.
Ehdin muuten tänään kuntosalillekin. Tosin kyseessä oli vain osittainen kuntoilu. Eli fillaroin tavanomaisen 50 minuuttisen, joka kulutti 763 kilokaloria ja sain siitä 357 MET-minuuttia. Uintia en harrastanut, sillä olin jättänyt uimalasini kotiin ja jos tapahtuu tuollainen suuri munaus, niin toiminnasta ei tule yhtikäs mitään. Olen siis täydellisesti tapojeni orja ja en pysty niitä helpolla muuttamaan. Tämä pätee tietenkin myös läskinlähdetykseen. V ääristä tavoista poisoppiminen on todella vaikeaa ja siinä on oltava tuki mukana. Tämä tuki on ollut Lopen läskiryhmä, joka toimii Hoikistamolla  ja Anne innolla ja taidolla sitä vetää. Esikuvina ovat täti Naapurin tapaiset hienot henkilöt ja yksilöt, joita ei ihan jokaisen puun oksilla edes kasva. Ne ovat ainutlaatuisia ja hienoja kukkia.
Nyt kun piakkoin tulee kuluneeksi 200 vuotta Kustaa Paturin syntymästä, niin pitäisi kait kirjoitella artikkeleita erilaisiin julkaisuihin, jotta miestä mainittaisiin ja hänet tunnettaisiin, kuten tehtiin hänen elinaikanaan noin 1800-luvun puolivälissä. Tietämystä minulla toki lienee, mutta onko kykyä ja kuntoa tekstien aikaansaamiseksi. Se voisi myös edesauttaa hänestä tekeillä olevaa tieteellistä tutkimustani. Viikko sitten ennakoin jo tulevaa, kun julkaisin kuvan hänen 1840-luvulla rakentamastaan kotitalosta, joka sijaitsi Turengin keskustassa. On vaan nykyisin kadonnut liikennejärjestelyjen tieltä.
Yhteenvetona todettakoon, että täti Naapuri, me tulemme perässäsi. Seuraamme sinua kuin hai laivaa...

maanantai 13. helmikuuta 2012

Tapaaminen 18 ja dieettipäivä 123

Talven kauneutta, jääkiteitä ja lumikiteitä.
Kuva: Teresa Lehikoinen.

Tänään oli Hoikistamon tupa täynnä ja  e tupailtaan osallistujat esitimme mielipiteitämme ja saimme tukea toinen toisistamme. Täti Metalli ja tietysti täti Naapuri löivät meidät kaikki ällikällä. Varsinkin kun minä itse ja täti Ope olimme hivenen kasvattaneet lihaksi, joskin varmaan samalla menettäneet läskejä. Mutta nuo kaksi menettäjää ovat onnistuneet viikossa aivan satumaisen hyvin.  Täti Naapuri kun on jo ennestään kuin elämän lanka, niin ohut ja siro, niin hän läiskäsi meille heikoille esimerkiksi yli neljän kilon tiputtamisen. Hänen urakkansa lähenee jo viidenkymmenen kilot uskomatonta rajaa. Miten niin pieni ja siro ihminen voikaan pudottaa painoaan niin valtavasti. Erioten onnittelut täti Naapurille ja täti Metallille heidän uskomattomasta suorituksestaan. Tosin täti Ope2 ansaitsee myös ylistystä, sillä yli kymmenen kilon pudotus muutamassa viikossa on hirmuinen saavutus. Ja kun lähes koko ajan on ollut vasen käsikin kipsissä. Sekin painaa varmasti melkoisen monta grammaa tai kiloa!


Itselläni vaa’assa oli varmaankin joku vika, sillä miten olisin voinut saada ylimääräisen puolen kilon läskin kannettavakseni? Kyseessä on varmaan joko rikkinäinen vaaka tai sitten joku muu vilpillinen toimenpide, jota Annen vaaka on saattanut harrastaa. Tai sitten me molemmat olemme korvanneet läskit lihaksilla. Kun vielä lihakset ovat painavampia kuin läski, niin me onnistumme molemmat selittämään, siis ainakin itsellemme, asiat mahdollisimman positiivisesti.


On minulla tuolle väittämälle muitakin perusteita. Selitys se on hyvä selityskin, vai onko kansa eri mieltä asiasta? Olin siis tänään kuntosalilla pyöräilemässä ja uimassa. Fillarilla meni 962 kilokaloria ja tuli 451 MET-pistettä. Uinnissa kului 520 kilokaloria ja saaliiksi tuli 244 MET-pistettä. Näin päivän kokonaissaalis ylitti tavoitteen eli selkeän tonnin, ja tulos oli 1482 kilokaloria ja 695 MET-pistettä. Olen ainakin tässä asiassa tyytyväinen minään. Kaikki on laskettu Kuopion laskuopin mukaisesti.


Kotiin tullessa yllätys oli melkoinen kun Pomo ilmoitti, että kait muistan serkkuflikan miehen 50-kymppiset lauantaina? No en tietenkään muistanut. Tämä johti Pomon määräämään vaatteiden sovitteluun. Versacen takki jo mahtuu, vaan housut eivät mene edestä vielä kiinni. Jalkaan ne toki jo menevät. Onneksi vaatevarastossa löytyy ja ainakin yhdet musta puvunhousut ovat aivan passelin. Yläpäähän sopii tietenkin Klubitakki, joka on riittävän väljä. Pohdin tässä nyt jälki-illan puitteissa, että mahtuisiko jo pystykaulurinen valkoinen paita, ota olen käyttänyt Versacen kanssa, mutta se ei taida sopi yönsinisen klubitakin kanssa. Kylä se on liian pervo yhdistelmä ja saa odottaa Versacen sopimista.


Olen toki päättänyt, että en sorru edes tätini tekemiin todella ylen määrin herkullisiin lihapulliin. Pysyn korkeintaan niukalla salaatti-linjalla ja nautin teestä teenä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Dieettipäivä 122


Vanilla planifolia.
Ajoimme vielä illan päätteeksi Pohjanmaalta kotiin. Enhän malttanut jäädä yöksi että varmasi huomenna ehdin hyödyntämään kuntosalin ennen läskiryhmän tapaamista Hoikistamon tiloissa. Koska muuta ihmeellistä ei ole tapahtunut kuin Alajärvelle ja takaisin, niin kotiinpalattuani saatoin nauttia ison annoksen Slankan Vaniljaa, se oli hieno kokemus jälleen kerran. Siksi tänään annakin ohjeita (varastettuja) Tuon mainion Sanka-vaniljan maustamiseksi yksilölliseksi herkuttelujuomaksi.

Kylmä vanilja
Sekoitetaan jäähilettä ja kylmää vettä, johon vaniljan sisältö sekotetaan.

Kuuma vanilja 
Valmista Slanka vanilja kuumaan veteen tai lämmitä mikrossa, vaan ei yli 60 asteen.

Ananas vanilja
Ota pakastettuja anananpaloja sekä 2,5-3 kupillista vettä sekä sekoita joukkoon Slanka valnilja.

Suklaa vanilja
Sekoita 1 tl puhdasta kaakaota pussilliseen Slanka Vaniljaa, lisää vesi. Voit juoda tämän kylmänä tai kuumana.

Itämainen vanilja
Valmista Slanka normaalisti veteen ja ripottele pinnalla kanelia. Toisella kerralla voit tehdä samoin käyttämällä kardemummaa tai hieman inkivääriä. Varioit teemaa ja koleile erilasia mausteita sekä kylmänä tai/ja kuumana. Siitä syntyy aivan uusia ja erilaisia makunautintoja.

Vanilja caramelle
Korvaa vesi valmiilla vahvalla kahvilla. Voi sekoittaa Slankan vahvistettuna murukahvilla. Voit nauttia annoksen kylmänä tai kuumana juomana.

Luksusjuoma
Sekoita Slanka vaniljaan haluamiasi marjoja tai/ja hedelmiä, lisää tarvittava vesi ja esin rikottua jäätä. Sekoita hyvin ja nauti.

Nautinnollisia hetkiä Slanka vaniljan parissa!