maanantai 30. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 199

Mikäli katkos Elisan verkossa jatkuu niin tämän päivän tekstit ovat tässä.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 198


Hämeenlinnan alkuperäinen rautatieasema vuonna 1901.
Nyt olen lopullisesti varmistunut siitä, että sykelaitteissani ei kaikki ole kunnossa. Olin tänään tunnin ja 4 minuuttia kestävällä pyöräretkellä. Ja mitä näytti MemoryBelt? Paidan ja muiden vaateiden pukeminen olisi saanut sykkeeni kohoamaan noin 120 sykettä per minuutti. Sitten kun lähdin liikkeelle ja varsinkin tuolla Rauhalantien melkoisessa ylämäessä, jota on varmaan toista kilometriä, niin syke oli vain noin 32 sykettä per minuutti. Mielestäni homman olisi pitänyt mennä päinvastoin.

Kaikki muukin meni tänään totaalisesti pieleen. Kännykällä tuli reitistä ihan oikeata tietoa, vaan en osannut sitä tallentaa ja se katsi ikuiseen bittiavaruuteen, jossa niidenkin bittien on hautausmaa. Sport Tracker näytti kuljetun matkan, ajan, kilometrille käytetyn ajan, käytetyt kalorit jne. Kuitenkin kaikki se katosi. Ihan oma moka.

Onneksi menen viemään veljenpoikaa vaimoineen keskiviikkona Pariisin koneelle ja sellaiseen aikaan vielä, että pääsen lentoaseman lähellä sijaitsevaan Suunnon huoltoon, jonne laiteeni saatan. Ja saavat luvan naittaa ne kaikki keskenään. Siis MemoryBeltin, Suunto t6 –sykemittarin ja se vyön sekä polkupyörään asennettava bikebodin.

Mielelläni siis kehuskelisin tunnin uurastuksellani, vaan joudun tyytymään Kuopion tieteilijöiden antamaan arvioon. Jos matka oli 13 kilometriä ja siihen kului aikaa tunti ja neljä minuuttia, niin kalorin kulutukseni oli heidän mukaansa 792 kilokaloria, joka saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Samoin olisin ansainnut saaliikseni 384 MET-minuuttia.

Mitä tulee muuhun elämänmenoon, niin kun nyt saan ajoluvan Vapusta lähtien, niin edessä on matka Levin korpeen. Olen juuri tilannut huoneet Kempeleeltä, Oulun kupeesta, jossa aiomme viettää yön menomatkalla. Voi moinen tapahtua myös kotiinpäin tullessa. En halua vielä rasittaa itseäni liiaksi, koska olen heikko ja vajavainen, tiedän sen ja tunnen itseni. Tosiasiassa eihän koko matkaan mene kuin noin 12 – 13 tuntia. Kuitenkin kyse on liikenteestä, eikä hetkellisestä urheilusuorituksesta.

Tietenkin aion myös matkalla ja perille Slankata, miten voisinkaan olla ilman. Kyse on vain keinoista. Anne on todennut, että Slanka ei säily kovin käytettävänä pitkiä aikoja, ja se taidetaan mainita käyttöohjeistuksissakin. Voisin pistää termariin kylmää vettä ja siihen Slankaa, mutta ehkä ei ole kannattava ajatus. Toisaalta jos termarissa on kylmää vettä ja siitä kaataa veden mikseriin ja siihen Slankan ja sen sekoittaa, niin se voisi olla yksi mahdollinen tapa nautiskella. Mutta miten pestä mikseri jokaisen käytön jälkeen? Pitääkö käyttää pesemätöntä mikseriä useamman kerran? Vai pysyä samassa Slankassa koko matkan ajan ja taas kotiin palatessa olisi toinen Slanka vuorossa.
On sitä vanhalla äijällä murheita riittämiin, eipä tule aika pitkäksi!

 

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 197

Pistetaan tähän tavoite. Tuollaiseksi pitää tuleman!
Normi päivä on ollut ja ilmojakin on pidellyt. Edelleenkin vallitseva olotila on uskomaton uupumus. En tiedä syytä moiseen ja ihmetystä se varmaan herättää jo lähiympäristössäkin. Mutta eiköhän tästä vielä nousta ja aloiteta uusi toimelias rytmi elämälle?

Tänään olen siis vain lämmitellyt eilisten tapahtumien jälkilöylyissä ja välillä vilvoitellut oman minäni haikeanmakoisissa ajatuksissa. Ehkä tuo alakulo kuitenkin johtuu pääsemättömyydestä Hoikistamon ryhmätapaamisiin. Maanantaina on vain punnitus ilman varsinaista tapaamista. Eli en varmaankaan ryhdy vielä polkemaan lähes 40 kilometrin matkaa Lopella ja takaisin. Onneksi olen vielä säilyttänyt edes jonkinmoisen tolkkuni.

Kaiken muun kurjuuden lisäksi olen lupautunut lähtemään viikoksi Levin korpeen. Olenhan siellä ollut viimeksi syyskuussa. Ehkä sisareni tajuaa ja toteaa tapahtuneen muutoksen minässäni?  Ei ehkä tarvitse paljon selitellä. Kuitenkin silloin jää taas yksi kokoontumiskerta väliin. Huomattavasti negatiivisemmin suhtaudun kesäkuun lopulla tapahtumaksi merkittyyn matkaan Inarinjärven porotilalle. Onhan siellä toki jo aiemmin näissä blogeissa vilahdellut korsu eli eräänlainen aittarakennus, käytettävissäni. En kuitenkaan ole moisesta tekemisestä viehättynyt.

Nyt jatketaan myyteistä ja tässä tulevat kole viimeisintä myyttiä.

Myytti 13. Lisä- ja keinomakeutusaineet lihottavat?

Peruste: Ylipainoiset käyttävät muita enemmän tuotteita, jotka sisältävät esimerkiksi natriumglutamaattia ja aspartaamia.
Totuus: Kyseiset aineet eivät ole lihomisen takana, vaan ylipainoisten ruokatottumukset ovat usein muutenkin pielessä. Kyseiset aineet eivät ole pääsäätöisesti aikuiselle ihmiselle vaarallisia, vaan pitää kysyä, että mihin esin natriumglutamaattia tarvitaan? Onhan nyt kaupoissa esim. luonnonmukainen uusi tehokas makeutusaine Stevia eli mihin aspartaamia enää tarvitaan keinotekoisena makeutusaineena.

Myytti 14. Maitotuotteet lihottavat?


Peruste: Matala insuliinitaso edistää rasvan palamista. Maitotuotteet nostavat insuliinitasoa nopeasti.
Totuus: Melkein mikä tahansa ruoka nostaa insuliinitasoa nopeasti, mutta enitensitä aiheuttavat ns. huonot hiilihydraatit, eivät niinkään maitotuotteet. Näitä huonoja hiilihydraatteja ovat mm. leipä, pasta, riisi ja tietenkin peruna.

Myytti 15. Rasva alkaa palaa vasta 20 minuutin liikkumisen jälkeen?

Peruste: Tämä perustuu vanhoihin, jo vääräksi todistettuihin ja monesti kumottuihin tutkimukssiin..
Totuus: Rasvaa palaa koko ajan olipa ihminen liikkeessä tai ei. Liikunnasta siis saa saman hyödyn, tuli se sitten yhdessä tunnin jaksossa tai viiden minuutin pätkissä vuorokauden aikana.


perjantai 27. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 196


Miten päivät eivät saata olla samanlaisia? Tänään olin aamulla vakitarkastuksessa terveydenhoitajalla, sen jälkeen lääkärintarkastuksessa ja lopulta verikokeessa, jossa mitattiin INR-arvoni, eli miten on Marevan-verenohennuslääkkeeni teho juuri tällä hetkellä.

Terveydenhoitajan ilmoituksen mukaan olin pudottanut painoani 800 grammaa viikon aikana. Ei se toki paljon ole, mutta näissä olosuhteissa se on mielestäni ainakin kohtuullista.

Seuraavana oli lääkäritarkastus, eli olenko ajokykyinen 1.5.2012 lähtien. Hän suoritti, ja se oli minusta tärkeätä, moninaiset testit, joita suoritetaan vastaavassa tilanteessa aivoinfarktin tai sen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle. Selvisin tehtävistä ja näin saan ajaa 1.5. lähtien. Jotta vierailu olisi ollut täydellinen, niin tämä nuori, sympaattinen ja todella fiksu naislääkäri esitti matalan sykkeeni suhteen tehtäviä lisätutkimuksia. Tietysti suostuin, sillä onhan kyse minun omasta terveydestäni ja kunnostani. Lisäksi tämä elämän jatkoaika on minulle enemmän kuin tärkeä. Siitä haluan pitää kiinni kaksi käsin ja siinä riippua vaikka kaikki mahdolliset myrskyt yrittäisivät minua siitä irrottaa.

Tuossa sykemittauksessa on kyse kokonaisen vuorokauden mittaisesta prosessista. Minuun kytketään muutama anturi ja kannan mukanani pientä seurantalaitetta, joka rekisteröi vuorokauden aikana sykkeeni. Minun pitää elää ihan normaalia elämää, fillaroiden ja löhöillen. Uimista en toki saa harrastaa, sillä laite ei siedä vettä. Näin selvitellä tarkasti miten syke käyttäytyy. Onhan ongelmani tuo liian matalaksi heittäytynyt sydänsyke. Muuten, olen tuollaista laitetta käyttänyt silloin kun tuonne sydämeen laitettiin Tampereella proteesi. Silloinkin seurattiin tarkasti toimintaani, tai erityisesti sydämeni toimintaa.

Sitten oli vielä verikoe. Se ei paljon ota, mutta antaa todella paljon. Tuloksia ja tietoja. Olen ihan ylärajan tuntumassa arvoineni ja näin lääkitys jatkuu edellisen viikon kaltaisesti. Tavoitteena ja tarkoituksena on tietenkin torjua ennakolta kuukauden takaisten tapahtumien uusiutuminen ja mahdollistuminen.

Eli oli kokonaisuudessaan melkein erinomaisen tyytyväinen. Tyytyväinen ei kait saisi hämäläisen moraalikäsityksen mukaan olla koskaan. Onhan meillä tuo luterilainen ja protestanttinen etiikka viety ihan äärimmilleen. Tosin vastustimme ihan tiukasti koko kristinuskon tuloa tänne Hämeeseen, vaan ei se onnistunut Katumajärvistä ja muista tilanteeseen liittyvistä paikoista huolimatta. Jos me sitten omaksumme jotain, niin se on asian äärimmäisin muoto – tietysti.

Ja sitten edellisten päivien myytteihin.

Myytti 10. Kaljamaha lähtee vatsalihasliikkeillä?

Peruste:
Ajatuksena on paikallisesti tapahtuva rasvanpoltto.
Totuus: Lähteehän se kaljamaha, jos vatsalihaksia jaksaa tehdä niin paljon, että ne todella kuluttavat runsaasti energiaa ja laihduttavat. Mutta kuka moista jaksaa tehdä? Saman lopputuloksen tosin saa millä tahansa mukavammallakin liikunnalla. Muuten, paikallista rasvanpolttoa ei ole olemassakaan, kyse on aina rasvojen poltosta eri puolilla kehoa.

Myytti 11. Jokainen askel laihduttaa?


Peruste: Kulutusta se on pienikin kulutus.
Totuus: Elimistö kompensoi pienet kulutusmuutokset ja se tapahtuu lisäämällä nälkää hitusen, jolloin tulee myös syötyä hiukan enemmän. Ja kyse on eräänlaisesta teesi – antiteesi – synteesi ongelmakentästä. Vasta noin 300 kalorin kulutuslisäys vuorokaudessa alkaa näkyä laihtumisena.

Myytti 12. Paastolla saa tehostartin laihtumiselle?

Peruste: Tässä on kyseessä ajatus, että paasto puhdistaa kehon ja saa aineenvaihdunnan kovemmille kierroksille.
Totuus: Kuitenkin paastossa aineenvaihdunta päinvastoin hidastuu, koska juuri mitään ei syödä. Lisäksi paasto saa kehoon kertyneet ympäristömyrkyt liikkeelle, mikä myös saattaa hidastaa aineenvaihduntaa

torstai 26. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 195





Hämeenlinnan Hallituskatu 14, Kauppatorin ylalaidassa ja noin  itsenäisyyden alkuajalta.
Tänään on ollut ehdottomasti mitäänsanomaton päivä pahimmillaan. En ole tehnyt mitään. Olen vaan ollut möllötellyt. En ole edes saanut luettua, enkä pahemmin kirjoitettua mitään. En saanut itseäni edes uimaan tai fillaroimaan. Siis mitäänsanomattomin päivä ikinä.
     Mutta, jotta kaikki ei meni ihan peffalleen, niin otetaan esiin taas kerran ne laihduttamisen myytit. Ne ovat vaan niin veikeitä ja kuinka helposti nuo myytit meitä läskejä vievätkään mennessään.

Myytti 7. Hedelmät lihottavat?
Peruste: Tutkimusten mukaan hedelmäsokeri on yhteydessä ylipainoon.
Totuus: Näissä amerikkalaisissa tutkimuksissa ei ole ollut kyse oikeuden hedelmien hedelmäsokerista, vaan fruktoosilla makeutetuista herkuista. Yhdysvalloissa vain alle viisi prosenttia hedelmäsokerista saadaan hedelmistä. Tulos on sama, kuin jos Suomessa todettaisiin, että sokeri, limut ja karkit lihottavat.
Myytti 8. Ruoan huolellinen pureskelu laihduttaa?
Peruste: Joidenkin näkemysten mukaan ruoan huolellinen pureskelu saataa vähentää syömistä joka 15 prosentti.
Totuus: Jotta pureskelusta olisi todellisuudessa mitään hyötyä, niin yhtä suullista pitäisi jauhaa jopa 25-40 kertaa. Yämä on todella oiva tapa saada ihminen tuntemaan itsensä tyhmäksi.
Myytti 9. Alkoholi lihottaa?
Peruste: Alkoholi sisältää paljon energiaa.
Totuus: Vasta suuret määrät alkoholia lihottavat. Alkoholin käsittely ihmisen elimistössä kuluttaa jopa 30 prosenttia sen sisältämästä energiasta. Onkin todettu, että alle kahden annoksen nauttiminen päivässä ei näytä vaikuttavan painoon. Mutta tissuttelulla saattaa olla muita vaikutuksia.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 194



Olin tänään fillaroimassa, ihan mukavasti se menikin. Reitti oli osittain uusi, mutta toisaalta tuttu. Samalla tuli tietenkin hoidettua myös sosiaalisia suhteita. Tapasin näet entisen "talkkarin" ja siinä vierähti kuulumisia vaihdellessa tovi jo toinenkin. Keskeisintä oli kuitenkin, että uudistin kutsuni hänelle tulla Leville tai Inarille, kaveri kun on kovia kalamiehiä.
      Pyöräily kesti kaikkiaan 53 minuuttia ja metkaa taittui 8,64 kilometriä. Ei siis mikään merkittävä urotyö tai saavutus. Kuopion poikien laskentakone antoi tuolle saaliksi 656 kilokaloria ja 316 MET-minuuttia. Eli tämä taas kertoo puolestaan sen vakavan tosiasian, että edelleenkin olen sitä mieltä, että sykemittarissani on vikaa. Olihan näet suurin osa matkasta taitettu ja puuskutettu sykkeellä 31 sykettä per minuutti. Se ei voi pitää paikkaansa, koska lenkin loppupuolella mittari suostui näyttämään huomattavasti korkeampaa käyrää, eli noin 120 – 130 sykkeen minuuttisaldoa.
      Pitää laittaa huoltoon molemmat mittarit, jotta voin luottaa tulevaisuudessa niiden antamiin tietoihin. Se on henkeni mahdollisesti noiden mittareiden varassa ja tuo pieni ja pihisevä henkikultani on minulle vielä melkoisen rakas ja tärkeä.
      Kuitenkin olen slankannut ja nauttinut elämästä täysinäisin määrin. Miten voikaan oikea elämä olla näin ihanaa. Joskin lukemani kirja maailmankuvan muutoksesta tutkimuskohteena on ollut hivenen vaikeahko. Syynä on joko minun rajoittunut kapasiteettini ymmärtää asioita tai sitten tutkija kirjoittaa niin hienosti, että ei ehkä saa ketään muuta tajuamaan ajatuksiaan? Veikkaan viimeisemmän vaihtoehdon puolesta, joskaan en ole kovin fiksu minäkään!
      Täti sisaren kolmas kirja on nyt tuolla autotallissa hienoina niteinä. Kansi on todella kaunis ja olen suuresti ylpeä siitä saavutuksestani. Tämä oli hänen kirjoistaan ensimmäinen, jonka sain kuvittaa ja tehdä omapäisen mieleni mukaan. Olen muuten joskus uneksinut, että kirjankustantamon omistaminen ja sen toimintaan osallistuminen olisivat olleet elämäni suurin asia, jos ne olisivat vain toteutuneet.
      Mitä tulee yleiseen terveydentilaani, niin se on melkoisen vakaa. Verenpaineet ovat melkoisen hyvin tai ainakin kohtalaisen hyvin, hallinnassa. Veriarvot ovat oivalliset, ainakin keskussairaalan laboratorion mukaan. Marevan eli INR-arvo on asettunut oikeisiin uomiinsa. Tosin vielä en ole onnistunut tiputtamaan niitä 30 kiloa, jotka erikoislääkärimme minut määräsi kadottamaan. Se on vielä keskeneräinen projekti ja innolla sitä yritän toteuttaa. Vaan on se vaikeaa ja ainakaan se ei onnistu ilman tukiryhmää ja sen upeaa teamleaderia Annea. Nyt huomasin heti muuten masutiedot, jotka olivat paketin kannessa, kuten viimeksi. Tuolloin vaan niitä paketin sisältä etsin – minä onneton. Nyt on siis sekin synti suoritettu – ongelmitta.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 193


Hämeenlinnan Magnus von Wrightin kuvaamana 1800-luvun lopulla.
Oletin jo, että tänään ei blogia saada aikaiseksi, sillä Elisan yhteys on pätkinyt ja ollut poissa pitkiä toveja tänä iltana. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Elisa ei olekaan tehnyt konkurssia vaan jatkaa toimintaansa ja minä saan satuilla koko kansakunnalle ja oikeastaan koko maailmalle.
Ensiksi pitää sanoa kiitos kaunis täti Köksälle, joka toi minulle tänään muonitusta uimahallille, jossa meille oli tapaaminen. On se vaan ihanaa kun on hienoja ystäviä, jotka pitävät huolen tällaisen vanhan ruppanan hyvinvoinnista. Eli tässä menee nöyrä kiitollisuudentunne valkoisen Kansanauton kuljettajalle.
Kun tapaaminen oli uimahallilla, niin tietenkin kokeilin mahdollisuutta uimisiin. Ja nyt varmistui toinen sijani kaikkien uimareiden joukossa, siis oman uimahallin osalta. Ensimmäiseksi sijoittunut torpedo ui kaksi kertaa enemmän kuin minä. En siis mitenkään kykene kilpailemaan hänen kanssaan, en edes moista yritä.
Vesi oli hallin altaassa märkää, vaan ei ollut vesi kovin luikasta ja luistavaa. Joten uiminen takkuilin melkoisesti. Sain kuitenkin aikaiseksi jotakin eli yksi kokonainen kilometri meni aikaan 36 minuuttia. Kun vielä kävelin mennen tullen kotoa hallille, niin kaikkiaan kulutin energiaa lähes 700 kilokaloria.
Nyt kuitenkin tuntuu uhkaavalta, sillä yhteys nettiin temppuilee jälleen. Saas nähdä miten tämän tekstin käy?
Myytti 4. Etelänmatkalla laihtuu?
Peruste: Helteellä ei ruoka maistu ja näin laihtuu.
Totuus: Tämän myytin vaikutus on korkeintaan lyhytaikainen. Kaikkeen ihminen tottuu, myös kuumalla syömiseen, ja itse olen todennut, että kyseessä on kesäillan paras nautinto, eli pitkä ruokailutauko, jonka aikana mässätään oikein kunnolla. Maailman painavimmat kansat löytyvät Tyynenmeren saarivaltioista.

Myytti 5. Rasvaimulla laihtuu?
Peruste: Rasvakudosta poistetaan muutamia kiloja, lopullisesti.
Totuus: Suurin osa tuosta poistetusta rasvasta tulee takaisin jo puolen vuoden sisällä, ellei ihminen samalla tee ja kykene tekemään pysyviä muutoksia elintapoihin. Läskit eivät kuitenkaan välttämättä palaa sinne, mistä ne on poistettu, vaan yleensä mahaan. Siksi voidaan pitää osittain totena sanontaa, että läskit ovat ikuisia.

6. Vaihda kevytmaito rasvattomaan, ja laihdut kaksi kiloa vuodessa?
Peruste: Pienilläkin valinnoilla voi pienentää henkilökohtaista energiansaantiaan.
Totuus: Tosin yhdellä pienellä muutoksella ei ole käytännön merkitystä. Keholla kun on tapana kompensoida muutaman kymmenen kilokalorin erot energiansaannissa. Yleensä syöminen lisääntyy huomaamatta jossain toisessa kohdassa ja niin saattaa muutos aiheuttaa jopa lisäkilojen tulemista.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

(Video)tapaaminen 26 ja dieettipäivä 192

Tänään se sitten onnistui, vaikka yhteys oli todella huonoa ja kuva samea. Tosin puhe myös katkeili molempiin suuntiin. Tärkeintä kuitenkin oli nähdä ryhmä ja sen vetäjä Anne. Tosin pikkuneiti Minttu puuttui joukosta, se oli suuri menetys.
     Oli todella innostavaa nähdä tuttua porukkaa ja jutella heidän kanssaan. Täti Köksän kanssa meillä on huomenna jopa treffitkin. Hän on näet lupautunut rahteeraamaan minulle ruokaa huomiseksi. Uimahallilla on siis tapaaminen kuten viimeksikin. On vaan hienoa kun on ystäviä, joiden apuun voi aina ja joka asiassa luottaa.
     Toisaalta olen jo aiemminkin käsitellyt laihduttamiseen, painonpudotukseen ja painonhallintaan liittyviä myyttejä. Myyttihän on eräänlainen olemassa oleva urbaanilegenda, joka elää ja voi hyvin. Myytit syntyvät vähän kuin varkain, ne kasvavat omassa liemessään ja ryhtyvä vaikuttamaan todellisilta. Totta ne eivät ole, vaan myytit jäävät myyteiksi.
     Olen ajatellut tässä ja seuraavissa postauksissa käsitellä juuri itsenni ja omaan elämääni liittyviä myyttejä. Ne koskevat siis laihduttamista ja painonhallintaa. Tiedot perustuvat Partik Borgin kirjaan ”Vinha perä – laihtutuksen myytit ja faktat
Mytti 1. Kulmien suihkujen avulla laihtuu?
Peruste: Palelu kuluttaa energiaa.
Totuus: Kukaan ei kykene palelemaan niin pitkää aikaa, että sillä olisi käytännön merkitystä laihtumisen kannalta. Lisäksi meillä ylipainoisilla ihmisillä on hurjan paljon rasvakerrosta, joka lämmittää. Me läskit emme useinkaan palele, vaikka muut laihemmat vilusta värisevät. Näin läskien ansioista kulmien suihkujen vaikutus jää lihaville huomattavasti vähäisemmäksi kuin laihoilla ihmisillä.
Myytti 2. Nokotiinipurkalla laihtuu?
Peruste: Nikotiini hillitsee ruokahalua, purkan jauhaminen taa puolestaan kuluttaa energiaa ja samalla estää ajankuluksi tarkoitetun ruoan syömisen.
Totuus: Tupakoitsijat painavat tutkitusti hiukan muita vähemmän. Syynä ovat kuitenkin muut tupakan terveydelle vaaralliset yhdisteet, jotka vaikuttavat ihmisen aineenvaihdantaan. Ihan tavallisella purkalla voi tietenkin myös siirtää näläntunnetta ja samalla erilaisia ruokaa kohdistuvia mielitekoja. Kuitenkin purkan jauhamisesta saatu hyöty on hyvin minimaalinen. Se on laskettu olevan korkeintaan 50 kilokaloria vuorokaudessa
Myytti 3. Chilillä laihtuu?
Peruste: Chilin sisältämä kapsaisiini lisään energiankulutusta.
Totuus: Käytännössä riittävän tulisia chilipaprikoita ei voi kukaan syödä niin runsaasi, että niiden syömisellä olisi merkitystä laihduttamiselle.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 191

Kahvila Mirolan Silta. Kuva kahvilan facebook-sivulta.


Tänäänkin on aika mennyt vierailun parissa, sillä setä Lisensiaatti oli viettämässä kyllä Hämeen viikonloppua Hämeen kulttuurimaisemassa. Tulee sieltä Åminnesta, Pohjois-Karjalasta. Esittelin hänelle Hämeen suomalaista kartanokulttuuria. Sitähän meillä Janakkalassa on todella runsaasti. Kun oma taustanikin liittyy suurelta osalta tuohon kulttuurin sektoriin, niin höpinää riitti.
Kävimme lounaalla Mierolan sillä kahvilassa. Otin vain salaatin ilman kastiketta, eli pystyi pitämään puoleni houkutuksia vastaan – onneksi. Sillä kahvilan annokset ovat todella mega-kokoa. Niistä ei hevillä selviä kuiville kova syöppökään. Ja ovat kuulemma jopa maistuviakin. Minä siis edelleen slankaan.
Mutta en vielä huomennakaan pääse tapaamiseen. Eli eiköhän joku keino keksitä Slanka saamiseksi minunkin ulottuvilleni. Ehkä jälleen kerran täti Köksä tarjoaa apuaan? Se nyt on vaan niin mahtavaa, että voi jo edeltä tietää tukiverkoston pelaavan. Ja tietenkin ajatukseni ovat suuresti kiitollisia jo edellisestä täti Köksän antamasta avusta.
Muuten setä Lisensiaatille oli kasvanut melkoisesti vatsaa, joten maistatin hänellä Slankan tuotteita, Maku miellytti. Ja määräsin hänen samalla noudattamaan kohtuullista dieettiä ja siirtämään vyötärörasvan lihaksiksi raajoihinsa. Hän yhtyi toivomuksiini ja ehdotuksiin ja lupas moisen painon siirtymisen tapahtuvaksi. Hyvä alku myös ryhmän ulkopuolisten kannustamiselle harjoittaa painonhallintaa.
Mitään muuta ja mullistavaa ei päivääni ole sisältynytkään. Tosin setä Lisuri pyysi minua ostamaan hänelle tulevan joulun lahjaksi joko Vanantaan tau Hakoisten kartanon, mieltyi niin kovin niihin rakennuksiin. Ehkä tuollaista toivetta voitaisiin pitää megalomaanisena, mutta kavereiden kesken moinen hurtti huumori on tietenkin sallittu.
MIerolan silta, lähde Wikipedia

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 190

Jälleen kerran Teresa Lehikoisen kuvaamia Hämeen kylmänkukkia.
Tänään on ollut niin rankka päivä. Ollaan purettu keittiöitä ja kuljetettu niitä Hattulaan Espoon kulmilta. On todellakin ollut koko päivän menemistä, olemista, tulemista. Ja nyt on vaan niin väsy, että ei jaksa edes ajatella. On tosin slankattukin tavanomaiset Slankat.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 189

Melkein pilvetön taivat. Kuvaaja Teresa Lehikoinen.
Päivä on ollut mielenkiinnottomuudessaan mielenkiintoinen. Toisaalta huomiseksi on kasautumassa melkoinen määrä tekemisiä tai ainakin mukana olemisia. Tänään olen selaillut vanhoja kuvavarastojani. Ja mitä sieltä olenkaan löytänyt. En tosin ole ehtinyt kuvia skannaamaan, mutta sekin hetki koittaa, jopa läheisessä tulevaisuudessa.
Olin näet penkomassa autotallin kaapistoja, joihin on säilötty mittava määrä kirjallisuutta, arkistoja ja näköjään valokuviakin. Mitä kaikkea unhoon painunutta sieltä löytyikään? Olen hankkinut melko monta kirjaa, jotka ovat jo olleet noissa varastokaapeissa. Ja sitten siellä oli tosi monta tarpeelliseksi toteamaani teosta. Taisin ihan hihkua onnesta ja tyytyväisyydestä noiden löytöjen tekemisen yhteydessä.
Mutta yhdestä olen vaan entistä varmempi. Minä tarvitsen vertaistukiryhmää ja sen hyvää vetäjää, joka toimii koko porukan teamleaderina. Kuten Anne onnistuneesti roolinsa osaa hoitaa. Nyt on jo kulunut melkoinen aika kun olen viimeksi ollut aikuisen oikeasti läsnä. Alkaa olla aika jo ryhtyä taisteluun matador.  Härätkin ovat valmiina ja kuopsivat tannerta puhkuen.
Jos en tulevaan tapaamisen vielä pääse, niin on keksittävä muuta keinoa. Vielä näet epäilen peffani kestävyyttä 17 kilometrin matkalle ja saman verran takaisin kotiin. Se on tosi kova urakka, joskin siinä saa välillä yli tunnin lepohetken. Toisekseen tien pitäisi olla kuiva, sillä edelleenkään minulla ei ole pyörässäni niitä lokasuojia. Varmaankin korkeakuvioiset renkaatkin heittelisivät kuraa vaikka lokasuojat hankkisinkin. Pitää toivoa ja pyytää täti Köksää toimittamaan minulle tarvittavat, jos en siis pääse vielä tuolloin paikalle Lopen Joentaa.
Keskeistä kuitenkin niin arkistojen penkomisessa kuin tapaamisen odotuksessa on kuitenkin muistaa, että slankatataan ja nautitaan todella maukkaista Slanka-tuoteperheen tekemistä tuotteista.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 188


On tutun näköinen pyörä. Ihan kuin omani, vaan eipä ole!

Olo on kuin maansa myyneellä. Eino Leino sanoi joskus, että tässä menee kirjaton, karjaton mies. Vähän on samat tunteet kuin Leinon Einolla vuosisata sitten. Ja taas oltiin lentokentällä ja minä töppäilin ihan kunnolla. Pistin parkkimaksulipun hyvään talteen – tietysti. Kun tuli tarve poislähtöön, niin ei sitä lippu löytynytkään. Kaikki taskut tarkastin moneen kertaan, sillä ketäs muuta epäilisin kuin itseäni. Mentiin vielä autollekin, jota en itse ajanut. Ei se sielläkään ollut. Mutta kun oltiin tultu Riihimäen Lidliin ostoksille ja tuli maksun aika. Kortti löytyi, se oli näet lompakossa pankkikorin alla. Olinhan jo hakenut pysäköinnin neuvonnasta uuden kortin ja maksanut sen ja siten saanut luvan poistua alueelta. Enkä edelleenkään ajanut itse.

Illansuu toi mukanaan myös pyöräilyretken. Vaan olen jälleen pettynyt sykemittariini. Sillä se ei voi olla totta mitä se näytti. Mittarin mukaan aikaa kului 40 minuuttia. Kymmenen ensimmäistä minuuttia syke oli periaatteessa normaali eli kun valmistelun retkeä ja meni autotalliin. Mutta sen jälkeen se putosi tasoon alle 35 sykettä per minuutti, vaan ei mennyt alemmaksi kuin 31 sykettä per minuutti. Ja näin olisi ollut koko 30 minuuttia kestäneen pyrintöni ajan.

Todellisuudessa uskon ja tunsin, että syke meni todella korkealle, sillä aikuisen oikeasti jopa hengästyin ja puuskutin. Olihan tuon puolentunnin pyrähdyksen saali8, 57 kilometriä ja se antaa nopeudeksi 17 kilometriä tunnissa. Se ei ole kovin heikko arvo tällaiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, Tuon matkan, vauhdin ja kartan mittasi Nokia Lumian Sport Tracker. Ohjelmaa kokeilin fillafoinnissa ensimmäistä kertaa, ja kokonaisuudessaan toista kertaa. Se toimi hienosti ja piirsi tarkan kuvan pyöräilyreitistäni.

Kyllä nykytekniikka on todella ihmeellistä, se toimii ja sitten se ei toimi. Ihan kuten aina ennenkin on ollut ja on varmaan aina tuleva olemaankin. Taisi menne Waltarin Mikan Sinuhe egyptiläisen ajatusten lainaamiseksi.

Kuten eilen aika epätoivoisesti kirjailin, niin en varmaan onnistu yksin painonpudotuksessa, enkä edes painonhallinnassa. Samaan viittasi vähäisen täti Opekin kannanotossaan aiempaan blogiini. On vain yksinkertaisesti tunnustettava tosiasiat ja toimittava niiden mukaisesti. Monesti olen näilläkin sivuilla jankuttanut, että juoppo tarvitsee AA-rymässä vertaistukea ja niin tarvitsee kaltaiseni syöppökin vertaistukea omassa ryhmäsään ja pätevän teamleaderin kannustusta. Ja siksi yritän vaan niin maan perusteellisesti slankata Slanka-tuotteil

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 187

Olo on kuin Oscari Olemattomalla!
Asia on oikeastaan täysin selvä, kuin pläkkipelti, tai ainakin pläkkipeltiseppä. Olo on siis kuin tuolla yläpuolella kuvassa olevalla kaverilla. On vain itsestään selvää, että minä tarvitsen vertaistukiryhmää ja osaavaa teamleaderin! Tällainen yksin omissa oloissa nyhveröinti ilman kokonaisuutta ei vaan ole mun juttuni.

Ja oli toisaalta ihan hyvä, että sain ajokiellon kaikkiin moottorivempeleisiin. Näet vanha, todella vuosien takainen tuttuni soitti. Oli käymässä Oslosta lastensa luona Helsingissä. Ja hän ihmetteli vierasta korostusta puheessani. No kerroin syyn. Nyt kuitenkin huomaan tätä tekstiä kirjoittaessani, että varsinkin loppuosat tuppaavat jäämään pois. Samoin käy kirjaimillekin. Äskeisen sanankin aloitin k-kirjaimen sijasta s-kirjaimella. Oli ei siihen paljon tarvita kun pää on pipi!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 186

Meillä oli jo, Venäjälläkin pidettiin, Ranskan tulee vielä tänä keväänä ja Yhdysvalloista loppuvuodesta. Eli mikä se on ja oli? No tietenkin ne ovat presidentinvaalit. Meillä tapahtui mielenkiintoisia, Venäjällä meni odotetusti, vaan miten käy Ranskassa. Oheisessa kuvassa kaveri toteaa julisteen tekstiin Sarkozy pelastaa Ranskan, että ja taas! Toisessa kuvassa kartturina toimiva toteaa, että teiltä pitää ottaa pois ajokortti Ranskan ajamiseen. Mutta Sarkozyn näköinen kaveri kuljettajana toteaa, että ei suinkaan, kyllä minä teille näytän että se vielä toimii.
     Tuo viimeinen on kuin omasta elämästäni juuri tällä hetkellä. Olen kuin vankina täällä maaseudulla. Ei viitsi edes lähteä mihinkään kun pitäisi selvitellä bussien aikataulu ja ties mitä muuta. On se vaan niin helppoa lähteä omalla autolla aina kun haluaa ja haluttaa.
     Olin muute n tänään uimahallilla ja olen todennäköisesti säilyttänyt toisen sijani oman hallin uimisen matkan pituudessa. Uin siis, kaikkina niinä kisapäivinä, jolloin se oli minälleni mahdollista, noin hivenen yli 66 kilometriä. Tänään uiskentelin todella rauhallisesti, sillä ei ollut tarve olla parempi kuin oikeasti olen. Matkaa tuli 2 kilometriä ja ai siihen kului 1:20. Siis ihan normiaika juuri minulle. Kaikkineen harrastin liikuntaa 2:38, johon sisältyi juuri tuo uiminen. Lisäksi tuli kävely hallille ja takaisin kotiin. Muu oli löysäilyä ja sosiaalista seuranpitoa, sillä sitäkin ihminen tarvitsee, jotta hän olisi ihminen, joka on sosiaalinen ja poliittinen eläin. Kaloreita kului tuossa urakoinnissa 1251 kilokaloria ja tehokkuuspisteitä tuli 3,1 viidestä. MET-minuutteja tuli ansaittua 458, eli ei niin herveästi, mutta ihan riittävästi. Kuitenkin Suunnon Movescountin  Kuntokuuri-ryhmässä olen tällä hetkellä toisena käytetyn ajan suhteen. Aika nollaantuu aina kuukauden loputtua. Eli sama kuin uimisessa, ensimmäinen on niin kaukana edelläni, että en pysty edes haaveilemaan moisesta suorituksesta.
     Tietenkin olen slankaanut – tänäänkin. Onneksi on vielä Slanka-pusseja jäljellä. Taidan selvitä tulevaan maanantaihin saakka. Nyt olen kokeillut vaniljaa mustaherukoiden kanssa. Eli pakastettuja herukoita astiaan, sitten kylmää vettä ja lopuksi pussi vaniljaa. Vettä on noin 6 desiä ja marjoja joku 100 grammaa tai siis jotain noin suunnilleen. Sitten tehosekoittimella päräytin sekoituksen sekaisin. Mutta arvatkaa, oliko se todella hyvää? Siitä voisi tehdä jäätelöä. Ehkä pitäisi hankki jätskikone ja ryhtyä kokeilemaan. Kuten setä Brysseli totesi, ei voi olla laihduttamiseen tarkoitettu moinen herkku. Mutta niin se vaan on ja sitä saada ihan helposti itse sekoittamalla.






maanantai 16. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 185


BikeBod by Suunto

Odotin, odotin ja odotin. Vaan ei avannut Anne Skypeään, eli en päässyt videoyhteyteen. Eli tänään olemme siis eläneet aivan tavallisen päivän. Hyvin vähän on ollut tapahtumia päivässä.
Tosin kävin kaupassa fillarilla, mutta ulkona oli niin kylmä, että korvat todella palelivat ja samalla koko pää. Ja kun en kivin halaja päätäni rasittaa, niin suuntasin matkan kauppaa kohden pienemmän peruslenkin myötä. Oli varusteena kypärä, jonka alle ei valitettavasti mahdu villamyssyä. Pää on tärkeä, ja kun sillä on ollut vaikeuksia seurata minääni, niin pidetään siis siitä huolta.
Tänään posti toi neurologin osaston loppuarvin. Siinä lopussa yksinkertaisesti todetaan: "Muuten verenpainelääkitys ensisijaisesti ilman beetasalpausta. Ajokielto 1 kuukausi 30.4. asti. Neurologian puolelle jatkokontrolleja ei sovita. Jatkossa verenpainetavoite alle 130/80. Kolesteroli alle 4,5, LDL alle 2.0. Normaalipainoon pyrkiminen.
Eli siinä se. Normaalipainoon on pyrittävä. Kiltisti ne sen paperilla sanovat. Mutta nuo muutkin tavoitteet ovat rajuja. ei toki kokonaiskolesterolin määrä, mutta se LDL-kolesterolin määrä elle 2.0 on kova tavoite. Siinä auttaa vain laihduttaminen kuten poppamies kertoi. Rasvaa omasta minästä pois ja siten voi tavoittaa vielä paremman LDL-lukeman.
Lintsasin myös uimahalliin menosta. Ja se on jo vakavampi lintsaaminen. Ehkä aristelin mennä katsomaan lauantaina päättyneen kisan hallikohtaisia tuloksia. Ehkä olen menettänyt toisen sijan koko uimareiden kisassa näiden sairaalajuttujeni tähden. Muutenkin tunnen itseni hivenen invalidiksi kun en pääse autolla ajamaan. Ihminen on kuin häkkiin suljettu, varsinkin näin maaseudulla asuvana. Eli jos ei ole autoa niin et mihinkään oikeastaan mene.
Nyt pitäisi saada asettua fillariin Suunnon valmistama BikeBod, eli laite joka yhdessä rannetietokoneen kanssa tarkkailee sydämen toimintojen lisäksi pyöräiltyä nopeutta, matkaa ja kaikkea noihin asioihin liittyvää dataa. Olen siis aiempaa enemmän vakuuttunut siitä, että minun täytyy ehdottomasti seurata oman elimistöni toimintoja. Vain siten voi ennakoida mahdollisia alkavia ongelmia minässäni.

 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 184


Jos jotain kaupunkia rakastan, niin se juuri tämä!
Tänään se sitten alkoi. Kysehän on tietenkin fillaroinnista à la naturelle eli luomupolkemisesta. Sain siis ilmaa eilisen päivän aikana renkaisiin ja nyt tein ensimmäisen varovaisen lenkin.
Eihän lenkki kovin pitkä ollut, vain noin 4,66 kilometriä. Aloitettava on kuitenkin varovasti, sillä eihän sitä koskaan osaa ennakolta sanoa millainen kunto juuri kyseisellä hetkellä on. Uuden ajohousut toimivat hyvin ja paikat eivät väsyneet tai hiertäneet. Se on aina hyvä merkki tulevalle fillarointikaudelle. Olisi vään pitänyt osaa useammat pyöräilyhousut kun ne ovat hyviksi osoittautuneet. Osin siis huippuhalvalla Lidlin kaupasta, ovathan sakut näet perinteistä fillarointikansaa.
Tietenkin joku on aina kiinnostunut numeroista. Aikaa pukeutumisesta riisumisen hetkeen meni tuohon 4,66 kilometrin matkaan 35 minuuttia. Eli aika vähän siitä jää itse fillarin kanssa vietetyksi ajaksi. Kaloreita paloi kuitenkin 364 kilokaloria ja harjoitusvaikutuskin oli 3,3 ja maksimi on 5. Keskisyke oli siis 97 per minuutti, minimi oli 48 per minuutti ja maksimissaan sydän tykitti 130 per minuutti. Ei paha, sillä keskiarvoa laskee tietysti pukeutuminen ja kengittyminen, joihin kulu 12 minuuttia alusta.
Muu osa päivästä on kulunut jo kertaalleen kustantajalle lähetetyn kirjan korjaamiseen. Avoisa kirjailija on näet todennut, joidenkin tekstin osien vaativan korjailuja ja paikkailua. Onneksi kyse on vain kirjan kansista. Tosin en tiedä miten kyseinen muutos voidaan tehdä, sillä tiedostot tuon teoksen suhteen ovat suljettu. Olen lähettänyt kyselyn kustantajalle, että mikä nyt neuvoksi! Toivottavasti he vastaat ja antavat mahdollisuuden korjausten tekemiseen.
Yleisesti voidaan sanoa, että tieteen tekeminen on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa ja hankalampaa on avustaa luovaa kirjoittajaa tämän tuon valmistumisprosessissa. Tämän olen saanut jälleen kerran kokea, mutta tuskin tämä kerta jäi edes viimeiseksi.

 

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 183

Oscariko se on?
Tänään on ollut kaltaiseni vanhan äijän elämässä säpinää. Veljenpoika tuli käymään 4 lapsensa kanssa, ikävälillä 1,3 – 8 vuotta. Oli hänellä asiaakin, olin jopa kutsunut. Lounasta tarjottiin ja sitten töitä tekemään. Sain polkupyörän eturenkaaseen täytettä sillä siihen pitää olla erilainen hengenlisääjä kuin takarenkaaseen, johon siihenkään ei tavallinen järjestelmä onnistu henkeä pistämään. 
Tärkeintä oli kuitenkin kirjaprojektini eteneminen. Olen sitä töstänyt eli editoinut vanhalla PageMaker 7 –ohjelmalla. Vaan en saa sillä onnistumaan painon vaatimia PDF –tiedostoja Vanha mikä vanha, ei se korjaten parane näin tietokoneiden aikakaudella, Mutta nyt minulla on hieno Adoben InDesign C55.5, jos olen oikein ymmärtänyt. Katso ongelma on yhtä ihmeellinen kuin Slanka –projektini, se toimii kuin unelma ja vain parin tunnit uuden oppimisen jälkeen tein kirjan valmiiksi painoon. Samalla tietenkin myös valmiin kannen, eli molemmat kansisivut.
Olen siis harrastanut luovaa tekemistä, ei lannan tai lumen parissa, vaan ihan henkisemmissä tekemisissä. Nyt Nuorena, nöyränä ja naimattomana –teos lähetetään kustantajalle ja painoon. On muuten helpottava tunne. Pitää huomauttaa, että teos ei ole Oscarin omatekemä, olen vain edistoinut teoksen painokuntoon. Kirjoittaja on aivan toinen henkilö, eräs tärkeä perhetuttavani ja perheemme hyvä ystävä.
Tuolla ylhäällä on setä Brysselin nuorimman tyttären Lindan tekemä piirros. Kuvaakohan se hänen vanhaa kummisetäänsä? Mielestäni jopa erittäin osuvasti nuori 7-vuotias neiti hahmotta Vanhuksen, jopa hivenen äreänkin – ainakin joskus.
Olen tänään huomannut ja muutkin ovat siitä sanoneet, että kyllä se kari viikkoa sitten tapahtunut ei mennyt ohitse aivan jälkiä jättämättä. Olen huomannut että joudun tapailemaan puhuessani ihan tavallisiakin äidinkieleni sanoja. En tosin ole vielä taantunut sisareni paljon mainostamalle fifi-kielen tasolle. Sitähän olin silloin kun iso kämmi tuhosi koko kolmannen puhekeskukseni, jossa sijaitsee äidinkielen taidon. Mutta sen huomaa myös kirjoittamisessa, oudosti näet vaan kirjaimet unohtuvat ja sanatkin lyhenevät. Kirjaimet menevät jopa outoon järjestykseen. Onneksi on edes jonkinmoinen kielentarkistus tässä ohjelmassani.
Mutta c'est la vie, kuten nuo fransut helposti toteaisivat. Eihän suomaisen edes tarvitse osata suomea, toteavat he yhtä helposti.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 182

Paul Gauguin mmalaus taitelijatoveristaan Vincen van Goghista.

Melkoisen hiljainen ja virikkeetön päivä, siis tämä jota parhaillaan olemme lopettelemassa. No, tietenkin kävin aamulla terveydenhoitajan luona. Se oli ensimmäinen käyntini sitten vierailuni lääninlasaretissa. Onneksi hoitaja oli lukenut epikriisini jo tietokoneelta, eli kaiken sen oleellisen, jota noiden sairaalapäivien aikana tapahtui ja tehtiin. Homma oli huomattavasti helpompi kuin olisi ollut jos olisi koko homma pitänyt kertoa juurta jaksain.

Olin ottanut mukaani tulosteen verenpainemittauksistani ja niin hän sai naputeltavaa terveysaseman tietokoneille. ja muutenkin valmistelimme kuun lopulle sijoittuvaa lääkärintarkastusta joka palauttaa ajo-oikeuteni. Täällä syvällä maaseudulla tuntee olevansa hivenen vanki kun ei pääse kulkemaan ja liikkumaan kuten auton kanssa. Toisaalta on vain hyvä kokea tulevaisuus, eli kun en enää onnistu uusimaan ajokorttiani, niin silloinhan on aina kuljettava jalan, turvauduttava toisen apuun tai harvoin kulkeviin yleisiin yhteyksiin. Tämä on keino saada tietää miltä tulevaisuus vaikuttaa ja tuntuu.

Olin tietenkin uimassa. Tänäänkin vesi oli märkää kuten eilenkin, mutta ei se ollutkaan niin liukasta kuin eilen ja toissapäivänä. Karheaa ja takkuilevaa oli luisto. En saanut uitua kun 2,5 kilometriä. Koska en kuitenkaan huomenna pääse osallistumaan enää tuohon kisaan, niin päivänä kisailijana ovat luetut, sillä huomenna on meidän uimahallimme viimeinen kisapäivä. Mutta ehkä olen saanut sen tavoittelemani toisen sija, tosin en panisi yhtään pahakseni kolmattakaan sijaa. Kyse ei ole palkinnoista, niitä ei oikeastaan ole. Ehkä lämmintä kättä ja sympatiaa kehujen kera. Palkinnot eivät ole kuitenkaan minua mitenkään motivoineen, vaan oma suoritukseni. Kokonaismatkaksi tulee 66,45 kilometriä eli kun oli 29 kisapäivää, niin päivittäisen uinnin matkaksi tulee keskiarvona 2,3 kilometriä. Ne olen ihan tyytyväinen, sillä olenhan kokenut lasarettimatkan ja vaikean flunssan tuona aikana. Siis hyvä minä!

Muuten on tässä sadetta pidellyt ja sen mukaisesti elämä on hiljaisesti lipunut omissa uomissaan. Toisaalta olen täysi torvelo. Etsin pitkään Annelta saamastani pussilaatikosta tilinumeroa jolle voisin pussit makaa, kuten oli uhonut. En vaan löytänyt vaikka kuinka etsin. Uskoin jo laittaneeni sen johon parempaan talteen. Kunnes myöhään eilen illalla, taisi oli jo jälkeen puolenyön, huomasin tilinumeron olevan kirjoitettuna pussilaatikon kanteen. Pahoittelen Anne viivästystä. Mutta Slankasta kannattaa pitää kiinni ja olla joukolla slankaamassa!

 

torstai 12. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 181


Onnellinen nuori uimari sukeltaa.
Unohdin eilen kertoa tärkeimmän, tai ainakin melkein, asian. Setä Brysseli ja vanhempi hänen tyttäristään maistoivat Slanka-vaniljaa. Tietysti kun fiksuja ovat ja terveen uteliaita. Molempien mielipiteet oli superpositiivinen. Maistui todella hyvältä, ihan kuin parasta mahdollista vaniljakastiketta. Setä totesi miten hän voisi käyttää tätä? Tiedoksi vain, että hän ei ole grammaakaan ylipainoinen, vaan on timmi ja hyvä kroppanen kaveri. Itsekin haluaisin moisen ulkoisen kehyksen, mutta taitaa olla enemmän haavetta, mutta mahdollisimman lähelle häntä kuitenkin. Eli täydet pisteet Slankalle. Mutta se kysymys hänen käytöstään on hivenen hankala. Kun hän tekee runsaasti töitä ja päivät ovat pitkiä Euroopan Union ns. ulkoministeriössä, ja hän joutuu paljon matkustamaan todella pitkiä matkoja, maailman eri puolilla on aina kriisejä, niin ehkä eräänlaisena palautus- ja kestävyysjuomana hän voisi kokeilla Slanka-tuotteita. Kun niitä nauttisi, niin veren sokeri ei suorittaisi suuria hypähdyksiä eri suuntiin ja olo pysyisi tarkkana ja pirteänä pidemmän aikaa. Ei se ihmeitä tekisi, mutta ehkä avittaisi maailmaan rauhaa ja siviilien asemaa kriisitilanteissa.
Mutta tänään keskityin taas liikuntaan, sillä tämäkin päivä tuntui otolliselta moiselle touhulle. aktiivista liikuntaa tuli harrastettua 3 tuntia ja 13 minuuttia. Siihen sisältyi 2 tuntia uimista ja matkaksi tuli jälleen kerran 3 kilometriä. Muun aika kului reippaaseen kävelyyn. Ja jälleen sykevyö kertoi uskomattomia tuloksia. Se mukaan kokonaiskulutus olisi ollut 2793 kilokaloria. Eli ilmeisesti sykkeen saaminen kohdalleen on nostanut myös kalorien kulutusta. Tänään sykeviiva oli vielä hienompi kuin eilen. Alimmillaan se sykähteli 58 sykettä per minuutti, ja siis heti alussa ja uimahallille päästyäni. Korkeimmillaan se kävi kotiin kävellen tullessani ja oli 128 sykettä per minuutti. Keskiarvoksi tuli jopa 103 sykettä per minuutti, Tämä on kohdallani aivan merkittävän paljon. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Huomenna on terveydenhoitaja JR:n tapaaminen ja verikokeen INR-arvon mittaaminen. Saas nähdä miten äijän käy?
On todella harmi kun en osaa laittaa tuota sykeviivaa tänne blogiini, se olisi mielenkiintoista nähtävää. Toisaalta onko siinä edes sellaista ominaisuutta, että sen voi tuollaisena viivana tallentaa, sitä sietää kysyä!
Lehdet artikkeleillaan kertovat, että kevät on tullut. On niissä niin moninaista juttua laihduttamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Millä mahdollisella vippaskonstilla pääsee kiloistaan eroon ja kaikkea muuta. Tänään olen lukenut kohtalotoveristani, näyttelijä Mikko Kivisestä, joka myös on laihduttanut 30 kiloa, mutta nämä läskit hän on lähdettänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Mielenkiintoisesti hän kertoo luopuneensa vain ylimääräisestä oluen juonnista, eikä mistään muusta. Toisaalta artikkeli paljastaa kuitenkin totuuden. Hän nykyisin juo olutta vain ruokajuomana ja ottaa yhden saunaoluen. Ehkä kerran viikossa käy saunassa, tiedä häntä? Kuitenkin samassa kappaleessa herra näyttelijä toteaa, että hän suo paljon salaattia ja kalaa. Tämä kertoo myös ruokavalion muuttumisesta. Lenkkimakkara ja rasvaiset pihvit ovat poistuneet ja varmaankin myös friteeratut ranskalaiset? Eli rasvaisesta ruokailutottumuksesta on siirrytty kohden laimeampaa ruokatapaa. Ja se näkyy varmasti aina.
Toisen saman lehden juttu käsitteli aihetta "laihduttaja, älä astu tähän ansaan!" Jutun mukaan niin ikuisuuslaihduttajat kuin tutkijatkin ovat huomanneet, ettei liian tiukka kontrolli välttämättä edistäkään painonpudotushaaveita. Itäsuomen (entisen Kuopion) yliopiston tutkijat ovat todenneet, että syömisen, juomisen ja painon kontrollointi saattaa jättää huomiotta muut painoon vaikuttavat tekijät, kuten säännöllisen elämänrytmin, levon ja liikunnan.
Näiden tutkijoiden mukaan avain onnistumiseen näyttäisikin olevan siinä, että laihduttaja kokee painonhallinnan vaikuttavan elämäänsä ja hyvinvointiinsa laaja-alaisesti, jolloin laihduttamiseen on helpompi löytää henkilökohtaisia motiiveja. Tällaisia ovat monelle terveys, kyky olla aktiivinen, itseluottamus, mieliala, ulkonäkö ja koko perheen hyvinvointi.
Oikean motiivin löytämisen ja kontrollin hellittämisen lisäksi laihduttaja voisi tutkijoiden mukaan saada apua myös psykologisesta joustavuudesta. Tällä tarkoitetaan rajojen ja aikaisempien tapojen rikkomista, jota voi opetella esimerkiksi hyväksymis- ja omistautumisterapialla (HOT). Hankkeessa toteutetun pilottitutkimuksen tulokset psykologisen näkökulman lisäämisestä painonhallintaan vaikuttivat lupaavilta.
Tässä tämän päivän tarinointia ;)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 180

Kyllä elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!

Otti kuusi kuukautta, että onnistuin tekemään suoraan blogauksen Word 2010- ohjelmasta. Mutta tältä päivältä onkin runsaasti kerrottavaa, silla tapahtumia on ollut enemmän kuin tarpeeksi.

Tietenkin keskeisin asia oli täti Köksän tapaaminen, niin ja hieno Volkswagen Passat CC –autonsa, valkoinen ja kiiltävä. Olen siitä avoimesti kateellinen hänelle. Kehtaan sen jopa tunnustaa. Tuollaisella pirssillä kun voisi hurautella. No, ei minulla ole lähes kuukauteen edes ajolupaa, joten haaveilla aina voi ja kaikkea ei voi saada. Kuitenkin sain häneltä viikon pussit, jotka olin tilannut Annelta. Hän oli heti eilen ja siinä samassa kun asiaa esitin, lupautunut tuomaan ne Koskiin. Eli matkasin kävellen kylämme uimahallille, ja sain täti Köksältä tuomiset. Hänelle on suuri ja kaunis kiitos ystävällisestä teostaan. En varmaan osannut edes tarpeeksi kiittää häntä asiamiehenä toimimisesta.

Kun kerran oli uimahallilla, niin tietysti menin uimaan, siis kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti. Ja vesi oli tietysti märkää, mutta se oli myös melkoisen liukasta. Eli olen hyvin tyytyväinen omaan saavutukseeni sairaalakeikan ja flunssan potemisen jälkeen. Miten rajusti ihmisen mieli voikaan muuttua. Olin niin väsynyt, masentunut ja kaikkeen toiminaan suhtautunut vielä maanantaina, mutta ehkä se eilinen ryhmäterapia hoivasi minua oikealla tavalla. Sain voimaa ja puhtia tehdä sen mitä tänään tein. 

Koska olin kävellen matkassa, niin tietysti pistelin rivakasti matkat kodin ja uimahallin välillä. Mutta altaassakin vietin muutamaa minuuttia vaille kaksi tuntia. Muistin tankata ja tyhjentää monesti koko katkan ajan. Nyt muuten taitaa olla sydämen sykkeet paikallaan, sillä niin radikaalisti sykevyön mittaama tulos poikkesi ennen sairaalareissua olleista tuloksista.

Jostain ihmeen syystä koko 3 tuntia ja 35 minuuttia kestävän projektini kalorinkulutukseksi tuli huikaisevat 2741 kilokaloria. Siis moista lukua en osannut aiemmin edes uneksia. Matkaa taittui uimisessa 3 kilometriä. Ei nyt niin kovin kunnianhimoisesti, mutta todella tyytyväisen oloisesti kehun itseäni. Vanha äijä nousi sairasvuoteeltaan ja päräytti hienon saavutuksen, ja vielä uimalla rintaa. Entä se syke? Korkeimmillaan pulssi kohosi uinnin aikana 149 syke per minuutti, Alimmillaan se pompotti vain 38 per minuutti. Se ei ole mikään vuono ja sitä oli todella vain vähäisessä määrin. Keskiarvosyke oli 98 per minuutti eli en ole koskaan moisesta edes nähnyt unta. Kyllä se yhden lääkkeen poistaminen oli todella tehokas toimenpide. Voin vain kiittää sairaalan lääkärikuntaa.

Entäs se usein mainostamani tehokkuus tämän päivän urheilusuorituksessa? 33 minuuttia meni kevyesti, 20 minuuttia kohtuullisesti, 28 minuuttia reippaasti, 42 kovaa ja 1 tunti ja 31 minuuttiia erittäin kovaa. Taas lukemia, joita en osannut edes ajatella. Nyt mittarissa on varmasti vikaa, tosin toisin päin kuin ennen sairaalamatkaani. Yleisarvosana on 5,0 eli mahtava suoritus. Nyt taitaa tietokoneohjelma liioitella, mutta niin se vain yrittää näyttää.

Päivän kolmas erityistapahtuma oli kummityttöni Lindan vierailu Brysselistä. Hän tuli isänsä, erittäin rakkaan ja hyvän ystäväni sekä vanhemman sisarensa Cristyn kanssa käymään. Lomalla kun suomessa piipahtavat. Tämä setä Brysselin vierailu oli minulle hyvin tärkeä, kuten hänen ja perheensä vierailut aina ovat. Minä kun en halua enää matkustella, kiintiöni matkustamisessa on tullut täyteen, niin heidän näkemisensä on aina ilo mielelle ja sielulle. Tällaisina hetkinä vanha ateisti ja agnostikko uskoo sielun olemassaoloon. Muutoin tosin sellaisin toki kiellän tai en ole edes sen olemisesta kiinnostunut.

Ehkä parasta oli ihanien pienen suklaasta valmistettujen pääsiäismunien tuominen. Belgialainen suklaa on varmasti eräs maailman parhaista. Yhden pienen munan tietenkin saatoin syödä, enhän voi aiheuttaa nuorella 7-vuotiaalle neidille aiheuttaa suurta pettymystä. 

Melkein unohdin kertoa, että uimahallin vaaka, joka tietysti on kiltimpi kuin Annen Hoikistamon vaaka, näytti tänään uinnin jälkeen kaikkien aikojen alhaisinta lukemaa. Viisari osoitti 116,9 kiloa, eli ainakin kilo eroa siinä Annen vaakaan. Kuitenkin join suorituksen aikana litran nestettä. Eli ehkä olen onnistunut pitämään saavutetut linjat ja ehkä hivenen niistä luopumaankin. Kiitos Annen, vertaistukiryhmän ja slankaamisen Slankalla!

 


 

tiistai 10. huhtikuuta 2012

(Video)tapaaminen 25 ja dieettipäivä 179

Ei se koskaan ihan oikeata tilaisuutta korvaa. Ei saa samaa otetta kuin livenä. Tänään olin siis Annen, täti Köksän ja täti Mintunäidin kanssa yhteisessä videotapaamisessa. Mutta olisin todella kaivannut täti Open läsnäoloa, vaan ei häntä näkynyt saati kuulunut. Nyt pitää heristää nuoremmalle kollegalla sormea, vaan ei ihan vielä nyrkkiä. Hän ei saa aiheuttaa vanhalle äijälle taloudellisia ongelmia, sillä vihreiden kuulien heitteleminen heinäkuussa tulee melkoisen kalliiksi kaikille heittelijöille. Eli täti Open pitää kipin kapin ilmoittautua Annelle ja tukiryhmälle. Me ei muuten rakasteta täti Opea ja miten hän voi edes opettaa, jos me emme rakasta häntä?

Tänään vointini on huomattavasti parempi kuin eilen. Silloinhan en jaksanut edes tätä blogisticuksen virkaa hoidella. Mutta nyt olen lupautunut huomenna menemään uimahallille puolenpäivän jälkeiseen aikaan. Silloin näet täti Köksä tuo tarvitsemani pussit, eli saan taas slankata Slanka-tuotteiden avulla. Saa nyt nähdä menenkö ja kykenenkö edes menemään uimaan huomenissa? Se on suuri ja minulle tärkeä kysymys. Eli olenko siinä kunnossa, että henki kulkee veden alla ja miten yleensä henki pihisee. Toisaalta herra Brysseli käden tyttärensä (joista toinen on kummityttöni) kanssa tulee ehkä huomenna vierailemaan. Hän on ilmoittanut tulevansa joko huomenna tahi torstaina. 

Tänään pääsin jo autotalliinkin. Vein sinne kasautuneita erikoislehtiä. Niitä tullee erilaista ja kaikenmoisia. Mutta oli ihanaa edes tehdä jotain. Tuo videotapaaminen kuitenkin voimia edes yrittää jotain muuta kuin lakanoiden kuluttamista ja joutenoloa. 

Kuin ihmeen kautta törmäsin vuonna 2007 julkaistuun sydänliiton lähes 40 sivua laajan ja A4 kokoa olevaan kirjaseen Ylipainosta tasapainoon. Kokonaisuus on todella puhutteleva ja yhä ihmettelen sitä, mistä minulle moinen vihkonen on tullut. Ehkäpä se on peruja Keskussairaalan laihdutusprojektista, jossa hyvin tiedettiin omat ongelmani, sillä heillä oli käytössään kaikki se tieto, jota olen Hoikistamon ryhmässä joutunut kertomaan. Tietoa heille oli sairaalassa varmasti enemmänkin minusta, kuin minulla itselläni on.

Teosta on ollut laatimassa monipuolisista asiantuntijoista koostunut työryhmä. Eli sillä on kerrottavanaan painavaa asiaa, niin minulle kuin kaikille muillekin oman painonhallintansa kanssa kamppaileville. Minulle enemmän kuin monelle muulle, sillä kuuluun todella moneen riskiryhmään eli olen siis monivammainen.
Aion käyttää julkaisua vastakin kirjoittaessani näitä blogisticuksen ajatuksia, mutta otan esille nyt vain pari asiaa. Kirjanen on sisällykseltään seuraavan moinen:

                 Lähtölaskenta painonhallintaan
                 Syöminen on taitolaji                                       
                 Lisäpontta liikunnasta
                 Paino haltuun
                 Elämäntapamuutoksen tukihoitoja

Tuo otsikko Elämäntapamuutoksen tukihoitoja, mainitsee kaksi oleellista tukihoitoa. Ensinnä tulee erittäin niukkaenerginen dieetti (ENED) ja toisena seuraa lääkehoito. Veitseen turvautumisesta ei mainita yhtikäs mitään.

Eli Sydänliitto luokittelee tuossa em. julkaisussaan ENED –tuotteiden käytön hoidoksi. Sitähän se on ja parhaimmillaan se tapahtuu tukiryhmän ja sen pätevän vetäjän eli teamleaderin kanssa. Tästä on kokemuksia. Keskussairaalan projekti ja hoito loppu liian pian ja kuin seinään. Minä pystynyt jatkamaan, vaikka olinkin koko ryhmän paras pudottaja. Voittaja ei aina ole onnistuja, se koin todella karvaasti. Nyt kuitenkin on pitempi projekti ja hoito on järjestetty paljon huolellisemmin ja tehokkaammin.

Mitä joku puhuu ENED-tuotteiden käyttöä vastaan. Olipa se nimeltään mikä tahansa, niin tehosta voi olla varma, jos se varsinkin toteutuu hyvässä ryhmässä ja hyvän managerin toimesta.