torstai 30. elokuuta 2012

Dieettipäivä 310


Rovaniemen keskussairaala talvisessa asussa.
Tänään on eletty eilisen illan tunnelmissa. Kalamajan isäntä on joutunut sairaalaan Rovaniemelle. Keskussairaalassa hänellä asennetaan sydämen tahdistin sillä äijällä sydän sykkii liian hitaasti ja melko heikosti. Hänen sydämensä iskutaajuus on ollut 26 per minuutti ja melko heikkoja iskut ovat olleet. Itselläni todettu "taloudellinen syke" on ollut noin 33 per minuutti, mutta melkoisen voimakkaasti on ne kerrat iskeneet. Eli olen varmaan hyvä puhumaan juuri moisesta "taloudellisen sykkeen" ongelmasta. Nyt siis huomenen koitteessa saa Kalamajan isäntä lisälaitteen eli tahdistimen. Ja voi siten kotiutua päivän tai parin päästä.

Tässä on siis kaikki oleellinen, sillä olen järjestellyt erinäisiä asioita, jotka liittyvät tapahtumaan. Olemme neuvotelleet sisareni kanssa sykemittarin hankinnasta. Se on nyt hankittu. Saa isäntä seurata omaa sykettään ja varoa, että ei mene liian alhaiseksi.

Mutta kaiken keskellä huomenna saan tavata jälleen kerran täti J. R.:n, eli terveyskeskuksen superenkelini. Eli turvaverkkoni toimii jälleen ja siitä olen enemmän kuin onnellinen. Minusta pidetään huolta, miksi siis en pitäisi itse itsestäni huolta? Ensiksi Salnkan avulla, tietty. Ja slankaaminen on menetelmä. Pitäisi muuten testata eri VLCD-tuotteita keskenään. Eli tehdä makutestejä. Sellaisia subjektiivisia, sillä makuasiat ovat aina subjektiivisia ja ne eivät voi muuta ollakaan.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

309. dieettipäivä


Hämeenlinnan satamakonttori (purettu).
Tänään on ollut todellinen välipäivä, olen siis vaan ollut olemassa. Tuli ehkä rehkittyä liikaa eilisen päivän nimissä. Ei ole kovin järkevää rasittaa itseään liiaksi joka ikinen päivä. Mutta jos palaan vielä maanantaihin ja kaikkeen siihen uhoon mitä kirjoitin sunnuntaina, niin en kuitenkaan fillaroinut tukiryhmän tapaamiseen. Meni kiltisti autolla ja syynä oli liian vähäinen aika, sateinen keli ja tietysti ylenmääräinen laiskuuteni. Olin kuitenkin muuten varautunut maanantain kovin kesäisesti ja ehkä se oli viimeinen kesäinen käyntini. Eli syksy saa ja samalla alkavat uudet kujeet ja kova yritys pistää kiloja piiloon eli pois isosta minästäni. 

Jos ja kun jatketaan eilistä teemaa, eli lehdistön vouhkaamista laihduttamisesta ja liikojen likojen pudottamisesta, niin kuitenkin kyse on kovasta työstä ja raudan lujuutta vaativasta tahdosta.

Eräs lehti pohtii artikkelissaan niitä syitä, jotka saavat ihmisen aloittamaan laihduttamisen, joka toivottavasti muuttu ajan myötä ja tulosten karttuessa painonhallinnaksi.

Artikkelin asiantuntijana toiminut Opinium- terveystutkimuskeskuksen johtaja Kate Norfolk toteaa todella asiallisesti, että jos ihminen päättä laihduttaa tai kasvattaa kuntoaan, niin pääasia on muuttaa omaa elämäntapaansa ja samalla myös asenteita. Tuohon kokonaisuuteen kuuluu oleellisena osana entistä terveellisempi ruokavalio kuin myös liikunnan lisääminen. Hyötyliikunta olisi tietysti liikunnan paras muoto, vaan nyky-yhteiskunta pyrkii kaikin tavoin tekemään ihmisestä liikkumattoman. Eihän meidän tarvitse edes vaihtaa television kanavaa laitteen luokse mennen, vaan sekin käy tosi sutjakkaasti sovalla löhöten. 

Mikä sitten saa aikaiseksi päätöksen läskien lähdettämisestä? 

Naisten vastaukset jakautuivat seuraavasti: 
- Huono ostosreissu (32%) 
- Tulossa oleva lomamatka (25%) 
- Tulossa oleva juhla, kuten häät tai luokkakokous (18%) 
- Median ja yhteiskunnan paineet hyvältä näyttämiseen (14%) 
- Halu miellyttää ihastusta tai ex-kumppania (11%) 
- Perheen painostus painon pudottamiseen (8%) 

Miesten vastauksissa saatiin esille seuraava jakautuma:  
- Huonosti onnistunut kuva (22%) 
- Tulossa oleva lomamatka (13%) 
- Perheestä tulevat paineet hyvältä näyttämiseen (9%) 
- Kumppanilta tulevat paineet painon pudottamiseen (8%) 
- Halu tehdä vaikutus ex-kumppaniin tai kiinnostuksenkohteeseen (8%) 
- Uuden vuoden lupaus (8%) 

Samassa tutkimuksessa selvitettiin myös niitä syitä, joihin painon pudottaminen ja painonhallinta yleensä lopahtavat: 

1. Juhlissa, joulupöydässä ja häissä (34%) 
2. Kun olo tuntuu stressaantuneelta, väsyneeltä tai alakuloiselta (30%) 
3. Lomamatkoilla (30%) 
4. Viikonloppuina (27%) 
5. Kun rahat eivät riitä terveelliseen ruokaan (11%) 

Omassa itsessäni tunnista suurimman riskin omalle projektilleni tuossa kohdassa 2, eli kun olo tuntuu stressaantuneelta, väsyneeltä tai alakuloisesta. Juuri väsymys on omasta mielestäni keskeisin syy mahdolliseen omaan epäonnistumiseeni. Kun olen huono nukkuja, niin tuo mahdollisuus väijyy aina selkäsi takana. 
Mutta onneksi minulla on kavereita. On siis Slanka, jonka avulla slankaan joka ikinen päivä. On Hoikistamon tukiryhmä, joka auttaa minua kestämään ja onnistumaan. Lisäksi on vielä personal-trainerini Anne, jonka apu ja tuki ovat todella keskeiset omalle projektilleni. 
Mielestäni laihduttajan pitäisikin puhua vain ja ainoastaan omasta projektista, johon liittyvät niin painon pudotus, kuin sen  tasaantuminen, jonka kruunaa onnistunut painonhallinta, ja se on pitkäaikainen projekti, jota ei päivässä tai kuukaudessa saada tehdyksi. Ehkä se on jopa elämän mittainen, eli aina ja aina kestävä. 

tiistai 28. elokuuta 2012

308. dieettipäivä

Ludvig XIV 1648 eli 10 vuotiaana.

Täti Veljeni miniä, hoikka kuin kukkakeppi sanoi tänään:

Pysyn lihavana,
koska ei olisi
reilua kaikkia hoikkia
kohtaan, jos näin hyvän
näköinen, älykäs ja
hauska olisi
vielä laihakin.

Se voi olla perustaltaan tottakin, mutta rohkenen epäillä täti Veljen miniän olevan väärässä, hänen ajatuksena todella laihana ihmisenä on vääristynyt meidän läskeistä kärsivien suhteen.

Mutta tämä tapahtui kuin olin lastannut setä Rakkakuskin kanssa perävaunullisen ja tila-autollisen puita kuljetettavakseni juuri veljenpojalleni hänen perheensä käyttöön tulevana talvena. Rouva osallistui puulastin purkamiseen yhdessä minun kanssani. Siis olen harrastanut aika rajua hyötyliikuntaa tänään, kuten tein sunnuntainakin. Tosin silloin oli meitä kolme äijää ja nyt oli vain kaksi ja toisessa päässä toinen oli täti. Mutta ei hän mitenkään minulle työn tehossa hävinnyt. Taisin olla itse tehossa hävinnyt osapuoli.

Kuitenkin mennään asiaan.

Kuten olen jo aiemmin todennut, niin syksyn tulemisen huomaan lehdistön avulla. Lehdet näet täyttyvät toinen toistaan uskomattomista artikkeleista, joiden lukeminen avittaa kesäkilojen karsimiseen.

Ehkä mielenkiintoisin artikkeli on kuitenkin ollut Ilta-Sanomissa, jossa esitettiin 10 tehokasta keinoa rasvan polttamiseen. Homma on hyvin yksinkertainen, pitää vain urheilla. Urheilulajit on pistetty järjestykseen kalorien polttamisen suhteessa.

Tosin lehden käyttämät asiantuntijat korostavat perinteisten urheilulajien hyvyyttä, sillä esim. perinteinen juoksu on mielekkäästi, sillä se lisää aineenvaihduntaa myös varsinaisen treenin jälkeen. Toinen korostaa Uinnin, pyöräilyn ja kävelyn, sauvoilla tai ilman suurta merkitystä kunnon kohentamisessa ja rasvan polttamisessa. Itse lisäisin, että terve mies ei tarvitse kuin perinteisiä toimintamuotoja  kuten halon hakkaamista, puiden sahalla sahaamista, peltotöitä jne. Mutta tämä koskee vain terveitä, ei siis minua vanhaa ja vammaista.

Kun otetaan normaali mies, joka painaa 80 kiloa, tai nainen, joka painaa 60 kiloa, niin saadaan seuraava taulukko kalorikulutuksesta tunnin suorituksessa. (ensin miesten kulutus ja sitten naisten kulutus)

Kallio- / seinäkiipeily 900 kcla 7/ 700 kcal
Nyrkkeily  750 kcal / 540 kcal
Hiihto  700 kcal / 500 kcal
Bofy Combat  700 kcal / 500 kcal
Aerobic / Step aerobic  700 kcal / 500 kcal
Spinning / tehokas pyöräily  700 kcal / 500 kcal
Tennis / Squash  570 kcal / 430 kcal
Hölkkä / juoksu  500 kcal / 380 kcal
Uinti / vesijuoksu   500 kcal / 380 kcal
Kävely  350 kcal / 250 kcal

Ei muuta kuin liikkumaan!

maanantai 27. elokuuta 2012

36. Hoikistamon tapaaminen ja 307. dieettipäivä

Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista!

Päivän tapaamista on riemukasta kertomista. Eli ole onnistunut pitämään painoni koko kesän ajan kohtuullisen hyvin. Parhaimpaan eli matalimpaan painooni on eroa vain 100 grammaa, eli siis yksi pissan luikaus. Nyt en ihan tarkasti muista, mutta vaaka pysähtyi sinne 118. 4 kilon seutuville. Tosin vielä on hurjasti matkaa tavoitteeseeni. Tietenkin välitavoite eli Versacen puvun päälleni saaminen on vieläkin ohjelmassa – ja tiukasti onkin. Tosin pitäisi koittaa miten sen kanssa oikein on. Takki varmasti mahtuu, joskin varmasti tiukkaa on, mutta housut eivät varmaan vielä mene kiinni vyötäröni kohdalta. Olen vaan niin läski!

Tärkeintä kuitenkin oli, että kesä onnistui kulumaan liikakiloja tai oikeammin vasta lisäkiloja hankkimatta. Tietenkin olen hivenen pettynyt, sillä arvoisat naiskolleegani loistivat lähes täydellisellä poissaolollaan. Missä oli täti Naapuri, täti Köksä tai täti Mintun äiti? Olen tainnut luopua toivosta saada tavat täti Open ryhmämme riennoissa. Niin vaan kaipaan hänen riemukasta nauruaan ja hyväntulisuuttaan. Ettei vaan hänen tuore aviomiehensä estä tulemasta, sillä hoikkana hän on varmasti mahtava kohde kaikille meille kaksilahkeisille.

Tuo tämän päivän puntarointi lisäsi uskoani slankaamiseen ja juuri tietysti Slanka-tuotteilla. Myönnän auliisti että kyllä teambuilderi Annellakin on osuutta asiaan. Anneen muuten saa helposti yhteyden puhelimella 0400565256. Ainakin Pääkaupunkiseudun ja Kanta-Hämeen läskeille voi antaa kyytä ja lähtöterveiset kun soittaa Annelle, sillä hän tietää mitä ihminen tarvitsee, ja varsinkin läski ihminen.

Olen runsaasti kritisoinut olemistani Saamenmeren pohjoisrannan porotilalla, joka nykyisin on kalamaja. On muuten ollut syytäkin negatiiviseen asenteeseeni - ainakin omasta mielestäni. Tosin ystäväni setä Rekkakusi oli niin onnellinen ja innostunut että lahjoitti minulle Longines kellon, joka on kultaa. Siis ainoan kultakorun, jota suostun kantamaan. Tuota saamaani kelloa on pitkään himoinnut ja ihastellut. On moiseen toki ollut aihettakin. Ja nyt kiitokseksi onnistuneesta matkasta ja tulevan kesän kahden viikon matkasta, johon ei toki itse osallistu, hän päätti lahjoa minua tuolla hienolla esineellä. Ei paha!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

306. dieettipäivä

Venetsia, kaupunki, josta en pidä niin paljon kuin voisi odottaa.

Nyt eletään huomisen ryhmätapaamisen merkeissä. Tosin koko päiväsi on muutakin mentävää ja touhuttavaa. Ja vielä olisi kova halu fillaroida tapaamiseen Lopelle. Saa nyt vaan nähdä miten fillaroinnin käyt, sillä aikaisin maanantaina jatkan tänään aloittamaani tekemistä, harrastusta tai ehkä jopa kovalaatuista hyötyliikuntaa.

Tänään olen latonut halkoja pinosta peräkärryyn ja tila-autoon ja kyseessä on melkoinen pino. Tietenkin kuorma piti myös perillä purkaa, eli ottaa halot poista autosta ja peräkärrystä. Oli näet setä Rakkakuski antanut halkoja veljenpojalleni heidän omakotitalossaan, siinä vuonna 1938 rakennetussa mansardikattoisessa, käytettäväksi. Kaveri luopui näet vuokramökistään ja siksi ei halua jättää jälkeensä valtavaa halkovarastoa. Nyt tuotiin vasta osa metrisistä haloista ja niistä tulee ehkä toinenkin samanmoinen kuorma. Lisäksi ehkä pari kuormallista tulee pilkottuja klapeja. Kyllä Siinä kunto koheni kun varauduttiin tulevaan talveen.

Kyseessä oli päivän liikuntakiintiöni, en ole aikonutkaan suorittaa mitään muuta merkittävää ja rasittavaa.

Päivän olen kuitenkin viettänyt slankaten ja nyt tämän blogin jälkeen aion siiryä Neiti Marplen seuraan nettiyhteyden avulla. Siis kun on vilkas kaapeli niin voin katsella keskeiset ohjelmat ilman televisiota ja tietokoneen kautta. Minusta on vana oikea valinta tuo YLE-vero, sillä nyt minäkin joudun tai saan maksaan nettilähetyksistä, joita olen tähän asti aivan ilmaiseksi katsellut. YLE:n areena on todella mielenkiintoinen tapa seurata television ohjelmatarjontaa.


lauantai 25. elokuuta 2012

305. dieettipäivä

Ranskalaista tyyliä, lieneen 20-30 -luvuilta.

Melko perinteinen lauantai. Ei mitään suurta tai merkittävää. Elämä on sujunut perinteisiä uomiansa. Tosin tilasin talvirenkaat autoon, pitkästä aikaa olen ostamassa nastarenkaita, sillä yleensä olen viihtynyt hyvin kitkarenkaiden parissa. Nyt tilauksessa on Nokia Hakkapeliitta 7 -renkaat. Saa nyt nähdä miten niillä pärjätään?

Taitaa olla lehdistössä nähtävissä syksyn merkit. Kirjoittelevat näet moninaisesti liikakilojen ongelmista ja siitä miten ne voidaan poistaa. Usein luvataan ihmeitä ja helppoja ja halpoja huveja. Vaan ei se todellakaan niin mene. Vaivaa on nähtävä ja tuskanhikeä on puserrettava, vaikka sitten t-paidan lävitse. Näin sanoo kaiken monasti kokenut.

Itselläni on edessä todellinen rynnistys, sillä painon pitää pudota todella merkittävästi, sillä moiseen on ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin kolakuussa tulee täyteen vuosi dieetillä olemista. Toisekseen lokakuun ensimmäisenä päivänä on keskussairaalan kardiologin vastaanotto. Valitettavasti entinen ja todella miellyttävä ja fiksu kardiologini on eläköitynyt ja tilalle on tullut ihan mielenkiintoinen henkilö. Ainakin hänen etunimensä René on mielenkiintoinen ja uteliaisuutta herättävä. 

Eli nyt pitäisi ottaa niskalenkki omasta minästäni ja ryhtyä toden teolla läskien lähdetykseen. Se on ylen vaikeaa, vaikka apunani ovat Slanka, jolla slankaan sekä Hoikistamon terapiaryhmä, joka antaa vertaistukea ja tietysti ryhmänvetäjä Anne, jolta saa aina tukea. Enemmän varmasti kukin saa tietoa www.slanka.fi sivustolta, jolla kerrotaan asiasta noin yleisesti ja erityisesti vielä Annesta ja hänen toiminnastaan. Yhteystiedotkin sieltä löytyvät.

Itse olen tuntenut olevani vähän heitteillä, sillä turvaverkko ympäriltäni on ollut hivenen löysällä tämän keskeisen kesän ajan. Onneksi eilen tapsin täti terveydenhoitajan ja maanantaina on vuorossa Hoikistamon Anne ja vertaistukiryhmä. Kaiken maanantaina odotettavissa olevan hässäkän jälkeen tuota Lopen tilaisuutta odotan todella vapauttavana hetkenä, jossa saa ainakin hivenen levähtää ja uskoa omiin kykyihini.

Olin muuten tänäänkin fillaroimassa. Spurtti kesti kaikkiaan 57 minuuttia, josta varmaankin15 – 20 minuuttia tapahtui ennen ja jälkeen varsinaisen fillaroinnin. Matkaa kertyi noin 14 kilometriä, eli Huunaan, Hallakorpeen ja mutkitellen takaisin. Keskinopeudeksi tuli kuitenkin 19,8 kilometriä tunnissa. Eli siis kohtuullisesti fillaroin. Kuitenkin kyseessä oli ns. välikausipyöräily sillä kaloreita paloin vain 583 kilokaloria. Sykkeetkin olivat kohtuulliset eli 151 / 101 / 57.

Pyrin tekemään lievän harjoituksen  myös huomenna sunnuntaina, sillä kohteena on tietenkin maanantai ja Hoikistamon tapaaminen. Mikäli säiden haltijat niin suovat ja ajankäyttöni tekee sen mahdolliseksi, niin olen ajatellut fillaroida Lopelle ja takaisin. Matkaa siitä kertyy noin 17 kilometriä suuntaansa eli mittariin tulisi 34 kilometriä ja vähintään tunnin tai puolentoista mittainen lepotauko siinä matkan puolivälissä. Mutta sää on, kuten jo totesin, eräs merkittävä tekijä. Ei tuo tuuli niinkään, vaan Esteri-jumalattaren antama sade lienee se mahdollinen ongelma. Kuitenkin maanantaina pitäisi mennä isolle kirkolle Hämeeseen ja sitten sitä pienemmälle tuonne eteläiseen Hämeeseen ja hoidella niitä ja näitä asioita, eli aikakin voi olla tiukoilla, sillä matkaan pitää varata kuitenkin vähintään puolitoista tuntia sivu. Eihän sitä nyt kukaan kuolemakseen halua fillaroida ja on ne tietyötkin tuolla valtatie 54:llä siinä Launosten kohdalla.

Mutta eletään ja ollaan niin että ei satu pollaan!

perjantai 24. elokuuta 2012

304. dieettipäivä

Kuva vaan on yksinkertaisesti minun mieleeni!

Tänään tapasin paikallisen terveyskeskuksen terveydenhoitajan heti aamusta. Vihdonkin, sillä olen ollut kuin heitteillä viimeisimmät useat viikot. Käynti oli moninaisesti rohkaiseva ja ilokseni saatoin todeta, että tulokset puntarissa eivät olleet aivan niin kamalat kuin saatoin olettaa. Onneksi saan tavat hoitajani taas viikon kuluttua, se on vaan niin perusteellisen tärkeätä ja oleellista minulle ja jopa minuudellenikin,

Toinen supertapaaminen on maanantaina. Kaiken tulossa olevan menemisen jälkeen saatan fillaroida läskikerhon ryhmäterapiaan. Sitä jos mitä tarvitsen juuri nyt, enkä vasta tulevassa kuussa. Toivottavasti mahdollisimman monta jäsentä tulee paikalle ja antaa sen tuen jota tarvitsen kaiken töppäilyni ja matkailuni jälkeen. Ja tietenkin saan hankittua lisää Slanka vaniljaa, joka nyt vaan on sitä parasta, mitä aikuinen mies – siis melkoisen iäkäs ja liikalihava – voi ja saattaa toivoa.

Sain kuitenkin tänään aikaiseksi liikkumista ja kaloreiden kulutusta. Fillaroin lenkin Rehakka – Vähikkälä ja matkaa kertyi 22,48 kilometriä ja keskinopeus matkalla oli 21,4 km/h, eli mielestäni oivallisesti ajettu. Aikaa moiseen käytin tunti ja kahdeksan minuuttia. Kaloreitakin kului ja kaikkiaan niitä poltin 795 kilokaloria.  Ja kun vielä tilastoilla leikitellään niin todettakoon, että huippusykkeeni oli 165 per min., keskiarvo 111 per min. ja minimisyke oli 54 per min. Harjoitusvaikutus oli 3,7/ 5 eli kehittäväksi luokiteltava. Olen siis kehityskelpoinen ja siitä ole tosi tyytyväinen.

Mielenkiintoista matkaa oli se, että nousua oli kaikkiaan 84 metriä, mutta laskua oli vain 82 metriä. Korkeimmillaan reitti kävi 216 metrin korkeudessa merenpinnasta ja matalimmillaan se oli vain 166 metriä. Lämpimintä eli 30 astetta, oli ihan matkan alkuvaiheessa, varmaankin kun kello oli vielä ranteessa, mutta matkan edetessä se viileni ja alimmillaan lämpötila oli 16 asetta ja jossain siellä Vähikkälän seutuvilla. Eräs mielenkiintoinen tieto on se, että nousuaika on tasan 17 minuuttia, mutta laskemiseen meni 17, 10 minuuttia, eli miten olen laskenut matkan mäet hitaammin kuin olen niitä noussut. Tasaisella maalla menon aika oli 33,50 minuuttia. HUH!

Nyt olen varmaan saanut tilastollisen liikuntakiintiöni täyteen, mutta Kuopion EnergyNet sanoo suoritukseni olleen 406 MET-minuutin arvoisen. Eli lähes koko viikon  saalis yhdessä polkaisulla. Tosin se on se matalin suoritustaso, mutta moinen kelpää minulle aivan hyvin.

Muuten päivä on kulunut silmätippoja Pomon silmiin tiputellessa. Ei hänellä ole ollut mitään tuskia tai kipuja eilisen leikkauksen jälkeen. Onnistuivat varmaan erinomaisen oivallisesti kaihin poistamisessa. Kiitos operaattorille moisesta tempusta tai oikeastaan tieto-taidosta, sillä siitähän tuossa on todellakin kyse.

torstai 23. elokuuta 2012

303. dieettipäivä

Osa MediLaserin melko viihtyisää odotustilaa.

Aamua vietetään nyt MediLaserin tiloissa Hämeenlinnassa eli vanhassa kunnallisessa saunassa, joka on hienosti kunnostettu eikä mikään tavanomainen kylmä ja kalsea kuten on esim. samassa kaupungissa oleva Mehiläisen moderni rötiskö.

Tarkoituksena on, että Pomolta leikataan oikean silmän kaihi. Pääsy leikkaukseen tapahtui nopeasti ja todella helposti, mutta ainoa inconvenientti on tietenkin se maksu, joka operaation jälkeen pitää suorittaman. Kuitenkin keskeistä on Pomon silmien tulo täyteen iskuun.

Koska ilmastomme on nykyisin kovin sateinen, niin mitä todennäköisimmin en lähde tänään fillaroimaan. Eli pitää käyttää hyväksi kunnallisia palveluja, joista yksi keskeisimmistä on kunnassamme toimiva uimahalli. Terveyskeskuksen ohella tuo on kuntamme parasta palvelua meille kuntalaisille.  Tosin samassa yhteydessä on myös kuntosali, ei kovin kunnallinen, mutta kuntosali kuitenkin. Voihan ihan aikuisen oikeasti käydä fillaroimassa kuntosalilla, tosin en ehkä moiseen näin kesäaikana taida taipua.

Tuo edellinen kirjoitettiin aamupäivän aikoihin ja nyt on ilta saanut myös tähän pieneen kyläänkin.

Leikkaus onnistui hyvin ja Pomo käyttäytyi mallikkaasti, aivan kuten pitääkin. On hän kuitenkin, kaikesta prinsessamaisuudestaan huolimatta, melkoisen kova jätkä. Katseli jo iltapäivällä televisiota leikatulla silmällään. Vaan ei huolinut konjakkinaukkua leikkauksesta toipumiseen.

Mutta kuten aamupäivällä jo ajatuksekseni sanoiksi puin, niin en ehtinyt päivän aikana pyöräilemään, en edes uimaan. Meneehän halli jo kiinni klo 18:00 ja ovet suljetaan jo klo 17:00. Tosin ostin toisen Corratec-fillarin ja luovutin sen toistaiseksi veljenpojan käyttöön. Ostin sen kirppikseltä ja mielestäni erinomaisen edullisella hinnalla. Eli tavallaan urheiltu on ja jos oikein hyvin mielikuvitusta köyttää hyväkseen, niin jopa todella melkoisesti!

Periaatteessa päivän onnistuminen on ollut Slankan varassa. Eli olen jopa slankannut. Ja kohta slankaan jälleen. Muuten olen viime päivinä oppinut nauttimaan myös vihanneskeitosta, joka ei ole lainkaan pahan makuista. Itselläni on ollut muiden tuotteiden jälkeen suuria ennakkoluuloja ja –asenteita noita keittoja kohtaan, mutta nekin Slanka  saa maistumaan hyviltä. Se on ollut todellinen ylläty – positiivinen sellainen.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

302. dieettipäivä

Abbé Pierre (5.8.1912-22.1.2007) Emmaus-liikkeen perustaja.
Elämä on yhtä menoa ja tulemista paikasta tai toisesta. Kuten olen tänäänkin saanut tuta. Onneksi ehdin kuitenkin täyttää eilisen toiveeni, joka oli oikeastaan lupaus tekemisestä kaiken kiireellisen menon ja palaamisen keskellä. Ehdin näet vierailemaan paikallisessa uimahallissa.

En edes yrittänyt mitään ennätysuintia, ihan vaan peruskamaa ensimmäisellä kerralla keväänjälkeen. Ja aina on mielessä katalasti päättynyt perjantaiuinti maaliskuun loppuvaiheessa, jolloin TIA-kohtaus yllätti minut ja piipaa-auto vei sairaalaan. Aikee meni  lähes tarkalleen tunti eli 1:02 ja matkaa tuli taitettua tavanomaiset 1,5 kilometriä. Eli kyseessä oli ihan normiaika ja normimatka. Kulutukseni oli 660 kilokaloria eli itse olen moiseen tyytyväinen. Kun vielä Suunnon MemoryBelt toimi ihan kunnollisesti niin kehrään tyytyväisenä kuin kissa. Tosin tuon uinnin teho oli melkoisen vähäinen sillä se oli 2,9 / 5 eli sanallisesti kuvattuna ylläpitävä.

Ilta kuluikin sitten tuolla keskikokoisella kirkolla ostoksia tehden ja asioita hoidellesa. Illan vietin setä Rekkakuskin kanssa saunoen ja Saamenmeren pohjoisrannan kauhuja kertaillen. Tosin ne eivät olleet hänelle kauhua ja vaan mitä miellyttävimpiä hetkiä, jotka hän haluaa uudistaa mahdollisimman pikaisesti - vaan minä en. 


Ongelma oli tämä dieettini ja Slanka tai oikeammin koko slankaamisen prosessi. Tuolla Kalamajalla käytetään vetenä aina samaa Inarin järvivettä. Ja jotenkin se vaan on  humuspitoisempaa kuin kaivovesi tai lähdevesi tai kaupunkilaisvesi. Slanka ei maistunut kovin makoisalta tuossa vedessä ja niin jouduin luopumaan suosikkilitkuistani. Se oli suuri vahinko minulle dieetilleni ja siten koko yhteiskunnalle ja maailmalle.

Kuitenkin syvästä alhosta on noustava ja palattava takaisin oikeaan elämään. Koskaan ei ihminen ole niin huono ja niin syvällä kaivossa, etteikö hän voi toista auttaa tai toiselta apua vastaanottaa. Se on elämän ehkä suurin sanoma. Tuon sanoman puki teoksi esimerkiksi ranskalainen pappi Abbé Pierre, joka perusti sotien jälkeen Emmaus-liikkeen, joka perustuu juuri tuolle hienolle ajatukselle.

tiistai 21. elokuuta 2012

301. dieettipäivä

Kalamajan makuuhuoneeseen.

Kotona ollaan. Olihan paska reissu, mutta tulihan se tehtyä. Edes kerran kävin pohjoisen Saamenmeren entisellä porotilalla, joka on nykyisin kalamaja. No, hivenen ylikehittynyt kalamaja, mutta omistajat haluavat kutsua sitä ilmiötä moisella termillä. 

En vain viihtynyt pakassa ja yöni olivat yhtä unetonta jatkumoa. Mutta eräitä omaan minääni liittyviä asioita tunnen nyt paremmin kuin ennen. Paluu yhden yön vieton ajaksi Levin korpeen tuntui todella paluulta sivilisaation pariin. Se nyt vaan on oman kokemuspiirini äärirajoilla viettää aikaa tuollaisella kalastusmajassa.

Mutta kaikesta huolimatta, yli viikon laiskana oleilemisen jälkeen sain aamulla fillarini huollosta. Siihen oli vaihdettu maantieajoon sopivammat renkaat, uusi pepulle ystävällisempi satula, kiristetty vanteet, tarkistettu niin ketjut kuin vaijeritkin sekä vaihdetta keskiön akseli sekä joitakin laakereita. Hyvin Hämeenlinnan Suomen polkupyörätukun pojat olivat työnsä tehneet. Eli testasi heti perushuollettua menopeliäni ja oli enemmän kuin tyytyväinen laitteen toimintaan.

Eli otin pienen testilenkin, ja se vain tuntui ihanalta valtavasta vastatuulesta huolimatta.  Pieni lenkkini oli 13,28 kilometrin mittainen. Aikaa kulutin moiseen ajonautintoon 41 minuuttia eli keskivauhtini oli 20,4 km/h, eli olen siihen tosi tyytyväinen.

MemoryBelt ilmoitti kalorien kulutukseksi 586 kilokaloria ja sykkeet olivat 141 / 105 / 55, eli hivenen alhaisempi kuin noin yleensä ennen lomaa. Sitä se mitään tekemättömyys vanhuksessa aiheuttaa. Tosin Lumian laskelma antoi kulutukseksi 668 kilokaloria, mutta uskotaan, että tuo Sunnon antama tulo perustuu paremmin oikeisiin arvoihin.

Huomenna  on aikomuksenani käydä ensiksi verikokeessa eli tarkastuttaa INR-arvoni, eli miten jätkän rotanmyrkyn syöminen vaikuttaa. On aikomus käydä myös uimassa eli ensimmäinen vierailu kesänjälkeisessä uimahallissa. Saas nyt nähdä miten hyvien suunnitelmieni käy? Täyttyvätkö ne vai huudanko vain kovaa kunnon tuuleen.


sunnuntai 12. elokuuta 2012

293. dieettipäivä


Tänään ennen lähtöä pidän lyhyen esityksen Kustaa Paturista, jonka aikakautta (1812 - 11868) väritti yleinen nälkä koko maassa. Ei useillakaan ollut ongelmaa liioista läskeistä, vaan jopa läskin puutteesta. Maassamme kuoli useita satojatuhansia kansalaisia nälkään ja tauteihin.  Suurin sato korjattiin vuonna 1968. Ei siis silloin ollut tarvis slankata, vaan nyt on toisin. Tässä sanomiseni:



Herra maa- ja metsätalousministerimme,
Arvoisat janakkalalaiset, eritoten hämäläiset,
hyvät naiset ja herrat,

Koska joka juhlaan kuuluu oleellisena osana runonlausunta, niin kyllä minäkin:

Talonpojan sääty, suurin Suomenmaassa,
Sitä minä pitän aina kunniassa.

Aurassamme arwo ja kirweesämme kiitos’,
Toimessa ja työssä on kunniamme liitos.

Talonpoika työtä se raataa ja vääntää,
Kannot ja kivet hän kaataa ja kääntää.

Työllänsä talonpoika ittensäkin ruokkii.
Korpia karhii, ja kyntää ja kuokkii.

Herroillle luetaanki kunnia suuri;
Talonpojan arwo on hyvä kyllä juuri.

Herra ja talonpoika arwonsa ne kantaa;
Toimi ja tarmo se ansion antaa.

Runo on peräisin 1812 – 1868 eläneen janakkalalaisen talonpojan Kustaa Paturin vuonna 1842 ilmestyneestä runokirjasta Huwi-lauluja Hämeestä. Kirja sain kansainvälistä mainetta jo vuonna 1843, kun siitä kirjoitti Ranskalainen maailmanmatkaaja Marmier, joka oli kääntänyt runon Kirwiselle ranskaksi. Tuo Suomessakin käynyt matkaaja ihmetteli, miten suomalainen talonpoika osaa ja kykenee tuollaisiin hienoihin taiteellisiin saavutuksiin.

Arvoisa ministeri, 1800-luvulla ei massamme ollut maa- ja metsätalousministeriä, ei ollut edes ministeriötä edistämään maamme keskeisimmän tuotantoalan asioita. Paturin syntymän aikoihin suuriruhtinaanmaamme vuotuiset tulot jakautuivat siten, että maaverosta kertyi 87 prosentti, henkilöverosta 3,9 prosenttia, tulleista 3,7 prosenttia ja muista mm. viinanpoltosta 5,6 prosenttia.

Maan oli juuri 1800-luvulla enemmän kuin koskaan, riippuvainen maataloudestaan. Suuret nälkävuodet 1860-luvulla pistivät kansan koville ja ruoan puute laskettiin huonosti hoidetun maatalouden syyksi, herrain syyttelyn lisäksi. Näin oli talonpoikien ja varsinkin heistä valistuneimpien tartuttavat itse niin auraan kuin asiaankin, muuten ei edistystä saataisi aikaiseksi, vaan kohtalona olisi ollut Paturin termiä käyttäen taastuminen.

Näin juuri teki Kustaa Paturi. Ei ollut montaakaan asia, josta hän ei olisi näkemystään esittänyt tai herroille ja kansalle oppia antanut. Kun Keisarillinen Suomen senaatti halusi näkemyksiä uudesta vaivaishoitoasetuksesta 1840-luvun alkupuolella, niin eikös Kustaa laatinut pyytämättä oman ja jopa pykäliin menneen ehdotuksen asetukseksi ja lähetti sen senaatilla. Oli ainoa suomenkielinen ja kansan keskuudesta tullut ehdotus. Käännettiin ruotsiksi ja sillä on täten ollut oma vaikutuksensa jopa Tanskan vaivaishoitoon.

Kansakoulu oli vaiheessa, Janakkala kulki etuviistossa ja sai alueen ensimmäisen kunnallisen kansakoulunsa jo vuonna 1861, kun asetuksia vasta valmisteltiin. Ei tässäkään kukaan Kustaalta asiaa tiedustanut, vaan hän vastasi. Senaatti oli näet pyytänyt tuomiokapituleilta vastauksia asetusehdotukseensa. Tuomiokapitulit vastasivat ja kohtuullisesti vastustivat uudistuksia ja maallista koulujärjestelmää.

No senaatti kääntyi nyt sivistyneistön ja herrain puoleen, jotka siis muodostivat tuolloin ns. kansa, ei siis yhteinen rahvas, ja pyysi näkemyksiä tuomiokapitulien lausunnoista. Tämä innosti Paturia, joka oli hämäläinen siinä kuin muutkin, jota itseään suomalaisiksi kutsuivat. Ei hän herroja kumartanut, oli liian itsenäinen, tai sitten itsepäinen ja oman tiensä kulkija. Paturi oli jälleen ainoa suomenkielinen ja ei-herra, joka asiasta mielipiteensä ilmoitti.

Paturi ei ollut oikeastaan identiteetiltään suomalainen. Keisarin uskollinen alamainen hän kuitenkin oli. Identiteetiltään hän oli selkeästi hämäläinen ja se vielä paikantui janakkalaisuudeksi. Vielä tärkeämpi identiteetti hänellä oli oma talonpoikainen säätynsä. Sitä hän oli koko elämänsä ja koko sydämestään. Toisaalta meillä voisi ehkä olla Kustaa Paturi seura, joka vastaisi Janakkala seuraa?

Oli hänellä kokemusta maataloudesta, sillä oman Turengin Paturin tilan lisäksi hän viljeli vaimonsa ensimmäisen avioliiton poikien omistamaa tilaa Hyvikkälän Jussilaa. Hän selviytyi tuosta rankasta ja kovaa työtä vaativasta elämänvaiheestaan kunnialla. Jussilan pojat tultuaan täysi-ikäisiksi, saivat haltuunsa hyvin hoidetun tilan ja esimerkin toimimiseen kuntalaisen hyväksi. Kuitenkin hän ehti ottaa kantaa mitä erilaisimpiin asioihin rautatulleista virsikirjan sanoitukseen asti.

Maatalous oli maalle tärkeätä, mutta niin se oli myös Kustaa Paturille. Oma kokemusperäinen osallistuminen kahden tilan toimintaan antoi pontta mielipiteille ja näkemyksillä. Ja niitä Paturilla riitti.

Koska Kustaa oli ns. koulutususkovainen, ajoihan hän todella keskeisesti kansakoulua Janakkalaan, niin hän vaati koulutusmahdollisuuksia myös talonpojille kansakoulun lisäksi. Maatalouden koulutuksen olisi muututtava. Mustialan opisto ei saisi valmistaa  vain isojen tilojen renkivouteja eli pehtoreita, vaan sen pitäisi palvelle omaa tilaansa viljelevää talonpoikaa, kursseilla, mallilaitteilla, mallimaanviljelyllä ja jopa kirjallisilla oppailla. Tuo kirjallisten oppaiden puute tulee hyvin esille Kustaa Paturin useissa lehtikirjoituksissa.

Hämeenlinnassa ilmestyvässä sanomalehdessä Hämäläinen Kustaa Paturi julkaisee vuonna 1859 kolmiosaisen artikkelinsa:  Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappaleiden hoito keinoista. Tämä on oikeastaan jatkoa edellisen vuoden lopulla samassa lehdessä ilmestyneeseen kaksiosaiseen artikkeliin Paremman Maanviljelys Oppi kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy.

Lähes kokonaan molemmat artikkelit käsittelevät oppimateriaalin puutetta, ja Paturi kutsuukin kääntäjiä kääntämään soveltuvin osin ulkolaista materiaalia suomeksi tai asiasta osaavia kirjoittamaan suomalaisen kirjan ihan kokonaan. Tosin tällä kohtaa tulee mieleen että miksi Paturi ei tehnyt tuollaista opasta itse, sillä hänellä on siihen riittävä tietoisuus ja ennen kaikkea muuta käytännössä hankittu syvällinen tuntemus asiassa.

Julkaisihan hän vielä Suomettaren etusivulla pitkän ja seitsemään osaan jaotellut maataloutta käsittelevän kirjotuksensa vuonna 1865. Siinä olisi ollut riittävästi aineistoa oppikirjankin pohjaksi. Kokiko Paturi muodollisen koulutuksen puutteen rasituksena ja siksi pelkäsi ryhtyä itse moiseen suureen urakkaan?
                            
Eräs Paturin toiminnan painopiste olivat talonpoikien järjestöt. Tosin vain harva säädyltään talonpoikainen niin osallistui ja enemmistönä olivat ns. sivistyneistön miehet.

Myös näissä kokouksissa ja tapahtumissa Paturi tuo esille koulutuksen tarpeellisuuden muiden käsiteltyjen näkemysten rinnalla. Vuonna 1864 hän tekee Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseurassa julkisen kysymyksen ”Minkätähden maanviljelyskoulut maassamme eivät ole maanviljelylle tuottaneet sitä hyötyä, jota niiltä on voinut odottaa, ja millä tavalla tämä seikka on parannettava?”

Hän myös vastaa sanomalehti Hämäläisen palstoilla asettamaansa kysymykseen 30. Syyskuuta 1864. Vielä edellistä perusteellisemman vastauksen hän antaa Sanomalehti Päivättären palstoilla saman vuoden Lokakuussa julkaistussa laajassa kaksiosaisessa artikkelissaan. Tämä vastaus on hyvin perusteltu ja sen toisessa osassa esitetään kahdeksan kohtainen ohjelma olemassa olevan tilanteen parantamiseksi.

Niin kaiken tämän ja paljon muunkin maatalouteen liittyvän kirjoittelun lisäksi Paturi hoiti mallikelpoisesti ja uudistusmyönteisesti kahta muille malliksi kelpaavaa tilaa. Ja otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Kuten olen todennut, niin ei Paturi herroja pelännyt. Olihan hän itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva talonpoika, ylpeä säädystään ja osaamisestaan. Hän asettui jyrkästi vastustamaan Yrjö Koskisen eli Yrjö Forsmanin, professorin ja myöhemmin senaattorin, näkemyksiä köyhäinhoidosta. Asiasta syntyi melkoinen väittely ajan lehdistössä. Koskinen kun kannatti hyväntekeväisyyteen ja almuihin perustuvaa köyhäinhoitoa, kun taas Paturi puolestaan oli kunnallisen vastuun kannalla. Kunnan oli vastattava alueensa todellisista vaivaisista ja heidät tuli erottaa työtä vieroksuvista.

Aleksi Kiven syöjänä tunnetun A. Oksasen Paturi torui perustellisesti harha-oppiseksi kun tämä oli eisttänyt Paturin mielestä väätiä näkemyksiä noituudesta.

Myös pankit olivat lähellä Paturia, sillä hän oli toinen niistä suomenkielisistä, jotka olivat maan talouselämän herrojen kanssa perustamassa Suomen Yhdyspankkia 1861, paikallisten herrojen kanssa hän perusti Turengin Säästöpankin.

Siinä oli mies monessa mukana, ja ehti paljon lyhyen elämänsä aikana.  Kun hän ruokki nälkäisiä ja kulkevaisia vuoden 1868 keväällä oman tilansa viljasta valmistetulla puurolla, niin hän sai tarttuvan taudin, joka koitui hänelle turmioksi. Hyvä matkakumppani ja monessa muka ollut Juhan Idänpää-Heikkilä, yhdessä he pitivät huomiota herättäneen puheen Keisarille Parolassa, kirjoitti hänestä kauniisti mm. seuraavaa:

”Työnsä ja toimensa, sekä taitomiehenä että etevämpänä maan ja talouden hoitajana, ovat yleisölle hyvin tutut: sillä ei hän kynttiläänsä vakan alla polttanut, että siitä on tarpeeton tehdä kertomusta.”

Esitän kiitoksen Janakkala seuralle, että sain esitellä pieni murusen Kustaa Paturista ja hänen laajasta elämäntyöstään. Olihan hän varmasti oman aikansa tunnetuin janakkalalainen, juuri porilaisenkin sanomalehden itsestään selvästi mainitsen ”SE PATURI”.

lauantai 11. elokuuta 2012

292. dieettipäivä

Kuvassa Oxfordin yliopiston akateemisia riittejä.

Tänään on vahan kerrottavaa. On tehty valmisteluja huomisen Inarille lähdön suhteen. On haettu perunoita, porkkanoita, sipuleita, punajuuria, lasisia säilykepurkkeja sekä ties mitä muuta. Tulee muuta pienelle autolla melkoinen lasti ja saas nähdä miten päästään yöksi Ouluun ja siitä sitten Levin korven kautta Saamenmeren pohjoisrannan porotilalle? Levin korvesta pitää vielä hakea muutama mappi sisareni ja lankoni käyttöön. Ehkä perimisiä tai jotain vastaavaa lääkäriasemaan liittyvää.

Siinä on siis koko päivän tekemiset ja vielä on tekemättä osallistuminen Kontio-talojen kuva – ja tekstikilpailuun. Se pitäisi saada lähtemään huomen aamulla. Lisäksi huominen esitelmä kunnan nimikkoseuran vuosijuhlassa on osittain tekemättä. Tosin hallitsen aiheen kohtuullisen perusteellisesti, jotta voisin pitää sen ihan ulkomuistista. Joskin olen sen ajatellut postata tänne blogiin, niin sen olisi siten syytä olla kirjallisessa muodossa. Ainakin ajatusviivojen tasolla.

Ja sitten heti juhlan jälkeen lähdemme Alajärven kautta Ouluun, jossa yövymme ja jatkamme maanantaina reittiä Leville ja sitten Inarille. Setä Rekkakusi vaimoineen menevät jo tänään Leville, jossa leikkivät talkkaria, pitäähän nurmikot ajaa ja kaikkea muutakin touhuta.

Mutta pitää varata vähän yli viikon paketti erilaisia Slanka makuja, sillä muuten hukka perii. Ja minulle ei jää perinnöksi mitään muuta. Tosin on luvassa viikon kuuri kalaravinnolla joten sen ei pitäisi olla kovin läskistyttvä.

perjantai 10. elokuuta 2012

291. dieettipäivä

Kyle Thompsonin omakuva - aivan mahtava!

Olen ollut menossa ja tulossa koko tämän päivän. EI hetkenkään lepoa vaan pää on saanut toimia kolmantena jalka melkoisen usein. Mutta nyt ilta on seestynyt ja koti kutsunut kiertolaista. On siis aika rauhoittua ja antaa ajatusten virrata.

Aamu alkoi pyörän viemisellä huoltoon. Uusitaan satua, molemmat renkaan herkemmin pyöriviksi, tarkastetaan jarrut ja koko vaihteisto rasvauksineen ja asennuksineen. Ehkä menee merkittävä summa moiseen fiilailuun, mutta on se varmaan sen arvoistakin. Muuten Suomen polkupyörätukun Hämeenlinnan liikkeen pojat homman tekevät ja lupasivat valmiin fillarin kun palaan lomalta Saamelaistenmeren pohjoisrannan porotilaltamme. Samalla käynnillä ihailin ja kuolasin jälleen myynnissä olevia Corratecin hybridifillareita, jollaisen tahtoisin itselleni hankkia. Onneksi on vielä sen verran järkikultaa tallella, että tiedostan homman melko turhaksi. Siis, vaan melko tarpeettomaksi, vaan en aivan.

Kun huollosta oli sovittu, jatkoin matkaa Pomon kanssa kampaajalle. Eihän nainen, vaikka onkin hyvin iäkäs, voi lähteä mökille todelliseen korpeen, ilman kampaajalla käyntiä. Voiko tähän muuta sanoa kuin, että naiset ja turhamaisuus ovat yhtä, on sitten henkilön ikä mikä tahansa.

Kampaajan jälkeen pääsin pikaisesti kotiutumaan. Joskin kohta oli taas meno mielessä. Oli siis aika lähteä kohden pääkaupunkiseutua. Ensimmäisenä menin Suunto OY:n huoltoon Vantaalle. He olivat päättäneet korvat MemoryBeltini uudella laitteella ja ihan ilman kuluja. Kuten aina ennekin, niin palvelu Suunnon huollossa oli todella ystävällistä ja varsin miellyttävää. Se alkoi jo vastaanotosta, jossa istuva nuori hurmaava neitonen muisti minut ja se tietenkin on asiakkaan kannalta ehkä parasta mitä saattaa toivo ja odottaa. Samalla tarkastutin toisen, sen käytettynä ostetun MemoryBeltin. Kuinka sattuikaan sopivasti, sillä sieltä oli patteri aivan tiltissä. Siinä syy miksi se ei mitannut pulssiani, vaikka kuin yritin ja yritin. Onneksi se tuli vaihdettua ja koska olen vakio asiakas ja useamman laitteen omistaja, niin se oli sponsoroitu palvelu. Kerrankin köyhää suosi onni, siis se, joka suosii yleensä aina vain rohkeaa.

Vantaalta matka johti kohden Helsingin keskustaa, Kruunuhakaa, jossa olen jopa asunut ja se oli yksi pääkaupungin miellyttävistä asuinalueista. Kuten arvelinkin, niin setä Libriksen työpaikka löytyi juuri sieltä mistä sen pitikin löytyä. Saatoin näet esitelmöidä, että paikalla on ollut Divari jo muutama kymmen vuotta sitten ja olen siellä monesti asioinut. Onneksi sain autoni melkein liikkeen kohdalla. Seurasi noin puolentoista tunnin norkoilu kirjakaupassa ja mukaan tarttui tietenkin muutama kirja. EN olisi minä, jos niin ei tapahtuisi joka kerta kun kirjakauppaan eksyn, tai ihan tietoisesti menen. Mukaan tarttui G. H. von Wrightin elämänkerta ja Matti Klingen Iisalmen pappila-teos. Mielenkiintoista luettavaa ovat molemmat.  Kun Klinge vielä kirjoittaa vielä hyvin, niin kaikki on kuten olla pitääkin. Pääsin kuitenkin eroon kirjoista, joita olisin voinut lastata mukaani vaikka autokuormallisen.

Velvollisuus kutsui jatkamaan matkaa, sillä klo 17:00  ja 19:00 väliseksi ajaksi oli sopinut tapaamisen Vihtiin, sinne Nuuksion erämaan taakse. Olin näet ostanut Huutonetistä kaksi Artekin valmistamaa tammista sänkyä, molemmat kokoa 100x200 senttiä. Hinta oli kokonaista 25 euroa, siis yhteishinta. Ei ollut kovasti roketettua hintaa. Löysin muutaman eksymisen jälkeen perille. Olihan myyjä varoitellut, että GPS ohjaa usein väärin ja sellaisia teitä, joita myöten ei perille pääse. Onneksi olin katsonut kartasta ja osasin oikaista GPS:n näyttämät tiedot, joskin harhaan ajelin. Lopulta pääsin perille melko helposti ja sain sängyt, jotka hyvin mahtuivat pieneen farmariini.

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että jokainen myyjä tai ostaja, jonka kanssa olen asioinut – siis huutonetistä löydetty – on ollut mielenkiintoinen ja mitä ystävällisin ihminen.

Kotiin lähdin ja taas vei GPS metsään. Jotensakin kuitenkin löysin valtatien ja pääsin melkein kotiin. Olin näet saanut puheluita matkan aikana. Sisareni toivoi saavansa 15 lasista hillotölkkiä patenttikansilla varustettuina. Siis sellaisia kuin vanha limonadipullojen korkit olivat. Matkallahan sijaitsi Säästö-Karin Launoisten myymälä, joten matka sinne johti, lasipurkkeja kohti. Olihan siellä ihan juuri halutun mallisia van ei halutun kaltaisia. Pitäisi vetoisuuden olla puoli litraa ja korkeintaan kolme varttia. Vaan olivat tuhdisti isompi eli vähintään kahden litran pöniköitä.

En saanut haluamaani, joten lähdin kotiutumaan ja nauttimaan Slankan tuttifutti annoksen. Se on aina yhtä juhlaa ja nautintoa tuo slankaaminen!

torstai 9. elokuuta 2012

290. dieettipäivä

Ensimmäinen työpaikkani opettajan.

Heti aluksi tiedotus setä Washingtonille. Muutama päivä sitten blogin kuvassa ollut polkupyörä ei ole minun, vaan ihan kaupan tavaraa. Minulla on vielä käytössä se sama vanha keltainen Corratec, jonka vuosia sitten ostimme Helsingistä ja joka kerran muuttosi yhteydessä varastettiinkin. Sain sen toki ihmeellisesti takaisin. Eli haaveita tietty on ja ne kohdistuvat Corratecin hybridipyörään, jossa olisi vemputtimia ja ominaisuuksia hivenen nykyistä enemmän, vaan kyse on ihan normaalista varallisuuden vähäisestä määrästä.

Tänään tein siis pienen lenkin, sellaisen 11,32 kilometriä pitkän. Aikaa siihen tuhertui 37,22 minuuttia. Kaloreita paloi 571, jos Suunnon järjestelmiä on uskomista. Ja miksi ei olisi?

Huomen aamulla vien Pyörän vuosihuoltoon. Edellisen kerran se taisi olla huollossa noin neljä vuotta sitten. Eli ei ole kovin useasti tarvinnut huollattaa tuota fillaria. Laatu on laatua ja sekin varmasti maksaa. Huolto sopii hyvin aikataulutukseeni, sillä lähden sunnuntaina Inarin porotilalle viettämään noin viikon lomaa.

Siis tulevan viikon aikana blogin kirjoittaminen on enemmän kuin epävarmaa, sillä tuolla porotilalle ei ole varsinaista sähköä. Sitä tosin sinne tuotetaan aurinkopaneelein ja jopa aggregaatin avulla, mutta entäs sitten se mahdollinen nettiyhteys? Jos edes kännykällä onnistuu niin on loistavaa, mutta en tiedä miten läppärillä toimii. No on vielä tuo Pomon tabletti, joka lienee kahden edellä mainitun sekasikiö. No sitten sen näkee kun sen kokee.


                                          

keskiviikko 8. elokuuta 2012

289. dieettipäivä

Sisäkuvaa Inarin porotilan pirtistä. 

Tämä päivä toi mukanaan yllätyksen. Tai oikeastaan olen moista jotenkin odottanut ja tavallaan siihen jo ennakolta asennoitunut. Kuitenkin lehdistön kirjoittelu oli suuri yllätys. Yllätys tuli tieteellisestä julkaisusta nimeltään Sleep Medicine. Artikkeli ilmestyi kuitenkin myös suomalaisissa lehdissä.  Alkuperäinen artikkeli on nimeltään “Is shortened sleep duration a risk factor for overweight and obesity during adolescence? A review of the empirical literature” Tekijöinä ovat Matthew Guidolin ja  Michael Gradisar. Artikkeli ilmestyi kuluvan vuoden elokuun numerossa.

Uutisen ja artikkelin mukaan univaje lihottaa ja kasaa läskin vaaralliseen paikkaan.

Olen itsekin ihmetellyt että miksi minulla on runsaasti ylimääräisiä kiloja. Tietenkin syitä moiseen on useita, ja vähäisimpiä eivät ole suinkaan huonot elintapani, joihin liittyy hyvin voimakkaasti ruoasta nauttiminen ja ylensyömisen perisynti. EN kuitenkaan ole mikään terassien viihtyilijä ja alkoholilla ei ole minkäänmoista osuutta kilojeni lisääntymiseen.

Tämä Sleep Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa huomattiin, että univaje lisää vaarallisen sisäelinrasvan määrää. Eli kyseessä on juuri ns. viskeraalinen rasva, josta olen kirjoittanut aikaisemmissakin blogeissani.

Artikkelin mukaan lyhytuniset henkilöt ovat merkittävästi paksumpia eli läskimpiä kuin ne, joilla riittää unta 7-8 tuntia yössä. Alle viidellä unitunnilla sinnittelevien vatsamakkarat aiheuttivat sydän- ja verisuonitautien vaaran. Ja juuri tähän vähän unta saaneiden ryhmään olen kuulunut koko ikäni. Olenhan näet ylpeillyt tulevani toimeen vain 3 – 4 tunnin yöunilla. Ja kuluneen kevään ja kesän aikana ole nukkunut hyvin huonosti, jopa nukahtamislääkkeiden ottamisesta huolimatta.

Myös suomalaiselle Työterveyslaitoksen tutkijalle professori Mikko Härmälle saia tulee uutena tietona. Joskin hänen mukaansa monet aiemmat tutkimukset ovat todistaneet, että vähän nukkuvat ja unihäiriöiset lihovat herkemmin, ja heillä on kehossaan enemmän rasvaa kuin tarpeeksi nukkuvilla. Nyt kuitenkin on tieteellisesti selvitetty, että univaje kasaa rasvaa vaaralliseen paikkaan.

Juuri vatsanseudulle ja sisäelinten ympäristöön kertyvä rasva eli juuri viskeraalinen rasva, kasvattaa riskiä sairastua esimerkiksi sepelvaltimotautiin, professori Härmä selventää.

Mutta ongelmia on muitakin, sillä myös aikuisiän diabetes uhkaa keskivartalostaan lihavia. Tähän on syynä se, että jatkuva univaje muuttaa aineenvaihduntaa siten, että energia varastoituu helpommin rasvaksi.

Suomalaisten tutkimusten mukaan alle kuuden tunnin yöunilla sinnittelee 15 prosenttia meistä suomalaisista ja olen yksi tuosta lukuisasta joukosta.
Heidän ongelmanaan on häiriintyneen aineenvaihdunnan lisäksi lisääntynyt ruokahalu, etenkin himo rasvaiseen ruokaan.

On kuitenkin syytä muista, että uni on tärkeää, mutta pelkkä nukkuminen ei laihduta. Laihtumiseen tarvitaan liikuntaa ja omalla kohdallani se on onnistunut Slanka-tuotteiden eli VLCD-dieetin avulla. Apuna on ollut loppilainen upea vertaistukiryhmä ja tietenkin sen vetäjän kuntovalmentaja Anne.

tiistai 7. elokuuta 2012

288. dieettipäivä

Inarin porotilan uusvanha päärakennus.

Tänään ei sitten tullut fillaroitua. Oli kaksi syytä tekemättömyyteen tai saamattomuuteen. Ensiksi on ollut maa niin kosteata, että ei siinä ole paljon voinut pyöräillä saamatta kuraiseksi ja märäksi koko minäänsä. Toiseksi on vaan ollut niin väsynyt, ehkä eilisen pitkän lenkin tähden tai sitten että en saanut unta yöllä ennen kello kolmea. Ja vain muutaman tunnin uni on liian vähän ikäiselleni äijälle.

Olen kuitenkin seikkaillut markkinoilla ja valmistellut tulevaa Inarin työsiirtolassa olemista. Pomo lähtee tosin pariksi päiväksi vävynsä ja tyttärensä kanssa Norjaan, ja hyvä niin. Minulle jää tietenkin rakkien ruokkiminen, joka ei suinkaan ole mikään lempihommani. Mutta ihmisten täytyy saada uusia kokemuksia vielä 85 vuotiaanakin.

Tosin torstaina on valmistelujen superpäivä, sillä silloin hankimme elintarvikkeet, jotka mukaamme otamme. Tulee siis Lopen perunoita, porkkanoita, sipuleita, punajuuria ja Wiralan kananmunia. Kaikki tuoreita ja suoraan tuottajilta ostettuja. Ne ovat täällä maaseudulla asumisen hienoja puolia kun saa ruokaa ostaa suoraan tuottajilta ja tietää mitä laatua ne ovat.

Sain postitettua kirjeitäkin. Ensiksi t’ulostenäytteet lähti Tampereelle ja toisekseen setä Mikkeli sai myös kirjaan, jota varmasti odottaa suurella innolla. Ja yhden pikkuveljeni vaimolle toimitin hänen kesäkuussa synttäreille unohdetut aurinkolasit. Eritoten haistelin perinteistä markkinailmapiiriä Hämeenlinnan torilla. Ei siellä kovinkaan hyvin aistinut markkinatunnelmaa. Jos sellaista on edes olemassa. Ehkä vaatteiden osuus oli vierasta ja vanhan hyvän ajan helppoheikit puuttuvat kokonaan. He myivät rukkasia ja kaikkea muutakin tavaraa lisäämällä tavaraa ja kehumalla kaupan edullisuutta. Helppoheikkien puuttuminen köyhdyttää markkinatunnelmaa. Tietysti Hämeenlinnan markkinoilla ei ole myyty aiemminkaan eläimiä, sillä niiden myyntiä varten oli Rantatori, jolla nykyisin on linja-autoasema. Itse muista vielä lapsuudestani nuo molemmat markkinat.

Paras muisto on tietenkin käynti Vainikaisen kahvilassa, siellä tosin ylälaidassa, jossa tuo kaksikerroksinen kahvilarakennus sijaitsi. Se oli kaupungissa käynnin huippu ja kohokohta kun menimme jäätelölle Vainikaisen kahvilaan. Silloin ei tullut – siis lapsena – mieleenikään ajatella Slankaa ja slankaamista. Mutta vanhempana kuin ei ole Vainikaisen paakariliikkeen kaltaista kahvilaa, niin moisen slankaamisen ajatukset ovat välttämättömiä elämiselle.
                                        
Tapasin kaupungilla myös vanhan tutun, eläköityneen päätoimittajan, joka jo vähän yli 40 vuotiaana sai ensimmäisen sydäninfarktinsa. Kaveri oli nyt reilusti yli 70 vuotias ja melkoisen hyväoloisen näköinen. Kertoi olevansa lääketieteen kiusa, kun ei suostu heittämään henkeään, vaikka lääkärit hänelle sitä jatkuvasti ennustavat. Tosin huomatutti vielä painostani ja sanoin, että pistä kiloja pois itsestäsi. Pitää varmaan tiukemmin slankata ja katsoa mitä suuhunsa pistää. Tuleva viikko ainakin eletään lähes Slankalla ja kalalla. Saas nähdä miten ilman aamuista vaa’alla käymistä tämä äijä selviää?