torstai 28. helmikuuta 2013

Plasebovaikutus, syömistutkimukset ja Slanka

Näkymä Hôtel Ciprianin ikkunasta Venetsiassa.
DIEETTIPÄIVÄ II – 136

Plasebovaikutus

Plasebovaikutusta on tutkittu syömistutkimuksissa melkoisen niukalta. Pääasiallinen tutkimusalue tämän ilmiön vaikutuksesta on ollut lääketiede. Kuitenkin tutkimustuloksia on kertynyt riittävästi, jotta voidaan sanoa sen olevan keskeinen vaikuttaja aika silloin kun ihmisten syömiseen vaikutetaan tai ihminen vaikuttuu jostakin alkaessaan muuttaa syömistä. Näitä käsittelin blogissani 24 helmikuuta. Nyt pitäisi käsitellä sitä miten tähän plasebo efektiin pitäisi suhtautua.

Suhtautuminen plasebovaikutukseen

Tutkimusten mukaan syömisen plaseboefekti on kaikkialla ihmisen syömiskäyttäytymisessä. Tietenkin käytännössä on erinomaisen vaikeata erottaa sitä mikä ihmisen kokemuksesta on plaseboa ja mikä sitä aitoa ja hyödyllistä. Useat meistä voivat hyvällä omallatunnolla julistaa, että juuri tällä ruokavaliolla kaikki toimii todella hienosti. Joku toinen voi totuutena san a, että juuri tämä ravintolisä antoi hänelle kaiken sen avun, mitä on ikinä tarvinnut. Jotkut henkilöt voivat yhteä oikeutetusti väittää totena, että juuria tämä ruokavalio aiheutti heille niitä ja näitä vaikeita terveydellisiäkin oireita. Kaikki nämä kertomukset ovat varmaan subjektiivisesti totta eli olivatpa ne sitten plaseboa tai niitä ”todellisia”.

Ravitsemusasiantuntija Borg toteaa suhtautuvansa asiaan siten, että lyhyellä aikavälillä eli muutamien kuukausien syömiskokemusten perusteella, asiat voidaan selittää sekä aidolla ja plasebolla. Kuitenkaan myönteistenkään kokemusten kautta, ei kannata hakata koko tulevaisuutta ja tulevaisuudensuunnitelmia kallioperään. On näet todennäköistä, että aikaa myöden plaseboefekti vähenee ja jopa katoaa. Tämä johtuu siitä, että elimistö muokkaan toimintaansa uudelleen ja muuttuneiden olosuhteiden mukaiseksi. Se ei muokkaudu hetkessä vaan kohtuullisen hitaasti ja ajan myötä.

Näin tietenkin asiat voivat jatkua yhtä ruusuisesti kuin ennenkin, mutta yhtä hyvin ongelmat alkavatkin nostamaan päätään ja asioita kannattaa muuttaa. Eli laihduttajan ja painonhallinnan harrastajan pitää elää jatkuvassa muutoksessa, koska elimistö tottuu tehtyyn muutokseen ja siten ehkä tehty työ romuttuu.

Slankaaminen

Itse olen omaksi tiekseni valinnut Hoikistamon, sen muodostaman vertaistukiryhmän sekä slankaammisen Slanka-tuotteilla. Tosin olen jymähtänyt vaniljan-makuiseen pirtelöön – se varmaan johtuu patakonservatiivisesta minästäni. Juuri tukiryhmän ja vetäjänä toimivan Anne avulla saan uusi vinkkejä ja vaikutteita tähän koko loppuelämäni pituiseen projektiini.

Päinvastoin kuin Borg neuvoo, olen koko ajan julistanut lähiympäristölleni onnistumisiani ja pettymyksiäni. Ja varmaan lähiympäristöni ulkopuolisetkin ovat saaneet tuta tekemisen niin hyvässä kuin pahassakin. Eritoten säälin vertaistukiryhmääni Hoikistamossa, sillä osaanhan olla todella rasittava. Tiistainakin moneen otteeseen ryhdyin pitämään historiantuntia ja olin äänessä lähes taukoamatta. Onnekseni eivät ole ainakaan vielä heittäneet minua pellolle höpinöineni!

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Slanka ja lepopäivä

Maailman paras Pariisi.
DIEETTIPÄIVÄ II – 135

Yleistä
Tänään olen ollut aivan lepotilassa. Ei rankaa fillarointia, sillä eilinen ja toissapäiväinen veivät tämän vanhuksen voimat. Mutta huomenna olen ajatellut moiseen taas ryhtyä, kunhan saadaan vieraan alta pois. Tulevat näet toinen veljeni poika kolmen lapsensa kanssa lounaalle. Suunnittelut ovat valmista ja menu on melko yksinkertainen, mutta samalla riittävän moninainen. Kyseessä ei ole tietokonenero veljenpoikani, vaan se joka on suorittanut loppututkintonsa Australiassa.

Päivän kohokohta, tämän blogikirjoittamisen lisäksi tietty, oli kuitenkin käynti äitini sisaren ja hänen miehensä luona. Puheenaiheen oli kolmas sisaruksia, joka valitettavasti ei ole enää iskussa kuten nämä kaksi muuta ovat. Ei hän nyt ihan saattokunnossa ole, mutta lähellä sitä rajaa kuitenkin ollaan.

Slankaaminen
Olen omistanut tämän päivän Slankalle. Se on mielestäni jäänyt liian syrjäiseen osaan jokapäiväisessä tohisemisessani. Kun vielä muistelen eilistä niin oli aivan huippua tavata pitkästä aikaa Täti Köksä. Hänen tapaamisensa on aina yhtä suuri riemu ja ilo. Nyt pitää alla varovainen, että en ole liian onnellinen, sillä ainahan on sattunut alkava TIA-kohtaus kun onneni määrä on liiaksi suuri. Mutta olin minä todella onnellinen hänen tapaamisestaan. Pienessä ajassa hänellä on ollut todella paljon muutoksia elämänmenossa, mutta kaikki hienosti.

Kuitenkin eilen sovimme kisasta Jonkheerin kanssa. Emme kuitenkaan täsmentäneen mistä kisataan ja miten. Oli vain sopimus, että kisataan. Juuri tällaisista minä niin vaan perusteellisesti pidän ja niiden olemassaolosta nautin. Ei mitään määrää eikä rajaa, ollaan vain kuin Ellun kanat, kunhan asialliset hommat hoidetaan.

Hoikistamo
Ei ole olemassa mahdollisuutta slankaamiseen ellei oikeastaan olisi Hoikistamoa ja Annea sen ryhmävetäjänä. Kun eilen siis muutaman viikon ja yhden sairaalareissun jälkeen sain taas ympäristön tukea ponnisteluilleni, niin asiat tuntuvat valoisimmilta, jopa aurinkoisemmilta. Mutta se kertoo vain omaa kieltään vertaistukiryhmän tärkeydestä ja keskeisestä roolista painonhallinnassa. Yksin en onnistu, sen nyt olen vaan joutunut kantapään kautta oppimaan.

Tuo oppimismenetelmä on vaan niin uskomaton, sillä minä, joka olen oppinut ja monasti diplomein viisautettu henkilö, en pysty jotain oppimaan ihan helposti, vaan vaikeimman mahdollisen menetelmän kautta, siis kantapään avituksella.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Hoikistamo, Slanka ja koulu


TAPAAMINEN II - 08 JA DIEETTIPÄIVÄ II - 134

Hoikistamo

Vihdoinkin pääsin hoikistamon tapaamiseen ja tapaaminen oloi vailla vertaa. Opin näet kaksi keskeistä asiaa, eli kookosrasvan merkityksen painonhallinnalle, sitä muuten suosittelee itse karppauksen suuri guru Antti Heikkiläkin. Toinen ommaamani asia oli erään lähikunnan koululaitoksen mädännäisyys, joka oikeasti vanhan pedagogin mielestä jopa haisee pahalle.

"Blogissaan Antti heikkilä kirjoittaa: Ikääntyessä ihmisen kyky käsitellä hiilihydraatteja heikkenee, ja siksi hiilihydraattien määrää pitäisi rajoittaa viidenkympin rajapyykin jälkeen. Vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii etenkin diabeetikoille, sillä se toimii sokeritaudin hoitokeinona. Rasvat ovat toinen tärkeä huomion kohde: luonnonrasvat eivät nosta kolesterolia. Antti Heikkilän mukaan ikääntyvien ihmisten kolesterolin hoito on turhaa.

Oliiviöljy poikkeaa rypsiöljystä oleellisella tavalla. Sitten on kookosrasva, jonka rasvat ovat niin sanottuja MCFA-rasvoja eli keskipitkäketjuisia rasvahappoja. Elimistö voi käyttää voita, oliiviöljyä ja kookosrasvaa suoraan polttoaineena ilman muokkausta, Antti Heikkilä kertoo.
Heikkilä haluaa painottaa, ettei mitkään edellä mainituista rasvoista nosta kolesterolia."
Nyt pitääkin kokeilla josko tuolla kookosrasvalla on vaikutus painonhallintaan aj samalla myös kolesterolitasoon. 
Slanka
Kuitenkin pääsääntöisenä painonhallintani välineenä pidän jatkossakin slankaamisen, joka tietenkin tapahtuu minun kohdallani Slanka-tuotteilla.
Olin muuten sattuneesta syystä tänäänkin kylämme uimahallin kuntosalilla. Tietenkin vietin aikaan sisäfillarin selässä, vaan en hurjasta halustani päässyt eteenpäin, junnasin vaan paikallani. Nyt pitäisi pystyä kertomaan saaliin suuruus ja iskeä numeroita pöytään, jonka kaiken suurella ylpeydellä ja minääni tyytyväisenä toki teen.
Aikaa kului kuntosalille lähtemisestä aina kotimatkan alkuun kokonaista 2 tuntia ja 15 minuuttia. Kaloreita sain poltetuksi tuona aikana 1250 kilokaloria. Todella uskomattomasti kovimmillaan sydämeni isku 161 iskua minuutissa, alimmillaan se oli 49 ja keskiarvonakin 104 lyöntiä minuutin aikana. Ei siis yhtään hassummin, vaikka oli toinen kerta pitkän keskeytyksen jälkeen. Uimana en kuitenkaan enää jakanut lähteä. Kuitenkin huippuharjoitusvaikutus oli 2,6/5 eli kuntoa ylläpitävä.
Saaliiseen olen tyytyväinen ja osa kiitoksesta kuuluu Hoikistamolle ja Slankalle, sillä muuten en olisi palautunut toissatorstaisesta kohtauksesta näin nopeasti.
Jonkheer Alexius
Sitten kouluun ja peruskoulun alakoulusta. Oikeastaan häpeän sanoa, että olen ollut pitkään opettajana,  vaikka kyse onkin eri kouluasteesta. Se mitä naapuripitäjän koulusta kuulin sai vereni seisahtumaan. Tosin onnellisuus saa minussa ilmeisesti aikaiseksi TIA-kohtauksen, joten  tämä veret seisauttanut kohtaus oli vain positiivinen ja kiukkuisuus ilmeiseti auttaa minua selviytymään.
Miten on mahdollista, että opettaja mittaa ekaluokkalaisen lukunopeutta, vieläpä ääneelukunopeutta, sekunttikellon kanssa? Mitä ovat tuollaisen opettajan ajatukset? Eikö hän tiedä pienintäkää murusta ihmisen lukemisesta, kyvystä hahmottaa sanoja ja yleensä ihmisestä? Luetaanko siinä kirjaimia, sanoja, lauseita vai kappalita. Mitenkä monta kirjainta pitää lukea tai ihan oikeaa sanaa? Vaan mitenkä sanojen pituus lasketaan? Onhan kielessämme lyhyitä sanoja kuten ja, tai sitten todella hankalia vaikkapa ääneenlukunoputtakinköhän, joka ei nyt kovin pitkä ole? Olen ymmälläni.
Miten on mahdollista, että opettaja määrää rangaistukseksi esim. kymmenen punnerrusta, tai laulamista luokan edessä tai kolmantena vaihtoehtona isänmaallisen runon lausuntaa luokan edessä. Tämä on vain niin uskomatonta, ei se rangaistus ole, ne rangaistukset luetellaan laissa ja asetuksessa,. Kyseessä on ihan puhdas moppaus, kiusaneko tai häiriintyneen ihmisen lapseen kohdistama sadismi.
Koulukiusaamisen lisäksi, siis oppilaiden osalta tulevan, on nuori ystäväni Jonkheer Alexius joutunut jopa opettajien sadismin kohteeksi. Ei kukaan, korostan ei kukaan, saa kokea moista sadismia, ei toisten oppilaiden taholta tai vielä vahemmän opettajien taholta. Nyt olisi viramiesten aika puuttua asiaan! 
Tai Oscari tulee ja iskee moista opettajaa pataan.





maanantai 25. helmikuuta 2013

Kuntosali ja fillari sekä Slanka ja slankaaminen

Moniala-artistiAndy Warhol, kuva Robert Mappletorpe.

DIEETTIPÄIVÄ II – 133

Uutinen

Tänään, pitkästä aikaa, saatoin harrastaa jopa kohtuullisen tehokasta liikkumista,  myönnän että aluksi tuli vahingossa termi ”kiikkumista”.  Se toki ei  ollut tarkoitukseni. Kyllä se vasen takajalka hivenen vielä kipuilee ja oireilee, mutta rohkeana ja kovin urhoollisena menin kuitenkin kylämme kuntosalille. Melko hyvin pärjäsin, eikä se takajalkakaan liiaksi ollut vaivana.

En kuitenkaan jaksanut, tai viitsinyt lähteä uimaan, vaan tyydyin ihan vaan fillaroimaan. Aikaa hommassa meni 1 tunti 25 minuuttia, kotimatka mukaan lukien. Tosin muistin pistää mittarin päälle vasta kun olin noin 3 minuuttia fillaroinut.

Ja muuhunkin olen tyytyväinen, sillä saaliksi jäi 849 kilokalorin kuluttaminen. Ei tuo nyt kovin kummallinen tulos ole, mutta vanhalla, vammaiselle ja vajaakuntoiselle äijälle kohtuullinen kuitenkin. Niin, ja kun se vasen takajalka on...

Toisaalta kuitenkin näkyi liikkumattomuuteni pitkään aikaan, eli lähes kuukausi on edellisestä tuloksestani, joka muuten oli 4. helmikuuta. No, oikeastaan siitä on kulunut päivälleen kolme viikkoa, ehkä vähän isottelin ja suurentelin vaivojani.  Tämä tekemätön jakso tuntui etenkin jaloissa, ne vaan väsyivät selkeästi enemmän kuin aiemmin on tapahtunut. Mittarissa se näkyy keskisykkeen korkeutena, eli se oli tänään 109 sykettä per minuuttia. Ylin syke oli 133 ja minimissään minulla hakkasi 64 kertaa minuutissa. Koko homman harjoitusvaikutus oli 2,5/5 eli ylläpitävään jäin tai pääsin.

Suunto t6

Olimme eilen veljenpoikani pojan Matiaksen nimipäivillä. Kohta ovet hänellä tietty synttäritkin, mutta silloin, eli tulevana viikonloppuna, emme käy perhettä häiritsemään. Muut saavat tehdä sen puolestamme.

Tuliko heikko hetki vai oliko syynä perheenisän eli veljenpoikani valtavat mustelmat, niin mieleni tuli hempeileväksi. Hän näet oli ollut amerikkalaisen jalkapallon harjoituksissa lauantaina ja siksi mies oli mustelmilla kuin oli halolla eukko pieksenyt. Selitys oli siis ainakin hyvä, mutta olen siihen uskovainen vaiko en?

Tuona heikkona hetkenä totesin, että minulla on nyt käyttämättömänä Suunnon t6 sykemittari ja toisaalta on myöskin varastossa Suunnon MemoryBelt-sykevyö-mittari. Ilmoitin, että nuorimies, vaikka jo toki kolmen lapsen isä, voi sen tulla noutamaan koska viettää tämän viikon hiihtolomaan lastensa kanssa. Eli ajattelin ne joskus vaihtaa vaikkapa Huuto.netissä euroiksi, mutta muksi tehdä niin kuin tuo halolla hakattu voi hyvinkin tarvita moista kuntonsa mittaamiseen. Ilmoitti ottavansa mieluisasti vastaan tarjoamani lahjomisen. Pitää nyt kuitenkin muistaa, että ilmaisia lounaita ei ole ja että niin pientä lahjusta ei ole, etteikö sitä kannattaisi antaa. Varmaan joskus tuostakin lahjonnasta on jotain aineellista tai henkistä etuisuutta.

Slanka

Huomenna koittaa kovasti odottamani päivä. On Hoikistamon tapaaminen eli kokoonnumme vertaistukiryhmässä. Menneellä viikolla sellaista ei ollut ja sitä edellisellä en päässyt mukaan – valitettavasti. Myös jälkitapaaminen epäonnistui, sillä jostain kumman syystä oli sairaalassa ja kaapelin kytkettynä.

Nyt saan velkani maksettua ja pääsen taas osaksi porukkaa. Anne on todella kiltisti toimittanut slankaamiseen tarvittavaa raaka-ainetta eli Slanka vaniljaa minulle myöskin silloin kun olin sairaalassa. Tämä oli tärkeätä ja oleellista juuri minulle. Se antoi edes jotain toivoa niille uskomattomille teksteille joita saatoin lukea tuon sairaalassaoloni aikana. Ja juuri näistä toimituksista on velkasaldoni syntynyt. Mutta pientä on raha tuon ryhmädynamiikan kannalta katsottuna. Se on se oleellinen ja tärkein osa, melkein koko olemisestani.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Lumevaikutus, Slanka ja slankaaminen

Puusepän ja tynnyrintekijän verstaat.
DIEETTIPÄIVÄ II – 132

Plasebo-vaikutus
Palautetaan ensiksi mieleen mitä plasebo- vaikutus oikein tarkoittaa? Suomennettuna termi kuuluu muodossa lumevaikutus. Yleensä sitä käytetään lääketieteessä ja varsinkin lääkkeiden testauksessa.

Osalle potilaille annetaan oikeata lääkettä, jonka vaikutuksia halutaan testata. Osalle potilaille, joille ei kuitenkaan ilmoiteta asiasta, annetaan täysin tehotonta samankaltaista tuotetta, jossa on vain esim. kalkkia. Näin testaajat saavat selville mikä on todellinen vaikutus ja mikä on ns. plasebo-vaikutus. Eli saavatko myös lääkeaineetonta ”lääkettä” nauttineet samoja paranemisen oireita tai haittavaikutuksia.

Nyt tiedemiehet ovat menneet vielä pidemmälle eli on tutkittu miten tämä toimii syömisessä. Asialla on melkoisen merkitys läskientorjunnassa ja yleensä ravitsemuksellisessa tieteessä. On aihetta lainata ravitsemusasiantuntija Patrik Borgia, joka toteaa että:

«Mutta syömiseen sitä ei juurikaan ole liitetty - mikä on hiukka outoa, sillä ihan samalla lailla plasebo toimii syömisessäkin. Ja toimii muuten treenissäkin, mutta pysytellään nyt syömisessä. Plasebovaikutuksen perusajatushan on, että kun ihminen odottaa saavansa jonkin vaikutuksen niin hänen odotusarvonsa johtaa psykofyysisiin muutoksiin, jotka myös johtavat odotetun vaikutuksen toteutumiseen. Ja kyseessä ovat todellakin myös fysiologiset eli kehon vaikutukset, plasebo ei missään nimessä ole vain mielentila tyyliin "sä vain luulet asioiden olevan paremmin mutta ei ne oikeasti ole".»

Plasebo-vaikutus syömisessä

Lumevaikutusta syömisessä ei ole juuri paljon tutkittu, kuten Borg toteaa. Kuitenkin hän samalla toteaa, että asiasta on riittävästi saatu selvyyttä. Se plasebo on aina ilmeinen vaikuttaja kun pyritään vaikuttamaan ihmisen syömiseen, tai kun ihminen vaikuttuu jostakin ja muuttaa syömistään. Esimerkiksi mm. seuraavia asioita on orgin mukaan saatu tutkimuksissa selville:
- kun ihmisille tehdään sama pirtelö, mutta toiselle ryhmälle näytetään enemmän ja toiselle vähemmän aineksia mistä se olisi tehty niin pirtelö tuottaa paremman kylläisyyden niillä, jotka luulivat sen sisältävän enemmän tavaraa,

- ja taas kun annetaan kaikille sama 380 kcal pirtelö, mutta kerrotaan niiden sisältävän joko 140 kcal tai 620 kcal niin nälkähormoni greliini laskee enemmän niillä jotka luulivat syöneensä tukevamman pirtelön. Hyvä esimerkki juurikin plasebon fysiologisista vaikutuksista,

- tiedetään noin yleisestikin, että se miten kylläisyyttä tuovaksi jokin ruoka luullaan vaikuttaa myös siihen miten hyvin se kylläisyyden tuottaa (viite). Tätä mielikuvaa pystytään ainakin aluksi myös juksaamaan monin tavoin mm. painavammat ruokapakkaukset koetaan paremmin kylläisyyttä tuoviksi (viite). Kylläisyys on siis lyhyellä aikavälillä aika hyvin huijattavissa,

- ahmimishäiriön oireilu vähenee samalla tavoin plasebolla kuin lääkkeellä, jonka ominaisuuksiin kuuluu parempi kylläisyyden kokemus ja oletusarvo ahmimisen vähenemisestä,
- suorituskykyyn liittyvissä ravintolisätutkimuksissa pelkät plasebovalmisteetkin ovat parantaneet suorituskykyä,

- pitkäkestoisessa rasituksessa hiilihydraattien riittävyys tulee keskeiseksi tekijäksi. Tutkimuksessa, jossa keho oli kovilla hiilihydraattia saaneet jaksoivat selvästi parhaiten - mutta ne jotka luulivat saaneensa hiilihydraattia jaksoivat kuitenkin hieman paremmin kuin ne jotka tiesivät etteivät sitä saaneet,
- pienellä varovaisuudella (en löydä alkuperäistutkimusta) voi myös esitellä kokeen, jossa ihmisille annettiin plaseboa ja sanottiin sen sieppaavan rasvaa. Lisäksi kehotettiin syömään hyvin ja liikkumaan. Tämä postimyynnistä tuttu resepti laihdutti ihmisiä ja he olivat äimistyneitä kuulleessaan etteivät pillerit itse asiassa tehneetkään mitään.

Näin ollen on melkoisella varmuudella todistettu plasebo-vaikutuksen mukanaolo syömisessä. Mitä enemmän ihminen uskoo syömisen johtava johonkin tiettyyn lopputulokseen, niin sitä todennäköisemmin niin myös käy. Tietenkään ilmiö ei ole kaikenkattava eikä sillä paranneta koko syömishäiriön problematiikkaa, mutta tällä ilmiöllä on vaikutusta monella eri tasolla ja osa tasoita liittyy myös syömisen problematiikkaan.

Slanka
Kun tuota teoriaa sovelletaan käytännön tasolle, niin esimerkiksi Hoikistamon vaikutus on tavallaan nelitasoinen.

Ensimmäisen tason muodostaa Slanka-tuotteet, niiden käyttö ja oikeastaan niiden käytöstä nauttiminen.
Toisen tason muodostaa Hoikistamon vertaistukiryhmä, josta saa apua muista samaa ongelma potevista lihavista tai entisistä lihavista. Itselleni tämäkin on todella merkittävää.

Kolmannen tason muodostaa tämä plasebo-vaikutus, joka tukee noita kahta aiemmin mainittua vaikutusta. Myönteinen onnistuminen auttaa jatkamaan ja se puolestaan saa aikaiseksi uusia myönteisiä kokemuksia.
Neljännen tason muodostaa kokenut ja myös käytännön elämää nähnyt ryhmänvetäjä, jolla on merkittävä rooli yhteishengen luomisessa sekä kunkin yksilön omakohjtaisen ongelmien ratkomisessa.

Näin siis toimii oravanpyörä, jossa kaikki neljä osatekijää yhdessä saavat aikaa dramaattisia vaikutuksia. Kun kaikki menee kohdalleen, niin tuloksia syntyy, sen näkee joka kerta kun käy vertaistukiryhmän tapaamisissa.
Niihin tapaamisiin menen mielelläni ja ne ovat minulle enemmän kuin tärkeitä.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Sieltähän ne...

Varhainen värivalokuva, hinaaja Seine-joella Pariisissa.
DIEETTIPÄIVÄ II - 130

Ongelman ratkaisu

Minulla oli eilen ongelma, piti  löytää ratkaisu Kirjavisan sitaattiin, eli kuka kirjoitti ja mistä teoksesta se on peräisin. Tänään olen eilistä viisaampi. Olen siis selvittänyt tämänkin ongelman.

Löysin tuon runon kirjoittajan, joka oli Kaija Pakkanen. Mutta tänään oivalsin, että ei kaikkea tarvitse itse tietää ja että meillä Suomessa on varmaan parhaita kirjastolaitoksia. Meilläkin tässä kylässä on siis kolme kunnallista palvelua, jotka ovat aivan mahtavia. Ne ovat Kuntosali-uimahalli, terveyskeskus tai terveysasemahan se kait oikeammin on ja sitten kirjasto. Ne ovat ihmisen kolme tärkeintä palvelua, tietenkin koulujen ja päivähoidon lisäksi. Mutta noita kahta viimemainittua en vanhana eläkeäijänä enää tarvitse.

Menin siis tuonne tien toiselle puolelle, jossa kirjastomme sijaitsee. Palvelutiskillä oli kaksi nuorta, nuori neito ja nuori mies. Palauttamani kirjan vastaanotti tuon nuori mies, jolle siis esitin runon. Olisin voinut vaikka lyödä vetoa, vaan en koskaan hepoa, että nuorukainen olisi joskus moisen runon kuullut, kuului mielestäni sellaiseen vuosikertaan. Eivät tienneet, mutta harjoittelijoita olivat.

Paikalle tuli varmaankin kovaäänisen lausuntani vuoksi oikea kirjastoihminen ja hän tunsi kirjailija ja salaman nappasi lasenosaston hyllystä joukon teoksia tuolta mainitsemaltani kirjailijalta.

Runo on aiemmin julkaistu Kaija Pakkasen kirjassa Huilu hilpeä ja myöhemmin se on ilmestynyt ensimmäisenä runona kirjassa Leikkimökin runokirja. Tietenkin itse lainasin kirjan välittömästi ja olen siitä nauttinut. Olen ääneen lukenut ja jälleen nauttinut. Leikkimökin runokirjassa se on sijoitettu aivan ensimmäiseksi, siis eräänlaiseksi johdannoksi koko kirjaan. Muuten on johdanto mitä oivin, siitä on myös versio soivin.

Nyt vain kirjoittamaan e-kirja kirjavisan pitäjälle. Kiitos vielä kirjastolla, siellä on apu aina lähellä ja sieltä löytää niin tiedon lähteille kuin nautinnonkin luokse.

Slanka

Nyt odotan innolla vasemman takajalkani lopullista toipumista. Olinhan eilen akupunktiossa ja nyt jo jalka voi paremmin. Mutta toivottavasti huomenna jo saatan sitä rasittaa ja vaikka fillaroida kotifillarilla. Jos ei nyt sitten ihan kuntosalilla moista tehdä. Uiminen voisi olla ehkä siinä tarvittavien liikkeiden vuoksi hivenen riskaapelia, mutta ainahan sitä voi yrittää. Tai sitten koko homma jää vain tyhjäksi lupaukseksi.

Kuitenkin tulevalla viikolla on Hoikistamon ryhmätapaaminen, jota odotan enemmän kuin innolla. Sitä minä tarvitsenkin, sillä on koettu muutakin kuin verkkoja. Kuitenkin elämässä ei ole vain myötätuulta vaan on vastatuulet ja vasta-aallokotkin, ne voivat korkeinä lyödä ja ankarina puhaltaa. Ja sitten me taas slankataan vaan niin maan perusteellisesti. Tietty se tapahtuu minun kohdallani ennen kaikkea muuta Slanka vaniljalla -tietty.




torstai 21. helmikuuta 2013

Mistä sadut tulevat?


DIEETTIPÄIVÄ II – 129

Talvi saa ja sähköä kuluu.
Kirjavisa

Tänään se selvisi, eli edellisen kirjavisan ongelma. Olin osunut oikeaa ja kirjotustanikin siteerattiin melkoisesti. Muistaakseni maanantaina kirjoitin tuosta löytämästäni ratkaisusta. Sitaatti oli todellakin Iris Uurron teoksesta Kypsyminen, jonka hän myöhemmin lievästi muutti ja antoi siiten nimeksi Rouva Pallas, kirjan päähenkilön mukaisesti.

Kirjavisassa ei ole varsinaisesti voittajaa, miksi olisi, sillä ratkaisun selvittely on todella haastavaa ja siinä lähes joka kerta kokee itsensä voittajaksi, ainakin oman minänsä voittajaksi. Jollekin vastaajista lähetetään jokin pieni ns. palkinto, mutta perusteista en tiedä ja en oikeastaan edes halua tietää.

Uusi visa

Kun edellinen visa on saatua ratkaisuta ja julki, niin samalla julistetaan uusi visakisa. Minun vahvinta alaa ei ole runous, ei ainakaan 1900-luvun alun jälkeen kirjoitettu. Pieniä ovat tietokalin suurten valassaaliiden rinnalla.

Yleiset vinkit tunnistamiseen ovat hyvin vähäiset. Kirjailijan kaksi lasta ovat myös kirjailijoita eli kirjoittaja on siis naispuolinen. Varsinaisesti sitä ei ilmaista vihjeissä, sillä eihän meidän kielemme tee etoa kolmannessakaan persoonassa puhuttaessa naisten ja miesten välille. Kuten muuten monissa ns. sivistyskielissä tehdään.

Olen muistikuvien varassa. Hitaasti hahmotan, että Susanna Haavisto olisi joskus 80-luvun lopulla laulanut tätä lastenlaulua. Sen toki löysin, ja kyseessä on levy nimeltään Leikkimökin lauluja, johon musiikin on tehnyt Raimo Ahonen. Näin runoilijaksi paljastui Kaija Pakkanen, jonka lapsista Outi ja Jukka ovat kirjailijoita. Mutta mistä kirjasta on kyse, niin siihen en pysty vielä vastaamaan. Näin ollen prosessi on todella kesken. Muuten tässä se runo on ja on vaan niin maan perusteellisen kaunis.

Mistä sadut tulevat

Mistä sadut tulevat?
Mummin tilkkuvakasta,
kesämökin takasta,
sateen kirjokaaresta,
kaukaisesta saaresta,
polun kukasta,
sinisestä sukasta,
maailmasta suuresta.
oman korvan juuresta.
Sieltä sadut tulevat.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Musiikki, liikunta ja Slanka


Robert Doisenau; kaksi veljstä 1934
DIEETTIPÄIVÄ II – 128

Liikkuminen
Tänään oli mennä jauhot väärään pussiin. Olenhan näet aina olettanut, että liikkuminen on liikkumista ja se ei mitään muuta mukaansa tarvitse. No jaa, tietenkin sykemittarin kaikkine rensseleineen, niin ja muut varusteet. Onhan se toki minullakin aina mielessä tuo välineellinen puoli. Nytkin ajattelen uutta kuntopyörää, joka antaisi lisää erilaisia tietoja kunnostani ja minustani jne. jne.
Kuitenkin nyt opein tieteellisten lähdejulkaisujen avulla todistetaan, että musiikkikin toimii liikunnan harrastajan teho parantaja. Mitä mielenkiintoisin väite moinen on.

Musiikki
Väitteen mukaan ns. treenimusa parantaisi harjoitusteho, jopa moista on tieteellisesti tutkittu. Näin siis oikein valittu musiikki edistää myös suomalaisen äijän palautumista suorituksensa jälkeen. Vaan millaista musiikkia pitäisi valita niin itse suositukseen kuin palautumiseen? Onko valinta samanmoinen vaiko erilainen musiikki tilainteisiin sopiva.
Nyt kuitenkin on tieteellisesti todistettu, että barokkimusiikki edistää mm. vieraiden kielten oppimista sen määrätynlaisten ominaisuuksien tähden. Mutta olisiko treeneissä ja palautumisessa parempi joku raskas metallimusiikki vaiko sellainen räminä ja melu, jota edesmennyt Seppo Heikinheimo ei voinut sietää. Taidan olla muuten Heikinheimon kanssa samanmielinen.

Musiikin vaikutus
Siteerattujen tutkimusten mukaan musiikki pienentää koetun rasituksen tasoa verrattuna tilanteeseen, jossa treenataan samalla teholla ilman musiikkia. Eli saat pinnistää ja ponnistaa musiikin kanssa rajummin kuin ilman musiikkia. Nyt pitää kuitenkin todeta, että suomalainen äijä ei voi ottaa ulkoisia vaikutteita liian monelta taholta, joten musiikki ja yksi ponnistus kerrallaan ovat varmaan riittävää. Tätä rakas sisareni nimittää huru-ukkojen putkiaivoisuudeksi!
Musiikista urheilun ja liikunnan yhteydessä esitettynä hyötyvät eniten aloittelija, siis me vanhukset kuten blogistucuksenne.  Treeni tuntuu miellyttävällä, koska se koetaan vähäisempänä kuin se itse asiassa on. Siis musiikki huijaa totaalisesti uoreiluun hurahtaneen pääkoppaa. Jostain kumman syystä suositelleen jotain Fredrikin tai rock and rollin tapaista musiikkia, ja vielä aloittelijoille. Tähän minä en voi yhtyä, sillä minulla moisten kuulemisesta vain kiputilat moninkertaistuisivat ja varmasti päänikin halkeaisi.

Nopeus on…
Ei suinkaan valttia, vaan sen treenin aikana kuultavan musiikin pitäisi olla nopeatempoista, joka sitten puolestaan aiheuttaisi kohossa fysiologisia reaktioita. Tietenkin nuo aiemmin mainitut melut aiheuttavat minussa fysiologisia reaktioita, pahoinvointia, kiputiloja ja ties mitä remppaa. Mutta kyllä barokkimusiikissakin on upean nopeatempoista musiikkia, joskaan ei niin kovin viljalti. Kun vaan ottaa ja kuuntelee esim. sopraano Patricia Petitbon upeita barokkiaarioita, niin siinä kyllä varmasti tahti paranee ja suorituksen taso osoittaa samoja piirteitä.

Hitaus sitä vastoin…
Sopii siis palautumiseen ja on omiaan tasapainottamaan aiemmin suoritettua rehkimistä. Tämä on varmaankin totta ja siihen sopii tietty juuri mielimusiikkini hienon kamariorkesterin soittaman vaikka Marain Maraisia tai jopa suurta Bachia. Ja vieläpä alkuperäisin soittimin esitettynä.

Slankataako?
Varmasti sitä tehdään, eli Slanka tuotteilla slankataan ja yritetään pitää mielessä Hoikistamon opit ja opasteet. Niistä slankaamisen lisäksi on ollut monia ja mielenkiintoisia. Mieleeni on voimakkaasti tarttunut aterian laimentaminen, josta olen jo joskus muinoin kertonut, mutta säästän asian vielä johonkin tulevaan blogiini, jonka omistan lähes kokonaan tuolle laimentamiselle. Se vaan on hieno käsite tuo laimentaminen, ainakin näin vanhan läskin äijän ollessa kyseessä!

 

 

tiistai 19. helmikuuta 2013

Laihduttaminen auttaa aina, myös sunnuntaina


Venetsian Canale Grande, Canaletton maalaus.
DIEETTIPÄIVÄ II – 127

Hyötyminen
Yleensä ihminen, ilmeisesti siis jokainen meistä läskeistä, haluaa laihduttaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon. Usein kuitenkin se osoittautuu ennemmin täi myöhemmin, joskin ehkä juuri ennemmin, mahdottomaksi yhtälöksi. Epärealistisuus painonpudotuksessa ja jopa painonhallinnassa on melkein jokaisen meidän helmasyntimme.

Kuitenkin nykyinen terveystutkimus on todennut, että laihtumisesta on aina hyötyä, myös niille ns. jojo-laihduttajille, joiden paino nousee takaisin ja homma aloitetaan taas alusta ja niin edelleen, laihduttamisesta on hyötyä.

Tutkittua
Eräässä tieteellisessä tutkimukseen osallistui 3 000 ylipainoista henkilöä, joiden glukoosinsieto oli heikentynyt eli heillä oli uhkana aikuisiän eli ns. kakkostyypin diabetes. Koehenkilöitä autettiin laihtumaan erilaisilla käyttäytymiseen vaikuttavilla strategioilla. Näihin kuului syömisen tarkka seuraaminen, epäterveellisen ruoan vähentäminen keittiön kaapeista ja liikunnan lisääminen.

Tutkimuksessa todettiin, että pienikin - keskimäärin vähän yli kuuden kilon - laihtuminen vähensi kakkostyypin diabeteksen kehittymistä 58 prosenttia. Painonpudotuksen pitkäaikaiset terveyshyödyt jatkuivat jopa kymmenen vuotta, vaikka paino tuli takaisin. Tämän todettu olevan erittäin merkittävä tulos.
- Se, että autamme ihmisiä muuttamaan ruoka- ja liikuntatottumuksiaan ja kehitämme muita terveellisempään elämäntapaan rohkaisevia keinoja, on merkittävä asia yhden Yhdysvaltojen suurimman terveysongelman ehkäisemisessä, Näin totesi tuota  siteerattua tutkimusta johtanut professori Rena Wing.

- Näin olleen jopa vain 10 prosentin painonlaskulla on tutkimuksen mukaan pitkäaikaisia vaikutuksia uniapneaan, kohonneeseen verenpaineeseen ja elämänlaatuun. Se myös hidastaa vanhenemisen myötä tapahtuvaa liikkuvuuden heikentymistä.
Brownin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tuloksia on esitelty Yhdysvaltojen psykologien ammattijärjestön (APA) jokavuotisessa tapaamisessa Orlandossa, Floridassa.

Hoikistamo
Eräs painonpudotuksen, vaikkapa vain juuri tuon 10 prosentin verran, mielenkiintoinen väline on Hoikistamo, niin Lopella kuin Helsingissäkin. Sen vertaistukiryhmässä toimiminen on monelle ylipainoiselle todellinen pelastus. Ja kun noihin edellä mainittuihin tieteellisiin tuloksiin pohjaa näkemyksensä, niin voi olla varma, että elämisen laatu paranee.

Kun tuohon vertaistukeen vielä liitetään slankaaminen Slanka-tuotteilla, niin siinä on ilo läsnä ja kilot saavat helposti kyytiä. Tietenkin slankaaminen on yksinkin mahdollista ja suuri osa sen pystyy tekemään, vaan omalla kohdallani se ei jostain, varmaan pään sisäisistä, syistä onnistu.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kirjavisa ja Slanka

Iris Uurto
DIEETTIPÄIVÄ II - 126

Aikaansaannos

Tänään olen kirjoittanut päivalehden kirjanvisan vastauksen, jonka olen liittänyt tähän mukaan. Tehtävä ei ollut aivan helppo ja se vaati jopa sekä milen että kirjavarastojen penkomista. Mutta uskon ratkaisseeni asian.

Arvoisa Kirjavisaisäntä,
Ei ollut kovin helppo tämäkään visatehtävä, vaan haasteita lykkäsi melkoisesti. Kuitenkin taisin niistä selvitä voittajaksi?
Vihjeet olivat vähintään vaatimattomat. Joskin pitää myöntää, että naiskirjailijamme ovat kovin vähässä määrin aiemmin saaneet Pro Finlandia –mitaleita. Mutta kenellä heistä myöskin aviomies on ollut kirjailija ja jopa hänen poikansa myös. Tosin ei kerrottu, että oli hän yhteinen kirjailija-miehen kanssa. Urastakin jotakin mainittiin.
Ei ollut aluksi apua noista juurikaan, vaan piti kirjallisen muistumien hoidotta ollutta pöheikkö kaiveleman. Jotenkin tekstistä tuli mieleen kirjailija, joka käyttää tekstissään runsaasti persoonapronomineja. Varsinkin tuo suomenkielen hieno hän on hyvin edustettuna. Siinä kielellinen yhdenvertaisuus, jota joskus kutsutaan tasa-arvoksikin, tulee hienosti esille. Olipa henkilö mies tai nainen, aikuinen tai lapsi, joskus jopa, turkulaisille ainakin, eläin, niin sama hän on käytössä. Jotenkin tämä piirre tuli tekstisitaatissakin esiin, vaikka ei hiin korostetusti.
Sitten ryhdyin avaamaan kudelmaa vinkkien ja tekstintunnistuksen perusteella. Tietenkin piti jälleen mennä autotallin kirjakaappeihin ja sieltä takaa kolmannelta riviltä löytyi kirjailijan valitut teokset. Hetken selattuani se tärppäsi. Vaan ei suinkaan kirjailijan ehkä tunnetuimpaan teokseen Villit henget, joka on alkuperäisesti ollut Ruumiin ikävä, vaan teokseen Rouva Pallas, joka sekin on aiemmin ollut nimeltään Kypsyminen. Mikäköhän on ollut syynä teosten nimimuutoksiin? Sitä en ymmärrä, ehkä esim. Ruumiin ikävä selitetään kuitenkin termiksi, joka tulkitaan usein väärin. No, sen kyllä pitäisin lukijan aliarviointina ja hänen holhoamisenaan.
Kyseessä on varmaankin Iris Uurto eli Lyyli Ester Mielonen, jonka uran ääripäät ovat 1930 ja 1952. Siis melko aikaisin oli kastamatta kynäänsä mustepulloon, sillä hän eli aina vuoteen 1994 asti.
Hänen kirjailijamiehensä oli meilläkin vähemmän tunnettu Aki Rautala, oikealta nimeltään August Ripatti (1896-1931). Heidän yhteinen poikansa oli kirjailija Aku-Kimmo Ripatti, joka syntyi samana vuonna kuin hänen isänsä kuoli ja kuoli samana vuonna kuin äitinsä. Mitä yhteensattumia.
Kyseessä ei siis ole teos Ruumiin ikävä vaan Kypsyminen eli valituissa teoksissa Rouva Pallas. Sitaatti löytyy valittujen teosten sivulta 260 – 261, joskin todella hivenen muutettuna kuin ehkä alkuperäispainoksen siteerattu kohta.
Mitä tulee Iris Uurron tuotantoon, niin hänen teoksiaan on aikoinaan pidetty hyvin seksuaalisesti rohkeina ja esikoisteos Ruumiin ikävä herätti melkoista huomiota aihepiirillään ja ehkä se selittää kustantajan halun muuttaa teoksen nimeä vielä uusmoraalisen 60-luvun lopun ilmapiirissä.
Proosan lisäksi Iris Uurto kirjoitti näytelmiä, joiden leimallinen piirre oli pasifismi. Tämä tietenkin johti hänen näytelmiensä jäämiseen teattereiden ulkopuolelle, sillä ei sota-aika hyväksynyt kirjailijoidenkaan pasifistisia näkemyksiä.
Slankattu
Mä joka päivä töitä teen, ja slankkaamisesta nautin, vaan en vielä saata takajalkani vaivojen tähden lähteä liikuntaa harrastamaan. Piikille menen keskiviikkona uudelleen, josko vaiva sitten helpottaisi. Hoikistamollakaan ei ole tämän viikon veraistukitapaamista. Hiihtolomat ovat koko viikon vallaaneet ja Anne, eli teamleaderimme, oleilee perheineen Pietarsaaressa, sillä alkuperäisillä kotikonnuillaan.
Hyvää lomanjatkoa toivottelee Pietarsaareen Oscari!!!
Apu on lähellä
Kuten kaikille mulle lomalaisille toivotan samaa viihtyisyyttä. Osalle se on toki vielä edessä, ja Pohjoisen sesongit jatkuvat.
Mutta pitää muistaa, että tuleepa vamma tai ihan vaan joku kipu tai tuska, niin: 
Levilla saa apua 24/7 päivystävästä numerosta: 0400 808 804
Rukalla saa apua 24/7 päivystävästä numerosta: 040 707 71 23

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Keskussairaala, Slanka ja onnellisuus

Ranskan kansalliseepoksesta, Roland taistelee!
DIEETTIPÄIVÄ II – 125

Yleiset syyt
Eilenkään en saanut kirjoitettua tätä blogiani. Sattui näet niin ikävästi, että pomon vasen polvin kipeytyi ja ryhtyi keräämään nestettä yläpuoliseen lihaspussiin. Kaikki päätyi tietenkin keskussairaalan ensiapuun, kun oli konsultoitu puhelimitse Levin eli Lääkäripalvelu Benen lääkärit sekä veljeni vaimo, joka myös on lääkäri. Kaikki yhteinen mielipide, ylinnä tietenkin sisareni jyrisevä näkemys oli menemisestä ensiapuun.
Kun sisarelleni kerrotaan jotain negatiivista äidilleni tapahtunutta, niin yleensä reaktion on äärimmäisen voimakas. Silloin pitää kääntää maat ja männiköt ylösalaisia jos vaan on tarvis. Mikään lääkäri tai muukaan ei maksa hänen mielestään liikaa jos kyse on yhteisestä Pomostamme. Asenne on tietysti kaunis ja ihailtava ja se koski myös minunkin oloani sairaalassa ylitse yön. Tosin kaikki veljeni, tuon sisareni lisäksi, soittelivat ja tiedustelivat vointiani. Eli olemme molemmat vanhukset, eli Pomo ja Pomon poika, todellisen huolenpidon kohteina.
Vaan on asialla omat rasittavatkin puolensa. Stressini lisääntyy kun pommitetaan ja vaaditaan selvityksiä, joita lääkärien pitää kirjoittaa. Sisareni vaatii näet tuosta eileniltaisestakin käynnistä lääkärin epikriisin, joka analysoittaa omilla asiantuntijalääkäreillämme.
Sitten toimenpiteisiin. Pomo pääsi välittömästi sairaanhoitajan tarkastukseen. Kohtuullisessa ajassa myös lääkäri otti vastaan. Tuomi oli, että omassa terveyskeskuksessa punkteerataan neste pois – maanantaina. No, oli jo aiemmin edustanut näkemystä, että odotetaan maanantaihin ja oman terveyskeskuksemme avautumista ja hoidetaan homma sitten. Vaan eivät minua kuuntele, eivät ainakaan nuo lappalaiset naiset!

Sunnuntain rauhaa
Olen vaan keräillyt voimia ja yrittänyt kuntoutua kolmipäiväsen hullunmyllyn jälkeen. Yritän vielä tänään lähteä kuntoilemaan, todennäköisesti kotifillarilla, tosin toinen vaihtoehto olisi reipas sauvakävelylenkki, vaan se tuntuu jalalle vielä liian vaativalta suoritukselta. Onhan vasen takajalkani edelleenkin ongelmainen, joskin reidestä tuskien keskus on siirtynyt nyt vähän alemmaksi eli pohkeen kohdalle.
Olemme me vaan raihnainen kokonaisuus tämä huusholli!

Slanka
Mutta minulle pysyvyyttä ja jatkuvuutta edustaa Slanka, jolla mielelläni slankaan ja vielä sen teen Hoikistamon hoivissa ja teamleaderi Annen johdolla. Hän on muuten uskomattoman kiltti, sillä toimitti minulle Slankan pusseja, joita en voi ensi viikolla hiihtolomien tähden saada, Tämä vielä aivan omaehtoisesti.
Voiko olla ihanampaa aamua kuin tää,
Kun sä pussin aukaiset,
Slankan veteen sekoitan,
Ravistat sekaisin rajusti,
Kaiken nautin onnellisesti.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Takajälkä, Norppa ja Keskussairaala

Punaisella merkitystä on kyse!
DIEETTIPÄIVÄ II - 122

Takajalka

Jostain oudosta syystä tuo vasen takajalkani vaivaa edelleenkin. Yleensä nuo iskiashermon kivut menevät ohitse yhdella akupunktiokerralla, vaan ei nyt ole moista onnea käynyt.

Tänään piti myöskin korvata tiistainen lastenhoitotapahtuman tähden väliin jäänyt vierailuni Hoikistamossa. Se ei onnistunut, koska temleader Anne oli yksi kotona sairaan lapsen kanssa. Minä en nyt koskaan voisi häiritä sairasta lastaan hoitavaa äitiä, olipa kyseessä ihan mikä tahansa oma asiani. Aina voin saada jollain toisella kertaa täydennys Slanka-tuotteiden valikoimasta. Pitää myön muistaa kulunut sanonta: ELÄMÄ ON!

Juuri tuon vasemman takajalan tähden on jäänyt kaikki enempi liikkuminen väliin, sillä jalka ei siedä vaan liikkumista, mutta ei toisaalta myöskään paikallaanoloa. Kaikkein eniten pelkään vieroitusoireita. Olenhan käyttänyt Panacod kipulääkitystä tuskien lieventämiseen. Aiemmin kun olen moista käyttänyt niin olen tuntenut käytön loputtua jonkinlaisia vieroitusoireita ja niitä en yleisemmin haluaisi iselläni olevan. Siksikin olen kovin rajoitetusti tuota lääkitystä käyttänyt. Mitään tiukempaa en Marevanlääkitystä nauttivana voikaan käytätä.

INR

Huomenna on taas päivä INR-kokeen. Edellinen kerta oli vain viikko sitten, mutta se nyt vaan on niin, että ei koko Marevanin käyttöaikana ole saanut pidempää välisikaa koheille kuin kaksi viikkoa. En vain tiedä syytä miksi tuo arvo voi vain yhden viikon aikana heittelehtiä suositusarvojeni rajoen vaälisellä alueella todella rajusti.

Kuitenkin se on taas sitä osa sitä elämää, jonka toisella kierroksella onnekkana olen. Voinkoedes toivoa enempää, sillä sehän pitää minut hengissä ja saan nauttia tästä jatkoajastani.

Ken lapset

Kun olin eilenkin lastenhoitajana, niin meille syntyi neitien kanssa syvä filosofinen keskustelu. Kun kerroin, että kun minulla ei ole omia lapsia... niin nuorin neideistä 5 v. keskeytti sanomiseni ja tokaisia, että onhan sinulla meitit! No, voiko mikään sulattaa varmemmin jään isosedän sydämestä kuin tuollainen sanonta. Se oli uuden elämäni


DIEETTIPÄIVÄ II - 123

Keskussairaala
Vähän ennen kotiutus Oscarin jalat.

Tuohon päättyi tekstini elilen illalla klo 21:20. Sitten tunsin oikean käteni menevän veltoksi ja myös vaikutuksia puheentuottamiseen oli. Pistin heti napapiikin 0,4 ml ammoksen Klexane -nimistä ainetta. Se ohentaa verta jopeasti ja toimii siten mahdollisten tukkeiden liuottajana. Onneksi sitä löytyi vielä kotoonta yksi annos. Kello 21:30 soitin paikalliseen Keskusairaalaan, että miten on äijän laita ja he käskivät soittamaan hätäkeskukseen, johon tietenkin soitin. Lupasivat sieltä lähettää auton viemään äijän retaletta Keskussairaalaan.

Sinne pääsin ja loistavasti ottivat vastaan ja aloittivat tutkimukset ja selvitykset tilastani. Pää radiottiin ja vertakin otettiin ja kaikkin mahdolliset testit tehtiin. Alkuyöstä siirrettiin neurologian osastolle ja sen tarkkailuhuoneeseen jossa sain melkoisen määrän letkuja minääni.

Diagnoosi

Hyvin yksinkertaisesti kyseessä oli TIA-kohtaus, jollaisen koin noin vuosi sitten. Taitaa tulla moinen tavaksi. Onneksi oli piikittänyt itseäni niin ei tarvinnyt enää muuta lääkehoitoa, sillä INR-arvoni oli 3,45 eli melkoisen hyvä tilanteeseen sopivaksi. Nyt TIA-kohtaus oli huomattavasti laimeampi kuin vuosi sitten.

Tänään minut kuitenkin pakkopoistettiin sairaalan kirjoista. Olisin sielä toki viihtynyt pitempäänkin, vaan pitivät kuntoani niin hyvänä, että kotiin vain ja kiireesti!

Lääkitystä hivenen muutetiin ja päälle pamahti kuukauden ajokielto, jota ei tarvitse lääkärin purkaa eli se on minun ja lääkärin välinen sopimus. Mutta sen toki pidän! Olihan saman juttu edelliselläkin kerralla ja silloin tarvitiin lääkärin lujpa sen purkamiseen.

Nyt väsyttää, sillä nykyin mennä yönä vain puolisen tuntia, kun en voinut ottaa laitteiden tähden nukahtamislääkettä. Mutta elämä voittaa kuten sairaala nämä kotiolot.




Blogiarkisto