torstai 30. toukokuuta 2013

Menetetty Slanka-päivitys

Münchenin yliopiston oikeustieteellinen kirjasto.
DIEETTIPÄIVÄ II - 211

Kunto

Vähitellen on kunto palaamassa, vaan ei vielä lähelle entistä. Käveleen pystyn jo ilman keppejä, vaan vielä hivenen kipua jalassa tuntuu. Nyt on otettu kuusi kertaa akupunktiota, vaan aiemmin on selvitty yleensä yhdessä ja vain harvoin on otettu piikit kahdesti. Nyt on siis todella huonosti. Se vaan tulee taloudellisestikin kovin arvokkaaksi, vaikka terveydellä ei suinkaan ole hintaa.

Olen jo hivenen päässyt mukaan sosiaaliseen elämäänkin, ja onneksi ilman keppejä. Ne vaan todella tehokkaasti hankaloittavat elämänmenoa, jota kutsun normaaliksi. Tietenkin yleinen monivammaisuuteni aiheuttaa tosi sen, että oma normaali elämäni on monelle muulla hyvin epänormaalia elämään.

Menetetty tapaaminen

En päässyt menneen tiistain Hoikistamon vertaistukitapaamiseen. Yksinkertaisesti oli lapsenlikkana Parolassa. Kun näet varsinainen lapsenlikka joutuu yleensä juuri tiistaisin siihen kriittiseen iltapäivätuntien aikaan menemään kuntoutukseen keskussairaalaan ja kun tiistaille siirsimme myös Hoikistamon tapaamisen, niin valitettavasti on suoritettava valinta ja pääsääntöisesti se tapahtuu lapsenlikkana olemisen suuntaan. Toki perhe on käynyt läpi jo kaikki muut vaihtoehdot ja me olemme se viimeinen mahdollisuus, eli Pomo ja minä. 

Mutta elämän on jatkuttava ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä oli toistaiseksi viimeinen lastenhoitovuoro, koska perheen hallituksen naispuolinen puheenjohtaja jättäytyy toistaiseksi kotiäidin rooliin. Mutta saa nyt nähdä kuinka kauan tuo kotiäidin rooli sopii nuorelle uranaiselle. Tosin suunnitelmissa kuulema on, että parisen vuotta tuota touhua voisi jatkaa, onhan silloin vuorossa nuorimmaisen herran eskariin meneminen.

Konsertti

Olen myös päässyt nauttimaan kotikuntamme pääkirjastossaan tarjoamasta musiikkinautinnosta. Kun kaiken lisäksi oli luvassa eräänlainen maailman ensi-ilta, niin pakkohan sinne oli raahautua. Kyseessä oli neljän Kustaa Paturin kirjoittaman runon esittämisestä. Sävelen nniihin on laatinut seurakunnan lukkari Gustaf Silen. Nuo runot ilmestyivät kirjasena jo vuonna 1842. Eli kyseessä oli kovin varhainen puhtaasti suomenkielinen runokokoelma. Ehkäpä vain hattulalainen Jaakko Juteini on suomeksi saanut runonsa painettuna kirjana, sillä vuonna 1817 hän julkaisi vihkosen Ajan wiete, elli Moninainen runo-kokous.

Kustaa Paturin ja samalla minunkin sukulaiseni Osmo Eerola esitti runot ja häntä säesti Pami Karvonen pianolla. Esitetyt runot olivat: Kirwiäiselle, Häälaulu, Äskön wihityn awioparin huokaus ja Nuoruuen kaipaus. Näistä tunnetuin on ehdottomasti runo Kirwiäiselle eli Leivolle, joka muuten jo vuonna 1843 käännettiin ranskaksi.

Tilaisuus oli minulle henkilökohtaisesti suuri nautinto, sillä on ollut osannut edes kuvitella millaisina nuo runot eritettyinä olisivat. Ne tietysti esitettiin tuon pienen runokirjan mukaisesti säestettynä, sillä nuotit on sijoitettu vihkosen loppuosaan. Hyvin Osmo selvisi tehtävästään ja riensin heti häntä onnittelemaan. No, tunsivat minut tietysti aiheesta kirjan tehneeksi ja varsinkin Paturin jälkeläiset tiesivät miehen. Olemmehan jo aiemminkin tavanneet.

Konsertti on varmaan eräs kevään kohokohta elämässäni. Onneksi pääsin siihen osallistumaan.

Tuleva

Mikäli sää on huomenna suosiollinen, niin yritän ottaa alleni ulkofillarini ja lähteä pienelle lenkille. Tosin korkeintaan tuon ns. pienilenkki, joka on vain viiden kilometrin mittainen. Mutta onhan se jotain jo lähes kaksi kuukautta jatkuneen sairastelun jälkeen. Oli siis paha flunssa, joka aktivoin pirullisen astman, oli vaikea kihti, jota ylläpitävät sydämen lääkitykseen tarkoitetut lääkkeet ja sitten meni tuo selkä, joka osittain vieläkin oireilee.

Eli ei elämä kovin hyvältä näytä, vaikka sittä minkä tahansa väristen lasien lävitse yrittää tihrailla. Kuitenkin elämä jatkku ja kun olen saanut lisäaikaa ja tavallaan uuden alun, niin miksi luovuttaisin siitä muutaman vastoinkäymisen tähden.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Euroopan Unionin läskit

Aulangon kievari entinen Kajiston kartano.
DIEETTIPÄIVÄ II - 207

Kertausta

On aina syytä palata juurille ja kerrata jo aiemmin opittua. Jotkut sanovat ilkeämielisesti tai jopa ihan vakavissaan, että kertaus on opintojen äiti. Tosin entinen kollegani äidinkielen opettaja muistutti että toistoa, toistoa piti välttä. Mutta minä viis välttelyistä, ja sitten vaan kertaamaan jo aiemmin kirjoitettua.

Muutama näkökohta laihduttamisesta ja painonhallinnasta.

A) Suomalaisista noin kaksi kolmasosa eli noin 66 prosenttia on ylipainoisia. Näistä ylipainoisia on noin puolet, joten ylipaino on yleensä ja pääsääntöisesti miehinen ongelma, Tai jos ei ongelma, niin vakava elämää hankaloittava tekijä kuitenkin. Tilastojen mukaan yksistään koululaisten ylipaino on jopa kolminkertaistunut sitten 70-luvun lopun eli 30 vuoden aikana.

B) Lihavuudesta aiheutuu ihmiselle myös moninaisia ongelmia ja terveyshaittoja. Näitä terveydellisiä ongelmia ovat mm. runsaasti lisääntynet mahdollisuus sairastua tyypi 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitautien rajusti lisääntynyt riski, tämän oheistuotteena tuleva sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine. Myös elimiston tukirakenne jotuu läskien tähden kovalle koetukselle joten tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ovat usein meidän läskien ongelmina. Ja kaiken kruunaan se, että lihavuus tutkitusti lyhentää ihmisen elinikää. Eli eläkkeestä nauttiminen vähenee, ainakin vuosien määrällä mitattuna.

Tähän ryhmään kuuluu myös kardiologin jatkuvat muistutuksen: "olet niin läskikin", joka tietenkin aiheuttaa henkisiä paineta ja minäkuva järkkymistä.

C) Yleensä jo 5 . 10 prosentin laihduttaminen parantaa jopa merkittävästi ihmisen terveydentilaa. Terveydelle haitallisinta on ns. vyötärölihavuus, josta käytetään hienostelevaa termiä viskeraalinen rasva. Tämä on huomattavasti yleisempi ongelma miehillä kuin naisilla. Tätä kutsutaan usein omena-lihavuudeksi tai jopa potkupalloksi. Noin yleisesti voidaan todeta, että naisilla pitäisi vyötärön olla alle 80 senttia ja miehillä alle 90 senttiä.

D) Laihduttaminen ja painonhallinta onnistuvat parhaiten silloin, kun  projekti aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tietenkin parasta olisi, jos moista repsahdusta ei pääsisi koskaan tapahtumaankaan.

E) Painonpudotuksen ja yleensä painonhallinnan keskeinen periaate on, että kuluttaa päivittäin kaloreita enemmän kuin niitä ravinnon mukana saa. Tässä ovat hyvänä apuna tietenkin järkevä ruokavalio sekä liikunta. Pelkällä ruokavaliolla tietenkin laihtuu, vaan se ei kiinteytä kroppaa mitenkään automaattisesti. Liikunta on hankala väline itse laihtumiseen, sillä vain mieletön liikkumisen rääkki laihduttaa. Kuitenkin kohtuullisella liikkumiselle kroppa kiinteytyy ja muutenkin se toimii hyvänä apuna ravinnon säätelyn kanssa. 

Se miten tuo ravinnon saanti järjestetään on tietenkin yksilöllinen valinta ja minä olen tehnyt asiassa omat valintani ja olen niihin tyytyväinen.

Euroopan Unioni ja läskit

Suomi ei ole mitään eritäytynyt ja kaukainen saari maailmankaikkeudessa. Olemme osa Euroopan Unioni ja siksi meidän lähin yhteistyöryhmämme on tietenkin juuri EU. Näin on asia läslkienkin kanssa. EU on näet laittanut järjestykseen eri jäsenmaiden läskit eli tehnyt taulukon, jossa maittain kerrotaan  läskien määrä.

Tässä Deutsche Wellen asiaa käsittelevässä jutussa on käytetty luokitusta, jossa perinteisen painoindeksin mukaisesti vain yli 30 pistettä omaavat luetaan lihaviksi. Tämä on melko lepsu näkemys, mutta noudattelee WHOn eli Maailman terveysjärjestön suosituksia ja määritelmiä.

Maiden järjestys läskeimmästä hoikimpaa on seuraava (prosenttiluku on läskien määrä):

1.   Unkari 28,5
2.   Iso-Britannia  26,1
3.   Irlanti  23,0
4 .  Malta  22,9
5.   Luxemburg  22,5
6.   Tšekki  21,0
7.    Liettua  17,7
8.    Kreikka 17,3
9.     Slovakia 16,9
10.   Latvia  16,9'
11.    Viro  16,9
12.   Slovenia  16,8
        EU27 keskiarvo  16,6
13.   Espanja 16,0
14.    Puola  15,8
15.   Suomi 15,6
16.   Kypros 15,6
17.   Portugali  15,4
18.   Saksa  14,7
19.   Belgia  13,8
20.   Tanska  13,4
21.    Ruotsi  12,9
22.    Ranska   12,9
23.     Itävalta  12,8
24.    Bulgaria  11,5
25.    Alankomaat  11,4
26.    Italia  10,3
27.     Romania 7,9

Me suomalaiset sijoitumme juuri ja juuri EUn keskiarvon alapuolelle 15,6 prosentin tulokselle. Mutta kuten jo tuolla alussa mainitsin niin suomalaisten laskelmien mukaan 66 prosentti on ylipainoisia. Tämä luku varmasti tulee siitä, että kaikki ne henkilöt, jotka ylittävät painoindeksi normaalipainon, luetellaan läskeiksi.

Kun tarkastelee taulukon vähimmän läskejä löytyvää kymmentä maata, niin kahdeksan  niistä on korkean elintason maita ja vain kaksi on ehkä EU.n köyhiin ja huonon sosiaaliturvan maihin luettavia. Ehkäpä meidän tulisi entistä enemmän pyrkiä laihduttamaan kansakuntaamme, jotta siitä tulisi todellinen hyvinvointivaltio.

Historioitsijana muistan lukeneeni Suomen historiasta todella mielenkiintoisen faktan. Suomalaiset ovat olleet kaikkein tervempiä juuri toisen maailmansodan aikana. Joskin miehiä kuoli taisteluissa, ja ruokaa oli vähässä määrin myös kotirintamalla, niin silti ihmiset olivat aiempaa ja nykyisempää terveempiä. Liika ravinto ei taida olla hyödyksi kuin lääkäreiden taloudelle?

torstai 23. toukokuuta 2013

Slanka, läskit ja lihavuus

Bostonin kaupungin yleisen kirjaston lukusali.
DIEETTIPÄIVÄ II - 204

Lihavuuteni

Sehän on juuri minun ongelmani, olen siis ollut melkein aina liian lihava. Ehkä aikuisikäni aikana olen vain kerran ollut jotensakin normipainoinen tai jopa sen alle. Tämä tapahtui silloin kun kotiuduin ensimmäiseltä pidemmältä Pariisiin suuntautuneelta kielenopiskelumatkalta. Kyse taisi olla vuodesta 1968, jolloin koin Pariisin suuret opiskelijamellakat, joskaan en niihin mitenkään aktiivisti osallistunut. Oli siihen liian pelokas ja tavallinen suomalainen. Mutta silloin todellakin vaatteet roikkuivat päälläni, kuten Pomo tapasi sanoa.

Toki tuonkin jälkeen olen kokenut hoikempia kausia elämässäni, mutta samaa laihuuden tasoa en ole pystynyt saavuttamaan. Tuo edellä kerrottu oli olosuhteiden sanelemaa, mutta kaikki myöhempi on ollut oman päätäntävallan alaista tekemistä.

Miten laihtua?

Erään päivälehtemme toimitus on päättänyt pistää dieetit järjestykseen. Suurella otsikolla julistetaan, että on löytynyt vain yksi oikea tapa laihduttaa. Tämä jos mikä todistaa kirjoittajan kapeata ajatusmaailmaa ja kovin yksipuolista kuvaa laihduttamisesta.

Kuitenkin samassa ingressissä toimittaja kuitenkin toteaa, että vähäkaloriselle pussikeittodieetille kannattaa ryhtyä jos ylipainoa on reilusti. Kyseessä olen juuri minä, koska ylipainoa on reilusti ja tai jopa ylikin sen kun aloitin. 

Mutta mikä oli asiantuntija toimineen lihavuustutkija ja professori Kirsi Pietiläisen mielestä - siis varauksellisesta - paras ja ainoa oikea keino karistaa kiloja? Niin, tuo varaus koskee meitä runsaasti ylipainoisia henkilöitä, joille vähäkaloriset  Slanka-tuotteet ovat sopiva ja hyvä tapa laihduttaa. 

Nyt pitää kuitenkin ottaa huomioon sellainen tosiseikka, että juuri saman konsernin toinen lehti julkaisee kyseisen ns. laihdutusvalmentajan neuvoja ja ohjeita laihduttajille. En voi olla kovin suuri sattuma, että toisessa lehdessä kehutaan toisen kirjoittajan ohjeita ja neuvoja. Kyllä jopa Pihtiputaan mummokin tiedostaa jonkinmoisen ristiriidan jääviyden ja mahdollisen väärän totuuden puhumisen kanssa. Tai ainakin asiantuntijan sanoja voidaan tulkita hivenen sivuraiteella seisten.

GoFatGo-dieetti

Tämä erään lehden kovasti mainostama Jutta Gustafsbergin dieetti sai asiantuntijaprofessorin hyväksynnän. Tuohon dieetin yksinkertaisempaan versioon ei onneksi kuulu lisäravinteita ja edes tv-ohjelmasta tuttua hullunkiilto silmissä harrastettua rääkkäysurheilua.

Tähän perinteiseen tapaan koottuun dieettiin kuuluu viisi säännöllisesti syötyä ateriaa. Niiden aikana nautitaan runsaasti kasviksia, marjoja ja vähärasvaista proteiinia sekä kohtuudella ns. hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja. Kuitenkin asiantuntija Pietiläinen kohottaa pitämään tätäkin dieettiä vain eräänlaisena "ajattelutapana", jota voi varioida ja josta voi tehdä erilaisia sovelluksia. Elämässä pitää olla vaihtelua ja jopa erilaisia nautintoja, sillä kukaan ei pysty ylläpitämään mallipäivän kaltaista ruokavaliota esimerkiksi 50 vuoden ajan päivästä toiseen.

Tämä dieettipäivä voi olla esim. seuraavan kaltainen:


Aamiainen
45 g kaurahiutaleita
100 g rasvatonta raejuustoa
150 g sokeroimatonta mehukeittoa tai 100 g pakastemarjoja
 
Lounas
100 g kanaa tai naudanlihaa (max. 10 % rasvaa) tai kalaa
50 g kananmunanvalkuaista tai 25 g rasvatonta raejuustoa
200 g vihanneksia 
10 g oliiviöljyä
 
Välipala
250 g maitorahkaa
100 g pakastemarjoja
 
Päivällinen
100 g kanaa tai naudanlihaa (max. 10 %) tai kalaa
40 g riisiä tai pastaa tai 170 g perunaa
2 viipaletta täysjyväruisleipää
200 g vihanneksia
 
Iltapala
250 g maitorahkaa tai 150 g rasvatonta raejuustoa
150 g sokeroimatonta mehukeittoa tai 100 g pakastemarjoja

On todettu, Pietiläisen mukaan, että parhaiten ihminen pystyy ruokavalioon, joka on lähellä hänen oman maansa ja kulttuurinsa ruokavaliota. Mitään kummallisia ufo-dieettejä ei pysty noudattamaan normaaleissa suomalaisissa sosiaalisissa tilanteissa.


VLCD-dieetti

Näitä ns. pussikeittodieeteiksi kutsuttuja painonhallinnan muotoja professori Pietiläinen  pitää toimivina ja turvallisina, varsinkin silloin kun niitä käytetään ohjatusti. Juuri nämä VLCD-dieetit kuten Slanka-tuotteilla toteutettu ja Hoikistamon vertaistukiryhmän hoivissa tehty painonhallinta sopii todella hyvin ylipainoisille ja varsinkin laihdutuksen alkusysäykseksi. Ne näet antavat nopeasti osoitettavia positiivisia tuloksia.


On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan VLCD-dieetti laihduttaa tehokkaasti, kun se on valvotusti toteutettu. Vaikean lihavuuden hoidossa VLCD on yksi vakiokäytännöistä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Tämä dieetti ajaa elimistön ketoosiin, jossa pääsee eroon vimmatusta ruokahalusta. Eli 3–4 päivän jälkeen ei enää tule nälkää. Alussa kuitenkin lähtee kehosta paljon nestettä, koska saadussa ravinnossa on vähän hiilihydraatteja ja kaloreita.
Pussidieetistä saa takuuvarman alun painonhallinnalle. Jos ylipainoa on paljon, esimerkiksi vaikka 50 kiloa, niin laihtumisen alkuun on vaikea päästä muuten. Jotkut vaikeasti ylipainoiset hyötyvät lisäksi siitä, että he saavat irtioton ruuasta. Pussidieetin aikana on tilaisuus miettiä sitä, millainen ruokavalio laihduttajan olisi tulevaisuudessa painonsa hallittava ja miten se kannattaisi järjestää.
Näissä dieeteissä on muutama huono puoli. Proteiinia on vain 50–60 grammaa päivässä, kun pitäisi olla 80 tai jopa 100 grammaa. Siksi dieettiin pitääkin lisätä esimerkiksi vähän tonnikalaa tai raejuustoa. Lisäksi pitää syödä myös vähähiilihydraattisia kasviksia, kuten kurkkua, kaalia ja tomaattia, joista saa lisää kuitua ja vitamiinia.
Tyrmäys

Professori Pietiläinen tyrmää kovalla iskulla kuitenkin erilaisen muodikkaat ja paljon mainostetut dieetit. Näitä dieettejä ovat 5:2-dieetti, Dukanin dieetti, sekä laihdutuksen apuvalmisten glukomannaani. Nämä dieetit ovat usein voimakkaasti sosiaalisesti rajoittavia.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Slanka ja akupunktio


TAPAAMINEN II – 14 ja DIEETTIPÄIVÄ II – 203

Monitoimitaiteilija, ranskalainen Jean COCTEAU

Eilinen

Tuo tapaaminen Hoikistamon vertaistukiryhmässä oli todellisuudessa jo eilen. Kirjoitin aamupäivällä tuon edellisen blogin, siksi en halunnut siihen enää mitään lisäillä illan aikana. Vertaistukiryhmän tapaaminen jäi hivenen lyhyeksi, sillä juuri kun pääsin sisälle, niin fysioterapeuttini soitti. Oli tullut akupunktioajan peruutus ja sitä hän tarjosi minulle tämän aamun sijasta. Asiaa ei tarvinnut kahta kertaa pohtia, sillä niin tuskaisaa oli ollut matka tapaamiseen, että mitä pikemmin piikkejä saisin, niin sitä parempi.

Ehdin siis nopeasti vaihtamaan kuulumiset ja hankkimaan täydennystä Slanka-varastooni. Toki vielä oli tuota todellista elämänjuomaa jäljellä, vaan ei riittävästi tai ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Valitettavasti en ehtinyt kunnolla edes kuulumisia vaihtamaan, sillä kello pakotti tulemaan takaisin kotikylälle, jossa tuo piikittelevä ihmemies ottaa vastaan. Siis todellisuudessa hyvin tuntemassani ja usein käyttämäni uimahallin tiloissa.

Akupunktio

Sitten mennään itse tapahtumaan eli piikittelyyn, jota perinteisesti akupunktioksi kutsutaan. Tietysti valitin, että eritoten vasen sääreni eli pohje on kovin kipeä, joskin koko vasen jalkani aina lantiosta asti tuntuu epänormaalilta, ihan kuin se ei olisi osa minua itseäni

Tässä kohden on tietenkin hyvä muistuttaa eräästä tärkeästä elämän tosiasiasta. Kun meidän rouva äitimme eli Pomo on ihan 100 prosenttisesti pomo, niin me viisi hänen lastaan olemme vain eräänlaisia osia hänestä, tavallaan eräänlaisia jakojäännöksiä. Olemmehan kukin siis vain 20 prosenttia, vain yhdessä pääsemme samaan kuin Pomo pääsee yksinään. Eli tämän tosiasian kun pitää mielessään, niin tuo jalka on vain eräs minimaalinen osuus maailmankaikkeudesta ja siten siis melko merkityksetön.

Mitä sitten tulee eilen saatuun akupunktioon, niin se oli muistaakseni jo neljäs kerta tähän tilanteeseen kohdistunut. Yleensä yksi kerta on auttanut, vaan nyt on toisin.

Setä Piikki pisti neulojaan nyt tiheämpään kuin aikaisemmin. Kahdeksan neulaa tuli yksinomaan vasemman pohkeeni osalle. En niistä muista tiedä, kun en osaa pitää lukua siitä mitä minuun tökitään. Eivät ne edes suuremmin edes tunnu.

Aiemmillakin kerroilla heti toimenpidepöydältä nouseminen on käynyt helposti ja olen olettanut, että homma on tullut kuntoon. Vaan olen samana ilta pettynyt ja seuraavana päivänä on pettymykseni saanut vahvistuksensa. Nyt näyttää olevan toisin. Olen vielä tänäänkin pystynyt kävelemään ilman tukisauvoja. Tosin hivenen on jalkaa vielä aristanut, mutta käveleminen ilman keppejä on kuin yhtä juhlaa. Tällä hetkellä on mielessäni ajatus, että nyt saattoi onnistua, vaan en vielä virittele ilolauluja ja kiitohymnejä. Odotetaan nyt muutama päivä ja katsotaan miten äijän sen jälkeen jalat toimivat.

Höpinää

Setä Lisensiaatti Åminnen kaupungista kertoo jatkuvat, että Oscari höpisee. Tottahan se on mutta nyt tuo setä pääsee ihan otsikoihin tai ainakin väliotsikkoon. Tämä on tietenkin kosto hänelle tuosta toteamisesta ja kuten tiedämme, niin kosto on suloista.

Kaikkein surkeinta tässä kivuliaisuudessa on tietenkin liikunnan puute. En toki ole koskaan ollut mikään superliikkuja ei oikeastaan edes ihan normiliikkujakaan. Nyt kuitenkin tuntuu todella pahalta kun joutuu katselemaan fillarilla suhaavia kansalaisia ja ei pääse itse heidän joukkoonsa. Tekisi vaan niin paholaisesti mieli päästä kokeilemaan uusia laitteitani ja taittaa kilometri toisensa jälkeen tuolla maantiellä. Tosin tänään on ollut sateista ja kura on ylen määrin lentänyt, mutta on niitä kauniitakin päiviä toki pidellyt.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Tautitila ja haaveet!

Arena di Verona ja Verdin Aidan esitys,
se on ollut eräs huimia oopperaelämyksiäni.
DIEETTIPÄIVÄ II - 202


Hiljaisuus 

Olen pitänyt melkoisen pitkän aikaa yllä blogihiljaisuuttaa. Mielestäni moiseen on toki syytäkin. Olisi koko tämä aika ollut varmaan yhtä ja samaa valitusta tuosta iskiashermosta, joka vaivaa vasenta takajalkaani. Vaivaan se toki vieläkin, niin että sauvojen avulla kävelen ja surkeasti äänen valitan. Mutta ei se voi enää jatkua - siis blogihailjaisuus - vaan saavat lukijat tuta äänekkäät marinani kovasta kohtalostani tai ainakin kohtalon epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, joka aina sattuu juuri minun kohdalleni.

Miten selvitään?

Tänään on yritettävä kaikin keinon päästä Hoikistamon vertaisukiryhmän tapaamiseen, sillä runsas ja jopa yletön särkylääkkeiden käyttö on edellyttänyt ylen runsasta veden juomista, mutta suureksi onnettomuudekseni myös ravinnon nauttimista. Tämä suojaa munuaisiani ja maksaani vaurioitumiselta, jota särkylääkkeiden käyttö aiheuttaa. Minä kun voin kyttää lähinnä vain Panacod-nimistä särky- ja tulehduskipulääkettä. Sydämeni tähden en voi käyttää mitään lihasrelaksanttia, sillä jostain kumman syystä sydän on myös lihas ja jos se liin lepsuksi menee niin siinä heki lähtee.

Lähes ainoa mahdollisuus on turvautua akupunktioon, ja siihen tulen turvautumaan taas huomenna. Taitaa olla nyt kyseessä ties monesko kerta tämän saman vaivan aikana. Yleensä, kuten mm. viime syksynä Levillä tapahtuneen niksautuksen jälkeen, apu on tullut jo yhden vierailukerran jälkeen. Vaan nyt kaikki on toisin tai ainakin siltä näyttää ja tuntuu.

Pääni on ollut enemmän kuin sekaisin, sillä menneen viikon aikana nukuin juuri silloin kuin olisi pitänyt mennä Hoikistamon vertaistukiryhmään ja yksinkertaisesti lisäksi myös perjantaina kun aamulla olisi pitänyt mennä terveydenhoitajalla. Miten voi olla mies noin sekaisin pienestä tuskasta, joka vaivaa öin ja päivin. Toisaalta, sisareni kanssa juteltiin torstain ja perjantain välisenä yötä ainakin pari tuntia - siis puhelimessa - ja silloin kun lopetimme niin kello taisi olla viisi aamulla. Ilmeisesti olen taas palanut takaisin aikaan, jolloin nukuin hyvin säännöttömästi ja yleensä en öisin. En muuten ole osannut koskaan nukkua ihanen aikuisen oikeasti ja arkisesti.

Muuta...

Liikkumisen mahdottomuus on todellakin syönyt miestä kuin koi villanuttua. Miten tekisikään mieli päästä fillaroimaan ja kokeilemaan kaikkia uusia laitteitani, joita olen hankkinut sitten viimeisimmän pyöräilykauden. Tänäänkin kun on kaunis, joskin vähän tuulinen ilma, olisi hienoa lähteä Hoikistamon retkelle polkupyörällä. Vaan eivät äijän rahkeet anna peräksi tuon toiveen toteuttamiselle. Ei edes kotikuntopyörää ole voinut rasittaa.

Kuitenkin toivossa on hyvä elää, kute totesi täi, joka Toivon päästä verta imeskeli. Ehkä suurin onni on set Washingtonin kotiutuminen, sillä ehkä voimme palata jälleen yhteisiin pitkiin pyörälenkkeihimme, joista me molemmat olemme olleet todella ylpeitä.

Lisäksi olen pysynyt uskollisena ja pyrkinyt lisääntyneestä kalorimäärästä huolimatta noudattamaan myös slankaamista niin puurolla kuin vanilja Slankalla. Ne ovat olleet lähes ainoat valopilkut melko synkeän sävyisessä keväässäni.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Lapin sota

Grand-Place Brysselissä ja sille kukista tehty mattokuvio.
DIETTIPÄIVÄ II -193

Lapin sota

Tuolla nimellä tunnettu konflikti käytiin vuoden 1944 syyskuun ja vuoden 1945  huhtikuun välisenä aikana. Sotijoina olivat entiset aseveljet Suomi ja Saksa. Syyskuun välirauhassa oli Suomelta edellytetty saksalaisten joukkojen välitöntä poistamista Suomen valtioalueelta, joka tosi oli amputoitu Karjan, Petsamon ja Sallan kunnan osalta ja Neuvostoliiton toimesta.

Parhaillaan yritän lukea Toivo T. Kailan vuonna 1950 julkaisemaa teosta Lapin sota. Mutta miksi tuo tapahtuma minua kiinnostaa ja miksi ryhdyn lukemaan jo melkoisen ikääntynyttä ja lähes 500 sivua sisältävää kirjaa, joka on eräänlainen amatöörihistorioitsijan kirjoitelma. Syyt ovat hyvin henkilökohtaisia, eivät suinkaan ammatillisia tai tieteellisiä.

Isäni täytti 18 vuotta 18.4.1943, eli hän kuului siihen viimeiseen erään nuoria suomalaisia miehiä, jotka saivat kutsun sotaan. Silloin sota riehui kaikkialla Euroopassa ja maailmassa, mutta Suomessa oli kyse eritoten Karjalan puolustamisesta. Saksalaiset hoitivat sodankäynnin, enemmän tai vähemmän onnistuneesti, tuolla pohjoisen rintamalla. Näin siis osallistui sotatoimiin keväästä 1943 lähtien ja aina syyskuulle 1944, jolloin Suomi solmi erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa.

Tämän sotimisen jälkeen isäni joutui osallistumaan Lapin sotaan, ja juuri tätä tapahtumaa pyrkii kuvaamaan nyt lukemistossani oleva kirja. Kun Lapin sota loppui huhtikuussa 1945, niin todettiin, että isäni ei ollut koskaan suorittanut asepalvelustaan, oli vaan ollut sodassa mukana kaksi vuotta. Mutta nyt hän joutui siis suorittamaan asepalvelustaan. Tuli keikasta kaikkiaan kolmen vuoden mittainen.

Minä tässä ja nyt

Kun luen tuota kirjaa Lapin sodasta ja pohdin oman isäni pientä roolia sodan valtavalla näyttämöllä, niin voin vain todeta, että valitan turhasta ja ilmeisesti omat kipuiluni ovat vähäisiä siihen verrattuna mitä isäni tuon kolmen vuoden aikana, ja sen jälkeen koki. Hänellä on nuo kokemukset aina mukanaan. Hyvänä esimerkkinä tästä oli se, että me lapset emme saaneet leikkiä minkäänlaisilla aseilla tai niitä vastaavilla leluilla. Isä kertoi, että hän oli käyttänyt perheensä ampumiskiintiön täyteen ja eikä halunnut olla missään tekemisissä sodan tai aseiden kanssa.

Muistan hyvin, miten hän ei suostunut edes vastaanottamaan sodan muistomitaleita, sillä hän sanoi ne tapahtumat muutenkin muistavansa. Me lapset kunnioitimme isämme tahtoa. Se oli oikeastaan itsestään selvää.

Äitienpäivä

Tänään olemme siis viettäneet kerran vuodessa toistuvaa ns. juhlapäivää, vaikka jokainen päivä pitäisi olla kohdistettu juhlistamaan äitejä. Siis 365 päivää vuodessa ja se on vähintä. 

Yleensä vietämme äitienpäivää vaatimattomasti ja rauhallisesti. Emme mene kaupallisille äitienpäivälounaille, jotka ovat yleensä ylihinnoiteltua höttöä, jossa saa vaan mättöä. Mutta perheenjäsenten tapaaminen ja yhteiset hetket ovat tärkeitä ja jos ei paikalle pääse niin puhelimella aina saadaan yhteys aikaiseksi.

Näin on siis tätäkin päivää vietetty.

Slankattu on

Ammulla oli tietenkin vuorossa Slanka puuro ja siihen mustikoita, joita on vielä pakastimessa. Valitettavasti puolukat ovat jo loppuneet ja Pohjanmaalta ei ole ennätetty saamaan uusia.  Eli setä puolukka pitää varastossa minulla vielä muutamaa litraa marjoja.

Slankan vaniljan lisäksi on tietenkin syöty salaattia ja kärsitty selkäkivuista ja pyritty kävelemään kahdella kyynärkepillä. Vaikeaa se sisätiloissa toki on mutta kun oikein yrittää niin jotenkin onnistuu.


Epäilen jo itsekin kykyäni selvityä tiistaina Hoikistamoon ja sen vertaistukiryhmään, jossa viimeksi saimme maistella erään jäsenen tuomaa koivunmahlaa. Se oli todella hienoa, miellyttävän pehmeän makuista ja todella nautittavaa juotavaa.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Akupunktio

Lumikki ja hänen ikioma ritarinsa.
DIEETTIPÄIVÄ II - 191

Päivä on kulunut selkäkipua podeten ja podettaessa toista käyntiäni akupunktiossa. Yleensä se on auttanut kerrasta, mutta olen toki joutunut turvaamaan joskus punktuuriin useammankin kerran.

Tämä noin yleisenä perusteena, sille, että en pysty kipujen tähden kirjoittamaan enempää, koska olen yrittänyt välttää kipulääkkeiden ylenmääräistä syönti. Ne koukuttavat minut melko helposti ja kuten viime syksynä kävi, niin niistä on vaikea päästä eroon. Kun tiedät vaarat, niin pyrin niitä myös välttämään.

Olen pohtinut sellaista kysymystä, että voisiko flimmerin eli eteisvärinän hoitaa akupunktiolla? Kysehän on sähköllä hoidettavasta ongelmasta, tuolla sydämessäni. Akupuntiohan toisaalta perustii hermojen ärsytykseen aj siten siinä ovat mukana hyvi laimeata sähköimpulssit. Pitää vain ryhtyä etsimään tietoa moisesta mahdollisuudesta, sillä flimmerin poistaminen vaikuttaisi elämänlaatui parantavasti.

torstai 9. toukokuuta 2013

Lemmenjuomaa . . .

OPERA COMIQUE DE PARIS
DIEETTIPÄIVÄ II - 190

Ooppera

Sain tänään harrastaa erästä suurta intohimoani. Täti Olga näet kutsui minut katsomaan oopperaesitystä tuonne pääkaupunkimme humuihin. Minua ei kahdesti tarvitse pyytää oli sitten ohjelmistossa mikä ooppera tahansa. Mutta nyt oli kyseessä ooppera, jonka olen viimeksi nähnyt Pariisin Koomisessa Oopperassa (ohessa kuva talon salista). Siitä on vierähtänyt reilusti yli kymmenen vuotta.

Näin siis Gaetano Donizettin säveltämän teoksen Lemmenjuoma, joma on alkuperäiseltä nimeltään L'Esixir d'amour, siis ranskaa, vaikka ooppera in italiankielinen ja nytkin se esitettiin italiaksi. Onneksi esitettiin, sillä oopperoiden suomennokset ovat yleensä tosi kökköjä.

Nyt nähty

Musiikin tämän iltapäivän lähetyksessä johti Antonino Fogliani, italialainen kuin säveltäjäkin. Alkuperäinen ohjaus on Giancarlo des Monacon tekemä ja sen on uusintaohjannut Timo Paavola. Mutta ensiksi on mainittava esiintyjistä oopperan kuoro, joka oli aivan huippua, ääni loistava ja se soi hyvin tuolla Töölön oopperatalossa. Ehdottomasti jo kuoro oli kuulemisen arvoinen.

Adina, eli nuori ja rikas tilanomistajan tytär oli saanut laulajakseen Hanna Rantalan, eli hienon sopraanon. Alussa ääni ei oikein kantanut, johtuiko se sitten lattialla istumisesta vai mikä oli. Vaan loppua kohden Hannan ääni kirjastui ja sai todellista säkenöintiä. Oli ilo kuunnella hienoa ja väririkasta laulua, jossa korkeatkaan nuotit eivät olleet ongelmia. Pitää vielä todeta, että Rantalla oli myös ulkoisesti kuin tehty nuoren tytönhupakon rooliin.

Sitävastoin miespääosaa esittänyt tenori Tuomas Katajala, ei mielestäni ollut sopraanon kaltaisesti loistava. Katajala ei ollut mielestäni riittävän lyyinen tenori, jota tuo osa ehdottomasti vaatii, sillä onhan kyseessä nuori poika, joka on rakastunut, turhautunut, toivoton ja rakastunut. Itselläni on suuret odotukset juuri Nemeronin roolin esittäjälle, sillä kun olin pieni, niin loistava tenori Pekka Nuotio toimi minun lastenhoitajanani ja samalla harjoitteli oopperaroolejaan. Siis hoitosuhde jatkui aina hänen Helsinkiin muuttonsa saakka. Kun lisäksi oopperan loppupuolella ennen rakastavaisten suurta uudelleenkohtaamista Nemoriino laulaa uhden oopperatenorian suosikkiaarian eli Una furtiva lacrima, niin siinä ei ihan tavallinen ääni riitä, pitää olla lyyristä tunnetta enemmän kuin paljon ja pitää saada kuuntelija samaistumaan lemmentuskaisan nuoren miehen suureen, jopa jättimäiseen lemmentuskaan. Tässä Tuomas Katajala ei onnistunut, ei ainakaan minun kohdallani. 

Kersantti Belcorena oli baritoni Waltteri Torikka, nuori, mutta loistavasti roolinsa sisäistänyt henkilö. Kaikkein paraasta tietenkin oli kersantti Belcore (mikä uskomaton nimi jossa voi löyttä ainekset kauniiseen ja kuoreen) johtaman armeijayksikön saapuminen hevosilla. Se vain on ohjaajan loistava oivallus ja eritoten  Waltteri hyödynsi tuon mahdollisuuden todella mieliinpainuvalla ja muikealla tavalla. Kokonaisuutena nuori baritoni selvitti roolinsa uósuvasti ja vekkulimaisesti flirttaillen.

Tietenkin on mainittava vielä lemmenjuoman, tai ainakin  juonen edetessä sellaiseksi muodostuvan kauppias Dulcamara. Nyt nähdyssä esityksessä rooli oli annettu Tapani Plathanille, joka on nuori ja hyvin kehityskykyinen basso. Tosin hänellä ei ollut vielä sitä suurta joustavuutta, jota tuo kaiken tavaran kauppiaan bassorooli vaatii. Siinä on kyse bassolaulannasta ja belcanton parhaimmasta annista maailman oopperataiteelle. Ihmetyttää vain nuoren näyttelijän pakottaminen ihmeellisiin lihavoitumisleikkeihin, kyllä menestyvä kauppias voi olla jopa hoikka kuin pajun vittas. Dulcamaran tulo oli toteuttu ilmapallolla ja se oli myös poistumisen väline. Se oli ohjaajalta loistava oivallus ja toimi hyvin myös ajan kontekstissa tarkastellen.

Yleensä

Nyt kun olen uudelleen saanut kiinni nautinnoista suurimmasta eli oopperasta, on aivan selvaa, että kun täti Olga kutsuun niin pääkaupunkiin käy  tieni. Vain kuolemani voi moisen estää ja toivottavasti sekään ei tule ennalta ilmoittamatta.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Hoikistamon tapaaminen II - 13

Matkailumainos vuodelta 1932, côte d'azur  ja siellä risteily. 
DIEETTIPÄIVÄ II - 189

Eilinen

Kunten tunnettu brittiyhtye Beatles jostain kumman syystä antoi eräälle musiikkituotteelleen nimeksi eilinen, niin minäkin ensimmäiseksi alkuotsikoksi moisen laitan. Päivä alkoi Hammashoitajan vastaanotolla, eli hammaskiven poistamista jne. Kuitenkin tuota toimenpidettä varten, kuten aina hammaslääkärissäkäyntiäni varten, minun piti ottaa tuntia ennen neljä melkoisen voimakasta antibioottitabletti. Ne varmistavat suojan tulehduksia vastaan, jotka saattaisivat olla todella kohtalokkaita sydämeni toiminnalle.

Sen jälkeen tietenkin menin samassa potilastilassa olevaan laboratorioon, jossa otettiin verta INR-tilanteeni testaamiseksi. Mutta kuitenkin poislähtö tuntui hivenen vaikealta, selkä ei halunnut toimia kuten sen olisi mielestäni pitänyt. Ja vaiva vain paheni iltaa kohden mentäessä ja lopulta jouduin kävelemään Hoikistamoonkin kahden kävelykepin avustuksella.

Hoikistamo

Jos terveys on ollut viimeisimpinä aikoina kehno ja ongelmia on riittänyt enemmän kuin kotitarpeiksi, niin eivät olleet mielialani kovin hyvät Hoikistamon puntarin tuloksen kuulemisen jälkeenkään. Mutta nyt eletään tätä elämää ja se vaati oman veronsa, niin terveyden kuin  sairaudenkin suhteen. Vaivoista puhumattakaan.

Oli tietenkin mieleniintoista tavat taas täti Kampaaja jä hänen miehensä setä Paperi. Meitä miehiä on vaan niin uskomattoman harvassa tässäkin Hoikistamon vertaistukiryhmässä. Pitäsi pyrkiä hyödyntämään perusteellisemmin setä Paperin läsnäoloa, sillä se voi olla eräs uusi avain onnistumiseen.

Mutta kaikista vastoinkäymisistäni huolimatta jatkan slankaamista ja visiteeraan Hoikistamossa aina kun voin ja kykenen, jos vaan Hoikistamon on avoinna ja teamleader Anne paikalla. Muuten Annen piti auttaa eilen ostamani tavarat autoon, sillä kahden kävelykepin kanssa liikkuvana en moista pientäkään kantamista voinut itselleni sallia.

Illalla oli sitten niin tuskainen ja omaan minääni ja sen kipuihin pettynyt, että en jaksanut kirjoittaa tätä blogiakaan, vaan siirsin sen tämän päivän tekemiseksi.

Tässä ja nyt

Selkä on ollut vieläkin kiukkuisempi kuin eilen ja yritin koko aamupäivän saada yhteyttää minua tavallisesti piikittävään setä AkuAkuun. Pomo kävi jo noutamassa lisäjalat eli kyynärsauvat käyttööni, jotta en kuormittaisi liiaksi selkääni. Ja tietysti kävin niin, että kun sain sauvat, niin sain lopultakin yhteyden myös setä AkuAkuun, jä pääsiniin häntä tapaamaan klo 15:50 eli nopeasti, sillä hän ymmärtää ja tietää tilanteeni, että akupunktuuri on lähes ainoa, lievien kipulääkkeiden lisäksi, jota voin noissa selkäni tuskatiloissa hyödyntää.

Selän tilanne todettiin niin pahaksi, että saan vierailla toisenkin kerran tulevana perjantaina. Ehkä se silloin korjaantuu vielä paremmin, sillä nyt jo pääseen kohtuudella kävelemään. Otan tosin vielä tukea kyynärkepeistäni.

Illalla

Kun mieli saa, se palaa aikain taa. No, ei nyt ihan sentään. Mutta menen klo 23:00 lentokentälle vastaan setä Brysseli ja hänen tyttäriään, jotka ovat tulossa todella pikalomalle Suomeen ja Hämeeseen. Jo viikonloppuna katoavat maisemista sinne Euroopan laidalle.

Tämä setä Brysselin ja tyttöjen, joista nuorempi on vieläpä kummityttöni, hakeminen on niitä asioita, jotka jäävät väliin vasta siinä vaiheessa kun minussa ei enää henki pihise. 

Tämä on siis nyt sitä urheiluani, eli maccinalla mennään ja maccinalla tullaan. Mitään oikeata urheilua tai liikuntaa ei ole harjoitettu vuosisatoihin ja en taida edes muistaa mitä ja milloin, saati miten sellaista tein?

maanantai 6. toukokuuta 2013

Arena di Verona, jossa olen kuunnellut unohtumatton Verdin Aidan esityksen.
DIEETTIPÄIVÄ II - 187

Elämää

Vaan ei sen enempää. Tänään suoritin syntini ja täytin velvollisuuteni maccinani korjaajalle. Hänhän hyvätahtoisesti  suostui synninpäästään vasta maanantain aikana. Eli autoa testattiin Pohjanmaan matkalla ja hyvin toimivaksi todettiin.

Meillä perheen sisälltä on eräänlainen toimiva kuljetuspalvelu. Sen puitteissa tavaraa viedään ja tuodaan. Kaiken lisäksi hyvin erilaista tavaraa. Nytkin vein luottamuksellisia asiapapereita poltettavaksi Pohjanmaalle. Edellisellä kerralla vein sinne kaksi kuntopyörää, niin aikuisille kuin lapsillekin. Nyt tuli matkassa kotiin päin muovipussillinen poron sisäfileetä ja paistikäristettä. Niin tuli sieltä myös Ylläkseltä hankittu saunakiulu kauhoineen. Ne eivät toki minulle jääneet, eivät lihat eivätkä kiulut, vaan ne meni veljelleni, siis yhdelle niistä. Niitä toimitinkin tänään hänelle sinne Kruununlinnan vierelle. Voisin tässä lisäksi todeta, että Pomo ei pidä poronlihasta, joten sen valmistaminen omaan käyttöön olisi aivan turhaa.

Nyt olen luvannut hakea Oitista Baby born -nukelle vaatteita, jotka sitten menevät sinne Pohjanmaalle. Nuori neiti on nyt vasta innostunut hoitamaan tuota nukkeaan, jonka hän aiemmin vietätti autotallin varastoon. Ja täytyyhän vauvalle vaatteita saada, muutenhan tulee vilu ja tauti turmelee.

Etkot

Ne siis lähestyvät ja ovat vajaan kahden viikon kuluttua. Tosin tänään huomasin valkovuokkojen jo kukkivan, joten ne eivät ehkä ole enää käytettävissä Pomon 85-vuotisetkojen yhteydessä. Pöydän koristeeksi oli niitä aikonut laittaa. Ainakin sellaista olemme pohtineen Sikkolan Muori -sisareni kanssa ja osallisena on pohdinnoissa ollut myös veljentyttäreni. Pomo on toki ollut melkoisesti vastaan tuollaista juhlintaa, mutta jotenkin hän on vaan innostunut pohtimaan, että millaisen asun hän laittaa päällensä. Tuo on niin naisille tyypillistä, totean todella vanha sovinistina.

Slankaaminen

Se siis jatkuu ja huomenna on Hoikistamon vertaistukiryhmän tapaaminen. Toivottavasti nyt pääsen tuohon tilaisuuteen. Joskin ehkä saattaisin pinnistellä Slanka-tuotteilla vielä viikon, mutta niukaksi menisi, joten lisää niitä on saatava.

Verstaamo

Tuolla alussa jo mainitsi maccinani huollosta. Tuolla vanhalla ja pienellä Ressukalla on ajettu jo 250.000 kilometriä. Se on paljon tuollaiseksi autoksi. Vasta hiljan vaihdoin siihen sytytystulpat ja edelliset olivat aivan alkuperäiset. Samoin vain kuukausi sitten vaihdoin alkuperäisen akun uuteen.

Mutta tärkeintä on se miten homma noidetaan ja onko palvelu hyvää, nopeaa ja asiakasta mahdollisimman vähän kiduttavaa. Tässä suhteessa setä Marko tuolta Tervakosken autokorjaamolta on paras mahdollinen maccinan korjaaja. Hänen huomaansa saatan huoletta luvuttaa myös oman Ressukkani.

Korjaamolla ovat käytössään tietokoneanalyysit ja moninaiset muut vempeleet. Tärkeintä kuitenkin on osaaminen ja ammattitaito. Sitä kavereilta löytyy kosolti. Mielenkiintoista oli seurata miten hankalasta hommasta oli huollossa kyse. Näki selkeästi sen vaivan, josta lasku muodostuu. Se ei ollut kovin suuri, siis lasku on kyseessä. Se oli kovin kohtuullinen.

Jos nyt jotain ammattilaista voisin suosittaa, niin Marko Tervakoskelta ja Anne Lopelta, ovat parasta mahdollista ihmislajia, niitä voin aina ja kaikissa tilanteissa suosittaa hyville ystävillenikin.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Etelä-Pohjanmaa ja kotona ollaan

Hôtel de la ville de Paris.
DIEETTIPÄIVÄ II - 186

Etelä-Pohjanmaa

On taas kulunut monta vaikeaa päivää. Onneksi on selvitty hengissä, sillä on vähän ollut outoja tunteita tuossa pumppauslaitteessani. Olimme siis perjantaista aina tähän päivään saakka Veljeni perheen luona. Emme päässeet aiemmin lähtemään koska autoon piti vaihtaa se kampiakselin liikkeen tunnista anturi, joka säätelee sytytystä, tai siis jotain yhtä vaikean tajuista. Lisäksi tehtiin öljynvaihto. Eli vasta iltapäivällä lähtö onnistui ja koko menon ja tulon on maccinani pelannut kuin enkeli.

Mutta minä en toiminut. En ole kahteen yöhön saanut nukuttua kuin pari silmänräpäystä. Eli nyt univelka on valtava ja kun olen luvannut huomenna hoitaa maksun korjaamolle, niin sinne pitää mennä ajoitta, eikä vasta iltamyöhään.

Kotona taas

On aina kiva palata kotiin. Onneksi ei ollut tarvetta lähteä Leville tai oikeastaan Levin korpeen. Se nyt tästä olisi vielä puuttunut. Tosin oli jossain vaiheessa sellainenkin matkasuunnitelma ajankohtainen. Onneksi jotkut suunnitelmat vain kuivuvat kasaan, kuihtuvat.

Siis, ei siellä kukaan häirinnyt untani tai mahdollisuuksiani moiseen luksuselämään. Oma on täysin syyni, kun en vain osaa nukkua. Jos ja kun nukahdan, niin uni kestää tunnin tai korkeintaan pari. Sen jälkeen äijä on virkeä kuin peipponen aamuvarhaisella, ja tarvittaessa vaikka viserrän.

Nyt siis seuraa paluu arkeen, joka ei toki ole paha sekään. Pidetäänhän meitä aina kylässä kuin piispaa pappilassa.

Kihti

Muuten toinen ongelma oli vielä jatkuva kihti, se nyt vaan on niin tuskallisen inhottava vaiva, että ei pahemmasta väliksi. Kengät puristavat tai ovat jotenkin tiellä ja kun Pomo ei salli lähteä Reinolla liikenteeseen, vaikka kuinka aikuisesti perustelen, niin se nyt vaan vaivaa, jopa tuon 300 kilometrin matkan aikana kiputilat vaihtelevat ihan tuskattomasta aina ulinaa aiheuttavaan tuskailuun.

Miksi minulle ovat periyty
neet molempien vanhempieni sukujen kaikki mahdolliset ja osittain jopa mahdottomatkin sairaudet? Se nyt on vaan niin väärin. Olin mielelläni kuin tuon veljeni, jonka luona vierailimme. Siis oma pituiseni, mutta ei läskiä, ei ainakaan liiaksi. Mutta kun en ole herra, en edes narri, niin sitä on tyydyttävä omaan perintöosaansa, joka on kait seurausta pitkäpiimäisestä akateemisuudestani. Sitä aina niittää, mitä kylvää. Näinhän se lienee vanhan kansan mielestäni ollut.

torstai 2. toukokuuta 2013

Verstaamo ja Hoikistamo

Katunäkymä Ranskan Lyonista (vanha kaupunki).

DIEETTIPÄIVÄ II – 183

Vappu meni

Eilen oli siis Vappu, eli toukokuun ensimmäinen päivä. Jotenkin päivän tosiasiallinen merkitys on unohtunut ja siitä on tullut vuoden yleisin rellestys- ja juopottelupäivä. Ylioppilaat ovat omineet päivän, vaikka oikeastaan heidän juhlapäivänsä pitäisi olla vasta Floran päivänä eli 13. toukokuuta. Tuohon Flooran päivään liittyy myös Maamme-laulun ensimmäinen esitys vuonna 1948. Nyt rellestetään ja ryypätään siis Vappuna, ja sitä tekee lähes koko kansa. Vappuhan on kohtuullisen ajan ollut työväestön juhla eri puolilla Eurooppaa, joskin sillä on jo aiemminkin ollut monen laista kevään tuloon liittyvää juhlintaa, mutta nyt asia on mennyt raiteiltaan ja siitä on tullut vain yleinen dokaamisen päivä – valitettavasti!

Täti Olga

Vapun vietin siis Täti Olgan luona Helsingissä. Edellisen blogini kirjoitustapa on ihan mietitty ja jotensakin oivallinen. Se on väärin kirjoitettu, mutta jäljittelen sitä usein eurooppalaista tapaa kirjoittaa tuon kaupungin nimi ja se tapa tulee venäjän kielestä. Pitää muistaa että Helsinski oli yli sata vuotta Venäjän erään kuvernementin pääkaupunki, tai venäläiset tsaarit sen pääkaupungikseen tekivät.

Matkan tein bussilla, sillä ilmeisesti tarvittava varaosa autoon tulee Saksasta ja se on paikalla huomenna. Toivottavasti, joten iltapäivällä pääsemme lähtemään Etelä-Pohjanmaalle, sukuloimaan veljeni ja hänen perheensä luokse. Bussilla hurautin ja sain siis vielä eläkeläisen alennukset. Eivät ne mitään huimia olleet, mutta olivat kuitenkin. Jotain hyvää se ikääntyminenkin tuo onneksi tullessaan.

Täti Olga, entisen huippuravintolan pitäjänä, oli loihtinut mahtavan menun. Toiveeni oli jotain kevyttä ja maittavaa, josta kilot eivät lisääntyisi. Hän toteutti toiveeni ja yllätti minut kekseliäisyydelleen. Oikeastaan oli otettu huomioon myös toive, jota en edes lausunut, eli vain vähän vihreätä Marevan-lääkitykseni vuoksi. Vihreätä olivat vain herneet, joita nautittiin pienten pähkinöiden tai siementen kera.

Lounaamme oli ns. pitkän kaavan mukaan, eli se kesti kuusi (6) tuntia, vaan koko aika oli kuin yhtä juhlaa ja ateriointi oli kevyttä, kuten oli toivonut. Pääruokana oli paksussa suolakuoressa paistettua siikaa, joka ei tarvinnut lisäkseen mitään muuta maustetta ja se oli jopa saanut suolakuoresta loistavan maun, ei siis lainkaan liian suolaisen.

Yksinkertaisesti sanottuna nyt oli kyseessä erän onnistuneempia lounaista mitä olen eläissäni syönyt, tai oikeastaan nautiskellut. Olga oli vaan osannut ajatella minääni kuten vain huippuluokan kokki osaa tehdä. Kiitokset suunnattomat Ongalle hienosta tovista hoteissasi!

Arki

Tänään iltapäivällä vein autoni verstaalle ja luovutin avaimet autoinsinööri Markolle. Siis hänelle, joka tietokoneanalysoi autoa ja totesi vian. Tosin en osannut itse lukea tekstin sisältöä siinä kuvaruudulla, mutta uskoni on luja koulutetun ja osaavan ihmisen tulkintaan. Olen yleensä hyvin auktoriteettiuskovainen ja varsinkin silloin kun asioista minua (paljon) enemmän tietävä ja luetettava taho niin sanoo. Edes sen yhden asian olen oppinut pitkän ja monipolvisen elämäni aikana.

Olen kuitenkin, siis Vapunpäivää lukuun ottamatta, jatkanut slankaamistani, siis vuorokauden jälkeen aloitin sen tänään. Toivottavasti pääsen maanantaina tai tiistaina Hoikistamon vertaistukiryhmään, sillä Slankavarastoni  ovat vähissä, joskaan eivät vielä aivan vähissä.

Kuitenkin pitää uskoa myös Vapunjälkeiseen elämään, vaikka siis porsaana. Porsaillahan ei useinkaan ole edes mahdollisuutta uskoa Joulun jälkeiseen elämään.

Huominen koostuu siis auton verstaamisesta ja sen jälkeisestä matkasta Etelä-Pohjanmaalle. Saadaan nähdä miten huomenna onnistun kirjoittamaan, sillä ehkä otan mukaani vain Lumia 920 puhelimeni tai sitten tuon pienen Lenovo läppärini, jossa toimii se niin vaan hankalaksi osoittautunut Windows 8.