torstai 26. syyskuuta 2013

Huonoja päiviäkin on!

DIEETTIPÄIVÄ II - 327

Kehnot päivät

On jo parina päivänä ollut todella kehno olemisen maku. Ei menneen perjantain leikkaus ole aiheuttanut ongelmia. Kävin jo vahdattamassa siteet, verikokeessä tutkituttamassa INR-arvoni sekä varaamassa tikkien poistamisen ajankohda. Syitä on etsittävä muualta ja kaikkein yksinkertaisin selitys asioille on aina ehkä se parhain mahdollinen.


Talomme etupihalla on jo parin päivän ajan toiminut kupankaivaja. Tehtävänä on rakentaa pysäköintipaikka talon vieraille sekä nykyaiksiet normit täyttävä roskakatos. Laite on diesen käyttöinen ja sen käynti, siis ei ääni vaan käynti sinänsä, aiheutaa minulle ilmeisesti ongelmia. Siis terveydellisiä ongelmia.

Ilmeisesti jyrinä, jonka laite talomme rakenteisiin aikaansaa, on juuri se, joka sekoittaa sydämeni toimintaa. Tietty, minulla on jo ennestään ns. flimmeri eli eteisvärinä, mutta se saa minut voimaan oudosti pahoin ja sydämen rytmitys on vielä entistäkin vaappuvampaa. Ilmeisesti laite käy juuri sillä rytmillä, joka saa minut tuntemaan pahoinvointia ja sellaista outoa mitäänsanomatonta tunnetta.

Näin olen siis itse päätellyt, koska kun kaveri lähti koneeltaan kotiin, niin ongelmat lähes katosivat. Tietenkin vika voi olla myös omien korvieni välisessä tilassa ja ajatuksissa, joita siellä liikuttelen. Sitä ei tietenkään voi poissulkea.

Huominen

Olen aikeissa mennä huomenna terveysasemamme terveydenhoitajalle, aikakin on jo varattuna. Tietysti hän voi katsoa tuota haavaa, vaihtaa siteen ja tietenkin pohditaan yhdessä nyt esittelemääni teoriia tärinän vaikutuksesta. Sitten vielä menen katsomaan mikä in INR-arvoni, sillä siitä ole todella huolestunut. Tosin virallisesti pitäisi mennä kokeeseeen vasta maanantaina, mutta saa nyt sitten nähdä miten toimin ja teen.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013


DIEETTIPÄIVÄ II - 323

Ohi on

Ainakin melkein, siis operaatio pinne, siihen valmistautuminen, itse toimenpide sekä osittain jo toipuminenkin. Eihän muu ole lainkaan hankalaa kuin Marevan-hoitoni alasajo ja sitten operaation jälkeinen takaisin ylös ajaminen. Tässä sitä juuri piikitettiin itseä ja se jatkuu aina siihen saakka kun arvot ovat oikean oloiset.

Kaikki meni aluesairaalassa hienosti. Minua kohdeltiin kuin piispaa pappilassa ja kaikki tapahtui nopeammin kuin olin osannut varautua. Oli kotona jo klo 13. Tosin taksilla, sillä eivät ne laskeneet pois ilman hakijaa, olipa se joku läheinen, kaukainen tai vaikkapa taksikuski. Veljeni mukaan niin se aina kuitenkin on, hän taksikuskina tietää moisen.

Auto-ongelma

Päätin antaa autoni korjattavaksi, koska Savossa puu hyppäsi eteen kun peruutin sitä. Enhän minä muuten olisi kolhaissut sitä. Ja sitten oli se onneton postilaatikko, joka hyökkäsi autoni kimppuun ja rikkoi kuljettajan puoleisen sivupeilin. Miten olenkin aina joko puiden tai postilaatikoiden terrori-iskujen kohteena?

Tästä autottomuudesta johtuu myös menemättömyyteni tulevan viikon vertaistukitapaamiseen Hoikistamoon. Onneksi vielä on Slankaa jäljellä ja se on eräs tuki ja turva tässä piikitysten maailmassa.

Olisi todella ihanaa nähdä teamleaderimme ja hänen toipumisensa. Mutta hän on ihmenainen ja minä tavallinen juntti. Näiden kahden ryhmän ero on tähtitieteellinen. Itse voin vain haaveilla moisesta toipumisesta.

Ihmeiden aika

Ohi se ei toki ole. Näet saamme jatkuvasti lukea toinen toisistaan ihmeellisimmistä tavoista kadottaa läskinsä. Miksi minulle kaikki on vain niin vaikeaa, kun muille se käy vain ihan yhdessä hujauksessa?

Lehdistössä kerrottiin näet israelilaissyntyisen fitnessekspertti Ori Hofmeklerin kehittämä uudesta soturidieettistä. Se perustuu hänen käsityksiinsä siitä, kuinka gladiaattorit söivät.

Tosin historioitsijana saatan todeta, että kaverin tiedot historiasta ovat kovin rajoitetut ja vähäiset. Sillä näet Hofmeklerin mukaan gladiaattorit eivät nauttineet juuri mitään päiväsaikaan, ja herkuttelivat illalla suurella aterialla.


Tämän perusteella Hofmekler kehitti ruokavalion, joka perustuu vuorokauden 24 tuntiin. Soturidieetti tai 20/4 -dieetti perustuu ajatukseen, jonka mukaan ruokaa saa syödä vain hyvin rajoitettuna aikana vuorokaudesta. 20 tuntia päivästä vietetään lähes paastotilassa, ja neljän iltatunnin aikana syödään reilusti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aamun ja päivän aikana nautitaan lähinnä hedelmiä tai kasviksia. Liikuntasuoritusten jälkeen saa syödä jotain palauttavaa, joka sisältää proteiinia sekä vähän hiilihydraatteja. Illalla saa sitten syödä reilusti.

Jos nyt tavallinen ihminen noudattaa moista, niin hän syö saannollisesti ja suhteellisen hitaasti, Neljän tunnin aika ehtii syödä ihan riittäväsi, ja kun aika jakautuu ohjeenkin mukaan päivän eri jaksoille.

Hofmekler uskoo päivän puolittaisen paaston virkistävän sekä parantavan rasvanpolttoa sekä stressinsietokykyä. Illan mässäily taas kiihdyttää proteiinisynteesiä ja lihaskasvua. Hänen mielestään se myös rentouttaa ja auttaa nukkumaan paremmin.

Jos nyt läskinlähdettäjänä otan kantaa, niin tuossa kaikessa ei ole mitään erikoista. Vihanneksia ja hedelmiä voi syödä aina, ja niitä suositellaankin syötäviksi lähes kaikissa dieeteissä. Mutta illan mässäily on hivenen erikoinen, sillä muutaman minuutin aika ehtii saamaan muutaman tuhat kaloria, varsinkin pikaruoka on kuuluisaa juuri valtavasta kalorimäärästään. No, jokainen voi tulla tavallaan hoikaksi, vaan minulle tuollainen tapa ei sovellu.



torstai 19. syyskuuta 2013


DIEETTIPÄIVÄ II - 320


Huomenna on projektin huipennus. Osittain kaikki on mennyt kohtalaisen hyvin. Tosin flunssa tuntuu uhkaavan kaikkea huomista. Eli aamulla menen ensin verikokeeseen ja sitten odottelen hekeä, jona asetun leikkauspöydälle. Mutta eiköhän siitä selvitä.

Tänään käsitellään vanhemenista, sillä lehdistössä oli mielenkiintoinen artikkelin siitä, mistä tuntee vanhenevansa.


Näistä merkeistä tiedät, että vanhuus on jo kulman takana

Tukka harmaantuu ja hiusraja vetäytyy - nämä ovat selviä merkkejä ikääntymisestä. Daily Mail listasi vähemmän tunnettuja todisteita siitä, että vanhuus kolkuttelee ovella.

Hampaat näyttävät pidemmiltä
Samalla tavalla kuin iho menettää kimmoisuuttaan, ikenet menettävät massaansa. Nelikymppisen ikenet alkavat jo heikentyä: ienraja nousee ja hampaat paljastuvat. "Hautakivihampaiden" kehittymistä voi hidastaa kunnollisella hampaidenhoidolla. Muista siis harjata hampaat perusteellisesti ja käytä hammaslankaa. Vältä kuitenkin liian aggressiivista harjaamista!

Miehen äänestä tulee korkeampi, naisen äänestä matalampi
Vanhuksen ääni on usein heikompi kuin nuoren. Ikääntyminen vaikuttaa kaikkiin lihaksiin, myös äänihuuliin. Äänenkorkeus muuttuu ikääntyessä: miehen korkeammaksi ja naisen matalammaksi. Paras tapa torjua ikääntymisen vaikutuksia äänessä, on käyttää sitä säännöllisesti. Puhuminen ja laulaminen ovat äänihuulten fysioterapiaa.

Painonnousu
Yli viisikymppisen paino nousee noin kilon vuodessa eikä tämä johdu pelkästään fyysisen aktiivisuuden vähentymisestä. Ikääntyessä myös lihasmassa vähentyy ja siitä syystä aineenvaihdunta hidastuu. Siksi olisi tärkeää harjoittaa lihaksia aktiivisesti myös vanhemmiten.

Aivastuksien lisääntyminen
Yhä useammille keski-ikäisille kehittyy allerginen nuha, mikä aiheuttaa muun muassa aivastelua, kutinaa ja silmien vuotamista. Yksi teoria tähän on se, että jokin sairaus, stressi tai yksinkertaisesti pelkkä ikääntyminen aiheuttaa immuunijärjestelmän heikentymistä.

"Luomien" lisääntyminen
Tummanruskeat tai mustat täplät iholla voivat olla luomia tai sitten ikääntymisen laukaisemia rasvasyyliä, joita kutsutaan myös vanhuuden syyliksi. Ne ovat yleisiä ja yleensä vaarattomia, mutta ihomuutokset kannattaa kuitenkin tarkistuttaa ihotautilääkärillä.

Korvat ja nenä suurentuvat
Toisin kuin luut ja lihakset, korvat ja nenä kasvavat ihmisen ikääntyessä. Korvat koostuvat rustosta, joka kasvaa kunnes ihminen kuolee. Rusto myös ohenee iän myötä, jolloin iho venyy ja alkaa roikkua. Niinpä korvat ja nenänpää voivat alkaa roikkua ja näyttävät isommilta.

Päänsärkyyn herääminen
Päänsärky, joka herättää muutaman tunnin unen tai torkkujen jälkeen liittyy usein ikään. Särky tuntuu yleensä pään takaosassa ja on yleistä yli 60-vuotiailla.

Nopeampi humaltuminen
Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä nopeammin humallumme alkoholista, sillä maksan aineenvaihdunta ja alkoholin hajoaminen maksassa hidastuvat.

Silmien vuotaminen
Yli 60-vuotiaiden silmät vuotavat helposti, tämä johtuu yleensä kyynelkanavien kaventumisesta.

Allerginen reaktio saippuasta
Ihosta tulee iän myötä kuivempi ja ihokerros ohentuu. Ikääntynyt iho on herkempi kemikaaleille.

Lisääntynyt köhiminen
Äänihuulien kosteutta limalla ylläpitävät rauhaset vähentyvät iän myötä. Liman puute ärsyttää kurkkua, mikä puolestaan saa ihmisen selvittämään kurkkuaan köhimällä. Tähän ongelmaan löytyy apu ainakin riittävästä veden juomisesta.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Se menee sittenkin!


DIEETTIPÄIVÄ II 318

Marevan

Aloitin menneen sunnuntain piikkiin Marevan-hoitoni alasajon. Syynä tähän alasajoon on tietenkin  perjantainen leikkaukseni, vaikka se pieni mitoiltaan onkin.

Asian tiimoilta otetiin eilen aamulla verikoe, jossa yhtenä oli juuri INR-arvo, jolla mitataan Marevanin vaikutusta. Lisäksi otettiin tietenkin sydänfilmi. INR-arvo oli vielä liian korkea, jotta olisi voinut aloittaa napapiikkien avulla toteutettava hoitoajanjakson. Tämän tähden olin uudeleen tänään verikokeessa ja nyt oli tulokset jo sen suuntaiset, että saatoin klo 20:00 pistää itselleni ensimmäisen napapiikkini.

Tätä lääkitystä jatkuu huomenna kahdesti ja sitten torstaina vain aamulla, jolloin sekin hoito keskeytetään. Olen kiltti potilas ja yritän välttää kaikkea, mikä vähänkään voin voisi provosoida elimistöni ja eritoten verenkiertoni toimimaan, siten, että esim. aivojen toiminta vaarantuisi infarktin tähden tai edes TIA-kohtauksen kautta.

Lisänä

Tietenkin yritän pitää muutenkin yllä tilannetta, jos en joutuisi peruuttamaan leikkausta. Tällainen peruumiseen johtuva syy olisi mm. flunssa. Siksi vitamiinit otan kiltisti ja syön runsaasti marjoja, joita muuten olen hankkinut ison kaappipakastimen aivan täyteen.

Tärkeä lisä on tietenkin Slanka-tuotteet, sillä niistä saan varmasti päivittäisen tarpeeni hivenaineita ja muita ihmiselle tärkeitä ravinteita. Valitettavasti en tänään päässyt Hoikistamon tukiryhmään, mutta vältän ajamista koko viikon, juuri tuon Marevan-ongelmani tähden. Haluan niin vaan perusteellisesti välttää kaiken sellaisen, joka voisi provosoida tukoksia aivojen toimintaan.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Alas Marevan!

Jejanes-kirjasto Aix-en-Provence, Ranska
DIEETTIPÄIVÄ II - 216


Etelä-Pohjanmaa

Tuli vietettyä pitkä viikonloppu sukulaisissa. Mutta aika kuitenkin kului joutuisasti ja päivä seeurasi toistaan. Mitään erikoista ei toki tullut tehtyä ja oikeastaan kaikki meni löhöilyn piikkiin. Kyseessä taisi olla sellainen mitääntekemättömyyden pidennetty viikonloppu!

Marevan

Nyt se siis alkoi, leikkausta varten tarvittava Marevan-sillan rakentaminen. Vaikka operaatio on varmasti pienehkö ja suoritetaankin päiväpolilla, niin minun ollessa potilaana se ei suinkaan ole kovin yksinkertaista. Mitä tuo Marevan silta sitten pitää sisällään?

Ensinnäkin lopetin tänään Marevan-lääkitykseni, eli verenei alkaa siis sakeutumaan ja riski mm. aivoninfarktin saamiseksi suurenee. Tämän tähden pitää ensinnäkin mennä huomenna verikokeeseen, jossa muiden mukana mitataan INR-arvoni. Lisäksi huomenna otetaan vanhuksesta sydänfilmi, jossa todetaan voiko tuotakaan pientä operaatiota tehdä. 

Marevan-lääkitykseni on poissa aina siihen saakka, kun leikkauksen jälkitoimenpiteistä jälkihoidosta päätetään. Tosin viikon puolivälin jälkeen saan osittain Marevan-lääkitystäni korvaavaa hoitoa.

Slanka

Mitä tämä merkitsee? Eli en ole oikeastaan kykenevä ajamaan mitään moottoriajoneuvoa, joka saattaa aiheuttaa ongelmia verenkierrolleni. Varsinkin flimmerin tehostunut toiminta saattaa aiheuttaa ongelmia. Näin en pääse edes tapaamaan Hoikistamon teamleaderia Annea, joka on jo toipumassa, siis hienosti ja tehokkaasti, omasta sairaudestaan. Miten häntä ihailenkaan, kun itse kuuluun sarjaan kurjat kulkurit ja luuserit.

Mutta ehkä jo seuraavan viikon nimissä pääsen taas mukaan sähinöihin, sillä on hienoa nähdä ihminen, jolla on tahdonvoimaa ja lujuutta sekä rohkeutta kohdata suuretkin vastoinkäymiset ja selviytyä niistä.



keskiviikko 11. syyskuuta 2013

DIEETTIPÄIVÄ II - 312

Syystä tai toisesta tämä blogi ei ilmestynyt tiistaina, joten se tulee nyt ja myöhässä.

Aamukuntoilu



Setä rekkakuski pyysi jo illalla kanssaan kuntoilemaan uimahallin kuntosalille. Tietenkin lupauduin, vaikka kuntoni on kuin vanhalla koniraakilla. Siis, ei mitenkään edes mainittava saati jollain edes paremmalla tasolla.

Eihän sitä muuta vammainen vanhus jaksanut kuin vähän fillaroida, samalla kun setä Rekkakuski kokeili erilaisia laitteita, joita minä en voi useimpia edes aatella kokeilenani. Mutta tuloksiakin tuli. Tosin sykkeen mitaamiseen käytin MemoryBelt sykevyötä ja Ambit rannemittaria. Ja sykevyö oli tietysti päällä niin paketin viemisessä postiin kuin autokorjaamolla käymäni neuvottelunkin aikana.

MemoryBelt

Sykevyönä toiminut MemoryBelt rekisteroi kaiken syketiedon heti kun vyö saa kontaktin sykkeeseen. Mittaaminen loppuu kun vyö irroitetaan ja samalla tuo kontakti päättyy. Tätä vyötä voi käyttää myös uimisen aikana ja se mittaa silloinkin sykkeeni. Nyt en kuitenkaan uskaltautunut uimisen iloihin, vaan tyydyin ihan tavalliseen kuntopyörään.

 MemoryBelt siis antoi tulostuksen lähes koko aamupäivän tekemisistäni. Aikaa kului kaikkineen siis 2 tuntia 15 minuuttia ja 37 sekuntia. Kaloreita tuona aikana Movescount ilmoittaa kulutetun 1254 kilokaloria. Harjoituksen tehokkuus oli 2,7/5 eli juuri ja juuri sanoiksi puettuna ylläpitävä. No, olisi mielenkiintoista tietää mitä se oikein ylläpitää ja mitä kuntoa, jos kunnosta on kyse.

Sykehdinnän keskiarvoksi tuli 90 sykettä per minuutti.  Alimmillaan syke oli 54 sykettä per minuutti, eli ihan kohtuullinen minulle, jolla on ollut vaikeuksia sykkeen kanssa. Nyt se olisi lähes kohdallaan.

Maksimissaan sydämeni pompotti 130 kertaa minuutissa, joskin se oli kovin yksinäinen piikki, mutta kuitenkin.

Suunto Ambit

Suunto Ambit kekisteröi toimintojani 1 tunti, 31 minuutti ja 49 sekuntia. Eli melkoise ajan sekin hommaansa hoiti. Kaloreita tuona aikana meni mittärin mukaisesti 696 kilokaloria, eli ei sekään hääppäiseltä vaikuta.

Maksimi syke oli sama kuin edelle eli 130 ja minimi oli hivenen korkeampi eli 58  iskua minuuttia kohden. Keskiarvoksi mitattiin myös hivenen korkeampi syketaso eli 99 sykettä minuutissa. Kuitenkin harjoitusvaikutus oli 2,3/5 eli hivenen alempi kuin MemoryBeltin mittaama, mutta nippa nappa pääsin silläkin siis ylläpitävän puolelle. Olisi muuten  melko ristiriitaista jos harjoitus olisi kuntoa alentava. silloinhan siinä ei olisi enää kyse harjoituksesta, vaan ihan jostakin muusta.

Hoikistamo

Toivottavasti Hoikistamon tehonainen ja teamleaderi Anne on toipumaan päin ja saamme nähdä hänet hurjassa joukossamme. Mitään muuta en tällä hetkellä toivo enempää tai hartaammin.

Tietysti ajatukset pikaisesta kuntoutumisesta ovat aina läsnä ja ne tulee hänelle itselleenkin ilmaista.

Omahoito

Sain tänään ohjeet tulevan viikon perjantain leikkaukseen. Tärkeintä on oikeastaan osaava valmistautuminen ko. tapahtumaan. Tapahtuma itsessään on ns. päiväkirusginen toimenpide, ja kotiudun vielä saman päivän puitteissa.

Olennainen osa, siis kaikkien verikokeiden ohella on tietenkin sydänfilmi, joka otetaan maanantaina. Kuitenkin valmistautuminen alkaa jo sunnuntaina, jolloin en enää nauti Marevan-lääkitystäni. INR-seuranta kuitenkin jatkuu ja.... Tähän päättyi teksti! 








DIEETTIPÄIVÄ II - 313

Laihtuuko joku toinen helpommin kuin minä? Kas' siinä pulma, vaan onko olemassa vastausta moiseen suureen ongelmaan. Asiaa on pohdittu lehdistössä ja asiantuntijana on ollut usein tämänkin blogin kirjoituksissa mainittu professori Pertti Mustajoki, joka lienee arvostetuin ja kokenein läskiyden ja painonhallinnan asiantuntijoita maassamme.

Tänään siis tarinaa laihtumisen autoodesta ja siitä miten tuo autuuden tila olisi saavutettavissa. Onko se edes yleensä mahdollista saavuttaa?

Eli miten on?

Onko siis mahdollista, että reilusti ylipainoinen ihminen edes yleisesti ottaen laihtuu niin sanottuihin normaaleihin mittoihin? Nykyisin väitetään tai jopa tiedetään, Mustajien mukaan, että se on täysin mahdollista, vaikkakaan ei kovin yleistä. Kuitenkaan reilusti ylipainoisen ei edes kannata ottaa ehdottomaksi päämääräkseen niin sanottua normaalipainoa, vaan koettaa ensin laihtua 5–10 kiloa. Joka jo parantaa niin terveyttä kuin toiminallisuuttakin.

Kuitenkin tähänkin hommaan tarvitaan aikaa, ehnkä enemmän kuin laihduttaja osaa edes arvioida. Kymmenen kilon laihduttamiseen menee minimissään kolme kuukautta, kolmenkymmenen kilon pudottamiseen yli vuosi. Nopea laihtuminen ei siis missään nimessä saisi olla ensisijainen tavoite. Koko ajan pitää tietenkin ajatella, että saavutettu laihtumistulos myös pysyy. Siksi juuri maltillinen laihtumisvauhti on järkevä.

Millä keinoin tällainen onnistuu?

Paras tapa on vähentää ruuasta ja juomista saatua kalorimäärää. Kaikesta ravinnosta nipistäminen tai ns. juustohöylällä leikkaaminen ei ole lainkaan viisasta. Esimerkiksi kasviksia, hedelmiä ja marjoja on syytä jopa lisätä, sillä ne vievät tilaa kaloripitoisemmilta ruuilta.

Liikunta vai ruokavalio?

Jos on tarve laihtua vähänkin reilummin, ruokatottumusten muuttaminen on paljon tehokkaampaa kuin liikunta. Liikunta tulee yleensä kuvaan laihduttamisen jälkeen, kun haluaa pitää saavutetun painon. ELi kun harrastetaan tosissaan sitä painonhallintaa. Tiedetään tutkimusten perusteella, että liikuntaa lisänneillä kilot pysyvät paremmin poissa. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että askelmittarilla mitaten 10 000 askelta päivässä vaikuttaa painonhallintaan.

Laihtuvatko toiset helpommin?

Erot ihmisten laihtumisessa ovat todella suuria. Joku ei saa aikaan mitään, toinen onnistuu laihduttamaan pysyvästi 20 kiloa. Yleensä vähäinenkin aikaansaaminen vaati yritystä niin vaan perusteellisen paljon.

Yleisimpiä syitä vaihteleviin tuloksiin ovat erot elämäntilanteissa, tottumuksissa ja kyvyissä, kuten ehkä kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Laihduttaminen ei ainakaan onnistu kovin helposti ja hyvin esim. stressaantuneena, liian vähillä tiedoilla tai läheisten tuen puuttuessa. Ihmisiä ei kuitenkaan voi, eikä saa jakaa onnistujiin ja epäonnistujiin. Usein voi käydä niinkin, että parin epäonnistumisen jälkeen kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, ja tapahtuukin onnistuminen.

Varmasti ihmisillä on myös erilaisia aineenvaihdunnallisia omaisuuksia, joiden vuoksi painonhallinta on vaikeampaa kuin toisilla. Mutta mahdotonta se ei ole kenellekään. Näin sanovat alan asiantuntijat. Mutta helppo se on sanoa vaan niin hankalaa käytännössä toteuttaa.

Miksi useat lihovat uudelleen?

Kokemukseni mukaan, toteaa professori Mustajoki,  monet laihduttavat sekä kieltäytymisen että tahdonvoiman avulla. Laihduttamisen jälkeen sitten kärsitään nälästä. Kun sitä ei enää  jaksa, niin koko vaivalla aikaansaatu homma romahtaa. Painonhallintavaiheessa siis pitää syödä itsensä sopivan kylläiseksi ruualla, josta saa vähemmän kaloreita kuin aikaisemmin. Se on tietysti täysin mahdollista. Säännöllinen painon seuranta laihduttamisen jälkeen vähentää painon nousua.

Lisaksi oman minänsä punnitseminen kerran päivässä on tehokkaampaa kuin kerran viikossa.

Lihooko aiemmin ylipainoinen ihminen uudelleen?

Vastaus on yksinkertaisesti, että kyllä. Useimmilla laihduttaneilla paino pyrkii takaisin vanhaan parin vuoden kuluessa, mutta ikänsä normaalipainoinen ei sinä aikana todennäköisesti liho. Selitys on jälleen tottumus ja tavat. Normaalipainoinen on yleensä löytänyt sopivat elämäntavat, joiden kanssa hän rauhassa jätkää omaa elämistään. Laihduttanut joutuu etsimään uusia tottumuksia, mikä se ei valitettavasti onnistu helposti.

Ero voi tietenkin selittyä myös osittain aineenvaihdunnalla. On viitteitä siitä, että pitkään lihavien ihmisten aineenvaihdunnan säätely sopeutuu ylipainoon. Heille muodostuu eräänlainen termostaatti, joka pyrkii palauttamaan kilot takaisin. Tästä kuitenkin kiistellään tieteentekijöiden parissa, eikä pysyvä laihtuminen aineenvaihdunnan vuoksi ole kenellekään mahdotonta.

Teamleader

Pikaista toipumista Hoikistamon Teamleaderille!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Slankatuttaa

Rooman Kolosseum
Tapaaminen II - 14
Dieettipäivä II - 311

Vihdoinkin pääsin Hoikistamon vertaistukiryhmän tapaamiseen. Viimeisimmästä on vierähtänyt aikaa rajusti ja on ollut monta matkaa mutkaa matkassa. Mutta onnistuin silti. On muutenkin ollut kiirettä matkassa ja se tuntuu vain olevan lähiaikojenkin olotila.

Nyt sitten slankaamaan ja perinteisellä vaniljalla - tietenkin. Tulevalla viikolla on luvassa uusia makuelämyksiä, joista lupaa keroilla palsoilla. Tosin Annella on pieniä ongelmia terveydessään. Olen kuitenkin varma, että hän ei alistu vaikeuksien edessä, eikä anna periksi vaan siirtää kallionkin pois tieltään. Hän on päättänyt olla paikalla tulevallakin viikolla.

Se on oikeaa naisten jämäkkää puhetta ja siitä minä pidän. Suomalaiset naiset ovat maailman vahvimpia - tietty! Pikaista toipumista toivottaa Oscarikin ja pitää peukkujaan ja varpaitaankin, niitä kihtisiä, ylhäällä.



Sienestys

Tulevana viikonloppuna suuntamme kokan kohden Etelä-Pohjanmaata. Josko siltä saisi hyvän saaliin suppilovahveroita? Eli täältä tullaan sukulaiset, eli pitäkähän varanne. Mutta on silti mielenkiintoista nähdä, miten pikkuveljen pihan kunnostustyöt ovat edistyneet, sillä ovat kertoneet, että osittain ovat jo kivetysvalot palamassa ja toiminnassa. Vaan onko valojen tietokoneohjaus jo kytköksissä? Sehän selviää tulevana viikonloppuna.

Operointi ja käsi

Menneellä viikolla oli siis alueemme keskussairaalassa. Tapasin fiksun ortopedin ja hänen hoitajansa. Homma lähti liikkeelle ja nyt olen monossa tulevan viikon perjantain leikkaukseen tuosta vasemmasta kädestäni. Kuka voi väittää, että julkinen terveydenhuoltomme ei toimi ripeästi ja tehokkaasti? Ainakaan minä en saata moista tehdä. Onhan kulunut vähän vajaa kuukausi siitä kun paikallinen terveyskeskuslääkäri lähetti lähetteen keskussairaalaan. Ja ehtii kuluva vain vähän yli kuukausi tuota tapahtumasta kun jo veitsi heilahtaa ja saan käteni kuntoon!

Yksinkertaisesti LOISTAVAA!

Luxemburg

On vaan ollut mielenkiintoista seurailla entisen setä Washingtonin ja tulevan setä Luxemburgin seikkailuja erilaisissa viidakoissa. Juuri kun tavarat ja auto ehtivät tänne, niin on jo kaveri lähdössä pois. 

Ei hän voi edes rekisteröidä autoaan Suomessa, vaan pitää viedä se mukanaan. Eli kärry vaan käy kääntymässä maassamme ja jatkaa sitten lilliputtivaltioon, jossa autovero on tuntematon käsite. Niin, ja siellä arvonlisäverokin on muistaakseni Euroopan alhaisin.

Suomen autovero on vaan niin monimutkainen ja vaikea tapaus, että se voittaa fiksummankin finanssineron ajattelukyvyn. Siis jossain vaiheessa pitää mennä paikanpäälle toteamaan, onko maa vielä paikallaan ja missä se oikein menee. Onhan se siis niin pienikin.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Vammainen minäni

Komea tuvan uuni Pielavedellä.
DIEETTIPÄIVÄ II - 306

Keskussairaala

Se oli siis tänään, kun piti käväistä keskussairaalassa. Onhan tuon vasemman käteni kaksi ulointa sormea olleet käytännöllisesti katsoen toimintakyvyttömät. Ja homma nytkähti liikkeelle todella tehokkaasti, taas kerran. Tosin koko prosessi on toiminut äärimmäisen hyvin ja vain vajaa kuukausi sitten sain  tiedon heromoratakartoituksesta ja vammastani. Nyt määrättiin jo leikkauspäiväkin, se on todella ripeätä ja hienoa toimintaa.

Miksi ihmiset jatkuvasti narisevat jakitisevät, että eivät pääse hoitoon? Minun mielestäni kaikki kohdallani on tapahtunut enemmän kuin nopeasti.

Siis käden operonti tapahtuu 15. lokakuuta, joka on todella nopeasti edessämme.

Hoisin samalla myös omia asioitani, sillä puhuin sekä ortopedin että hoitajan meille töihin hoitamaan tapaturmia ja muitakin potilat tulevan talven aikana. En siis ollut aivan saamaton tai nynny.

Hoikistamo

Sain juuri sähköpostissa tiedön, että Hoikistamo ei ole avoinna tulevana viikkona ka ehkä viikon tai pari sen jälkeen. Olen valmis vikeeraamaan Annea, jos hän sitä haluaa, koska kuntoni on melkein kuin ennen, vaikka liikunnan puuttesta se on ravistunut kuin vuosia kuivilla ollut puuruuhi.

Tämä oli ikävä uutinen kun olin jo alustavasti pättänyt tulevana tiistaina mennä slankaamaan. Mutta elämä heittelee meitä itsekutakin ja joskus noilla aalloilla on jopa vaikea pysysä, saati sitten pysyä pystyssä.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Salakirja-kustantamon myyntikoju Hämeen Keskiaikamarkkinoilla.
DIEETTIPÄIVÄ II - 303

Selitystä

Ole on kuin maansa myyneellä osuuskaupan hoitajalla. Eli ei ole kummallistakaan tapahtunut, siis mitään käännettä parempaan. Ehkä siksi tämä blogikin tökkii ja kun tuo käsivaiva on vielä päällä niin ihme kun saan jotain edes aikaiseksi.

Perjantaina olin tapaamassa maailman parasta ja ihaninta terveydenhoitajaa, sitä omaani tuossa läheisessä terveyskeskuksessa. Hän pitää minusta huolta paremmin kuin minä itse pystyisin.

Hivenen astmalääkitystä entrattiin, eli laajennettiin sitä hoitavaa osuutta ja avaavaan ei suuremmin puututtu. Tuo avaava lääke kun kuuluu inhokkeihini, sillä se aiheuttaa ikäviä ja inhottavia täristyksen tunteita minässäni. Tuntuu siltä kuin se olisi ainakin jonkinmoisesti auttanut.

Itse olen todennut voimakkaan turvotuksen vaan jatkuvan. Lähinnä se koskee jakoja ja varsinkin oikeata jalkaa, josta aikoinaan lähti liikkeelle keuhkoveritulppa, joka johtikin sitten proteesin asentamiseen ja todettuun aivoinfarktiin. Tietenkin käytän  erikoisvalmisteisia tukisukkia, ja ne pitäisi olla jalassa jatkuvasti. Mutta ei aina jaksa vaan pitää niitä. Niin yksinkertaista se on. Tietty tiedän niiden hyödyllisyyden, mutta joskus vaan jalat tahtovat olla vapaina.

Luxemburg

Tuleva setä Luxembourg kävin vieraanani eilisen päivän aikana, siis ennen vielä illalle ryhtymistä. Oli todella mielenkiintoinen iltapäivä, sillä nyt sain selkoa hänen tulevasta tehtävästään ja kaikesta siihen liittyvästä. Todella mielenkiintoisia aikoja hän tulee elämään ja mielenkiintoisia tehtäviä kokemaan. Se on selvä asia kuin plkäkkipelti.

Nyt vaan kaverin pitäisi löytää riittävän suuri ja tilava asunto, jossa minunkin pieni minäni mahtuisi joskus majailemaan, tai tämä on ehdottomasti ehkä, ehkä ja vielä kerran ehkä.

Marinaa

Sitä minulta piisaa, ja jopa ylen määrin. Taisin muuten unohtaa Armanin kylpypyyhkeeni sinne Savon-maalle eli Pielavedelle. Pitäisi kait soitella ja perään kyselle, vaan en ole toistaiseksi viitsinyt. Olen vaan ollut niin totaalisen väsynyt. Sitä muuten valittelin hoitajallenikin.