Kirjasto: Mejanes Aix en Provence

Blogisticus

Suomen blogien ehdotonta ykköskastia, ellei ihan ykkönen on emeritus professori Jukka Kemppisen blogi, joka löytyy osoiteesta: http://kemppinen.blogspot.fi/

Tänäpäinen asia käsitteli tavallaan intelektuelleja, siis sellaisia ihmisolioita, jotka ovat tai uskottelevat olevansa jonkinmoisia älykköjä. Tähän rymään tämä blogisticus ei todellakaan kuulu ja syynä ovat hyvin rajalliset hengenlahjat, ja kohtuullinen itsekritiikki.

Antti Alanen

Yleensä Kemppisen blogeihin tulee parisenkymmentä kommenttia ja jotkut niistäkin ovat todellisia ajattelun ja älyn helmiä. Tänäpäiseen blogiin kirjoitti kommentinsa myös Antti Alanen, joka on ilmeisesti fiksu mies kuin mikäkin. Tietääkseni tekee töitänsä elokuvien parissa. Se on hieno harrastus, josta voi nauttia ihan kuin työssä olisi.

Antti Alanen siis kirjoitti kommentissaan älykoista seuraavaa:

Intellektuelli-sana otettiin käyttöön Ranskassa vuonna 1898 Dreyfus-jutun aikaan. Sartre kiteytti sittemmin, että intellektuelli on henkilö, joka sekaantuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Alallaan arvostettu kulttuuri-ihminen, joka ottaa kantaa suuriin kysymyksiin oman alansa ulkopuolella, käyttäen kulttuuripääomaansa jopa muita pelastaen (Zola ja Dreyfus). Tosi älykkö puolustaa ajatteluaan henkensä kaupalla (Sokrates). Intellektuelli voi olla joskus idiootti (Sartre ja Mao).

Kulttuuri on ihmiselle elintärkeää ja kritiikki kulttuurille elintärkeää, kritiikin kaikki olomuodot. Se on syvällistä peilausta, tiedonvälitystä ja tuntijan antamaa palautetta. Elokuvakriitikko Robin Wood erotteli toisistaan tutkimuksen, kritiikin ja arvostelun: tutkimus on tiedettä ja arvostelu on päivän tarjonnan käsittelyä. Kritiikki voi olla laaja artikkeli tai essee, se on tavallisesti hyvin henkilökohtainen, se on kirjoittajalleen sydämenasia, se tutkailee minän suhdetta maailmaan. Kritiikki on myös itseisarvoista kirjallisuutta. Hyvä kritiikki on sellainen, joka ansaitsee tulla julkaistuksi antologiassa. Siihen kannattaa palata, ja sitä voi lukea ilokseen sekin, joka ei ole lukenut / kuullut / nähnyt käsiteltyä teosta.

Mitä minä tuohon enää mitään lisäämään. Joskaan ei siinä ole mitään poistettavaakaan. Hyvin sanottu ja kauniisti muotoiltu.

Soudin ja fillaroin

29. lokakuuta 20013

Tänään onnistuin, ja vielä ihan aamupäivällä. Setä rekkakuski oli pyytänyt minua kanssaan paikalliselle uimahallille ja tietenkin minä kiltisti tein hänelle seuraa. Uimaan en siis ehtinyt, tai oikeastaan en jaksanut enää sinne saakka mennä. Hyvä kun kotiin jaksoin tulla.

Urakani kesti tänään lähes kaksi tuntua, eli tarkasti ottaen 1:49'45.0, siis noin hienosti siteeraten Movescountin tuloslaskentaa. Kuitenkin siitä oli todellista superponnistusta 10 minuuttia soutua, koska halusin vahvistaa myös käsilihaksiani. Mukaan mahtui 20 minuuttia fillarointia.

Kevään, kesän ja  nyt alkusyksyn aikana muodostuneesta heikosta kunnostani kertoo moni seikka noissa Suunnon Movescount-tuloksissa. Ensinnäkin sykkeen keskiarvo oli tuona lähes parituntisena 111 sykettä minuutissa. Se on todella korkea. Kun vielä ottaa huomioon melkoisen heikon rasitustason, niin se surkeus vain korostuu.

Parhaimmillaan pulssini hakkasi 166 iskua minuutissa, joka on minulle enemmän kuin korkea arvo ja kun ottaa huomioon vielä rasituksen vähäisyyden, niin jälleen yksi todiste heikosta kuntotilastani. Alimmillaan tosi syke oli 50 kertaa minuutissa. joka on ihan  kohtuullinen arvo minulle.

Kaikkein parasta tai pahinta kertoo harjoitustasoanalyysi. Kevyesti kuntoilin tuosta lähes parituntisesta 14 minuuttia, kohtuullisesti 33 minuuttia, reippaasti 58 minuuttia ja kovaa vain 2 minuuttia. Mutta jos arvoksi tulee reippaasti, niin sen on pielessä, sillä suurin osa oli melkein olemista saunassa, pesuhuoneessa ja sosiaalisissa tilanteissa käyskentelyä. Lisäksi PTE-arvo, joka maksimissaan on 5, saavutti tulokseksi tuolla lekottelullani 3,5 eli loistavasti nykyistä kuntoa ylläpitävän tason. Mikäs on pitäessä olla kuntoa, kun sitä ei oikeastaan edes ole.

Kyllä sitä kaloreitakin onnistuin kuluttamaan, sillä tuon lähes parituntisen aikana kului 1592 kilokaloria, joka tekee noin 800 kaloria tunnissa. Se on tietysti hieno arvo sinänsä, mutta samalla se kertoo myös karua kieltään huonosta kunnostani. Kaiken lisä seuraavaan vastaavaan harjoitukseen pitäisi  pitää lähtökohtaisesti vuorokauden lepotauko.

Näin siis tänään tein uroteon ja toivottavasti pystyn jatkamaan samalla linjalla.

Lehdistö laihduttaa

Inarin Hannulan porotila enne uudisrakentamista.

29. lokakuuta 2013

Lähes joka päivä tai ainakin melkein, saa lukea erilaisissa ja eri nimisissä lehdissä olevia oheita laihduttamiseen. Se on varmasti yksi lehtien kestosuosikeista - siis aiheena.

Nyt olen ajatellut jo melkoisen kauan sitten oheiden julkaisemista. Nyt kertoo ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm toimiva reseptinsa laihtumiseen ja painonhallinan onnistumiseen.

Moni siis onnistuu laihduttamaan, mutta lihoo kuurin loputtua pikkuhiljaa takaisin. Useimmat ovat kuulleet, että dieettien sijasta pitäisi keskittyä elämäntapamuutokseen. Mutta miksi se on niin hankalaa?

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm toteaakin, että sosiaalinen ja fyysinen ympäristö vaikuttavat siihen, minkälaiset elintavat meille muotoutuu. Vuosien aikana muodostuneiden tapojen muuttaminen yhtäkkiä pysyvästi on todella vaikeaa.

"Elintapojen muuttaminen rajoitetuksi ajaksi on helppoa, jos ihmisellä on tahdonvoimaa. Yleensä laihduttaja jaksaa tsempata 3-6 kuukautta", Fogelholm kertoo.

Lisäksi hän toteaa, että "Kuusi kuukautta on yleensä se kriittinen aika, jonka jälkeen laihduttaminen käy vaikeammaksi. Sen jälkeen ihminen ei jaksa pitää yllä uusia elintapoja. Koska ympäristötekijät ja geenit eivät ole muuttuneet laihduttamisen aikana, vanhat tavat hiipivät jälleen elämään."

Näillä Fogelholmin vinkeillä pysyväkin painonpudotus onnistuu:
- Selvitä itsellesi omat elintapasi ennen laihduttamista pitämällä kirjaa syömisestä ja liikkumisesta. Laihduttamisen jälkeen voit sitten helposti seurata, ovatko elintapasi palanneet vanhoihin uomiin.

- Tutki, onko elämässäsi tärkeitä tottumuksia, joita et pysty muuttamaan. Jos munkki työkavereiden kanssa kahvitauolla on niin oleellinen osa elämää, ettet pysty luopumaan siitä, tiedosta asia. Itsensä tunteminen on kaiken aa ja oo painonhallinnassa.

- Jaa laihduttaminen kahteen osaan jo ennen kuin ryhdyt siihen. Ensimmäisessä osassa tsempataan ja karistetaan kiloja vaikka 3-6 kuukautta, mutta ei ajatella, että laihduttaminen päättyy. Toisessa osassa jatketaan oman itsensä tarkkailua, jotta vanhat elintavat eivät hiipisi takaisin.

- Jos repsahdat laihduttamisen jälkeen, mieti, mikä sai sen aikaan. Siten osaat ennakoida tulevia vaarallisia tilanteita.

- Nettipalvelut ja ryhmät antavat pitkäaikaisen tuen laihduttamiseen. Niihin ei kuitenkaan pidä kiinnittyä liikaa, koska silloin antaa oman kontrollin ryhmälle tai ohjaajalle. Kun ryhmä hajoaa tai ohjaaja poistuu, kontrollikin poistuu.

- Askelmittari kertoo kätevimmin, ovatko liikuntatottumuksesi muuttuneet. Liikuntapäiväkirjakin on hyvä. Ruokapäiväkirjan pitäminen on työlästä, mutta sitä kannattaa käyttää ainakin silloin, kun paino alkaa nousta.

Nämä ohjeet ovat tietenkin yleispäteviä, mutta joskus ihminen tarvitsee tukea toiminnalleen ja samalla myös keinoja, joilla avittaa omaa painonhallintaansa. Eräs keinon on esim. Hoikistamon tapainen vertaistukiryhmä, jossa läskit voivat tukea toisiaan ja samalla ehkä pienesti kilpailla onnistumisestaan. Lisäksi Slankan tapaiset tukijalat ovat osalle verraton apuväline onnistuneeseen painonhallintaan.

Kirjamessut Helsingissä

24. 10. 2013 YKn päivä


Tänään onnistuin vierailemaan Helsingin kirjamessuilla. No, kun kaveri lähetti kutsukortin, niin en voinut olla menemättäkään. Yleensä vältän moisia torikokouksia ja isoja tapahtumia. on vain niin karvaita kokemuksia, sillä joskus muinoinen olin ikkunoiden ja ovien lävitse juoksemassa kun paniikkihäiriö iski päälle. Tämä tapahtui varsinkin kun oli suuri joukko ja valtavasti melua isossa suljetussa tilassa.

Vaan nyt on toisin. Turvauduin kognitiiviseen psykoterapiaan ja se auttoi hallitsemaan oman käytöksen vaikeissakin tilanteissa. Siinä ei pohdittu syntyjä syviä, vaan opeteltiin miten olla ja mennä moisiin tilanteisiin.

Tuollaisilla valtavilla kirjamessuilla huomaa, että kustannustoiminta on räjähtänyt pieniksi sirpaleiksi. Erilaisia kustantamoja paikalla oli useita kymmeniä, tekisi mieleni sanoa, että ainakin yli sata. Lisäksi olivat paikalla erilaiset oheistuotteet, mutta myöskin antikvariaatit.

Pitää rehellisesti myöntää, että en edes yrittänyt jaksaa käydä lävitse koko messualuetta. Sitten olisi ollit vielä ne samassa tilassa pidetyt viinimessut. No, joskus olen niilläkin ostajana vieraillut, vaikka en edes juo alkoholia, en edes viiniä.

Vierailun kohokohta oli ex-kansanedustaja Kimmo Kiljusen kirjallinen testi, jossa oli tavallaan lippuihin liittyviä kysymyksiä. Niitä oli kaikkiaan 28, ja sain oikein vain 8. Olen siis surkea ja heikko tiedoiltani. Näin se on todistettu.

Kimmo Kiljunen on muuten julkaissut hienoa kuvateoksen Maailman maat, Liput ja historia. Teoksen on kustantanut Into kustannus. Tietoa tuosta kirjasta saa sivulta: http://www.intokustannus.fi/kirja/maailman_maat/, josta kait sitä voi jopa ostaakin.

Hieno on Kimmon kirja ja pistäisin kysymykset tännekin, mutta niissä on tekijänoikeudet ja en huomannut kysyä moiseen lupaa.

Muuten EU-vastustajillekin tuolla Innon osastolla oli luettavaa eli juuri ilmestynyt professori Heikki Palomäen teos Tulevaisuuden politiikkaa. Kuinka lisätä vapautta ja toimia toisin. Kirjaa  esitellään osoitteessa:  http://www.intokustannus.fi/kirja/tulevaisuuden_politiikkaa/

Tuon kirjan jopa hankin itselleni, sillä on mielenkiintoista miten Patomäki näkee ja kokeen EUn, jota hän ei pidä minään onnelana. Kyllä teoksessa muitakin aiheita toki käsitellään. Eli usarilaiset joutuvat kärsimään tuon kirjan aiheuttamista näkemyksistäni, varmaankin joskus.

Oli muuten mielenkiintoinen päivä!

21. lokakuuta 2013

Sydän

Meillä kaikilla on toki sydän, niilla ihmisilläkin, joita sydämettömiksi mainitaan.

Tänään YLE 1 esitti mahtavan dokumentin Prisman dokumenttisarjassa nimeltä Sydämen sopukoissa. Se on nähtävänä YLE Areenassa osoitteessa: http://areena.yle.fi/tv/2032003

Kannattaa katsoa. Itse pystyin katsomaan ensimmäinen kerran sen, mitä minun omalle sydämelleni tehtiin noin 7 vuotta sitten. Eli avokirurgian operaationa asennettiin Aorttaläppä-proteesi. Oikeastaan koko dokumentti alkaa juuri tuon operaation esittämisellä, Se tuntuu nyt ihan pieneltä jutulta. Kun se tehtiin kahdesti - siis minun kohdallani - niin se oli itse kokien iso asia. Ehkä jopa itse elämää isompi.

Jätti se toki jälkensäkin. Ei tuo lähes 30 sentin arpi rinnassa mitään ole, sitähän ei oikeastaan edes huomaa. Itse täytyy kaikilla asiasta tietämättömille aina huomautella ja osoittaa arpi, että on sitä minullakin iso arpi.

Mutta päähän se jätti pysyvämmän jäljen. Aivojen kolmas puhekeskus, jossa äidinkielin ihmisellä sijaitsee, tuhoutui eli pimeni tyystin. Ja se on pimeänä pysynytkin. Eikä se siitä uudelleen toimimaan ala, vaikka kuinka sitä yrittäisin herätellä.

Kuitenkin elä jatkuu ja olen kiitollinen tästä uudesta hienosta elämänmahdollisuudesta. Kiitokset menevät kirurgi Bernad Negrelle Tampereelle ja hänen työryhmälleen.

19. lokakuuta 2013

Meillä runsaasti rehevillä ihmisilläa on tietty useita kysymyksi esitettävän laihtumisen ja painonhallinnan asiantuntujoille. Nyt näihin kysymyksiin on vastaanut ehdottomasti suomalaisen asiantuntemuksen ykkönen eli  professori Pertti Mustajoki, joka on mukana Helsingin yliopiston tutkimuksessa Onnistuneet laihduttajat. Siihen kerätään tietoja henkilöistä, jotka ovat laihduttaneet vähintään 10 prosenttia painostaan ja pitäneet tulokset ainakin kaksi vuotta. 

Onko mitenkän mahdollista, että reilusti ylipainoinen ihminen laihtuu tai palautuu niin sanottuihin normaaleihin mittoihin?

Se on täysin mahdollista, vaikkakaan ei kovin yleistä. Reilusti ylipainoisen ei kuitenkaan kannata ottaa ehdottomaksi päämääräkseen normaalipainoa, vaan koettaa ensin laihtua 5–10 kiloa. Hommaan tarvitaan aikaa. Kymmenen kilon laihduttamiseen menee minimissään kolme kuukautta, kolmenkymmenen kilon pudottamiseen yli vuosi. Nopea laihtuminen ei saisikaan olla ensisijainen tavoite. Koko ajan pitää ajatella, että laihtumistulos myös pysyy. Siksi maltillinen laihtumisvauhti on järkevä.

Millä keinoin tällainen onnistuu?

Viisainta on  tehdä se vähentämällä ruuasta ja juomista saatua kalorimäärää. Kaikesta nipistäminen ei ole lainkaan viisasta. Esimerkiksi kasviksia, hedelmiä ja marjoja on syytä jopa lisätä, sillä ne vievät tilaa kaloripitoisemmilta ruuilta. Lautasmalli on tästä mainio esimerkki: otetaan ensin puoli lautasta juureksia ja kasviksia ja loppu täytetään muulla ruualla. Sokeripitoisista juomista pitää siirtyä veteen tai kevytlimuihin. Nopeita hiilihydraatteja eli vaaleaa leipää, leivonnaisia ja makeisia vähennetään ja maitotuotteet vaihdetaan rasvattomiksi. Laihduttajan on tietenkin syötävä säännöllisesti ja varottava suuria annoskokoja. Tällaisilla muutoksilla energiansaantia on helppo vähentää monta sataa kilokaloria päivässä.

Kumpi on tärkeämpi, liikunta vai ruokavalio?

Jos on tarve laihtua vähänkin reilummin, ruokatottumusten muuttaminen on tietenkin paljon tehokkaampaa. Liikunta tulee kuvaan laihduttamisen jälkeen, kun haluaa pitää saavutetun painon. Tiedetään, että liikuntaa lisänneillä kilot pysyvät paremmin poissa. Askelmittarilla mitaten 10 000 askelta päivässä vaikuttaa painonhallintaan.

Laihtuvatko toiset helpommin?

Erot ihmisten laihtumisissa ovat suuria. Joku ei saa aikaan mitään, toinen taas onnistuu laihduttamaan pysyvästi 20 kiloa. Yleisimpiä syitä vaihteleviin tuloksiin ovat erot elämäntilanteissa, tottumuksissa ja kyvyissä. Laihduttaminen ei onnistu stressaantuneena, liian vähillä tiedoilla tai läheisten tuen puuttuessa. Ihmisiä ei kuitenkaan voi jakaa onnistujiin ja epäonnistujiin. Usein käy niin, että parin epäonnistumisen jälkeen kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Varmasti ihmisillä on myös aineenvaihdunnallisia omaisuuksia, joiden vuoksi painonhallinta on vaikeampaa kuin toisilla. Mutta mahdotonta se ei ole kenellekään.

Miksi niin monet lihovat uudelleen?

Kokemukseni mukaan monet laihduttavat kieltäytymisen ja tahdonvoiman avulla. Laihduttamisen jälkeen kärsitään nälästä. Kun sitä ei jaksa, koko homma romahtaa. Painonhallintavaiheessa pitää syödä itsensä sopivan kylläiseksi ruualla, josta saa vähemmän kaloreita kuin aikaisemmin. Se on täysin mahdollista. Säännöllinen painon seuranta laihduttamisen jälkeen vähentää painon nousua. Punnitseminen kerran päivässä on tehokkaampaa kuin kerran viikossa.

Lihooko aiemmin ylipainoinen ihminen helpommin kuin normaalipainoinen?

Kyllä. Useimmilla laihduttaneilla paino pyrkii takaisin vanhaan parin vuoden kuluessa, mutta ikänsä normaalipainoinen ei sinä aikana todennäköisesti liho. Selitys on jälleen tottumus. Normaalipainoinen on löytänyt sopivat elämäntavat, joita hän jatkaa rauhassa. Laihduttanut joutuu etsimään uusia tottumuksia, mikä ei onnistu helposti. Ero voi selittyä osittain aineenvaihdunnalla. On viitteitä siitä, että pitkään lihavien ihmisten aineenvaihdunnan säätely sopeutuu ylipainoon. Heille muodostuu eräänlainen termostaatti, joka pyrkii palauttamaan kilot takaisin. Tästä kuitenkin kiistellään, eikä pysyvä laihtuminen aineenvaihdunnan vuoksi ole kenellekään mahdotonta.

Puskin-kahvila Moskovassa.

17. lokakuuta 2013


Itsekurista...

Tietenkin siitä puhe mistä puute. Näin toteaa vanhakansa ja se varmasti pätee tänäänkin ja juuri minuun itseeni.  Nyt siitäkin pitäisi puhua, jos vaikka puhumisesta saisi voimaa juuri sen harjoittamiseen.

On esitetty eräänlaiset kymmen askelta paremman itsekurin perustaksi. Kuitenkin itsekurinkin kanssakin maltti on valttia. Kun on näet paljon ylipainoa ja sitä on kerätty lähes koko elinaika, niin se ei katoa hetkessä, rasva ei pala tunnissa, ei edes kahdessa viikossa tai ehkä ei edes vuodessakaan. Varsinkin jos sitä on runsaasti.

Itsekuri joutuu koetukselle varsinkin silloin kun laihduttamisessa kohdataan ensimmäinen este tai taka-askel. Kuitenkin kova työ palkitaan aina, tosin se voi joskus olla lähes ylivoimaista. Varsinkin tuon ensimmäisen takapakin kohtaaminen johtaa usein koko painonhallinnan lopettamiseen.

Itse uskon, että meistä jokaisella, minua itseäni lukuunottamatta, on kyky hyvää itsekuriin, jos vain on valmis uskomaan ja tekemään kovasti töitä asian eteen. Nämä kymmenen askelta voisivat olla seuraavat:

1. Harjoitus tekee mestarin

Jollekin voi esimerkiksi olla vaikeaa syödä aina kolmen tunnin välein, joten sitä pitää opetella. Mutta mitä enemmän harjoittelee, sitä helpommaksi tavat muuttuvat. Eli opittujen tapojen muutos on tärkeää, jos tavat ovat ns. huonoja tapoja.

2. Tee pieniä muutoksia kerrallaan

Kannattaa asettaa itselleen tavoite, sillä kun kyseessä on elämäntapamuutos ja laihdutus, on muutosten oltava pysyviä. Ei kannata liikaa nojautua siihen, että jos vain yhden asian muuttaa, koko homma toimii. Liian isoa palaa kerrallaan ei kuitenkaan saa ottaa. Eli jos on syöppö, ei sitä saa päästää liian pitkälle: yksi herkkupäivä tai yksi herkkuateria pitää olla aina silloin tällöin.

3. Käsittele repsahdukset ja siirry eteenpäin

Jos on uusi ruokavalio ja tapahtuu repsahdus, masentumisen sijaan kannattaa käydä asia mieluummin läpi kuin luopua hankkeesta kokonaan. Ole kuin ajaisit moottoritiellä. Väliin tulee lepoalue, mutta sitten jatka matkaa kuten aiemminkin moottoritiellä

4. Ajattele pitkällä tähtäimellä

Jos haluaa pysyviä tuloksia, kannattaa miettiä, onko kaksi sekuntia suklaata suussa parempi kuin hyvässä kunnossa oleminen pidemmän päälle.

5. Harjoita muistiasi

Mielikuvaharjoitteita voi käyttää apuna laihdutuksessa. Se on toki vaikeata, mutta samalla myös palkitsevaa.

6. Syö proteiinia vähintään kolmen tunnin välein

Olennaista on, että syödään pieniä aterioita usein, kolmen tunnin välein, ettei verensokeri heittele. Hyviä proteiininlähteitä ovat maitorahka, raejuusto, kananmuna, liha, kala tai kana. Yleensä säännöllinen aterioinnin rytmitys on painonhallinnassa tärkeätä. 

7. Ota nokoset

Lepo on olennainen juttu, sillä väsyneenä on alttiimpi houkutuksille. Levänneenä on vähemmän stressiä, olo on keskittyneempi ja uutta elämäntyyliä on helpompi noudattaa.

8. Naura usein

Positiivinen asenne ja hyvä fiilis ratkaisevat. Jos ajattelet koko ajan sitä, mitä et saa syödä, repsahduksen riski on suurempi. Jos taas keskittyy muihin asioihin, homma toimii. Mielihyväkeskuksen sublimointi on enemmän kuin tärkeätä. Se parantaa yleensä elämän laatua.

9. Kannusta muita

On positiivista, kun näen muiden onnistumista painonhallinnassaan. Siitä saa itsekin voimia omaan onnistumiseen. Se lisää hyvänolon tunnetta sekä itsellä että myös lähiympäristössä.

10. Juo kahvia

Kofeiini toimii piristävästi, ja jos on tottunut juomaan kahvia, niin kyllä se vilkastuttaa kropan toimintaa. Oma kokemukseni tässä suhteessa on olematon, mutta jos asiantuntijat niin sanovat, sen täytyy olla totta.

Tänään 15. 10. 2013

Charles däOrleans ottaa vastaan vasallinsa uskollisuudenvalan.
Keskiaikainen miniatyyri kirjan kuvituksena.

Päivän miete

Koska voidaan sanoa, että viranomaisvaltonta on kunnassa pettänyt?

Se on pettänyt viimeistään silloin kun  valelääkäri pääsee kirjoittamaan tekosairalle lumelääkereseptin!

Taloyhtiölle rakennetaan uutta vierasparkkipaikkaa.

Tänään 13.10.2013

Syitä ja selittelyitä

Olen ollut hivenen tuuliajolla, mutta nyt pitää uudelleen ryhdistäytyä. Leikkaukseni meni hien osti ja sairaalan ja koko henkilökunnan toiminta oli ihailtavaa. en varmaan olisi päässyt koko prosessia nopeammin yksityisellä kuin nyt julkisen terveyden hoidon suorittamana.

Nyt pitää lähteä liikkumaan ja tiistaina onki ohjelmassa uimahallin kuntosali ja allas, siis ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Tosin vien automi aamulla huoltoon, mutta ainahan voi ottaa tuon matkanteon
liikunnan ja urheilun kannalta.

Ikäihmiset ja laihduttaminen

Taas on lehdistössä ollut runsaasti erilaisia artikkeleita laihduttamisesta. Niitä toki luen aina ja suurella innolla. Nyt on terveystieteiden maisteri Hanna Partanen antannut lehdistön välityksellä omia aneuvojaan.

Hänhän kohtaa työssään laillistettuna ravitsemusterapeuttina useita ravintoon liittyviä huolestuttavia piirteitä, joista hän myös kertoo hiljan ilmestyneessä kirjassaan Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla. Eli kohteena olemme me jo ikääntyneet aikuiset tai sitten ikääntymisen kohtaavat aikuistuvat ihmiset.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi painonpudotus tekisi monelle ikäihmiselle hyvää ja osalla olisi jopa todella tärkeätä.  Kuitenkin nykyisenä laihdutusvimmaisena aikana syntyy samalla myös terveyden kannalta hyvinkin vaarallisia suuntauksia, jotka ovat erinomaisen ongelmallisia meille ikääntyneille.

Hanna Partanen toteaakin, että; "valitettavasti on yllättävän paljon keski-ikäisiä, joiden laihdutustavoitteet ovat epärealistisia, jopa vaarallisia. Halutaan päästä samaan painoon, jossa oltiin parikymppisenä. Pyrkimys on hyvin huolestuttava. Keski-iässä ja eläkeiässä pitäisi olla painon suhteen oleellista se, että pysyy toimintakykyisenä, eikä pelkästään se, miltä näyttää."

Tietenkin laihduttaminen ja ravitsemus yleensä kiinnostavat kovasti myös eläkeikäisiä. Miksi eivät ne kiinnostaisi, sillä jokainenhan meistä haluaa nauttia tulevista elinvuosistaan.

"Eläkeiässä laihduttaminen voi olla vaarallista. Silloin laihdutetaan usein väärällä tavalla, vaikka nimenomaan juuri iäkkäämpien pitäisi olla laihduttamisessa hyvin tarkkana. Painon pitäisi tippua hitaasti liikuntaa ja proteiinia lisäämällä", toteaa Hanna Partanen

 Uutuuskirjassaan hän neuvoo kuinka kiloja voi karistaa turvallisesti.

 "Nopeasti painoa pudottavia ja vähän proteiinia sisältäviä pikadieettejä ei pitäisi kenenkään, mutta ei varsinkaan ikääntyvien käyttää. Mehupaastot, kaalisoppadieetit ja vastaavat ovat terveydelle haitallisia. Sen tarkemmin on hankala nimetä vaarallisia dieettejä, koska esimerkiksi karppausta toteutetaan niin monella tavalla, että mahdolliset haitat vaihtelevat."

Hannan vinkit painonhallintaan ja terveyteen

1. Varmista riittävä proteiinin saanti jokaisella aterialla. Vältä vähän proteiinia sisältäviä pikadieettejä kuten kaalisoppadieettiä tai mehupaastoa. Etenkin eläkeikäisellä ne syövät jo ennestään heikkenevää lihasmassaa.

2. Rapistuvan lihasmassan suojelemiseksi liiku ja mielellään harjoita nimenomaan lihaskuntoliikuntaa.

3. Tarkkaile rasvan laatua. Älä laita rasvoja pannaan. Hyvät, pehmeät rasvat ovat keholle tärkeitä.

4. Mieti tarvitseeko sinun todella laihduttaa vai riittääkö painonhallinta eli painon pitäminen entisellään.

5. Liiallinen lihansyönti on nykyihmisen helmasynti. Jokaisella aterialla ei tarvitse olla lihaa.

6. Älä käytä alkoholia rentoutumiseen tai unilääkkeenä. Ikääntyessä kehon nestetasapaino heikkenee, ja alkoholinsietokyky heikkenee.

Oscarin ohjeet

Ihminen tarvitsee hivenaineet, kivennaisaineet, vitamiinien ja muut vastaavat vanhanakin. Lankomieheni sytostaattihoito onnistui varmaankin juuri näiden aineiden taatun saannin tähden. Se oli menestystarina, jossa eivät edes hiukset lähteneet ja pahoinvointikin oli vain kerrantunne, että sellainen tulisi. Vaan ei tullut.

Eräs hyvä lähde kaikelle ihmisen vaatimalle ovat tietenkin Slanka-pussit, niiden sisältö koostuu ihmiselle tarpeellisista hivenaineista, ja niin ne ovat tukena niin painonhallinnassa kuin muussakin riittävän ravinnon saannissa.