tiistai 14. lokakuuta 2014

Henri Cartier-Bresson: Saint-Lazaren aseman takana.
Laihduttajan kuten myös jo ns. tasapainon saavuttaneen painonhallitsijan on helppo huijata itseään. Itse laihduttamisen aikana saattaa koittaa hetki kun paino junnaa paikoillaan eikä vaan alene. Ja se saattaa jopa lähteä uudelleen nousuun. Tasapainon saavuttaneella vaarana on helposti löysäily, jonka seurauksena paino lähtee nousuun. Ehkäpä se nousee aivan pikkaisen kerrallaan, mutta kun näitä pikaisia kerrallaan tulee riittävästi, niin se onkin jo paljon!

Kaikkeen tähän ovat syynä ns. pienet selitykset, jotka ovat sellaisia kevyitä, ei vaaralliselta vaikuttavia. Mutta ne ovat tosiasiassa hyvinkin turmiota tuottavia. Niistä olen koonnut tähän 10 keskeisinä.

1. En minä syö, vaan maistan vaan
Jos otan haarukallisen lasagnea tai muutaman perunalastun, niin mitä vaarallista niissä muka on?  Näin voit todeta ja seuraus ikävä kyllä on se, että jos saat päivittäin hiukan ylimääräistä energiaa, kertyy siitä vuodessa jo helposti kohtuullisen suurta vararengasta. Älä siis syö vain siksi, että jokin näyttää herkulliselta tai vain sattuu olemaan tarjolla. Muista aina ensin kysy itseltäsi, oletko todella nälkäinen. Jos olet, niin annostele itsellesi sopiva määrä ruokaa lautaselle keittiössä ja syö se pöydän ääressä.

2. Hedelmä se vain on
Erilaiset karamellit, jäätelöt, keksit tai välipalapatukat voivat tuntua terveellisemmiltä, jos mukana on kuivattuja hedelmiä. Hedelmäpaloista huolimatta ne ovat kuitenkin epäterveellisiä sokeripommeja. Paras tapa nauttia hedelmistä on syödä ne sellaisenaan, ei roskaruoan seassa.

3.  Nyt tarvitsen energiaa, olen treenannut rajusti
Moni painonhallintaa harjoittava kuvittelee, että reippaan huhkimisen jälkeen saa syödä mitä tahansa. Kuitenkaan treenistä ei ole hyötyä laihduttajalle, jos hän sen jälkeen vetäisee sisäänsä energiapitoisia herkkuja. Suosi siis treeninkin jälkeen mieluummin järkeviä välipaloja, ja muista laskea ne mukaan päivän kokonaisenergian saantiin.

4. Korvaan illallisen syömällä tämän tässä
Aterioiden jättäminen väliin ei lähes laisinkaan vähennä nautittuja kaloreita. Nälkä kuitenkin kasvaa liian suureksi, mikä altistaa ahmimiselle. JAMA Internal Medicine -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan epäsäännöllisesti syövät ja aterioita väliin jättävät syövät muita vähemmän kasviksia ja ovat siis alttiimpia popsimaan runsasenergisiä herkkuja.

5. Olenhan terve kun syön vitamiineja
Psychological Science -lehdessä vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan esimerkiksi monivitamiinivalmisteita käyttävät ihmiset eivät liiku yhtä säännöllisesti kuin muut, ja valitsevat muita todennäköisemmin buffet-aterian. Voidaankin pääsääntöisesti katsoa, että yksi terveellinen valinta kuten vitamiinit saa ihmiset vähättelemään muiden epäterveellisten valintojen terveysvaikutuksia.

6. Tämä ruoka on terveellistä
Ruoan ja eritoten yhden moninaisista osista koostuvan annoksen energiasisältöä on vaikea arvioida. BMJ-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ns. terveellisen aterian energiapitoisuus aliarvioidaan vielä helpommin kuin vaikkapa hampurilaisen. Siksi jokaisen laihduttajan ja erityisesti painonhallintaa harjoittavan on syytä seurata annoskokoaan. Uskomattoman harvassa ravintolassa voi tarkistaa annoksen kalorimäärän joko ruokalistasta tai ravintolan verkkosivuilta. Jos tällainen mahdollisuus on, niin sitä kannattaa hyödyntää.

7. Sorruin herkutteluun aamulla, päiväni on siis täysin pilalla
Yksi tavallista tuhdimpi ateria ei vielä tarkoita, että koko päivä olisi sen jälkeen tuhoon tuomittu. Näin tapahtuu vasta sitten, kun saa itselleen tuon ajatuksen, että päivä on muutenkin pilalla ja sen jälkeen alokaa popsimaan keksejä tai syö todella vankasti myös lounaalla. Pieni herkuttelu silloin tällöin tietenkin sallitaan, ja yhden energiapitoisen aterian voi korjata koostamalla seuraavan aterian kevyemmin.

8. Milloin syön, ei sillä ole mitään väliä
Kalorimäärää on helpompi pitää kohtuullisena, jos valtaosa energiasta tulee aamulla ja päivällä. Jos kuitenkin ateriavälit kasvavat liian pitkiksi, niin kannattaa syödä järkeviä välipaloja. Näin verensokeri pysyy tasaisempana, eikä seuraavalla aterialla tule ahmittua.

9. Viikonloppuna saa ottaa rennommin
Tämä tarkoittaa sitä, että kuukauden aikana tulee löysäiltyä kaikkiaan vähintään kahdeksana päivänä, ja se on jo paljon. Herkuttele lomilla, perhejuhlissa ja muissa tärkeissä tilaisuuksissa, mutta älä varaa kahta päivää joka viikosta nautiskelulle.

10. Light-tuotteita saa popsia niin paljon kuin sielu sietää
Vähärasvaiset kevyttuotteet sisältävät kuitenkin usein huimasti sokeria, niin että ne maistuisivat edes joltakin. Kiinnitä siis huomiota pakkausselosteisiin ja vältä tuotteita, joissa on paljon lisättyä ylimääräistä sokeria.

 

maanantai 13. lokakuuta 2014

Kaveri onnistui

Alppien valohämärää.
Onneksi meillä on painonhallinnassa suuriakin onnistumisia. Lehdistössä on paljon kerrottu Antista, mutta on hyvä kertoa kaverista aina uudelleen ja uudelleen. Hänen suorituksensa on se arvoinen, että siitä sietää muistuttaa monesti vielä tulevaisuudessakin.

Kyseessä on mies parhaassa iässä. eli nelikymppisiään on juhlinut sitä vanhassa fyysisessä kuosissa. Oikeastaan juuri tuon ikärajan ylittäminen sai miehen aatoksiin ja uutta syntymäpäivää eli 41. juhlittiin uusissa kuosissa.

Antti oli tietenkin iso mies, pituutta upeasti 191 senttiä ja painoakin 170 kiloa. Siis oli miehessä näköä, kokoa ja mittaa. Vaan oli muutakin, sillä noin vuosi ennen uuden projektin alkua kaverilla todettiin tyypin 2 diabetes. Joka päivä piti pistää 150 yksikköä insuliinia, että elintoiminnot olisivat edes jotenkin toimineet normaalisti. Lisäksi mukaan tulivat verenohennuslääkitys, joka on melkoista tarkkuutta ja jatkuvaa seurantaa vaativa. Myös epämääräiset allergiaoireet vaivasivat ja refluksitauti eli närästyskin ilmoitti usein itsestään.

Mies on oman kertomansa mukaan ollut ylipainoinen aina murrosiän lopulta eli 17 vuotiaasta lähtien.

Kun yrittäjänä toimivalle Antille tuli vielä työperäinen stressi ja totaalinen loppuun palaminen, niin terapiaanhan sitä piti hakeutua. Nyt Antilla oli aikaa katsoa itseään ja todeta, että ruoka oli hänen lohdutuksensa ja makea toimi korvikkeena ongelmille. Piti siis oppia uusi suhtautuminen ruokaan. Oli aikuistuttava ruokasuhteessakin ja otettava itse vastuu omaa suuhun pistettävästä ruoasta.

Antin elämä tarvitsi kuitenkin väkevän potkun puutokseen ja tässä häntä auttoi Cambridgen niukkakalorinen  pussiruokaohjelma, johon hän sortui - onnekseen. Riittävän pussiruokaperiodin jälkeen hän palasi takaisin ns. normaaliin elämään, mutta se oli aiempaa vähähiilihydraattipitoisempaa. Piti pistää siis uusiksi ruokavalio, ja siihen oli valmiudet onnistuneen pussiruokailun tähden.

Nyt Antti ottaa vain yhden tabletin diabeteksen hoitamiseen ja hän epäilee, että vuodenvaihteen jälkeen sitäkään yhtä ei tarvita.

Tämä on varmasti opetus meille kaikille, enemmän ja vähemmän terveille, syöpöille kuin myös juopoille! Silla syöppö ja juoppo ovat varmaan saman kategorian sairauksia, sillä kumpainenkin tyydyttä elämästään puuttuvaa. Toisen tekee sen syömällä ja toinen juomalla.