Dieettipäivä II – 062

Bibliothèque François Mitterrand Pariisissa.
Kirjat sijoitettu neljään jättimäiseen torniin.

Huomenna on lähtö Etelä-Pohjanmaalle viikonloppua viettämään. Mielenkiintoinen matka siitä tulee, niin sään kuin oman kuntonikin puolesta. Tosin eilen sain todeta, että kunto on kohtuullisen palautunut ja uskallan taas lähteä matkaan. Nyt matka on vain vajaa kolmasosa Levin matkasta ja öitäkin vietämme matkakohteessa tuplasti enemmän kuin vietimme Levillä. Eli siis uskon selviäväni ainakin terveyden puolesta hengissä melkoisen hyvin.

Päivä onkin sujunut melkoisen yksitoikkoisen tavanomaisesti. Aamulla kävimme parturissa ja hoitamassa täti Kirjailijan asioita. Hän on toki huonossa hapessa, mutta aikoo vielä lähteä Kanarialle tulevana keväänä. Pomo totesi, että onkohan siinä mitään järkeä. Vastaukseni on yksiselitteinen, siinä on järkeä ja ihan yhtä tärkeää on hänelle myös kirjoittamisen luova prosessi. Ilman sitä hän menettäisi elämänhalunsa ja se on varmin tie ihmisen kuolemaan, niin henkiseen kuin fyysiseenkin.

Muuten päivä on mennyt kaupoissa juostessa. Tai oikeastaan tuo on vain osittainen totuus, sillä olemme hankkineet elintarvikkeita, kuten esimerkiksi kananmunia suoraan tuottajilta. Eli tuoreita, lähellä tuotettuja, todella hyvän laatuisia, siis parasta mitä tämä maaseudulla asuminen voi ihmiselle antaa.

Tuoreista kanamunista valmistin eräänlaisen uunimunakkaan, joka on helppo valmistaa. Aineksina olivat 4 kananmunaan, 3 desiä rasvatonta maitoa, johon lisäsin suolan ja hienonnetut kuivatut tatit, joita oli runsas kourallinen, Juustoraastetta sopivassa määrässä, yrttejä kuivattuina ja hienonnettuina maun mukaan. Sitten vuoka kevyesti öljyttiin ja uuniin ja uunin lämpö noin 200 astetta, uunissa riittävän kauan vaan ei liikaa. Pinta kun on kauniin ruskea niin sitten vaan maistamaan ja todella hyvää on.

Porkkanoista, loistavan makeista ja kokonaan syötävistä ja kookkaista, trrn neiti Saaran toivomaa porkkanalooraa, sen valmistus on toki vasta lähempänä joulua ja erikoisuutena on nesteenä käyttämäni kookosmaito, sillä kaikki nautaan liittyvä on neiti Saaralta kielletty.

Hankkimistani bataateista, jotka toki eivät ole lähiruokaa, vaan ihan kaukaa tuotuja, aion valmistaa neiti Riina toivomaa Bataattilooraa. Sama erikoisuus on myös mukana kuvioissa kuin porkkanaloorassakin. En voi myöskään käyttää mitään viljapitoista jauhoa, vaan eräänlaista riisin, maissin, perunan ja tattarin sekoitetta. Mutta kokemusta on, sanoo tämä kokki, ja tietää, että hyvää tulee.

Ehkä täydellisimmin lähiruokaa edustaa perinteinen rosolli, jotka tietenkin valmistan ja tietenkin kaikki raaka-aineet tulevat lähituottajilta ja suoraan torilta, joka täältä tai kuntakeskuksesta.

On vain järkevä käyttää mahdollisimman runsaasti lähistön raaka-aineita, tosin kookosmaito ja bataatti ovat todella kaukoruokaa, jos mitkä – valitettavasti.

Samoin en itse muuta kuin maistan tekojani, sillä meinaan joulunkin slankata ja toimia salaattiperustalla. Tosin ei vihreää salaattiin, sillä kuten taas huomenna, ennen pohjanmaalle lähtöä, niin testautan INR-arvoni, se ei toki salli kovin runsaasti vihreän käyttöä annoksissani. Mutta Slankan käyttöä ei mikään kiellä ja se on huomenna matkaeväänänikin ja pullosta sitä nautin ainakin litran per suunta.

Dieettipäivä II – 061

Fillarilaukku.

Tänään olen saanut jopa aikaiseksi jotain. Ei tietenkään mitään nyt kovin merkittävää, mutta jotain kuitenkin. Paikallinen uimahalli kuntosaleineen on ehkä tämän sisäänlämpiävän kyläpahasen ehkä paras sosiaalisten tapahtumien areena. Tänäänkin eräs maaliskuussa, silloin kun piippaa-autolla minut keskussairaalaan vietiin, läsnä ollut kaveri kyseli vointiani ja samalla tiedusti, että mitä silloin tapahtui. Se oli tietenkin minusta hyvin kohteliasta ja jopa imartelevaa kun minulle tapahtuneita asioita muistettiin.

Eli pääsin tänään vihdoinkin kuntosalille ja uimaan. siitä on jo monta päivää kun olen saanut moisesta ihanuudesta nauttia. Tosin on ollut monta tapahtumaakin tässä välillä.

Kuntoiluni koostui siis kuntopyöräilystä ja uimisesta. Ensimmäisenä tuli pyörä, jonka selässä vietin 20 minuuttia ja tein neljä 30 sekunnin täyden tehon pyrähdystä. Se oli nähdäkseni aivan hyvä, koska Prismassakin, siinä kertomassani TV-ohjelmassa, suositeltiin 3x20 sekunnin intensiivisiä spurtteja. kaiken tämän jälkeen menin radalla ja uiskentelin siellä 40 minuuttia ja tapani mukaan sain aikaiseksi kilometrin matkan. Se on vanhalle miehelle mielestäni hyvä saavutus.

Entä se niin kovasti aina mainostamani statistiikka? Onhan minulla vielä jäljellä tosi Suunnon MemoryBelt, vaikka se t6d onkin sanonut suhteemme irti, kun hän nyt sattui kastumaan niin vaan perusteellisesti.

Lähes koko ajan oli MemoryBelt toiminnassa, eli laiton sen päälleni kotona ennen lähtöäni uimahallille ja riisuin se vasta kun olin pukuhuoneessa vaatehtimassa minääni. Aikaa siis meni kaikkiaan 1:55 eli melkein parisen tuntia oltiin matkassa.

Kaloreita onnistui kuluttamaan 1059 eli miellyttävän runsaassa määrin ja siitä olen onnellinen tai ainakin tyytyväinen moiseen olen. Syke oli tällaiselle huippuunsa trimmatulle kuntoilijalla tyypillinen. Eli kovimmillaan 129, keskiarvoisesti 79 ja minimisään 31 sykettä minuutissa. Ilmeisesti minulla on ainesta todelliseksi huippu-urheilijaksi, varsinkin tuo alin minimisyke on todella mahdollista vain treenatuilla urheilijoilla. Mutta toisaalta tuo alhainen minimisyke aiheuttaa minussa huolta ja pelkoa, joka toivottavasti on täysin väärä. Eli tarvitsenkin tahdistimen, että pulssini olisi kelvollisen korkealla?

Mielenkiintoinen on aina kunnon kehittymiseen liittyvä huippuharjoitusvaikutus, joka oli siis tällä kertaa 3,2/5 eli sanallisesti arvioituna kehittävä.

Mielenkiintoinen on myös EPOC-arvo, jota en ole oikeastaan aiemmin edes ajatellut, se on nyt 23,9 ml/kg. Ja mitä tuo EPOC-arvo sitten tarkoittaa? Lainattakoon tietoa Suunnon sivuilta:

"EPOC (Excess Post-exercise Oxygen Consumption), on harjoittelun jälkeinen, lepotilaan nähden lisääntynyt hapenkulutus. Eli harjoitusvaikutuslukema perustuu harjoituksessa kertyneeseen EPOC –arvoon, ottaen huomioon harjoittelijan kuntotason ja harjoitustaustan. EPOC –arvolla kuvataan lisähapen määrää, jonka keho tarvitsee palautuakseen harjoittelusta. Se on kertyneen harjoituskuorman tieteellinen mittari, jota on tähän saakka voitu mitata vain urheilulaboratorioissa.

EPOC-arvon avulla voidaan objektiivisesti arvioida, onko harjoitus ollut riittävä kuntotason parantamiseksi."

Mutta onneksi minulla on tukenani Slanka ja slankaaminen eli ilman sitä ei tuosta EPOC-arvostakaan olisi mitään iloa.

Dieettipäivä II – 060

Kasperi ennen projektiaan.

Ainakin yksi meistä melkoisen pyöreistä ihmistä on onnistunut toteuttamaan unelmansa. Unelmansa hoikemmasta minästään ja siihen liittyvästä innostaan urheilun harrastamiseen. Iltalehti julkaisi näet eilen uutisen viikon laihduttajasta otsikolla: ”Satakiloisesta himoliikkujaksi”.

Otsikointi ei vastaa aivan jutun sisältöä, sillä kyseinen 20-vuotias Oulusta kotoisin oleva nuorimies oli pudottanut painostaan yli 30 kiloa ja hänen lähtöpainonsakin oli ollu 112 kiloa. Kaverin painoindeksi oli siis ollut ennen dieettiä 35 eli juuri vaikean lihavuuden puolelle oltiin menty. Muistin virkistämiseksi todettakoon, että sairaalloinen lihavuus alkaa painoindeksistä 40.

Painonpudotus alkoi viime helmikuun lopulla ja nyt oli saavutus todella arvostettava. Ja miten kaveri laihtui?

Alussa hän tyypillisesti söi hyvin vähän, oli kokeillut myös karppausta. Se vaan ei ollut hänelle sopinut, se ei ole sopinut minullekaan. Kuitenkin tämän kokeilun jälkeen hän oli lisännyt tavallaan hyvin hiilareita eli kaurapuuroa ja ruisleipää ruokavalioonsa. Kolmen kuukauden ajan hän onnistui pysyttelemään erossa kaikenmoisista herkuista, mitä hän sitten moisella käsitteellä mahtaneekaan tarkoittaa.

Kasperi, eli juuri viikon laihduttaja kiteyttää kolme ohjetta noudatettavaksi:

1) Ole kärsivällinen!

2) Ole päättäväinen!

3) Muista, että retkahduksista ei pidä lannistua!

Kasperi projektinsa jälkeen!

Ovat ihan oivalliset ohjeet, mutta Kasperin lähtökohdat ovat tyystin erilaiset kuin minulla itselläni. Ensinnäkin hän on todella nuori ja kaikki elämässä koettavat ihanuudet ovat vielä hänellä edessään. Toiseksi minä olen sydänvammainen eli proteesi sinne on asennettu. Kolmanneksi päässäkään ei kaikki ole vielä kunnossa eikä tule koskaan olemaankaan, sillä kolmas puhekeskus, se äidinkielen keskus, on pimeänä ja pysyy siinä samassa tilanteessa aina loppuuni saakka. Olen muuten sijoittanut äidinkieleni niihin kahteen muuhun puhekeskukseen, jossa yleensä ovat myös opitut kielet. Siksi kirjoituksessani esiintyy varmasti kummallisuuksia ja valtava määrä virheitä.

Eräs merkittävä ero on liikkumisessa. Minulla liikkuminen on tavallaan arpapeliä, sillä millainen on tautitilanne ja yleinen kuntoni, niin sen mukaan saatan liikkua. Kasperi on nuori ja harrastanut liikuntaa aiemminkin, joten hän on vain tehostanut sitä entisestään. Tavallaan kadehdin häntä kaikkine mittareineni, joita tarvitsen sydämeni toiminnan seurantaan.

Vielä suurempi ero on meidän perusluonteissamme. En pysty yksistäni mihinkään. tarvitsen apua, olen sitä aina tarvinnut. Siis minä tarvitse apua painonhallintaan. Sitä minä saan Hoikistamosta ja Slanka-tuotteilla slankaamisesta. Kasperi ei moista tarvitse, hänellä on oma päättäväisyytensä ja motivaationsa. Nyt minä todella kadehdin häntä ja aivan avoimesti sen tunnustan.

Iltalehdestä lainaan Kasperin kuvat, ja vieläkin olen ihan kateellinen hänen onnistumisestaan. Onnitteluni hänelle!!!

Tapaaminen II – 04 ja dieettipäivä II – 59

Mielenkiintoinen taideteos, mielenkiintoisia päivän tapahtumat.

Katselin Ylen Areenasta juuri tänään aiemmin illalla lähetetyn  Prisma-ohjelman. Sen voi katsella osoitteesta http://areena.yle.fi/tv/1731195. Ohjelmassa itsekin lääkäri Michael Mosley valotti tiedemiesten nykyisiä näkökulmia kuntoiluun ja sen hyötyyn eri terveyden osa-alueille sekä tietenkin painonhallintaan.

Keskeisinä teemoina olivat geeniperimän vaikutus siihen että millaisen hyödyn kukin yksilö saa kuntoilustaan. Ohjelman oli valmistanut BBC ja se oli tuon yhtiön tunnettua laatutuotantoa.

Keskeinen osa oli HIT- kuntoilulla, jota voitaisiin suomeksi kutsua Suuri Tehoiseksi Harjoitteluksi (STH). Olen jo kertoillut aiemmin moisesta tavasta kuntoilla ja olen sitä itsekin melkoisen menestyksellisesti kokeillut. Kyse on siis kyntöpyörällä ajamisesta ja mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Eli mitä suurempi teho, joka ilmaistaan kilowatteina, niin sitä parempi.

Itse olen lukenut, että 30 sekunnin eli puolen minuutin korkea teho riittää, mutta tässä ohjelmassa kerrottiin, että jo 20 sekuntia on riittävä ja se tehdään kolmesti ja välillä pidetään pieni tauko. Kyseistä harjoitusta tehdään kolme kertaa viikossa, niin se parantaa tuloksia merkittäväsi.

Tarkoituksena on saada ihmiskeho työskentelemään mahdollisimman tehokkaasti koko harjoituksen ajan eli saamaan liikkeelle kehon sokerivarastot ja polttamaan niitä tehokkaasti myös harjoituksen jälkeen.

Koehenkilö eli toimittaja MM, testasi ohjetta kuukauden ajan. Häneltä oli otettu erinäisiä kokeita ennen ja samat kokeet toistettiin tuon treenikauden kuluttua. Vaan mikä oli tulos?

Veren sokerikäyttäytyminen oli parantunut noin 30 prosenttia tehokkaammaksi kuin ennen koetta. Mutta koehenkilön hapenottokyky ei ollut parantunut, mutta syys ei suinkaan ollut harjoittelussa, vaan jo asia oli ennustettu geenipestillä. Eli koehenkilö kuului  % ryhmään ihmisiä, joka eivät parannan hapenottokykyään minkäänlaisen harjoittelun avulla. Toisessa ääripäässä on ne 15% joilla harjoittelut teho on suorastaan ihmeitä tekevää. Näin siis näyttäisi, että kuntoilulla on oma vaikutuksensa joka tapauksessa, vaikka ei suinkaan kaikkiin henkilöihin heidän kaikilla osa-alueillaan.

Parasta tuossa oli tietenkin se, että STH tekniikka puree ja parantaa ainakin osaa minun kunnon erilaisista alueista. Se on paljon se ja kun voin yrittää huomenna mennä pitkästä aikaa kuntosalilla ja yrittää testata siellä tuon STH-teorian pitävyyttä.

Tänään pääsin pitkän tauon jälkeen Hoikistamon tukiryhmään ja Annen opastukseen. Oli helpottavaa ja miellyttävää kun sai taas kerran tavata henkilöitä, jotka ovat samojen ongelmien kanssa painiskelevia kuin tämä Oscari repsikkakin.

Dieettipäivä II – 058

Ranskan kanslliskokouksen, parlmentin kirjasto.

Eilisen bloggaukseni kirjoitin melkoisen kiihtyneessä mielentilassa, ja aivan syytä. Vielä tänään varmistin veljenpojalta, että olinko ollut oikeassa, että kyseessä oli puhdas ja härski huijaus. Hän varmisti teoriani ja käski pysymään kaukana kaikista kyselyistä ja tiedusteluista, olivatpa ne mitä laatua tahansa tai kenen tekemiksi merkittyjä hyvänsä. Sitä ohjetta noudattakoon, siis Oscarikin!

Olin toki seesteisempikin mielenlaadultani, niin eilen kuin tänäänkin. Olen huomannut, että minulla on erilaisia lukemisen kausia, eli aina miellyn johon kirjailijaan tai yleensä kirjoittajaan. Hän voi olla ennestään tuttu, kuten yleensä, tai sitten jopa aivan viras omalle lukemiskokemukselleni.

Olen viimeisimpinä aikoina lukenut jotain Väinö Linnaa koskevaa ja nyt sitten ihan Väinö itseään. Kerrottakoon Linnan ja minun yhteys, joka nyt ei ole kovin ihmeellinen vaan monimutkainen ja mielenkiintoinen. Isän äitini oli kotoisin Urjalasta ja Honkolasta. Samoin oli Väinö Linnakin. Isoäitini oli lapsuudessaan tuntenut sekä Väinö Linnan isän sekä äidin, jotka eivät vielä toki olleet yhteisissä leivissä. Tämän tähden minulle Urjalassa puhuttu Hämeen murre on tuttua ja mieluisaa kuultavaa. hkä myös Linnan huumori uppoaa minuun herkemmin kuin moneen muuhun suomalaiseen. Kun lisäksi olen historioitsija, niin en ole voinut välttyä Linnan historiallisislta näkemyksistä, joita hän esittää teoksissaan. Pitää myöntää, että niissä on suurta viisautta ja valtaisasti tietoa,  joka tutkimuksen myötä on vain vahvistunut.

Ihan tieteellistä syistä luin Linnan vuonna 1964 kirjoittaman esitelmä/puhe/essee –tekstin ”Runeberg ja suomalainen kansalaismentaliteetti”. Se on julkaistu esim. Linnan Koottujen teosten osassa VI. Kyseessä on noin 11 sivun mittainen mielenkiintoine teksti, joka on kirjoitettu  Runebergin päivän juhlaan Åbo Akademissa. Mielenkiintoisuutta toki lisää tuo tilaisuus jossa asia esitettiin. Toisaalta vasta 40 vuotta myöhemmin Matti Klinge kirjoitti teoksensa Poliittinen Runeberg, jossa hän käsittelee samoja aiheita kuin Linna. Tosin Klinge ei ota yhtä selkeää kantaa Runebergin keittämää rahvas-alistuja tai suomalaisuuden alistama ajatusta vastaan.

Tämän yhden esseen lukemista herasi laajempi mielenkiintoni Linnan esseisiin. Ne ovat oikeastaan olleet minulle melko tuntematonta aluetta. Nyt kuitenkin innostuin niitä lukemaan ja mitä löysin? Löysin todella hienoa ja suurta viisautta osoittavaa kirjoittamista. Hienoa huumoria, terävää yhteiskunnallista analyysia ja loistavaa tekstin säkenöintiä. Olen yksinkertaisesti otettu.

Olen yhtä otettu kuin huomisesta pääsystäni Hoikistamon ryhmätapaamiseen. Sitä nyt todella tarvitset, ehkäpä enemmän kuin moniin kuukausiin. Ja sitten me slankaamme, ja saamme aikaan tuloksia. Mielenkiintoista on myös se, että miten täti Tarhis on onnistunut projektissaan. Se minua kiinnostaa todella paljon.

Dieettipäivä II – 057

Flyygelin ja kirjahyllyn yhdistelmä!

Nyt olen vaan niin perusteellisen kiukkuinen. Avasin tämä blogini sivuston Internet Explore –selainella. Vaan saatoin tulla perusteellisesti huijatuksi. Tuli esiin ponnahdusikkuna, joka esitteli olevansa blogspotin käyttäjätutkimus. Tietenkin yleiskohteliaana miehenä vastasin perustietoja mies ja montako videota katselen viikossa. Ihan ok. kysymyksiä sinänsä. Mutta sitten ruutu pimeni ja kaikki oli vain mustaa.

Kuitenkin menemällä sivua alaspäin tuli erittäin sekava teksti, joka tiedotti, että voi perus lähettämällä tekstiviestin tekstiviesti numeroon X. Olin jo lähettämässä, kunnes peruutusviesti kunnes päätin ottaa selville pienessä präntissä mainitun sivuston. Sieltä ei mitään sivustoa löytynyt, mutta eräs huijauksen kohteeksi joutunut oli kirjoittanut seikkaperäisen selostuksen asiasta – siis tuosta törkeästä huijauksesta.

Onneksi en ollut lähettänyt peruutusta tai antanut mitään muutakaan numeroani, sillä silloin olisi minulle lähetetty ainakin 35 tai eräiden kannanottojen mukaan jopa muutaman sadan euron edestä tavallaan tyhjää. Onneksi meni uteliaana katsomaan mitä asiasta on kirjoitettu. Koko tarina on kerrottu blogissa: http://www.todellisuudenomistaja.net/daprime-oy-huijaus/ ja siinä on jotain keskusteluakin.

Olin ilmeisesti onnekas, sillä heillä ei ole kännykkäni numeroa. Joskus ehkä onni potkaisee jopa tällaista vanha ja vammaistakin äijänkörilästä, jolla muuten menee aina ja kaikki ihan pieleen.

Eli mitä tästä opimme? Älkää koskaan tai missään yhteydessä vastatko, ja kertokaa muillekin etteivät vastaa, mihinkään kyselyyn, jossa ensin tiedustetaan sukupuolta ja sitten videoiden katselua viikossa. Kyseessä on puhdas huijaus. Missään vaiheessa ei kannata lähettää mitään puhelinnumeroa ei vaikka se avulla muka saisi peruttua liittymisen. Juuri sitä he haluavat, sillä teksti on riittävän sekava ja helposti sitoutuu melkoisiin maksuihin. Ja kaikki tämä vielä kun olin valmis vastaamaan blogspotin tiedusteluun. Ai niin, siinä kait luvattiin palkinnoksi jotain applen krääsää, joka ei minua todellakaan kiinnosta.

Muu päivä on kulunut kohtuullisen terveenä ja toipuneena viikon takaisesta matkasta. Se nyt oli vaan ihan liioiteltua ponnistusta, onneksi setä Rekkakuski oli kaverinani.

Toisaalta päivä on sujunut lastenhoidossa, sillä veljenpoikani 4-vuotias pikkuneiti ja 2-vuotias nuoriherra olivat tällä tänään muutaman tunnin hoidettavinamme. Kanaa söimme ja tiukasti leikimme. Vaan taas sekoilin koneen kanssa, sillä piti lahata jokin kiukkuiset linnut -peli, vaan en siinä onnistunut. Kuulemma isä osaa noi homma paremmin ja olen varmaan liian vanha oppimaan uusia asioita. Lasten ja imeväisten suusta kuullaan ne suurimmat totuudet, jotka ovat usein karvasta kalkkia.

Oli sinänsä positiivistäkin, sillä Oscarilla on kiva vatsa aja sillä on kiva pomppia, vaikka hän kieltääkin moisen hyvin helposti. Isällä ei moista vatsaa kuulemma ole! Kyllä Oscarikin siitä yrittää epätoivoisesti päästä eroon, ja yrittää slankata ja käyttää Hoikistamon ryhmätukea hyväkseen enemmän kuin paljon.  Vaan nyt mättää jossain ja jokin. Siitä pitää ottaa selvää, sanoi se nuori neiti, ja ihan viisaita haasteli. 

HUOM!!!!!

ps. Se tuli taas ja se oli nimeltään BLOG SYRVEY ja otsikkona oli ONNEKSI OLKOON! Ja sinisellä on ALOITA NYT > –teksti!!!

Eli vältä kaikkea tuon kaltaista kyselyä, tekstistä puutuvat ä, ö ja å kirjaimet….            

 

Dieettipäivä II – 056

Tässäkö turkulainen mieihanne?

On vaan ollut niin hankalan vaikea ja tautinen syksy. Eli koettu lähes kaikki mahdolliset ja jopa mahdottomatkin vastoinkäymiset. Eli tauti toisensa perästä ja negatiivinen tapahtuma toistaan seuraten on ollut vierailuilla luonani. Nyt kuitenkin oletan toipuneeni pahimmista ongelmista – ainakin toistaiseksi.

Parin päivän matka Leville ja Levin korpeen oli varmasti liiallinen ponnistus ja voimannäytön yritys kaltaiseltani vanhalta äijältä. Matka meni sinänsä hyvin, tosin tulomatkan todella sankka lumipyry aiheutti paniikkikohtauksen, joka olisi pitänyt hallita. Onneksi oli toinen kuski ja pääsin lepäämään tarvittavaksi ajaksi. Mutta jälkiseurauksia on kärsitty ainakin tähän asti.

Toisaalta itsenäisyyspäivä meni sen kummemmin ajattelematta tai kokematta. Jotenkin tuntuu vain niin tyhjältä kun koko päivä kohokohta on se millainen jonkun juhlijan rätti on ollut tai millaiset kengät jollakulla oli jaloissaan. Arvata sopii, että mietinkö useasti koko päivän merkitystä ja sen nykyistä sisältöä?

Mutta Turun yliopisto, se ainoa ja oikea yliopisto koko Suomessa. Helsingissä on joku ryssän korkeakoulu, jota erheellisesti yliopistoksi nimetään, mutta Turuus on se ainoa oikea. Saan sieltä kirjautuneen doktoranttina aina erilaista postia ja niin tuli nytkin. Ja sekös mieltäni kaikkien ongelmien ohessa nostatti.

Yliopiston tiedotuslehti Aurora julkaisi mielenkiintoisen meitä miehiä ja varsinkin liikalihavia koskevan uutisen uusista tutkimustuloksista. Otsikon mukaan ”Rasvaprosentti vaikuttaa miesten puoleensavetävyyteen maskuliinisuutta enemmän”. Nyt otan ihan lainaksi tuon lyhykäisen artikkelin:

Akatemiatutkija Markus Rantalan johtama kansainvälinen tutkimusryhmä on havainnut yhteyden miehen rasvaprosentin, hyvän immuniteettikyvyn sekä puoleensavetävyyden välillä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan miehet, joilla on hyvä immuunipuolustuskyky, ovat vastakkaisen sukupuolen silmissä puoleensavetävimpiä. Miesten hyvä immuniteettikyky oli yhteydessä korkeisiin testosteroniarvoihin ja alhaiseen rasvaprosenttiin.

Tutkimus tuo uutta valoa aikaisempiin käsityksiin, joiden mukaan naiset pitäisivät maskuliinisia miehiä puoleensavetävimpinä, koska maskuliinisuus olisi osoitus miehen hyvistä geeneistä, joita suosimalla naiset parantaisivat jälkeläistensä laatua. Oletukseen on liittynyt immuniteettihaittahypoteesi, jonka mukaan maskuliinisten piirteiden tuottamiseen tarvittava testosteroni heikentäisi immuunipuolustuskykyä.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, ettei liiallinen kasvojen maskuliinisuus lisää miehen puoleensavetävyyttä naisten silmissä, ja esimerkiksi vartalon karvaisuuden tai liiallisen lihaksikkuuden on havaittu laskevan miehen puoleensavetävyyttä.

Maskuliinisuuden ei myöskään ole havaittu olevan selkeästi yhteydessä terveyteen, eikä testosteroni näyttäisi heikentävän miesten immuunipuolustusta, kuten aiemmin on luultu. Tutkimuksesta saadun tiedon perusteella immuunipuolustusta heikentävät stressihormonit, jotka ovat yhteydessä alhaisiin testosteronitasoihin.

Puoleensavetävyys on merkki hyvästä immuniteettikyvystä

Markus Rantalan tutkimusryhmän toteuttamassa kokeessa rokotettiin 74 latvialaista nuorta miestä hepatiitti B -rokotteella, mitattiin heidän kykyään tuottaa vasta-aineita sekä kuvattiin miesten kasvot ja vartalo. Miehiltä myös mitattiin kehon rasvaprosentti, testosteronitasot sekä kasvojen ja vartalon maskuliinisuus.

Naiset arvioivat erikseen miesten kasvojen ja vartalon puoleensavetävyyden.

- Tutkimuksessamme havaittiin, että naisten puoleensavetävimmiksi arvioimilla miehillä oli parempi immuniteettikyky kuin vähemmän puoleensavetävillä, Rantala kertoo löydöksistä.

Rantalan mukaan tutkimuksessa havaittiin yllättävästi, että miehen rasvaprosentti oli voimakkaammin yhteydessä miehen immuunipuolustuskyvyn voimakkuuteen ja puoleensavetävyyteen kuin miehen kasvon- tai vartalonpiirteiden maskuliinisuus. 

Ylipaino on yhteydessä alhaiseen testosteronin määrään ja heikkoon immuniteettikykyyn

Rasvaprosentin ja immuniteettikyvyn yhteys selittyy miehen testosteronitasojen vaihtelulla.

Lihavilla miehillä oli selkeästi alhaisemmat testosteronitasot ja heikompi immuunipuolustuskyky kuin normaalipainoisilla. Tutkimustulos onkin Rantalan mukaan yhteneväinen lääketieteellisten havaintojen kanssa, joissa on todettu ylipainoisten miesten sairastavan sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien lisäksi myös enemmän tartuntatauteja.

Todennäköisin selitys sille, miksi rasvaprosentti on maskuliinisuutta voimakkaammin yhteydessä miehen kasvojen ja vartalon puoleensavetävyyteen sekä immuunipuolustuksen voimakkuuteen on, että luuston rakenteen aiheuttama kasvon- ja vartalonpiirteiden maskuliinisuus määräytyy pääosin murrosiän sukupuolihormonitasoista.

Sen sijaan rasvakudoksen määrä heijastaa paremmin nykyistä ja pitkäaikaista terveydentilaa sekä sukupuolihormonitasoja, kun niitä tarkastellaan pidemmällä aikavälillä.

- Tutkimuksemme viittaa siihen, että jos mies haluaa lisätä terveyttään ja puoleensavetävyyttään naisten silmissä, kannattaa pyrkiä pitämään rasvaprosentti alhaisena ja nostamaan testosteronitasoja sekä immuniteettikykyä hyvillä elämäntavoilla ja oikealla ravinnolla, Rantala muistuttaa.

Tutkimusartikkeli on juuri julkaistu biologian alan arvostetussa kansainvälisessä Proceedings of the Royal Society -julkaisussa.