Dieettipäivä II - 078

Ajankohtaista, varsinainen joulu on jo ohitse!

Tänään on koko päivä tärveltynyt uuden sykemittarin opiskeluun. Ohjekirjassakin on yli 100 visua, eli se on monipuolinen ja moniselitteinen - ainakin minulle. En olisi oikein edes uskonut millaisen laitteen hankin.

Ensinnäkin siinä on kompassi ja navigaattori eli gps-laite. Se suunnistaa minut kotiin tai paikkaan, josta olen lähtenyt liikkeelle tai ihan sellaiseen toiseen paikkaan, johon haluan mennä. Siis laitteen avulla ei voi eksyä ei ainakaan kävellen, juosten tai pyöräillen. Autolla ajamisesta en tosin tiedä! Kompassi on kolmiulotteinen, eli en voi edes kuvitella, enhän ole vielä kokeillut vaan opetellut, miltä tuollainen 3D-kampassi näyttää.

Lisäksi se ilmoittaa korkeuden, ilmanpaineen ja lämpötilan sekä niiden vaihtelut. Tietenkin nousemisen ja laskeutumisen nopeudet näkee näytöstä. Kun vielä yleensä käytän harjoitellessa ja urheillessa sykevyötä, niin se lisää informaation määrää.

Sykevyön avulla saan tietää tosiaikaisen sykkeeni, keskisykkeeni ja se piirtää tuon kaiken jo heti omalle näytölleen. Lisäksi se kertoo käyttämäni reitin, sen miten nopeasti kuljen ja liikun ja kaiken lisäksi vielä menen, eli piirtää tarkan kartan täsmällisesti juuri alueesta, jolla liikun.

Tietenkin se ilmoittaa tietokeneella purkamisen jälkeen valtavan määrän kuntooni liittyviä parametrejä, kehitystä tai taantumista kuin myös erilaisia muita arvoa. En edes ymmärrä niistä puoliakaan. Pitää vaan opetella, jos vaikka jonain päivän sitten ymmärtäisin mitä merkitystä tuolla kaikella laitteen antamalla tietomäärällä oikein on!

Valitettavasti se ei vaan saa pelkällä olemassaolollaan minun liikakilojani katoamaan, ei niin mitään. Pitää ainakin itse rehkiä mahdollisimman paljon tai ainakin terveyden sallimissa puitteissa. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on slankaaminen Slanka-tuotteilla. Niistä suosiossani on etenkin vaniljan makuinen pirtelö, jota kaikki kokeilleet, myös ne laiheliini, ovat ylistäneen.

Anne kertoi myös puuron tulevan Slankan valikoimiin ihan alkuvuodesta. Sitä odotan suurella innolla ja mielihyvää tuntien.

Dieettipäivä II - 077

Venetsia vuonna 1951 Bruno Rosson kuvaamana.

Tänään se siis saapui. Tai oikeastaan hain sen kotiin aina Tampereelta saakka. Kyseessähän on tietysti uusi Suunnon rannetietokone Ambit, joka tekee melkein mitä vaan, joskaan se ei urheile tai ui puolestani. Se seuraa tietty mukana ja rekisteröit tekemiseni. Toivottavasti en sitä ihan heti säre?

Varsinainen koeponnistus laiteella tehdään huomenna, sillä aion tehdä sillä noin viiden kilometrin kävelylenkin, jos pää ja muu kunto moisen sallivat. Ehkä otan avuksi sauvat ja pistelen niitä rivakasti toinen toisensa eteen.

Tärkeimmäksi kokemukseksi tietenkin muodostuu Umberto Econ teoksen Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki lukeminen. Se on monella tavalla riipaisevan omakohtainen tai ainakin pystyn hyvin samaistumaan kirjan minäkertojaan ja hänen kohtaloon.

Milanolainen superkalliden kirjojen antikvariaatin omistaja kokee aivoinfarktin ja kirjan alussa hän on kotiutumassa sairaalasta. Minulla infarkti tuhosi kolmannen puhekeskuksen, eli sen missä sijaitsee äidinkieli. Onneksi opitut kielet jäivät ja saatoin sijoittaa äidinkieleni uudelleen opittuna niihin kahteen muuhun keskukseen. Mutta Yambo menettää kykynsä ja muistinsa mikä koskee häntä itseään tai tunne-elämäänsä. Ei hän tunnista vaimoaan tai lapsiaan. Kuitenkin hän suvereenisti muistaa lähes kaiken lukemansa ja siteeraa niitä loistokkaasti. Vain Umberto Eco pystyy moiseen sitaattien juhlaan!

Perhe päättä, että Yambo matkustaa vanhaan perheensä linnaan ja heidän kesäkotiinsa, jossa on viettänyt osan lapsuuttaan, varsinkin toisen maailmansodan ajan. Taustalla on pohdinta, että josko siellä koetus muistot auttaisivat hänen tunne-elämänsä uudelleenrakentamisessa.

Kaiken varastoihin kertyneen populaarikultturin krääsän joukossa on suuri yllätys, Eräs hyvin harvinainen ja siksi Arvokas Shakespearen koottujen teosten iso nide. Innosta ähkyen ja puhkuen, kohonnut verenpaine, ei liene todellinen lääketieteellinen selitys, saa aikaiseksi uuden infarktin ja Yambo vaipuu koomaan.

Koomassa hän pystyy kokemaan ja muistamaan niin omat tunteensa kuin koko eletyn tunne-elämänsä monimuotoisuuden. Kirja päättyy kun mitään kerrottavaa ja muistettavaa ei ole, eli tavallaan häipyy ja haihtuu pois.

Useassa kohtaa Eco viittaa Marcel Proustiin ja hänen mahtavaan teokseensa Kadonnutta aikaa etsimässä. Teos onkin tavallaan kaksiosainen. Alun menneisyyden kokeminen ei onnistu ja kaikki menee vain yksityiskohtien luetteloimiseksi ja hetkessä elämiseksi. Loppupuoli eli koomassa koetun osuu on  lähes samanmoista kuin Proust on kirjoittanut. Tehokasta, voimakkaasti tuntevaa tajunnanvirtaa ja siinähän Eco, tuo Ruusun nimen kirjoittaja on todella parhaimmillaan.

Mutta lukukokemus oli hätkähdyttävä ja se oli monessa kohden enemmän kuin omakohtainen, se oli minulle tavallaan osa ihan oikeata omaa elämääni.

Dieettipäivä II - 076

Olen ollut koko joulun ongelmissa. Keskeisintä lienee aivan mieletön migreeni ja sen seurauksena ongelmat sydämen kanssa. Olen taas tuntenut, että siellä se proteesi on - sydämessä johon ei mahdu kahta ämmää saati sitten yksi kokonainen 13 sentin letku!

Mutta kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja jatkuttavahan sen on.

Tänään tuli ehkä joulun mielenkiintoisin lahja, no itse maksettu ja Huuto.netistä ostettu. Kyseessä on Walter Appelqvistin pieni kirjanen Emanuel Kanajärvi, kirjamies ja korvenraivaaja. Pieni nide on julkaistu vuonna 1964 ja ilmeisesti tarkoitettu Kustannusyhtiö Otavan joululahjaksi heidän intressiryhmilleen. Ja mitä mielenkiintoisinta, olin kirjan ensimmäinen lukija. Siellä muuten oli mukana vielä Otavan erillinen joulukortti tervehdyksineen. Eli ensimmäinen oli lukijana koska sain paperiveitsellä repiä kirjan sivut avoimiksi. Sellaista kirjaa tapaa nykyisin harvoin, jonka saa itse avata. Ainakin miellä Suomessa tällainen on todella harvinaista.

Minulle tuo pieni kirja toi mieleeni perheen sisällä puhtut asiat, jotka liittyivät juuri Kanajärveen ja varsinkin tuohon Emanuelin aikanaan omistamaan tilaan. Isäni isälle oli tarjottu aikanaan, siis 1900-luvun alkuvuosina, mahdollisuutta ostaa tuo Kanajärven tila itselleen. Vaan eipä vaari uskaltanut tehdä suurta ja elämälleen merkittävää päätöstä. Hän näet ei halunnut ottaa velkaa, sillä säästöt eivät olisi tilan ostamiseen riittäneen. Näin olleen minä en ole siis osallisena Kanajärven tilaan millään muotoa. Vain perhetarinat elävät ja jatkavat kulkuaan vuosikymmenestä ja jopa nykyisin vuosisadasta toiseen.

Emanuel on kuitenkin mielenkiintoinen henkilö, sillä hän sijoitti lähes kaiken liikenevän varallisuutensa kirjoihin. Niin muuten tekee joku Oscarikin. Ja ilmeisesti hän kohtasi ympäristössään samanlaista vastarintaa kuten on kohdannut blogisticuskin.

Olen kuitenkin tänään uskonut ohittaneeni pahimman terveydellisen ongelmakentän. Eli uskalsin lähteä kuntosalille ja uimaan. Vaan en kuitenkaan jaksanut kuin kuntopyöräillä ja siihenkin pystyin vain 20 minuutin ajan. Tosin sinä aikana pystyi viiteen 30 sekunnin mittaiseen irtiottoon täydellä teholla. Kuitenkaan ihmeiden aika ei ole vielä ohitse, sillä moisen urakan vaikutus jatkui vielä saunaan ja pukuoneeseen, ja sen jälkeen vielä kotiin ennen kun poistin sykemittarin itseltäni.

Kokonaiskulutukseni kaloreissa oli 924 kilokaloria, jos on mielestäni paljon. Eli varmasti tämä todistaa oikeaksi sen aiemmin kirjoittamani teoria, täyttä lainaa kuitenkin, että tiukat 30 sekunnin irtiotot ovat todella tehokas ja hieno tapa kuntoiluun. Tosin kaiken tämän pienen puurtamisen jälkeen en edes jaksanut enää haaveilla uimisesta. Päivä siis jäi kuntoilun osalta tyngäksi.

ps. Kiitos kaunis setä Washingtonille ja hänen vaimolleen kauniista joulukortista!

 

Dieettipäivä II - 072

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA

 

Martta Wendelinin hienon tonttukuvan keralla

toivottaapi Oscari!

Dieettipäivä II - 071

Kauppa Moskovassa.

Soin itselleni joululahjan. Ostin näet Umberto Econ teoksen Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. Tuo semantiikan ylipappi ja todellinen tekstin velho on kirjoittanut todella mielenkiintoisen kirjan. Siinä kerrotaan lähes minun ikäisestä miehestä, joka on kokenut aivoinfarktin. Siis hän on menettänyt muistinsa. Tosin vain sen osan, joka koskee häntä itseään. Kaiken lukemansa hän muistaa jopa ulkoa ja siteeraa sujuvasti omien ajatusten tulkkina merkittävää maailmankirjallisuutta.

Kirja on ollut, olen lukenut vasta sata ensimmäistä sivua, todellinen henkinen järkytys. Siis ainakin minulle. Olen tavannut kohtalotoveri, joskaan aivoinfarktimme ei ole tehnyt päissämme samanlaisia tuhoja. Minullahan tuhoutui ainoastaan kolmas puhekeskus, jonne on sijoitettu ihmisen äidinkieli. Olisin siis äidinkieletön tuon kohtalokkaan tapahtuman jälkeen.

Onnekseni olen oppinut muita kieliä ja joita voi kehuskelematta sanoa osaavani kohtuullisen hyvin. Menneen kevään aikana toki kaikissa tieteellisesti hienoin laittein suoritetuissa kokeissa selvisi, että tuo kolmas puhekeskukseni on edelleenkin täydellisesti tuhoutunut. Mutta olen sijoittanut nyt käyttämän äidinkieleni, siis suomen, noihin vieraille kielille varattuihin ensimmäiseen ja toiseen keskukseen. Tämän tähden herkän kielikorvan omaava asiantuntija huomaa minun painottavan hiukan virheellisesti tätä äidinkieltäni. Siinä on todella hienostunut häivähdys ranskalaisesta intonaatiosta. Tietenkin voisi olla siitä ylpeä, mutta näissä olosuhteissa se on vain elettävä.

Eilen epäilin joutuvani turvautumaan keskussairaalamme hoitoapuun. Nyt tilanne on kuitenkin hivenen helpottunut ja ihan vakavaa uhkaa hoidottautumisesta ei tällä hetkellä ole. Mutta pää on vielä jotenkin käkikellon ja könninkellon sekasikiötä muistuttavassa tilassa. Mutta ainakin toistaiseksi tämän kanssa on elettävä – onneksi niin saan tehdä.

Tämä tuo mieleeni naapurimme vanha tädin, joka lähti tänään pitkälle matkalleen vähän jälkeen puolenpäivän. Otan osaa hänen omaistensa suruun.

Mutta nyt saa riittää rupattelu ja jatkan yrityksiäni kaikista, tai ainakin osasta, ongelmistani toipumiseksi.

Dieettipäivä II - 070

Kalusto, jonka saatatte nähdä lääkäriasemalla!

Nyt ei ole Oscarilla kaikki ihan kunnossa. Soitin alkuillasta Keskussairaalan päivystykseen ja kyseli ohjeitä ja he toivoivat käyntiäni joko nyt ilalla tai sitten aamulla, jos ongelmat eivät mene ohitse lääkityksellä. Näin jatkuu vanha perinne, olinhan työssaoloaikanani aina sairas juuri lomien aikana. Eli ei mitään uutta aurongin alla.

En saata spekuloida enempään mahdollisilla ongelmillani, ne jätän pommamiesten selvitettäviksi. Tosin voi olla, että eräs työssäoloaikanani sairastamani ongelma on palanyt tai sitten se on joku muu akuutti tai / ja krooninen ongelmani. Niitähän minulla riittää vaikka komppanialle ryssiä jakaa!

Dieettipäivä II - 069

Måns Scherfbeck par Helene Scherfbeck.

Maailma jatkaa menoaan ja todennäköisesti maailmanloppu ei vieläkään tullut. Tosin varmaan sitä ei voi sanoa, sillä puoliyö ei ole vielä täällä Suomessakaan koittanut, eli vuorokausi ei ole päättynyt. Ja tuolla vuorokausivyöhykkeellä, eli missä päivä loppuu ja toinen oikeastaan alkaa. Muistaakseni se päättyy siellä joskus reilun 12 tunnin kuluttua. Elia ei tässä hätiä mitiä.

Lehdistö ja sen tiedot ovat todella ihmeellisiä. Uuden Suomen nettisivustolta olemme saaneet lukea mm. seuraavan lihavuuteen liittyvän mielenkiintoisen tekstin:

"Uuden tutkimuksen mukaan ylipainoisuus voi johtua bakteeri-infektiosta se sijaa, että kyse olisi liiasta syömisestä tai liikunnan puutteesta, kertovat Financial Times ja Daily Mail.

Tutkimus tehtiin Shanghailaisessa Jiaotongin yliopistossa.

Tutkijat selvittivät asiaa hiirillä, joille syötettiin runsasta ravintoa ja niitä estettiin liikkumasta. Silti hiiret pysyivät hoikkina. Kun osalle hiiristä annettiin enterobakteeria, ne lihoivat nopeasti.

Tiedemiesten mukaan koe osoittaa, että bakteeri voi edistää ylipainoa ihmisillä.

Enterobakteerit elävät ohmisten ja eläinten suolistossa, järvivesissä, maaperässä ja luonnonvesissä aiheuttaen suolistotauteja."

Miten mielenkiintoista, minä olen läski vain siksi, että minussa jyllää joku bakteeri! Miksi siihen ei ole pientä parantavaa pilleriä? Miksi minun pitää olla vain läski ja kanta läskejäni? Vaikka niitä Slankalla slankaamalla yritän kovasti karistaakin? Ne ovat silti vielä olemassa, ja niitä on toki ollut vielä paljon enemmän aiemmin!