Tapaaminen II – 05 ja dieettipäivä II – 085

Joulukukka keittiössämme.

Tänään olin pitkästä aikaa läsnä Hoikistamon tapaamisessa, Ja se vaan oli ihanaa. Monta kertaa olen joutunut jäämään pois monenlaisesta eri syystä, mutta tänään sain korvauksen kaikista menetyksistäni.

Oli kiva tavata vertaisryhmän vanhoja ystäviä, se oli enemmän kuin hienoa. Samalla saatoin täydentää Slanka-varastojani. Tosin olen melko varmana huhuna kuullut, että Slankalta olisi tulossa merkittävä uutuustuote. Tai ainakin se on sitä minun kannaltani katsottuna. Kyseessä on puuro, eli se aamuvoiman antaja, jota olen hiljaisessa minässäni kovasti kaivannut. Se on kuulemma jopa erinomaisen makoinen. Sitä se varmaa onkin kun tietää ja tuntee Slanka-tuotteiden hyvän maun. Niitä parempia ei yksinkertaisesti vain ole!

Tänään olen ollut todella kiltti. Olen noudattanut setä Washingtonin jo vuosien ajan minulla saarnaamaa tapaa. Kun ajan polkupyörällä, siis kesäisessä kelissäkin, niin yleensä ajan mahdollisimman suurella vaihteella. Hän on neuvonut minua ajamaan pienemmällä vaihteella ja polkemaan kampea nopeamassa tahdissa, se on kuulemma tehokkaampaa ja kaikin puolin fiksumpaa. Asiasta on keskustelut ainakin viimeiset 20 vuotta. Olen ollu immuuni moisille neuvoilla ja polkenut raskaasti polkien vaikka ylämäkeen. Se on ollut minusta viisasta ja varmasti jopa järkevää ja hyödyllistä.

Samaa olen tietty harrastanut sisätiloissa kun olen ajanut kuntopyörällä. Mahdollisimman raskaalla taakalla raatanut, nopeudesta olen välittänyt viis. Vaan mitä teinkään tänään? Poljin omalla kuntofillarillani 1 tunti ja 28 minuuttia. Tärkein saavutukseni oli että polkea mahdollisimman nopeatempoisesti eli kierrättää kampea mahdollisimman nopeasti. Onnistuin sen tekemään tällä leikkifillarilla jopa täydellä vastuksellakin. Nyt varmasti Washingtonissa ollaan tyytyväisiä opin menemisestä perille – viimeinkin.

Tuon ajan jaoin osiin siten, että ensin oli 20 minuuttia fillarointia, sitten seurasi 5 minuutin tauko, toinen 20 minuutin tehopyöräilty ja taas viiden minuutin tauko ja lopuksi 20 minuuttia fillarointia. Ajassa 1 tunti 10 minuuttia heitin fillarin pois altani ja otin levon ja palautumisen kannalta. Nain poljin tasan tunnin eli 60 minuuttia. Sen aikana kokeilin muutamia 20 sekunnin tehopyrähdyksiä, kuten se Prisman brittidokumentti neuvoi.

Oikeastaan homma kannatti, siis setä Washingtonin ohjeiden seuraaminen. Tuossa ajassa kulutin 1141 kilokaloria, joka on todella merkittävä kulutuslukema. Sykettäkin oli, mutta se oli tasaisempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Tämäkin todistaa toisaalta saadun opin noudattamisen hyvyyttä. Tosin, ehkä jo huomenna unohdan nämä hyvät opit ja palaan vanhaan ja ehkä ei niin hyvää. Tosin Suunto Ambit anoi minun palautumisajakseni kokonaista 36 tuntia, eli etten saa  tai toivottavasti en harrasta saman teholuokan urheilua kuin noin 36 tunnin kuluttua tuosta lopetusajasta, joka oli noin 16:30.

Kuitenkin piti puhumani tänään tuosta hienosta Suunto Movescount’in ja Ambitin antamasta EPOC-tuloksesta. Nyt yritin selvittää mitä tuo lyhenne tarkoittaa eli:

Excess Post-exercise Oxygen Consumption (EPOC). Siinä se on kolmannella kotimaisella ilmaistuna.

Eli tuo EPOC kertoo sen miten paljon ylimääräistä happea elimistö tarvitsee toipuakseen liikunnan rasituksesta. Tätä asiaa on aiemmin voitu mitata vaoin parhaissa urheilulaboratorioissa, mutta nyt sen on minulla ihan käteni ulottuvilla. EPOC on siis tieteellinen indikaattori, joka kertoo jokaisen harjoituksen aiheuttaman kuormituksen eli se mahdollistaa objektiivisen arvioinnin  siitä, onko harjoitus ollut riittävän tehokas parantamaan harjoituksen tekijän kuntoa. EPOC-arvoa käytetään myös kun lasketaan harjoitusvaikutusta.

Nyt EPOC-arvoni oli 48,6 ml/kg kun se lauantain harjoituksessa oli 38,8 ml/kg. vaikuttaa siltä, että harjoitus oli tehokkaampi ja ainakin siitä palautuminen vaati enemmän happea tänään kuin lauantaina. Lisäksi tuo harjoitusvaikutus oli tänään 3,6 kun täydet pisteet on 5 eli keittäväksi harjoitus määriteltiin. Lauantain harjoitusvaikutus oli 3,1/5, ja sekin oli kehittävä, Eli kehitys kehittyy. Toisaalta, tautikin kehittyy, pahemmaksi.

Dieettipäivä II – 084

Loppiaiseen kuluvat Itämäiden tietäjät eli Les Rois Mages,
jotka antoivat lahjansa. Chartresin katedraalin ikkunalasitus.

Toivottavasti huomenna pääsen Hoikistamoon ja sen tukiryhmään. On muuten ikävä porukkaa. En nyt ainakaan ole sopinut mitään tapahtumaa tai menemistä huomiseksi, kuten menneellä viikolla valitettavasti pääsi tapahtumaan.
 

Olemme kuitenkin eläneet joulun, uudenvuoden ja loppiaisen, eli monen monta lomapäivää. Tällöin tietenkin lehdistö on ollut valppaana ja kantanut oman huolensa kansakuntamme läskien lisääntymisestä. Asiantuntijat ovat tietysti saaneet laittaa kaiken tietämyksensä peliin. Näin myös ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on sanonut asiasta oman mielipiteensä eli hänen mielestään pysyvästi voi laihtua seuraavalla tavalla tai tavoilla:

1. Pitää selvittää itselle omat elintapansa ennen laihduttamista. Tämä onnistuu pitämällä kirjaa syömisestä ja liikkumisesta. Laihduttamisen jälkeen voi sitten helposti seurata, ovatko elintapasi palaneet takaisin vahoihin uomiinsa.

2.Pitää tutkia onko elämässä tärkeitä tottumuksia, joita ei pysty muuttamaan. Jos vaikkapa munkki työkavereiden kanssa kahvitauolla on oleellinen osa elämää ja siitä et pysty millään luopumaan, niin tiedosta asia. Itsensä tunteminen on kaiken alku ja loppu myös laihduttamisessa ja painonhallinnassa.

3. Laihduttaminen pitää jakaa kahteen osaan jo ennen laihduttamiseen ryhtymistä. Ensimmäisessä osassa tsempataan ja karistetaan kiloja vaikka 3 – 5 kuukautta, mutta ei ajatella, että laihduttaminen päättyy. Toisessa osassa jatketaan oman minän tarkkailua, jotta elintavat eivät hiljalleen hiipisi takaisin. 

 

4. Jos repsahtaa laihduttamisen jälkeen, niin pitää miettiä, mikä sai aikaan moisen tapahtuman. Siten osaa jo ennakoida mahdollisia tulevia vaaratilanteita.

5. Nettipelvelut ja ryhmät antavat pitkäaikaisen tuen laihduttamiseen. 

6. Askelmittari kertoo kätevämmin, ovatko liikuntatottumuksesi muuttuneet. Liikuntapäiväkirja on mainio asia. Ruokapäivänkirjan pitäminen on työlästä, mutta sitä kannattaa käyttää ainakin silloin kun paino alkaa nousta.

Eli mitä tästä opimme? Hoikistamo on merkityksellinen välinen ja keino laihduttamisessa ja painonhallinnassa yleensä. Itse en jaksa pitää ruokapäiväkirjaa, en ole muuten koskaan jaksanut. pystynyt tai osannut.

Liikuntapäiväkirjaakin olen pitänyt lähinnä täällä blogissa ja lukijoiden kiusaksi. Ehkä pitäisi kokeilla myös ruokapäiväkirjaa. Yllättävän paljon tuo Fogelholm korostaa päiväkirjojen pitämistä? Kehottaisi ihmisiä vaikka kirjoittamaan blogeja. Niin ja minusta sykemittari on parempi välinen ja sillä pystyy seuraamaan oman kuntonsa kehittämistä huomattavasti paremmin. Lisäksi se on tällaiselle sydänvammaiselle ehdottoman tärkeä oman terveyden seuraamisväline.

 

Mutta mitä slankaamiseen tulee, niin olen oppinut jotain uutta. Kun sekoitan itselleni Slankan vaniljasmoothin, niin olen oppinut tekemään sen uudella tavalla. Ensikin pieni tilkkanen kylmää vettä ja sitten peruspussillinen tavaraa sisään. Tietenkin ravistetaan kunnolla, että menee kaikki hyvin sekaisin. Tässä on nyt se uutuus.

 

Vahingossa ravistin ilman tuon sekoitusastian ritilää ja katso, se meni tavallista paremmin sekaisin ja ei pohjalle jäänyt niin minkäänmoista pientäkään kokonaisempaan tähdettä. Miten tuon voisi selittää?

Enkä kannen muoto on ratkaiseva, sillä se on monimuotoinen ja siinä on jopa eri syvyysasteita. Se on varmaan omiaan sekoittamaan juoman tehokkaasti. Niin ja sitten lopuksi täytän koko sekoitusastian kylmällä vedellä ja huljautan muutaman kerran astiaa sekaisin.  Ei kun sitten nauttimaan!

Dieettipäivä II – 083

Teatro La Fenice Venetsiassa, sieltä alkaa Viscontin elokuva Senso.

Ilmeisesti siellä päässä jotain tapahtui, sillä koko päivä ja edellisen yön olen ollut huonovointinen, sahalaidat ovat vilkkuneet silmissä ja muitakin ongelmia joidenkin asioiden muistamiseksi on ollut. Ei isommalti, mutta olen moisen kuitenkin jopa itse todennut.

Kuitenkin aamulla uskaltauduin reippaan ratsuni selkään. Eihän se pelaa, joka pelkää. Ainakaan hän ei voi voittaa. Eli voin itsetyytyväisesti ja todella minäkeskeisesti todeta, että onnistuin kotikuntofillarillani polkemaan kohtuullisen suorituksen. En antanut periksi, vaikka monesti toki mieli moiseen puuhaan paloi.

Eli rekisteröityä fillarointia oli 1 tunti ja 26 minuuttia, mutta tehokkaasti siitä käytin vain 55 minuuttia, sillä 0:25 ja 0:30 välillä pidin 5 minuutin paussin. Mutta vammaisen, siis minäni, saavutukseen olen silti tyytyväinen. Mutta pitäisikö nyt antaa myös muita lukuja, sillä niitähän tämä uusi Suunto Abit antaa enemmän kuin pystyn ymmärtämään. Kaloreita kulutin tänään siis 915 kilokaloria. Keskisyke oli 102, maksi 137 ja minimi 58. Harjoitusvaikutus oli 3,1/5 eli kehittävä. Eli olen vielä näin vanhana ja vammaisena kehityskykyinen, vaan olenko kehityskelpoinen tai vieläpä kehitysuskoinen.

Kun katselee laiteen muodostamaan pykälistöä, niin voin todeta, että 0:17’22 meni kevyesti fillaroiden, 0:12’17 kohtuullisesti, 0:50’53 reippaasti polkien, 0:06’27 kovaa mennen ja 0:00’9 erittäin kovaa polkien.  Siis olisiko tuo viimeinen luku, että vallan 9 sekuntia onnistuin polkemaan erittäin kovaa vai pitäisikö se lukea, että vain 0,9 sekuntia pidin erittäin kovaa vauhtia. Tosiasiassa se oli häviävän pieni hetkinen koko suorituksen aikana. Eli Tällaisia lukuja tuo laite maailmalla minusta syöttää. Kuitenkin nämä ovat vielä tajuttavia, mutta kun puhutaan EPOC-arvoista. VO2-lukemasta, E – R -lukemasta, niin en tiedä edes mistä asiassa on kyse. Pitäisi joskus selvittää edes itselle mitä kaikkea tuo mittari minusta ja harjoittelustani tai yleensä kunnostani kertoo?

Ai niin, pitää vielä mainita, että fillarin matkamittari näytti poljetuksi matkaksi 22,5 kilometriä. Tästä puolestaan Suunnon mukaan seuraa se, että keskinopeuteni oli 15,54 kilometriä tunnissa ja 3, 51 minuuttia käytin kilometrille. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä todellisuudessa pyöräilin paikallani ja vain 55 minuuttia.

Mutta tärkeintä ja oleellisinta ei kuitenkaan saa unohtaa missään nimessä. Slankaaminen ja Slankan nauttiminen on niin hieno tapahtuma, että se on melkein parasta, mitä ihminen saattaa oikeasti tehdä ja vielä vaniljalla maustettuna smoothina! Sitä sietää kaiken kansan kokeilla.

Dieettipäivä II - 082

Burgundin herttua Philippe le Bon n. 1430.

Tänään ajoin aamupäivällä kotikuntopyörällä. Vaan ei tainnut mennä kaikki ihan putkeen ja hyvin. Ilmeisesti jotain naksahti päässäni. Ei se varmaankaan ollut aivoinfarkti, mutta jotain TIA-kohtauksen kaltaista se lienee ollut, joskin pienempää ja keveämpää. Kuitenkin olo on ollut melkoisen kehno koko lopun päivää ja se ei ole vieläkään kohentunut.

Nyt näkyy silmissä sahalaitaa ja se ennakoi migreeniä. Eli jotain siis tapahtui, vaan en viitsinyt lähteä keskussairaalaan koska ei paikat menneet tunnottomiksi, kuten tapahtui lopputalven TIA-kohtauksni aikoihin tuolla paikallisessa uimahallissa ja sitten mentiin piippaa-autolla keskussairaalaan. Mutta mitään näin dramaattista ei tapahtunut tänään.

Mutta siitä kuntoilusta kotifillarilla.

Tänään fillaroin kaikesta huolimatta 52 minuuttia. Mutta kalorikulutukseni ei kovin paljon muuttunut keskiviikkoisesta. Silloinhan 44 minuutin pyrähdys kulutti 615 kilokaloria ja nyt 52 minuttiia kulutti 642 kilokaloria. Tosin on huomioitava, että tänään pidin 10 minuutin tauon 20 minuutin jälkeen ja jotenkin mittarin käyrä lopati melko pian suihkun alkamisen jälkeen. Ei ei kait löytynyt sykettä eli olin siis tökkeröisessä tilassa.

Mutta tein joka tapauksessa suorituksen, vaikka ei se kovin hienosti mennytkään ja saa nyt nähdä miten kauan menee tästä toipumiseen?

Nyt on kuitenkin levon vuoro, jos se vaikka auttaisin toipumisessa?

Dieettipäivä II - 081

Pomo ja hänen serkkunsa  noin vuonna 1931.

Unohdin aivan eilen piehtaroida minäkeskeisyydessäni. Siitä ehkä jopa johtui tämänpäiväinen vaikea tilanne. Anne näet tiedotti Hoikistamon kokoontumisesta tänään tavalliseen aikaan. Vaan oli sopinut tärkeä menon juuri samoihin aikoihin, joten Hoikistamon tapaaminen minun osaltani peruuntui. Valitettavasti!

Minäkeskeisyyteni ilmentymänä on tietenkin riittävä ja kohtuullinen kuntoutumiseni tautivuoteelta kuntapyörän sarviin. Näin siis tein eilen illalla ja sama jatkui tänään aamulla. En tosin tehnyt vielä mitään suuria saavutuksia, sillä ajelin tuolla vaatimattomalla kotifillarilla, jolla ei todellisia tehjoa saa edes äijästä irti puristettua.

Eilen siis fillaroin 35 minuuttia, josta tehokasta aikaa oli 20 minuuttia alun jälkeen. Kalorikulutukseni oli 477 kilokaloria, siis uuden rannetietokoneen mukaisesti. Keskisyke oli kuitenkin 106 sykettä per minuutti ja ylimmillään se oli 149 ja alimmillaan 44 sykettä. Huippuharjoitusvaikutus oli 3,2/5 eli sain siis kehittävän arvosanaksi.

Tänäpänä, siis aamuvarkain ja melkein varkain, mittarini toimi kaikkiaan 44 minuutin ajan, josta kuitenkin tehollista ja todellista fillarointia oli 32 minuuttia.  Kaloreita kulutin 615 tuona 44 minuutin aikana. Olihan sitä sykettäkin eli ylinnä 144, keskiarvona 111 ja alimmillaan 66 kertaa se sykähteli. Vaan miten oikukas onkaan tuo mittari, sillä huippuharjoitusvaikutus aleni hivenen eilisestä ja oli tänään 3,1/5. Kehittävän sain vielä arvioksi, mutta laskenut se silti oli.

Mielenkiintoisin tieto, jonka uusi mittarini suostui antamaan, oli palautumisaika. Kyseessä on se aika, jonka kuluttua voi uudelleen lähteä harjoittamaan vastaavan rasituksen tasoista urheilua. Tuo luku oli 16 tuntia, eli vasta joskus puolenyön jälkeisin tunteina sain aloittaa uudelleen samanlaisen tohinan! Mielenkiintoista.

Noita mittarin antamia korkeusarvoja en ymmärrä laisinkaan. Sillä korkeimmillaan olisin käynyt 52 metriä lähtötasoa korkeammalla ja laskuakin olisi ollut 46 metriä. Mihin muuten jäivät puuttuvat kahdeksan metriä, sillä oli koko ajan tiukasti samassa tasossa ja ihan oman asunnon permannolla?

No tämä siitä itsekehuisesta suorituksestasi, josta taida olla melko tyytyväisen ylpeä. Eli oli siis jotensakin kuntoutunut lähes pariviikkoisen tautiepidemian kynsistä. Mutta hyvä on jatkaa samaa rataa, kuten sanoi aiemmin entinen, nyt eläkkeelle jäänyt, kardiologini. Tämä tapahtui silloin kun kerroin hänelle aikuisten miesten sarjan voitostani Kuntoon kesäksi -kampanjassa meidän omassa uimahallissamme. Tuo kardiologi oli todella merkittävä poppamies ja minä pidin hänestä suuresti, vaikka osa ihmisistä ei pitänyt hänen suorasta puheestaan tyyliin, että olet niin läskikin. Hän muuten sanoi sen minulle ja oli todella oikeassa. Jos olisin moisesta loukkaantunut, niin vika olisi ollut vain minussa.

Piti vaan ottaa opiksi. Ratkaisu oli Slankalla slankaaminen ja Hoikistamon vertaistukiryhmässä toimiminen. Niin se vaan käy ja vuoden toinen päivä on kohta pulkassa. 

Dieetitpäivä II - 080

Nämä lumet ovat Pariisin katoilta kuvattuja.

Ja vuosi alkoi hiljalleen ja varhain nukkumisella. Tosi ehdin vielä kuulla mezzanoten paukkeet eli räjähtelyt puoliltaöin. Vaan on aika katsoa elämän tosiasioita ihan suoraan silmiin. Jostain olen lukenut erilaisia mietelmiä ja niitä aion tässä siteerata. Useat mielestäni kiteyttävät hienosti koko elämän kaikkine mutkineen. 

- Ei ole väliä kuinka hitaasti liikut. Olet silti nopeampi, kuin sohvalla löhöäjät. 

- Yksi tunti on neljä prosenttia päivästäsi. Lopeta siis tekosyyt ja liiku. 

 

- Sanakirja on ainoa missä menestys tulee ennen työtä.

 

- Ne joilla ei ole aikaa liikunnalle pitää etsiä sitä sairauksille.

- Ainoa treeni mitä kadut on se, jota et tehnyt. 

- Me emme lakkaa liikkumasta koska vanhenemme. Me vanhenemme koska lakkaamme liikkumasta.

- Olen menettänyt yli 9 000 pistettä urani aikana. Olen hävinnyt lähes 300 peliä. 26 kertaa minulla on ollut mahdollisuus voittaa peli vapaaheitolla, mutta olen heittänyt pallon ohi. Olen epäonnistunut uudestaan ja uudestaan. Ja vain siksi olen myös menestynyt. Toteajana korpipalloilijan Michael Jordan.

- Kun jalkasi ovat väsyneet juokse sydämelläsi.

- Pidä huolta kehostasi. Se on ainoa paikka missä sinun täytyy elää. 

- Olen parempi, kuin olin eilen, mutta en yhtä hyvä kuin mitä tulen olemaan huomenna. 

- Jossain päin maailmaa joku treenaa silloinkin, kun sinä et. Kilpailussa hän voittaa. 

- Epäonnistut 100 prosentissa niistä yrityksistä, jotka jätät käyttämättä. Toteajana jääkiekkoilija Wayne Gretzky.

 

Dieettipäivä II - 079

 

HYVÄÄ ONNELISTA JA

MENESTYKSELLISTÄ

UUTTA VUOTTA 2013

KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE!