Elämä on - murheita ja Slankaa

DIEETTIPÄIVÄ II - 181

Joskus Pariisissakin sataa.

Strömsö

Ei aina käy niin onnellisesti kuin Strömsössä. Sen olen nyt saanut kokea ja se on ollut syynä myös kirjoittelun vähäisyyteenkin.

Ensinnäkin Pomo oli sairaana koko menneen viikon, oksenteli ja muutenkin alas- ja ylösantoi. Lääkärit epäilivät Norovirusta. Sitten määrättiin ohjeet, että juoda pitää ja paljon. Hain apteekista nesteytystablettejakin ja yritin juottaa. Vaan ei onnistunut. Oli Pomo hankalin potilas jonka olen ikinä kokenut. Kaikki oli vain pahaa ja huonon makuista.

Lopulta, eli sunnuntaina päätin viedä Pomon keskussairaalan ensiapuun. Ja katso, siellä hän pääsi kaiken jonon ohitse ja heti hoitoon eli tiputukseen. Ehkä ikä oli eräs kriteeri, sitä hänellä on jo 85 vuotta.

Lähdin autollani tulemaan kotiin sairaalasta ja joten vaan ajelin yllättävän rauhallisesti ja tasaisesti. Tuossa noin puolivälissä auto nykäisi parisen kertaa, eli moottori piiputti. Olinhan juuri torstaina teettänyt nokkahihnan, vesipumpun vaihdon ym. vaatiman 80.000 kilometrin välein tehtävän huollon. Eli mitäs nyt, sillä tuon jälkeen syttyivät kaksi moottorin varoitusvaloa, jotka kehottavat ajamaan välittömästi huoltoon.

Sunnuntaina ei mihinkään huoltoon pääse, ei ne avaa vaikka kolkuttelisinkin. Eli maanantaina menin heti aamusta. Ammattimiesten arvion mukaan, ja sen myötä minun on elettävä, he tietokoneanalyysin avulla esittivät että kiertokangen  sytytystä säätävä anturi on vioittunut. Se päättää miten sytytys toimii ja osan tilaaminenkin kestää. Mitäs minä muuta voin kuin antaa poikien räplätä laitetta ja saada se kuntoon.

Pomo kotiutui saíraalasta ja pirteänä kuin peipponen ja tavanomainen komentotalous palasi, joten se oli merkki toipumisesta.

Maanantaina sain uuden astmaa hoitavan lääkityksen, joka jatkuu seuraavat kolme kuukautta.  Eli sekin on tässä vielä koettava kaiken muun kurjuuden ohessa. Olin jo virittynyt siihen uskoon, että astman suhteen selviäisin helpolla. Vaan toisin kävi, tuo äsken koettu flunssa pirulainen teki temppunsa ja sai sen vakavoitumaan uudelleen.

Helsinski

Ensin kuuluu pauhu,

sitten näkyy sauhu,

sieltä tulee se Paunun vaunu.

Huomenna täti Olga, vanhan loistavan ravintoloitsijatuttuni on kutsunut minut vappulounaalle Helsinkiin. Nyt menen sinnekin Paunun pikavuorolla. Ja kuin vanhaa vitsiä väännellen totean vain, että kaikkihan tietävät sen mikä on NYSSE, sehän on se kaupunkin onnikka Tampereella. Mutta kuka tietää mikä on JOSSE? No se on se Paunun onnikka, jolla minäkin aion mennä ja tuolla huomenissa.

Hyviäkin uutisia

Vaikka elämä ei ole aina vain Strömsön kaltaista onnelaa, niin aina sinne jotain myönteistäkin joukkoon sopii. Olin siis tänään aamulla terveydenhoitajan vastaanotolla ja siitä minun mieleni niin hyväksi tuli.

On näet kulut kaksi kuukautta siitä viimeisimmästä melkein TIA-kohtauksesta, joka siis onneksi ei päässyt kuin ajatuksen asteella. Onnistui estämään sen napapiikillä lähes heti kohtauksen lakuminuutilla. Eli oli verikokeissa menneen viikon lumilla, joita silloin vielä todellakin oli.

Tuloksiin. Kokonaiskolesteroli oli nyt 3.2 ja sen pitää olen alla 5. Huono kolesteroli on 1.83 ja sen pitäisi oleman alle 3. Mutta minulla tuon arvon pitää olla juuri tuossa 1.8 korvilla, eli ihan oikea tuntuu olevan suunta. Sitten hyvä kolesteroli on 0.95, ja sen suositusarvot ovat 0.95-2.00 eli se oli juuri alimmassa arvossaan.

Jos kuitenkin nykyisiä tuloksia verrataan esimerkiksi syksyn 2006 tuloksiin, olin juuri talvella saanut sydämeeni proteesin, niin ero on melkoinen. Esimerkiksi kokonaiskolesterolini oli silloin 5.1, huono kolesteroli 3,43 ja hyvä kolesteroli 0.88. Kun itsekin voin havaita, niin muutosta on havaittavissa.

Mutta kiitokset tuosta muutoksesta menevät tietenkin Hoikistamon teamleaderille Annelle, sekä nauttimilleni Slanka-tuotteille. Se nyt vaan on niin hyvää, toi Slanka vanilja!

Kyläpolun ensimmäinen Leskenlehti.

DIEETTIPÄIVÄ II - 176

On se vaan...

Eilen vein ja kävelin takaisin ja tänään hain ja menin kävellen. Siis auton kylän toisella laidalla olevaan autokorjaamoon. Matka ei kylän pienuuden takia ollu kovin kummoinen, vaan matka kävellen oli yhtä tuskaa. Eilinen kotiin kävely on huomattavasti tuskaisampi kuin tanään korjaamolle kävely. Yksinkertainen syy, tai oikeastaan kaksinkertainen, sillä väärät kengät olivat se ensimmäinen syys ja toinen oli kihti siis eilen paljon pahempi oikeassa jalassa kuin tänään. Auto tuli huollettua ja seuraava tänän lajin huolto eli ns. iso huolto on seuraavan 80.000 kilometrin kuluttua.

Tunne itsesi

Minulle tuo antiikin kreikkalaisten filosofien toteamus merkitsee ainakin sitä, että tunnen olevani syöppö. Jotkut ovat siis juoppoja, mutta minä olen syöppö. Juopot saavat parhaan avun AA-kerhoilta, jossa he oppivat elämään ilman viinaa. Minulle on tärkeätä puolestaan Hoikistamon vertaistuki ja sen myötä Slankan VLCD-tuotteet, jotka opettavat minua niukempaan ravintoon ja siten saavat aikaiseksi jopa painon pudotusta.

Nyt heraa aiheellisesti kysymys, että minäkö siis syöppö, eli olenko ongelma-aterioitsija? Mutta miten asian kanssa on kun tarkastelen itseäni ja yleisesti tunnettuja syöppöyden periaatteita?

Ajatteletko ruokaa koko ajan ja onko lounaan nautittuasi mielessä jo välipala ja sen jälkeen illan herkut?  Jos tunnistaa itsessään nämä oheiset viisi oiretta, niin ne saattavat kieliä ruokariippuvaisuudesta eli syöppöydestä. Myös pakonomainen syöminen tunnetaan myös ruokariippuvuutena, jonka tunnuspiirteitä useimmiten ovat hallitsematon syöminen, salassa ahmiminen ja näistä pahan olon ja häpeän tunteminen. 

Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että joillekin ruoka, varsinkin runsaasti rasvaa ja sokeria sisältävät, aiheuttavat aivojen mielihyväkeskuksessa stimulointia ja jopa addiktioita, siis juuri sitä syöppöyttä.

1. Ahmiminen

Tähän häiriöön kuuluu epätavallisen suurten annosten syöminen säännöllisesti. Ahmijat eivät pysty kontrolloimaan sitä, kuinka paljon he syövät ja mitä he syövät. Yleensä he syövät nopeasti, kuin humalahakuisesti, saavuttaakseen mielihyvää ruoasta. Ahmijoilla on diagnosoitu usein masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Tässä on siis enemmän kuin paljon yhteyttä juoppouteen.

2. Sietokyvyn nouseminen

Jos voit syödä tuhansia kilokaloreita kerralla ilman pahoinvointia, olet todennäköisesti rakentanut vahvan toleranssin. Jättisuurten annosten syöminen on terveysriski. Jos siis suuhusi menee päivittäin tai useita kertoja viikossa paljon ruokaa kerralla, kannattaa hakea apua ennen kuin ongelma lähtee täysin käsistä ja aiheuttaa peruuttamattomia oireita. Eräs keinon on uusien tapojen opetteleminen ja siinä auttavat yleensä samat asiat kuin minulle ovat tehneet Slanka, Laihduttamo ja ryhmävetäjä Anne.

3. Masentuneisuus ja mielialan vaihtelut

Jos ja kun ruoka-addiktit eli syöpöt menettävät hallintakykynsä ruoan suhteen, niin samalla he yleensä menettävät myös kontrollinsa oman elämänsä valvomiseen. Tämän vuoksi addiktin eli syöpön itsetunto voi laskea dramaattisestikin ja hän saattaa tuntea, että hänen elämänsä on arvoton.

Kun riippuvuus syömisestä velloo kuten viinanhimo juopolla, niin ahmija on helposti tyytymätön, väsynyt ja unelias. Samalla tavoin heillä on myös vierotusoireita, kuten vapinaa ja huimausta, kun he siis eivät syö tai varsinkin kun he eivät saa lempiherkkujaan suurta määrää. 

4. Salassa syöminen

Useimmat ruokariippuvaiset ihmiset peittelevät tunteitaan, kun käsitellään aiheita ”ruoka”, ”syöminen” ja ”paino”. Miksi, toteavat he, niistä pitäisi edes keskustella.  Näin ahmijoiden ylensyöminen tapahtuu yleensä salassa. 

Ruoka-addikti voisi syödä normaalisti ja sivistyneesti ystäviensä tai jopa perheensäkin kanssa, mutta hän mieluusti ottaa usein esimerkiksi makeiset salassa muilta tai viimeistään kotona ahmien.

5. Seuraamukset tiedossa, mutta silti jatketaan

Yleensä syöpöt ovat tietoisia, että heidän käyttäytymisensä voi johtaa todella nopeaan painonnousuun ja vaaralliseen lihavuuteen. Heillä on myös suurempi riski sairastua muun muassa diabetekseen ja verenpainetauteihin. Tästä huolimatta syöpöt syövät liikaa, eivätkä välttämättä välitä asiasta, koska eivät pysty lopettamaan syömisiään - vaikka eivät olisi enää nälkäisiä ja vaikka kuinka tiedostaisivat riskit, oman syöppöytensä ja terveytensä vaarantamisen.

Hoikistamo, Slanka ja minäkin

Fiat 500 Rooman Trasteveren kaupunginosassa.

TAPAAMINEN II - 11 JA DIEETTIPÄIVÄ II - 174

Hoikistamo

Pääsin tänään, siis pitkästä aikaa Hoikistamon vertaistukiryhmään ja Annen kanssa ajatuksia vaihtamaan. Se oli enemmän kuin tärkeätä, sillä moraali tässä taitaa vähitellen pettää. Sen pettäminen on pahempi juttu kuin mikään muu.

Mutta tapaaminen on kaikin puolin onnistunut ja saatoi antaa Annelle vinkin. Hän näet on etsinyt mm. sisarelleen käänykän kuoria. Itse oli juuri ennen Hoikistamon tapaamista ostanut itselleni Riihimäeltä nahkasta tehdyt kuoret, sellaisen tablettilaukun oloiset, eli sivusta avattava ja simme sopii pari korttiakin. Kaveri myy moisia Lumia 920 tarvikkeita Huuto.netissä ja ne loytyvät hakusanalla: Nokia Lumia 920 tyylikäs nahkainen lompakko ja myyjän tunnus on terry777. Suojukset ovat todella hyvän näköiset ja hyvin tehdyn oloiset. Suosittelen hankkimaan turvaa Lumialle.

Onneksi sain tankattua Slankan vaniljaa, sillä se on melkiein finaalissa, tosin puuroa on vielä jäljellä lähes pariksi viikoksi.

Oma tilanne...

Eilisen urheilu on siis tänään katsottuna urheilua oman terveyden kanssa. Oikean jalan kihti vain paheni ja tänään Hoikistamolle mentäessä tuntui myös vasemman jalan isovarvas hyvin oikuttelevalta ja kovasti tautia pukkaavalta. On se vaan niin suuresti siistiä, että perintöosuuteni koostuu vain kaikista mahdollisista sairauksista, vammoista tai muuten vaan kuntoa heikentävistä osasista. On se toki perintöosuus sekin!

Kuitenkin elämä jatkuu ja jo se ei jatku niin...

Lisäys

EIlisen fillarilenkin, joka jäi tosin kovin lyhyeksi, aikana tapasin kahdsti kirjailija Tuomas Kyrön, tuon mielensäpahoittajan kirjoittajan. Hän polki lenkkiä päinvastaiseen suuntaan kuin minä, mutta polki kuitenkin. Hänelle sopi paljon navakammin vastatuuli, josta reitin välintäni tähden en itse joutunut kärsimään.

Se alkoi sittenkin...

Iloa elämään - kirjakoju Pariisissa!

DIEETTIPÄIVÄ II - 173

Tilaa aina on...

Jos yhdestä ongelmasta pääsee eroon, tarkoitan tuota lääketestausta ja sen aiheuttamaan voimakasta sivuvaikutusta, niin toinen ongelma on heti tyrkyttämässä itseään poistuneen tilalle. Näin kävi siis perjantainakin. Iltapäivän aikana alkoi jo tuntua varpaistossa sellaista tuskan väreilyä, että aavistin kihtiä saapuvaksi. Ja se tuska jatkuu toki edelleenkin. Toivon vain, että se ei tuosta pahenisi ja tulisi toiseenkin isoonvarpaaseeni. Silloin joutuisin taas turvautumaan pyörätuoliin, koska liikkuminen kävellen olisi liian tuskallista.

Tästä on ollut seurauksia, Ei haluttanut kirjoittaa blogia, koska se olisi ollut vain yhtä ja samaa valitusta, tuskailua ja lukijan kiusaamista. Liikkua ei ole vainut, koska tuskat ovat olleet aivan mielettömät. Kipulääkkeet eivät auta ja varsinainen kihtilääke olisi pitänyt ottaa jo ennen oireiden ilmaantumista. Pitäisi siis vielä olla ennustajaeukkokin. Aika on kulut ilman sukkia ja jalkineita. On muuten menneet tunnit hitaasi. Lisäksi yöt ovat olleet yhtä valvomista, koska jotenkin vain se isovarvas osuu aina ja joka paikkaan. Seurauksena on kiroilu ja tuskasta karjaisu.

Tänään

Olin urhoollinen ja kiskoin  fillarointikengät jalkaani. Ei siitäkään selvitty ilman tuskanparahduksia. Mutta kuitenkin sen tein. Ja lähdin ulos kevään ensimmäisen ulkofillaroinnin suoritukseen, Ei tullut edes kylmä, vaikka jalassa olivatkin vain fillarointihousut.

Tosin ajoin vain ns. pienen lenkin, joka pituudeltaan on vähän rohkeat 5 kilometriä. Sen jälkeen ajoin vielä hiukan sisäfillarilla, nyt tosin ilman mitään jalkineita, ja silti tuska lopetti tekemisen ennen kuin määränpää oli saavutettu.

Fillarointi à la naturelle toi saaliiksi n. 5,18 kilometriä, johon meni aikaa 18 minuuttia ja saalistuskaloreita meni 211 kilokaloria. Sitten oli vuorossa sisäfillarointi, joka kesi jostain kummasta syystä myös 18 minuuttia kunnes tuskat ylittivät nautinnon. Sisäfillaroinnin kalorikulutus jäi aavistuksen pienemmäksi ja oli 209 kilokaloria. Eli jotenkin mielekkäästi pääsyin lähes tasakulutukseen kummassakin tapauksessa.

Kun tarkastellaan lähemmin esim. sykettä niin  maksimi oli 120 / 121 (ulkofillarointi ensiksi), minimissää sykin 70 / 84 ja keskiarvona sain saaliksi 70 / 84 pompahdusta minuutissa. Melko tasaisia ovat luvut ja alkuarvossa on joltainenkin ero, joka tietenkin selittää keskiarvon. 

Huippuharjuitusvaikutus oli molemmissa tapauksissa sama eli 2.1 / 5  joka siis kirjallisesti tarkoittaa ylläpitävää. Eli ei kovin kummoistakaan ollut tänäpäinen suoritusteni taso. Mutta tein sen kuitenkin ja siitähän tulee yhteensä jo yli puoli tuntia kunnon ylläpitämistä. Se on oikeastaan minun saavutuksenani todella hieno. Ja missä fyysisessä kunnossa saavutettu!

Slanka

Aamulla piti käymän verikokeessa. INR-koe ei edellytä paastoamista, se vain yksinkertaisesta ilmoittaa veren viskositeetin eli sen juoksevuuden. Nyt otettiin kuitenkin laajempi valikoima erilaisia arvoja, joukossa mm. maksa- ja kolesteroliarvot. Ne vasta tulee tuloksina loppupuolella viikkoa. Mutta niitä tarvitsen vasta maanantaina kun menen terveydenhoitajani vastaanotolle.

Normaalina aamuna kun menen INR-kokeeseen niin saatan nauttia kaikessa rauhassa Slanka-puuroani, joko terästettynä tai ilman. Nyt se ei käynyt ja jouduin osoittamaan vuoroanikin noin tunnin, sillä oli paikalla testattavia melkoisesti. Paikkakunnalla on todella runsaasti Marevan-lääkitystä saavia henkilöitä. Mutta sen suurempi oli ilo ja riemu on pääsin puoli kymmenen jälkeen valmistamaan puuro-annokseni ja sitä nauttimaan. Nyt nautin se ihan à la naturelle, joka taisi olla tavallaan ennen iltapäivä ulkopyöräilylle.

Huomen menen takuusti Hoikistamon vertaistukiryhmään, sillä pystyin tänäänkin ajamaan jo molemmilla fillareilla, eikä se kaveleminen kovin pahaa tee. Niin ja juomisen, runsaan juomisen pitäisi kipua ja tuskaa vain lieventää.

Tuskaa ja ei edes Slanka-tuotteita

Bergamon kaupunki Pohjois-Italissa, mitkä värit!

DIEETTIPÄIVÄ II - 170

Vaikeaa

Ehkä se nyt loppuu. Tai oikeastaan se loppui kun aamulla kävin terveydenhoitajan juttusilla. Kyseessä oli kaksi viikkoa kestänyt astmapuhallusten kausi. Toinen eli viimeisen viikkoon kului puhallusten ja lääkityksen yhteistoiminnassa. Siinä oli isoja ongelmia. Lääkitys näet aiheutti melkoisia sivuvaikutuksia. Olen kuitenkin yrittä
nyt sinnitellä, mutta esim. liikunnasta ei ole kovin hyviä tuloksia tullut. Jotenkin lääkityksen aiheuttaman sisäinen värinä, joka on ehkä sydänperäistä, on ollut koko elämää säätelevä ongelma.

Mutta nyt se on siis ohitse. Tosin töppäilin verikokeeni täydellisesti. Piti otettaman tavanomaista INR-testiä (Marevan-lääkitykseen liittyvä) laajempi verenkuva, jossa elisivat esim. kolesteroliarvoni. Vaan ei se toiminut, koska en ollut muistanut ravinnosta pidättäytymistä k12 tuntia ennen kokeen ottamista. No asia otetaan uusiksi tulevana maanantaina, jos nyt sitten muista aloittaa sunnuntai-iltana ravinnottoman kauden.

Muute se koskee jopa Slanka-tuotteitakin. Sillä vain hivenen vettä sallitaa. Ei siis mitään siihen sisältyvää. Eli täysin kaloriton kausi on edessäni.

DIEETTIPÄIVÄ II - 167

Vilho Lampi, Auringon säteet.

Ohi meni

Niin siinä vain kävi, että ohi meni osallistumiseni Hoikistamon vertaistukiryhmän tilaisuuteen tänään. Miten moinen saattoi tapahtua? Ainahan kaikki on kasautuneiden syiden summa. Mutta aloitetaan pikkuveljestäni.

Aamulla kun soitin hänelle, niin hän etsi kotoaan epätoivoisesti passiaan, jota olivat hän ja vaimonsa etsineet jo koko eilisen illan. Miten tämä liittyy töpeksimisiini? Ei siis niin mitenkään.

Kun päätin vihdoin lähteä  keskipäivän jälkeisenä aikana kuntosalille ja uimaan, niin onnistuin siinä menemisessä. Sain kuitenkin tiedon Pomon soitosta, jossa edellytettiin uimisen keskeyttämistä ja välitöntä kotiintuloa. En tietenkään käytä puhelinta kuntosalilla en myöskään jostain kumman syystä uima-altaasa. Tuli kotiin ja ilmoitus olis yksinkertainen, piti lähteä lastenvahdiksi. 

Siis sitä mentiin nuppi tutisten kohden kaupungin eli ison kirkon toisella puolella sijaitsevaa kuntakeskusta. Vasta siellä huomasin, että eipä ole ollut puhelin koko päivänä mukanani. Se oli vieläkin siellä laturinjohdon päässä, jonne se olin ennen liikuntaan lähtöä sen asettanut. Ja en saanut edes ilmoitettua Hoikistamoon, että en pääse paikalle, sillä numerot olivat siellä, ja pienellä vempeleellä ei ole vielä kännyt käytössään. Siis iso harmi koko tapahtumaketju. Vain minulle voi sattua moisia töpeksintöjä.

Siis urheilusta

Olin siis tänään liikkumassa. Tosin vähäistähän ja varovaista se oli, koska oli mennyt aikaa kohtuullisesti edellisestä vierailustani. Mutta tein jotain kuitenkin.

Saaliiksi tuli kokonaista 1 tunti ja 50 minuuttia. Siitä oli osa fillarointia, osa uuntia ja osa sosiaalista surffailu. Se on erittäin tärkeässä roolista, tuo sosiaalinen surffaus tässä pienen yhteisön puitteissa. Kaloreitakin kulutun kohtuullisesti tuossa ajassa eli 861 kilokaloria, joka ei ole mitenkään vähäinen määrä. Huippusuoritusvaikutus laski hivenen aiemmasta ja jäin 2,6/5 lukemaan eli pysyi sanallisesti ylläpitävänä.

Olen joka tapauksessa tyytyväinen tähän suoritukseen, vaikka en käyttänytkään kännykkää, vaan ihan tavallista sykemittaria tuon määrittämiseen. Niin, se kännyt oli kotona vielä seuraavakin aktiviteettini aikana.

Slankattu?

Olen toki senkin tehnyt. Ja kohta aion ottaa päivä viimeisen Slankan, eli slankata vaniljan makuisella herkkudrinkillä. Aamulla tietenkin aloitin päiväni Slanka puurolla, joskin sitä ennen oli puhaltanut vaaditus astmapuhallukset ja ottanut lääkkeen ja toistanut puhallukset. Vasta sen jälkeen pääsin nautiskelemaan.

Oikeastaan tuo tulee hyvään saumaan, sillä tuo lääkitys aiheuttaa, ainakin minulle, melkoisia sivuvaikutuksia. Tunnen eräänlaista sisäistä värinää ja eräänlaista levottomuutta. Mutta sitä on kuitenkin vaikea selittää. Ja juuri tähän on hyvä apu tuosta aamupuurosta. Se oikeastaan helpottaa oloa todella paljon ja vähentää noita epämiellyttäviä sivuvaikutuksia.

Kuitenkin elämä jatkuu ja kohta on iltapuhallusten aika. eli kolme kertaa ilman lääkettä, sitten lääkitys ja sitten 20 minuutin kuluttua toiset kolme puhallusta. Kaiken merkitsen tietenkin muistiin hoitotoimenpiteitä varten.

Polvi, Ambit, MemoryBelt ja Slanka

DIEETTIPÄIVÄ II - 166

Surrealisti belgialainen René Magritte.

Polvi

Pojalla polvi pahenee, eikös sitä jotenkin niin sanota. Tänään törmäsin siis omaan polveeni. Vaan ei polvi ollut törmännyt minun itseni tieten mikään eikä kehenkään.

Olen siis harrastanut liikkumista ja oikean jalkani polvi ryhtyi lievästi kiukuttelemaan. En siis saattanut viedä tekemistäni aikomaani lopputulokseen, eli sato jäi hivenen vajavaiseksi.

Eli kotifillarointia harjoitin, vaan en saanut lähdettyä kuntosalille ja uimahalliin. Toisaalta onneksi, sillä olisihan se hivenen noloa ollut keskeyttää tekeminen ja ihan julkisesti. Mutta onhan minut kuskattu sieltä talolta pois piippaa-autollakin, joten eihän se enää suuria asia olisi vaikka uusiksi menisi.

Tänään olin varustautunut kunnolla kotikoitokseen. Oli Suunnon Ambit rannetietokone ja sitten oli Suunnon MemoryBelt, eli sykevyö, joka tallentaa toiminnon samalla kun  se lähettää ne rannetietokoneelleni.

Tuloksia

Aikaa meni melkoisen niukalti, sillä kaikkineen eli etu- ja takatoimintoineen kului 46 minuuttia. Kaloreita sain poltetuksi hienon tasaluvun eli 555 kilokaloria. Uskomattomasti huippuharjoitus vaikutus oli 2,8/5 eli vieläkin ylläpitävä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Muistaisin, että noin korkeaksi se ei oli noussut kuin ulkopyöräilemisen aikana.

Huippu on aina huippu ja saavutin oman sisäfillarointihuippuni noin vähän yli 35 minuuttia aloittamisesta. Huippu oli siis 135 sykettä per minuuttia. Minimisään oli ihan alkuhetkellä koska silloin se iski vain 55 kertaa minuutin aikana. Kaikesta tästä muodostui keskiarvoksi 103 sykettä, eli paljon heikommin kuin edellisessä harjoituksessa.

Mielenkiintoista sinänsä, sillä nyt oli huippuharjoitusvaikutus korkeampi kuin edellisellä kerralla, vaikka keskisyke jäi melkoisesti alemmaksi. EN oikein osaa edes kuvitella mihin parametreihin tuon laiteen toiminnat perustuvat.

Slankattu  on

Tietty aamulla otettiin annos Slanka puuroa maistuvaista ja jälleen sitä terästin mustikoilla. Valitettavasti niin mustikat kuin puolukatkin ilmoittelevat olevansa lopussa tai ainakin hyvin vähenemässä pakastimestani. Varasin ihan koko pakastimellisen, vaan pitää tulevana kesänä varautua vielä suuremmassa määrin tulevan talven tarpeisiin.

Huomenna on mitä todennäköisemmin Hoikistamon vertaistukitapaaminen, ja en ole itselleni valmistanut muita menemisiä, joten aion olla läsnä.

Saan kuitettua syntini ja ehkä jonkinmoisen anteeksiannon. Minulle pitää siis olla hellä ja armollinen. Enhän minä muuten olisi minä.