Dieettipäivä 228

Teksti: Ranskalainen kevät. Erotettu. Siis Sarcko sai potkut.

Tämä päivä on kulunut toimittaessa eilen tuotuja tavaroita niiden saajille. Mapit ovat löytäneet kohteeseensa, samoin lautaset ja stereot. Kierretty on sukulaiset, tuttavat ja kaverit. Kilometrejä on tullut ja väsymystäkin on ollut. Kuitenkin olen jaksanut. Tosin meinasin unohtaa koko tämän blogin kaiken muun tohinan keskellä. Muistin kuitenkin, vaikka hivenen myöhässä asian suhteen olenkin.

En vielä ehtinyt kuntoilemaan, vaan olen pyörinyt ja hyörinyt. Taitaa olla samaa lajia tämä tauti kuin oli suunnitelmani levin valloittamisesta jalkaisin kulkien ja takaisin samalla keinoin tullen. Tänään muuten oli satanut lunta Levin korvessa, näin se vaan sää vaihtelee ja varmaan tekee uskottavammaksi selitykseni jäästä ja lumesta reittipoluilla. Ne olivat melko hankalasti voitettavia esteitä. En viitsinyt ihan niin paljon nähdä vaivaa yhden tunturin huipun tähden.

Ravinto on palanut takaisin tuttuun uomaansa. Salaattia ja minulle perinteistä salaattikastiketta. Rasvatonta jugurttia ja tietenkin Slanka-tuotteita eli slankaamista. Miten kukaan voi pudottaa painoaan ilman Slankaa? Sitä minä vaan kyselen ja utelen. Nyt olen siis todistanut itselleni, että myös Slanka Appelsiini on kohtuullisen hyvää pirtelö, vaan ei se muiden tasolla yllä. Parempaa sekin on kuin muiden valmistajien mössöt. Olen näissä asioissa todella ansioitunut ammattilainen ja tiedän mistä puhun. En tarvitse moiseen suuta suurempaa enkä ketään toista asiaa tuntevampaa. Ihan oma minäni riittää moiseen hommaan.

Vähitellen asiat palautuvat kuitenkin perinteisiin uomiinsa ja arki valtaa alaan niin toiminnoissani kuin mielessänikin.

Dieettipäivä 216



Marcel Proust 21 vuotiaanan vuonna 1892.

Elämme sateista helluntaita, eli koko päivän on ollut kolea ja sateista. Eikä se enää tämän päivän nimiin parane – tuo ilmasti siis! Koska kaikki kuntoilupaikat ovat lähistöllä suljettu, niin en ole mitään kyennyt harrastamaan. Sään sateisuuden ja koleuden vuosi en ole erityisemmin innostunut ulkourheilusta, sillä se ehkä johtaisi kylmettymiseen, josta puolestaan olisi seurauksia tulevan lauantain Levin matkalle. Olen siis pysytellyt kotioloissa, vaikka yläkerta on riemuinnut äänekkäästi ja lattiaa kolistellen jääkiekon turhauttavia iloja.

Olen nyt kokeillut myös Slankan appelsiinin  makuista softia. Olen hivenen pettynyt, sillä se on mielestäni koko joukon heikointa makutasoa. En tosin ole mitenkään appelsiinin maun asiantuntija, sillä niitä en yleensä voi luonnollisessa muodossaan nauttia. Syynä ovat yksinkertaisesti allergiani. Mutta ei se toki huono ole, mutta vaatimustaso on muiden aterioiden taholta viritetty niin korkeaksi että sinne on todella vaikea kavuta.

Päivä on mennyt sisätoiminnoissa. Olen tilannut netistä ainakin peri kirjaa. Ne käsittelevät erästä kotijumalaani eli Marcel Proustia. Ensimmäisen kerran sain omakseni Marcel Proustin kirjan Kadonnutta aikaa etsimässä ensimmäisen osan, kun Jean-Pierre Rousseau sellaisen taskukirjana minulle lahjoitti. Elävästi muista yöpymiseni hänen luonaan Pariisissa, Latinalaiskorttelissa rue Bellechassella, Hän halusi tutustuttaa minut tuon Ranskan ja ehkäpä koko maailmankirjallisuuden 1900-luvun suurimpaan kirjailijana. Se riitti minulle syötiksi. Nielaisin sen ja samalla koko Proustilaisen maailman.

Sen jälkeen ahmin koko seitsenosaisen teoksen, josta suomennettuna on tehty kymmenosainen kirjasarja. Lisäksi olen ostanut ja kirjastoista lainannut melkoisen määrä sekä henkilöä että hänen teostaan käsittelevää kirjallisuutta. Tavallaan olen eräs monista tuhansista, sadoista tuhansista proustofiileistä. Olen muuten siitä jopä ylpeä ja onnellinen. Wikipediassa on suomenkielinen artikkelin tuosta teossarjasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kadonnutta_aikaa_etsim%C3%A4ss%C3%A4. Se sietää lukea jotta tietää mikä minuun tehoaa ja mistä minä syvällisesti nautin.

Proust lienee maailman tutkituin kirjailija kautta aikojen. Hänestä ja hänen teoksestaan on valmistunut tuhansia väitöskirjoja, jotka käsittävät niin kirjallisuuden, lääketieteen, yhteiskuntatieteen kuin historiankin aloja. Artikkeleiden lukumäärä on todella lukematon. Aikoinaan tein jotain opinnäytettä yliopistoon ja silloin pelkällä a-kirjaimella alkavia tutkijoita joilla oli aiheenaan Proust ja/tai hänen teoksensa oli satoja. Tehty työ ylitti jo kaiken tarvittavan määrässään.

Mutta tiede, joka ei liity Proustiin vaan Paturin Kustaaseen, on myös mielenkiintoista ja niiden yhdisteleminen päivänkuluksi on ollut taas mielekästä ja ylen rattoisaa.