On taukoa pidellyt!

Ketler Titan kuntopyörä. Tämä on todellinen sporttirassi!

Mennen vuoden puolella olen jotain tänne kirjoitellut. Laiskana ole rähmiköinyt. Tosin muut ovat saaneet aikaiseksi paljon enemmän kuin minä - valitettavasti.

Itse törmäsi omaan toimimattomuuteni eilen iltapäivällä, aioin näet pitää pienen fillarointihetken tällä kotona. Vaan miten sitten kävikään? Suunto Ambit 2 rannetietokone, jolla mittailen pulssiani ja kaikenlaista muuta fyysistä minääni suoritusten aikana, ei onnistunutkaan toimimaan. Syy ei toki ollut laitteessa, vaan ihan minussa itsessäni. En ottanut huomioon ohjelmiston päivityksiä, joita on tulle varmasti runsaasti edellisen käyntikerran jälkeen. En siis saanut laitetta toimimaan ja sitten meni koko hommasta mielenkiinto. Olen siis laite addiktoitunut ja pahasti sellainen.

Tietysti on kiva lukea muitten onnistumisista. Lehdistössä on lähimenneisyydessä revitelty esimerkiksi otsikkoa, että Jo minuutin treeni 3 kertaa viikossa kohottaa kuntoa!

Oikeastaan minä tiedän tuon asia ja halusinkin aloittaa rauhallisesti ja sivistyneesti kuntoni kohottamisen. Tuo otsikko viittaa Medical Daily-lehden artikkeliin, jonka mukaan pienikin määrä tehokasta intervalliharjoittelua toimii kunnon kohottamiseksi. Olenhan joskus ihan uskovaisen kiihkolla messunnut tästäkin aiheesta tässäkin blogissani.

Plus One -julkaisussa ilmestyneen pienen tutkimuksen mukaan lyhyet, intensiiviset treenit hyödyttävät kehoa ja lihaksia yhtä paljon kuin pidemmät.

Tutkimuksessa testattiin intervalliharjoittelua kuntopyörällä. Viikko-ohjelmassa oli kolme minuutin mittaista erittäin tehokasta harjoitusta lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen. Yhdellä kertaa pyörän päällä kului 10 minuuttia, ja viikossa kuntoiluun upposi puoli tuntia. Jokaisella kerralla oli siis vain minuutti todella tehokasta fillarointia.

Tutkimukseen osallistui 14 ylipainoista mutta muuten tervettä koehenkilöä. Heidän joukossaan oli sekä miehiä että naisia. Kuusi viikkoa kestäneen kokeen aikana he polkivat kuntopyörää kolmesti viikossa. Jokainen harjoituskerta koostui kahden minuutin mittaisesta lämmittelystä. Sen jälkeen heillä vuorossa oli tehokas intervalliharjoitus. Harjoitus koostui kolmesta 20 sekunnin jaksosta, jonka aikana poljettiin täysillä. Täysillä vedettyjen 20 sekunnin jaksojen välissä oli kahden minuutin palauttava osuus, ja lopuksi vielä jäähdyteltiin kolmen minuutin ajan. Kaikkiaan harjoitus siis kesti 10 minuuttia, josta minuutti oli rankkaa liikuntaa.

Näin siis tiukka intervallitreeni toi selviä tuloksia jo kuuden viikon aikana: koehenkilöiden hapenottokyky parani ja lihakset kasvoivat. Heidän veriarvonsa paranivat ja sokeriarvonsa tasaantuivat. Tutkijoiden mukaan lyhyet ja intensiiviset treenit näyttäisivät siis parantavan terveyttä tehokkaasti ja aikaa tuhlaamatta. Medical Dailyn mukaan aihe vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimusta esimerkiksi kokeen pienen osallistujajoukon vuoksi.

 

Nyt siis minun on lähdettävä seuraamaan tuota ohjetta ja seuraavan kuukauden - siis ainakin kuukauden - ajan pitää ottaman hiven varovasti, joskin riittävällä tehokkuudella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dieettipäivä 215

Kuvassa aina iloinen Amsterdam.

Nyt olen saanut Lumian lisäksi myös Suunnon t6d:n toimimaan tavallisen sykevyön avituksella. Se on sitä mitä sanotaan kehitykseksi tai ainakin oppimiseksi. Joten tein hieman yli tunnin mittaisen fillarilenkin, sillä keltaisella Corratekin maasturilla. Nyt kaikki kolme indikaattoria, eli Suunto, Lumia ja EnergyNet, näyttivät kovin erilaisia tuloksia polttamieni kaloreiden suhteen. Lumia antoi luvun 851 Kcal, Suunto 719 Kcal ja EnergyNet 842 Kcal. Valitse nyt siitä. Todennäköisesti samaan tilastomatematiikkaan perustuvina Lumia ja EnergyNet olivat lähellä toisiaan ja rako vähiten saalista antavaan Suuntoon oli melkoinen.

Kuitenkin matkaa kertyi tänään 16,8 kilometriä, eli tuolla pääsisin jo vierailemaan Hoikistamossa. Eli pitää pistää moinen projekti vireille kun palaan Levin korvesta. Aikaa kulutin tunnin ja kahdeksan minuuttia. Syke oli eräs tärkeä seurattava ja siksi sijoitin rannetietokoneen ohjaustankoon omaan telineeseensä. Sykkeet olivat; maksimi 155, keskiarvo 108 ja minimi 64 sykettä minuutissa. En ole moisia aiemmin nähnyt ja kokenut Muuten Kuopion pojat antavat tästä suorituksesta 408 MET-minuuttia. Ja vielä tilastoa, sillä 15 minuuttia suorituksen jälkeen mittasin verenpaineeni ja se tulos oli 113/70 ja sykkeitä kertyi tuolloin 74.

Tänään olen päättänyt puhua suulla suuremmalla. Tuossa jäljempänä on tekstiosia www.kaypahoito.fi –sivustolta, jonka teemana on Lihavuus (aikuiset). Tarkemmin ottaen kyse on aivan pitkän ja perusteellisen tekstikokonaisuuden alusta eli Keskeinen sanoma-osiosta. Tämän artikkelin tekijät ovat varmasti maan parasta mitä lihavuuden tutkimiseen tulee, Myös tekijöiden riippuvuudet on lopussa lueteltu ja yhteensä kirjoituksessa on yli 300 viitettä alan keskeisiin teoksiin. Mielenkiintoisesti kaiken mahdollisen määrittelyn jälkeen kirjoittajat aloittavat lihavuuden hoidon minusta mielekkäällä tavalla eli VLCD-dieetistä ja nimenomaan ryhmän kanssa tehdystä projektista. Sitähän me Hoikistamon vertaistukiryhmässä teemme. Hienona, vai mitä?

·         Tämä suositus koskee aikuisten lihavuuden hoitoa terveydenhuollossa. Lihavuuden ehkäisyyn kannalta tärkeät yhteiskunnalliset toimet jäävät käsittelyn ulkopuolelle.

·         Lihavuus aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia, joita voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla.

·         Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin muiden pitkäaikaissairauksien kuten diabeteksen ja kohonneen verenpaineen hoito. Tämä edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, henkilökunnan kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien organisointia (moniammatilliset tiimit).

·         Painoindeksi (BMI) merkitään potilasasiakirjoihin kaikista potilaista, joiden paino tulee puheeksi vastaanotolla, ja ainakin niiden osalta, joiden BMI on yli 30 kg/m² tai joilla on lihavuuden liitännäissairauksia. Ks. BMI:n kirjaamisen arviointilomake ja ohje.

·         Terveydenhuollossa lihavuuden aktiivinen hoito kohdennetaan erityisesti potilaisiin, joilla on

o    lihavuuden liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä, kuten

o    tyypin 2 diabetes tai sen esiaste

o    kohonnut verenpaine

o    dyslipidemia

o    rasvamaksa

o    uniapnea

o    sepelvaltimotauti

o    kantavien nivelten nivelrikko

o    astma

o    munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)

o    vaikea lihavuus (BMI yli 35 kg/m²).

·         Hoidon tavoitteena on lihavuuteen liittyvien sairauksien hoito ja ehkäisy, johon usein riittää painon pysyvä pieneneminen vähintään 5 %:lla. Hoidon tavoitteena on myös toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitäminen ja paraneminen pysyvän laihtumisen myötä

• Ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla annettava elintapaohjaus (elintapahoito), joka sisältää ajatuksiin, asenteisiin, ruokavalioon ja liikuntaan painottuvaa ohjausta.
• Ohjaus toteutetaan ensisijaisesti ryhmässä.
• Elintapahoitoa tukevia menetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen (ENE) ruokavalio, lääkitys ja leikkaushoito.
• Sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa kirurgisesti, ellei asianmukainen konservatiivinen hoito tuota pysyvää laihtumistulosta.
• Hoidon tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista ja siinä on pyrittävä mahdollisimman pitkäaikaiseen tulokseen.

Dieettipäivä 214

Plateau d'Asiagi Italian Vicenzan provinssissa.

Eilisen ajatushautomoin eli Hoikistamon hyvä tapaaminen lämmittää vieläkin mieltäni. Oli se vaan hienoa tavata itseään fiksumpia ihmisiä, heitä oppii aina jotain ja saa todella paljon. Jos sain eilen tarkkailulaiteen sydämen rytmejä varten, niin tänään sain sen onneksi pois. Luovutus oli hieno hetki, sillä laite oli tosi hanakala kanssakulkija ja fillarointi oli kumarassa asennossa ja kapealla satulalla todella hankalaa.

Nyt olen siis vapaa, mutta omaksi hyväksenihän tuo laite toimi, ehkä saadaan jotain selvyyttä todella alhaiseen pulssiini. Ehkäpä tuo Holter-testi, joka suoritettiin Holter-laitteella antaa siitä jonkinmoisen aavistuksen. Sen saan tietää vasta palattuani Levin korvesta, jossa eivät varmaankaan vielä käköset kuku tai ei ainakaan enkeli lapsosen vierellä käy.

Sain kuin sainkin suoritetuksi päivä kuntoilu-urakankin. Tosin se tapahtui vasta hieman ennen em. laiteen luovutusta, sillä olin lähes tunnin suuhygienistin luona. Puhdistettiin ja paranneltiin hampaiden kuntoa ja kunnollisuutta. Hän on todellinen alansa ammattilainen, tekee kaiken niin hienosti ja varoen, että teippausten poisotto laiteen piuhoista oli paljon tuskallisempi kuin Leenan tuolissa istuminen. Hampaiden kunto oli hyvä ja hammaskiveäkin oli hyvin vähän, kuten Leena asian ilmaisi. Sosiaalisia suhteitahan siinä tietenkin suuressa määrin hoidettiin.

Mutta tein ihan ulkoilmassa fillarilenkin. Aikaa meni 50 minuuttia ja matkaa kertui 12,8 kilometriä. Nyt ei ottanut toimiakseen puolestaan Lumia SportTracker. Olin jotenkin sen laittanut pois käytöstä – siis vahingossa tietenkin. Mutta kun tuntin ja muistin reitin, niin Movescountin avulla voi piirtää tarkan kuvan matkan pituudesta. Tuo keskipäivän tinki antoi saaliiksi 619 kilokaloria ja 300 MET-minuuttia. Kuitenkin olin kunnolla hengästynyt moneen otteeseen matkanaikana. Mutta niin on hyvä ja niin pitääkin olla.

Dieettipäivä 212



Ruusu äideille! Tämä ruusu annettiin omalle äidilleni.

Tänään on äitienpäivä ja oheinen ruusu kaikille äideille, varsinkin  Slanka-äideille ja painonsa kanssa kamppaileville äideille.

Muuten on ollut tavallinen päivä. Sain kokeilla – vihdoinkin kun on ajolupa – pikkuveljen uutta ja tosi tyyristä Audi Q5-autoa. Siihen pääsi huomattavasti helpommin sisään kuin hänen entiseen Audiinsa, joka oli A4 quatro turboja ties mitä muuta. Ehkä osasyynä oli myös se, että olen mitoiltani vähäisempi kuin ennen. Oli niin vaan vaikeata päästä sisään niihin kuppi-istuimiin siinä edellisessä autossa!

Olin fillaroimassa. Jotenkin tuntuu vain ihmeelliseltä, että missä tahansa pyöräilenkin, ja mihin suuntaan hyvänsä, niin aina on vastatuuli. Oli sitten ylämäki tai alamäki, tasaista tai ihan mitä vaan, tuuli tulee aina edestä eikä koskaan takaa. Mistä muuten moinen johtuu?

Pyöräiltyä tuli 13,38 kilometriä, jonka ilmoitti Nokian Lumian SportTracker. Aikaa kului 49 minuuttia eli keskinopeudeksi sama laite laski 16,4 kilometriä tunnissa.. Mielestäni se on hyvä saavutus kun en suinkaan ajanut koko aikaa pikitiellä vaan pienillä sorateilläkin tuli sompailtua, tai oikeastaan tankoiltua.

Sama kännykkäohjelma ilmoitti saaliiksi 685 kilokaloria, joka on taas lähes yhteensopivat Kuopion setien tekemän EnergyNet-ohjelman antaman tuloksen kanssa. Nuo Kuopion sedät antavat. kuitenkin minulle 300 Met-minuuttia. En ole vielä sairaalan jälkeen varmaankaan yhtenäkään viikkona suoriutumaan kunnolla viikoittaisesta 1000 Met-minuutin vaateesta. Pitää ryhdistäytyä eli olla saamatta TIA-kohtauksia ja/tai kaatumatta fillarilla.

Huomenissa on luvassa mielenkiintoista tapahtumaa. Tietenkin pääsen osallistumaan kaivattuun Hoikistamon tapaamiseen. Se on tietty enemmän kuin kaivattua ja tärkeätä. Huomenna myöskin minuun asennetaan sellainen rekisteröintilaite, joka tarkasti tallentaa sydämeni sykkeen vähintään vuorokauden ajalta. Se on melkoisen painava laite, mutta muistaakseni hyvin tarkka ilmaisussaan. Sellainen on minulla sydämen proteesin laittamisen jälkeen muutaman päivän ajan. Saatiin hyvää dataa sydämen toiminnasta. Minulla kun lienee liian harvaan, joskin voimakkaasti, sykkivä sydän. Lepopulssi on noin 30 ja jo kohtuullisen rasituksen aikana se koheaa voin noin 40-45 sykkeen tasolle. Kun vielä tuo Suunnon MemoryBelt oikuttelee todella rajusti, ei suostunut tänäänkään mittaamaan yhtikäs mitään. Pysyi ihan vaitonaisena koko fillaroinnistani.

Fillaritripin loppuvaiheessa tuli täti Lähinaapuri vastaan perheensä kanssa. Morjestimme tietty, mutta olin liian läkähdyksissäni keskustelemaan tai puhumaan mitään vakavampaa. On ollut ikävä täti Lähinaapuria, kun hän on ollut poissa yhteisistä tapaamisistamme. Kuitenkin hän näytti hyvinvoipalta, ja se nyt ei tässä tarkoita verevää, punakkaa ja tukevaa.

Mutta kun huomenissa saadaan nähdä miten homma menee, niin ollaan taas entistä viisaampia.

Dieettipäivä 210

Baltimoressa sijaitseva George Peabody Library.

Tänään oli Ui kesäksi kuntoon -kisan uimahallikohtainen palkintojenjako. Sijoituin tuossa kisassa siis toiseksi yleisessä ja yhtäläisessä uimareiden sarjassa. Toinen sarja käsitti vesijuoksijat ja –jumppaajat. En olisi edes saattanut tavoitella ensimmäistä sijaa, sillä voiton vei nuori, lukion ekalla luokalla oleva hieno nuorukainen, joka on kuin torpedo. Hän ui tyylipuhtaasti ja todella hienosti. Koulukin menee hyvin. Eli kaverissa on ainesta vaikka mihin.

Palkinnoksi olisin saanut myös T-paidan, mutta sellainen minulla jo on. Se muuten on todella karmea tumman pinkin värinen. Sillä kyllä erottuu joukosta jos vain on tarvis ja halu moiseen. Valitsin kuitenkin askelmittarin, sellaistahan minulla ei vielä ole. No, ei se mikään ihmeellinen ole ja varmasti vaikea käyttää kuten yleensä kaikki laitteet, jotka minulle tulevat tilaamatta ja pyytämättä. No, on ne tilatutkin vaikeita käyttää – se täytyy toki myöntää.

Tilaisuus oli kaikkineen todella kiva ja kun tunsimme jo kaikki toisemme ennestään, niin olimme tavallaan ihan perhejuhlassa. Uimahalli, siis tämän pienen kylän paras kunnallinen tarjonta, on oivallinen paikka sosiaalisten suhteiden kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Alkoi illansuussa jopa sataan. Vaikka päivä oli muuten lämpöinen ja juuri sopiva fillaroinnille. Lähdin matkaan siis liian myöhään. Ja taaskaan eivät Suunnon mittarit toimineen. Nyt asian pelasti Nokian Lumiassa oleva Sport Tracker joka osoitti hyvän toimintansa. Kännykän ohjelmat seuraa reittiäni ja kertoo sen jäljestäpäin kartalla. Mutta se tietää paljon muutakin, esimerkiksi vauhdin, keskinopeuden, käytetyn ajan ja kulutetut kalorit.

Tänään käytin fillarointiin, oli pituudeltaan 9,534 kilometriä, aikaa 35 minuuttia ja matka kulutti 554 kilokaloria. Ehkä ohjelma on tehty yhteistyössä Kuopion yliopiston tutkijoiden kanssa, sillä kun kävin netissä laskemassa samoin tiedoin, niin kalori kulutukseksi tuli 557 kilokaloria. Siis yllättävän tarkasti tuo Sport Tracker tiesi jopa kalorien kulutukseni? Mutta Kuopion poikien laite antoi saaliiksi myös 270 MET-minuuttia. Sitä ei tuo Lumian ohjelma toki osannut kertoa. Keskinopeus sijoittui tuossa fillaroinnissa sinne 17 km/h paikkeille. Ei paha. Olisin toki enemmänkin kuluttanut kaloreita, vaan säde yllätti ja kun en pidä lasien sumentumisesta, niin tavallaan keskeytin lenkin – oli vähän harmi moinen tekoni.

Huomenna mennään, ei siis Korkeasaareen, vaan Raisioon. Haetaan keittiökalusteita veljenpojan taloon. Käytettyjä ja vähän vanhempia, sillä hän haluaa vanhaa tunnelmaa vanhaan taloon. Muuten ne maksoivat Huuto.netissä 0.40 euroa, siis koko keittiö. Tietenkin lisäksi tulevat hakemisen kustannukset, mutta tila-autolla ja peräkärryllä homma varmaan hoituu mainiosti. Lähden mukaan repsikaksi, kuten olen aiemminkin tehnyt. Homma siis on tuttua ja aiemmin koettua. Ne kaapistot tulevat talon entisen navetan maitohuoneeseen, josta tehdään ylimääräinen kodinhoitotila.

 

Dieettipäivä 208

Keijo nykyisin.

Ei sille mitään voi! Taitaa siis tulla kesä. Mistäkö sen tietää? Lehdet ovat kohta puussa. Niissä siis lehdissä, puhutaan jatkuvasti laihduttamisesta ja sen tärkeydestä kesää vasten. Jos on jatkuvasti läski niin kyllä silloin voi laihduttaa muutenkin kuin kesäksi. Ainakin minun arvomaailmani mukaan moinen sopii erittäin hyvin.

Aina laihduttamiselle tarvitaan esikuvia. Sellainen minulla on ihan tutussa piirissämmekin. Kyseessä  on tietty täti Naapuri, jolta on vierähtänyt noin 45 kiloa poispäin. Ja ihminen on pieni ja hento, ja tietty pippurinen ja niin pirusti.

Lehdissäkin tuodaan esille monenkirjavien dieettien lisäksi onnistuneita laihduttajia. Mutta missä ovat ne epäonnistujat?  Niitäkin varmasti on, jopa moninkertaisesti onnistujiin verrattuna.

Yllä on kuva Keijosta, joka asustelee varkaudessa. Hän pudotti itsestään kokonaista kata kiloa. Alkupaino oli tuolla 48 vuotiaalla kaverilla 198 kiloa. Toisessa kuvassa on Keijo ennen kuin homma alkoi. Eron todella huomaa, se ei ole pieni, eikä edes kohtuullinen. Se on turboSupersSpecial –luokkaa.

Nettiuutinen ei kerro miten Keijo laihdutti. Mitä hän apunaan käytti. Viidessä kuukaudessa lähti 76 kiloa, se on aivan mahdoton määrä. Ehkä hän on käyttänyt jotakin VLCD-dieettiä? En osaa tarkemmin sanoa, kun en löytänyt kirjastosta tuon päivästä lehteä, jonka joku oli lukenut niin perusteellisesti että se oli lakannut olemasta kirjaston lehtihyllyssä.

Mutta myös Minttu on hoikistunut ja saanut lihaksia. Ehkä oikeampi terminologia olisi puhua lihasten saamisesta läskien sijaan ja lihasten sijoittumisesta oikeisiin paikkoihin. Meillä Hoikistamossa myös täti Mintun Äiti onnistui saavuttamaan tavoitteensa, joten hänelle hienot halit saavutuksestaan. No kyseessä ei ole laihtunut Minttu, vaan ihan pieni ja nuori Tyttö-Minttu.

Keijo Ennen ja kaikki 198 kiloa.

laihtunut ja läskit lihaksiksi -projektissa onnistunut Minttu tähtää nyt fitness-kisoihin. Eipä ole paha homma entiselle Tuhkimolle, joka tunsi olonsa tukalaksi muinoisessa palttoossaan.

Mintun homma oli selvä kuin pläkki. Tietenkin se sopii hyväkuntoisella nuorelle (27 v.) henkilölle, ei siis vanhalle ja vammaiselle kuten minä. Kunto-ohjaaja ja ruokaremontti olivat Mintun taikaohjelman ratkaisevat avaimet.  Minttu ei karppaa, mutta punttisalilla menee viisi päivää viikossa. Lisänä on aerobinen liikunta kuudesti viikossa. Siinä on varmasti ollut mimmi kovilla. Mutta kunnioitettavaa päättäväisyyttä on osoittanut. Esimerkkinä voisi olla kylpypaljusta nauttivalle täti Opelle. Ruokavalioon kuuluvat myös hiilihydraatit ja peruspilareina ovat vaharasvainen ruoka, suuri määrä proteiinia ja tasaiset ruokailuajat.

Tällaisia selviytymistarinoita saa lehdistä lukea päivittäin. Jopa Australian lihavin mies on päättänyt laihduttaa. Lähtöpaino ja 2 kertaa Oscari eli 300 kiloa. Tavoitteena on 200 kilon pudotus! Huimaa hommaa. Apuna on kolme kertaa päivässä suoritettava hypnoosisessio, Kuntosali, ja oikea ruokavalio. Kaverin urakkaa voi seurata Facebookissa: https://www.facebook.com/SavingJordan

Dieettipäivä 203

Hämeenlinnan laivaranta eli satama n. sata vuotta sitten.

Tämä päivä alkoi aivan myönteisissä merkeissä. Ensin kävin terveydenhoitaja JR:n luona ja sen jälkeen kiiruhdin verikokeeseen saamaan selville INR-arvoni eli minä on Marevan- lääkitykseni tila tässä ja nyt.

Kiitos käyttämäni Slanka-tuottteiden, olen onnistunut pitämään tilanteen hyvänä, eli korkeat INR-arvo on aivan lähellä maksimiaan. Näin siis voin ja saatan säästyä uusilta infarkteilta päässäni. Vain korkean INR-arvon avulla voin tässä taistelussa selvitä voittajana tai ainakin melkein.

Eli slankaaminen kannattaa vaikka se ie kovasti painoa pudottaisikaan. Se takaa riittävät saannit niin hiven- kuin kivennäisaineista kuin vitamiineistakin.  Eli jos aiemmin nautin Cambridge-dieetistä, niin nykyisin slankkaan Slanka-projektin avulla Hoikistamossa.  Muutos on todella merkittävä ja suuri, sillä maku on aivan erilainen ja se ei ole suinkaan Slankan tappioksi – tuo ero.

Nyt pitää huomata, että ajattelin, siis vain ajatuksen asteelle se toki jäikin, käydä uimassa. Vaan päivän kiireet veivät mennessä. En osaa vieläkään käyttää tätä huollossa uudelleen ohjelmoitua sykemittaria, en rannetietokonetta enkä MemoryBeltia. Se on vaan niin vaikeaa vaikka olen opaskirjasta lukenut toiminnan periaatteet ja paritukset, ne tarvittavat, teki huolto. Lisäksi ostin tänään sitä geeliäkin jonka avulla sykevöitä käytetään. Vaan ei se onnistu. Pitää tämän jälkeen paneutua uudelleen problematiikan suuriin saloihin. Jos se sittenkin avautuisi kaltaiselleni sählärillekin.

On muuten hyvä ja todella tehokas syy huijata itseään toteamalla, että mittauslaitteet eivät toimi. Ihan kuin uiminen tai muu kuntoilu olisi juuri siitä kiinni. Näin olen kuitenkin pystynyt elämään ja helpolta se on tuntunut. Omatunto on puhdas ja valkoinen, kun on löytänyt oivat syyn pysyä sohvaperunana. Kohta ehkä alan pitämään jääkiekon maailmanmestaruuskisoja hyvänä syynä, vaikka inhoan syvästi moista tappelu-urheilua, kuten Vernerikin tuo fiksu 5-vuotias vesseli.

Todellisuudessahan ei ole mitään esteitä, nyt kun olen saanut jopa ajoluvankin. Mutta taitaa olla jäänyt lintsausvaihde päälle vai onko se ihan peruutusvaihde? Onneksi ja suureksi riemukseni pääsen tulevana maanantaina ryhmätapaamiseen Hoikistomolle ja Annen toppuutelun kohteeksi. Sitä olen kaivannut tässä jo yli kuukauden. Se on ollut pitkä aika, isompi kuin osasin edes ajatella ja vaikeaa se on ollut. Olen nyt lopullisesti ja suurella vakuutuksella päätynyt omalta osaltani siihen, että kykenen laihduttamaan ja painonhallintaa harrastamaan vain ryhmässä ja hyvän teamleaderin johdolla. Näin se vaan on nähtävä tämänkin läskikasan ongelmat ja puutteet. Vaikka kuinka fiksuna ja filmaattisena itseäni pitäisinkin, niin en van osaa toimia oikean. Tietoa on, sitähän meillä korkeasti oppineilla löytyy ihan riittämiin, mutta se kaiken tiedon soveltaminen käytäntöön taas tökkii pahan kerran. Jonkun pitää olla jatkuvasti katsomassa perään, kuin pahaista kakaraviikaria. Mutta kun tunteen oman tilansa tai ainakin tiedostaa sen, niin on muutos mahdollista.

Dieettipäivä 198

Hämeenlinnan alkuperäinen rautatieasema vuonna 1901.

Nyt olen lopullisesti varmistunut siitä, että sykelaitteissani ei kaikki ole kunnossa. Olin tänään tunnin ja 4 minuuttia kestävällä pyöräretkellä. Ja mitä näytti MemoryBelt? Paidan ja muiden vaateiden pukeminen olisi saanut sykkeeni kohoamaan noin 120 sykettä per minuutti. Sitten kun lähdin liikkeelle ja varsinkin tuolla Rauhalantien melkoisessa ylämäessä, jota on varmaan toista kilometriä, niin syke oli vain noin 32 sykettä per minuutti. Mielestäni homman olisi pitänyt mennä päinvastoin.

Kaikki muukin meni tänään totaalisesti pieleen. Kännykällä tuli reitistä ihan oikeata tietoa, vaan en osannut sitä tallentaa ja se katsi ikuiseen bittiavaruuteen, jossa niidenkin bittien on hautausmaa. Sport Tracker näytti kuljetun matkan, ajan, kilometrille käytetyn ajan, käytetyt kalorit jne. Kuitenkin kaikki se katosi. Ihan oma moka.

Onneksi menen viemään veljenpoikaa vaimoineen keskiviikkona Pariisin koneelle ja sellaiseen aikaan vielä, että pääsen lentoaseman lähellä sijaitsevaan Suunnon huoltoon, jonne laiteeni saatan. Ja saavat luvan naittaa ne kaikki keskenään. Siis MemoryBeltin, Suunto t6 –sykemittarin ja se vyön sekä polkupyörään asennettava bikebodin.

Mielelläni siis kehuskelisin tunnin uurastuksellani, vaan joudun tyytymään Kuopion tieteilijöiden antamaan arvioon. Jos matka oli 13 kilometriä ja siihen kului aikaa tunti ja neljä minuuttia, niin kalorin kulutukseni oli heidän mukaansa 792 kilokaloria, joka saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Samoin olisin ansainnut saaliikseni 384 MET-minuuttia.

Mitä tulee muuhun elämänmenoon, niin kun nyt saan ajoluvan Vapusta lähtien, niin edessä on matka Levin korpeen. Olen juuri tilannut huoneet Kempeleeltä, Oulun kupeesta, jossa aiomme viettää yön menomatkalla. Voi moinen tapahtua myös kotiinpäin tullessa. En halua vielä rasittaa itseäni liiaksi, koska olen heikko ja vajavainen, tiedän sen ja tunnen itseni. Tosiasiassa eihän koko matkaan mene kuin noin 12 – 13 tuntia. Kuitenkin kyse on liikenteestä, eikä hetkellisestä urheilusuorituksesta.

Tietenkin aion myös matkalla ja perille Slankata, miten voisinkaan olla ilman. Kyse on vain keinoista. Anne on todennut, että Slanka ei säily kovin käytettävänä pitkiä aikoja, ja se taidetaan mainita käyttöohjeistuksissakin. Voisin pistää termariin kylmää vettä ja siihen Slankaa, mutta ehkä ei ole kannattava ajatus. Toisaalta jos termarissa on kylmää vettä ja siitä kaataa veden mikseriin ja siihen Slankan ja sen sekoittaa, niin se voisi olla yksi mahdollinen tapa nautiskella. Mutta miten pestä mikseri jokaisen käytön jälkeen? Pitääkö käyttää pesemätöntä mikseriä useamman kerran? Vai pysyä samassa Slankassa koko matkan ajan ja taas kotiin palatessa olisi toinen Slanka vuorossa.
On sitä vanhalla äijällä murheita riittämiin, eipä tule aika pitkäksi!

 

Dieettipäivä 194

Olin tänään fillaroimassa, ihan mukavasti se menikin. Reitti oli osittain uusi, mutta toisaalta tuttu. Samalla tuli tietenkin hoidettua myös sosiaalisia suhteita. Tapasin näet entisen "talkkarin" ja siinä vierähti kuulumisia vaihdellessa tovi jo toinenkin. Keskeisintä oli kuitenkin, että uudistin kutsuni hänelle tulla Leville tai Inarille, kaveri kun on kovia kalamiehiä.
      Pyöräily kesti kaikkiaan 53 minuuttia ja metkaa taittui 8,64 kilometriä. Ei siis mikään merkittävä urotyö tai saavutus. Kuopion poikien laskentakone antoi tuolle saaliksi 656 kilokaloria ja 316 MET-minuuttia. Eli tämä taas kertoo puolestaan sen vakavan tosiasian, että edelleenkin olen sitä mieltä, että sykemittarissani on vikaa. Olihan näet suurin osa matkasta taitettu ja puuskutettu sykkeellä 31 sykettä per minuutti. Se ei voi pitää paikkaansa, koska lenkin loppupuolella mittari suostui näyttämään huomattavasti korkeampaa käyrää, eli noin 120 – 130 sykkeen minuuttisaldoa.
      Pitää laittaa huoltoon molemmat mittarit, jotta voin luottaa tulevaisuudessa niiden antamiin tietoihin. Se on henkeni mahdollisesti noiden mittareiden varassa ja tuo pieni ja pihisevä henkikultani on minulle vielä melkoisen rakas ja tärkeä.
      Kuitenkin olen slankannut ja nauttinut elämästä täysinäisin määrin. Miten voikaan oikea elämä olla näin ihanaa. Joskin lukemani kirja maailmankuvan muutoksesta tutkimuskohteena on ollut hivenen vaikeahko. Syynä on joko minun rajoittunut kapasiteettini ymmärtää asioita tai sitten tutkija kirjoittaa niin hienosti, että ei ehkä saa ketään muuta tajuamaan ajatuksiaan? Veikkaan viimeisemmän vaihtoehdon puolesta, joskaan en ole kovin fiksu minäkään!
      Täti sisaren kolmas kirja on nyt tuolla autotallissa hienoina niteinä. Kansi on todella kaunis ja olen suuresti ylpeä siitä saavutuksestani. Tämä oli hänen kirjoistaan ensimmäinen, jonka sain kuvittaa ja tehdä omapäisen mieleni mukaan. Olen muuten joskus uneksinut, että kirjankustantamon omistaminen ja sen toimintaan osallistuminen olisivat olleet elämäni suurin asia, jos ne olisivat vain toteutuneet.
      Mitä tulee yleiseen terveydentilaani, niin se on melkoisen vakaa. Verenpaineet ovat melkoisen hyvin tai ainakin kohtalaisen hyvin, hallinnassa. Veriarvot ovat oivalliset, ainakin keskussairaalan laboratorion mukaan. Marevan eli INR-arvo on asettunut oikeisiin uomiinsa. Tosin vielä en ole onnistunut tiputtamaan niitä 30 kiloa, jotka erikoislääkärimme minut määräsi kadottamaan. Se on vielä keskeneräinen projekti ja innolla sitä yritän toteuttaa. Vaan on se vaikeaa ja ainakaan se ei onnistu ilman tukiryhmää ja sen upeaa teamleaderia Annea. Nyt huomasin heti muuten masutiedot, jotka olivat paketin kannessa, kuten viimeksi. Tuolloin vaan niitä paketin sisältä etsin – minä onneton. Nyt on siis sekin synti suoritettu – ongelmitta.

Dieettipäivä 188

On tutun näköinen pyörä. Ihan kuin omani, vaan eipä ole!

Olo on kuin maansa myyneellä. Eino Leino sanoi joskus, että tässä menee kirjaton, karjaton mies. Vähän on samat tunteet kuin Leinon Einolla vuosisata sitten. Ja taas oltiin lentokentällä ja minä töppäilin ihan kunnolla. Pistin parkkimaksulipun hyvään talteen – tietysti. Kun tuli tarve poislähtöön, niin ei sitä lippu löytynytkään. Kaikki taskut tarkastin moneen kertaan, sillä ketäs muuta epäilisin kuin itseäni. Mentiin vielä autollekin, jota en itse ajanut. Ei se sielläkään ollut. Mutta kun oltiin tultu Riihimäen Lidliin ostoksille ja tuli maksun aika. Kortti löytyi, se oli näet lompakossa pankkikorin alla. Olinhan jo hakenut pysäköinnin neuvonnasta uuden kortin ja maksanut sen ja siten saanut luvan poistua alueelta. Enkä edelleenkään ajanut itse.

Illansuu toi mukanaan myös pyöräilyretken. Vaan olen jälleen pettynyt sykemittariini. Sillä se ei voi olla totta mitä se näytti. Mittarin mukaan aikaa kului 40 minuuttia. Kymmenen ensimmäistä minuuttia syke oli periaatteessa normaali eli kun valmistelun retkeä ja meni autotalliin. Mutta sen jälkeen se putosi tasoon alle 35 sykettä per minuutti, vaan ei mennyt alemmaksi kuin 31 sykettä per minuutti. Ja näin olisi ollut koko 30 minuuttia kestäneen pyrintöni ajan.

Todellisuudessa uskon ja tunsin, että syke meni todella korkealle, sillä aikuisen oikeasti jopa hengästyin ja puuskutin. Olihan tuon puolentunnin pyrähdyksen saali8, 57 kilometriä ja se antaa nopeudeksi 17 kilometriä tunnissa. Se ei ole kovin heikko arvo tällaiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, Tuon matkan, vauhdin ja kartan mittasi Nokia Lumian Sport Tracker. Ohjelmaa kokeilin fillafoinnissa ensimmäistä kertaa, ja kokonaisuudessaan toista kertaa. Se toimi hienosti ja piirsi tarkan kuvan pyöräilyreitistäni.

Kyllä nykytekniikka on todella ihmeellistä, se toimii ja sitten se ei toimi. Ihan kuten aina ennenkin on ollut ja on varmaan aina tuleva olemaankin. Taisi menne Waltarin Mikan Sinuhe egyptiläisen ajatusten lainaamiseksi.

Kuten eilen aika epätoivoisesti kirjailin, niin en varmaan onnistu yksin painonpudotuksessa, enkä edes painonhallinnassa. Samaan viittasi vähäisen täti Opekin kannanotossaan aiempaan blogiini. On vain yksinkertaisesti tunnustettava tosiasiat ja toimittava niiden mukaisesti. Monesti olen näilläkin sivuilla jankuttanut, että juoppo tarvitsee AA-rymässä vertaistukea ja niin tarvitsee kaltaiseni syöppökin vertaistukea omassa ryhmäsään ja pätevän teamleaderin kannustusta. Ja siksi yritän vaan niin maan perusteellisesti slankata Slanka-tuotteil

Dieettipäivä 186

Meillä oli jo, Venäjälläkin pidettiin, Ranskan tulee vielä tänä keväänä ja Yhdysvalloista loppuvuodesta. Eli mikä se on ja oli? No tietenkin ne ovat presidentinvaalit. Meillä tapahtui mielenkiintoisia, Venäjällä meni odotetusti, vaan miten käy Ranskassa. Oheisessa kuvassa kaveri toteaa julisteen tekstiin Sarkozy pelastaa Ranskan, että ja taas! Toisessa kuvassa kartturina toimiva toteaa, että teiltä pitää ottaa pois ajokortti Ranskan ajamiseen. Mutta Sarkozyn näköinen kaveri kuljettajana toteaa, että ei suinkaan, kyllä minä teille näytän että se vielä toimii.
     Tuo viimeinen on kuin omasta elämästäni juuri tällä hetkellä. Olen kuin vankina täällä maaseudulla. Ei viitsi edes lähteä mihinkään kun pitäisi selvitellä bussien aikataulu ja ties mitä muuta. On se vaan niin helppoa lähteä omalla autolla aina kun haluaa ja haluttaa.
     Olin muute n tänään uimahallilla ja olen todennäköisesti säilyttänyt toisen sijani oman hallin uimisen matkan pituudessa. Uin siis, kaikkina niinä kisapäivinä, jolloin se oli minälleni mahdollista, noin hivenen yli 66 kilometriä. Tänään uiskentelin todella rauhallisesti, sillä ei ollut tarve olla parempi kuin oikeasti olen. Matkaa tuli 2 kilometriä ja ai siihen kului 1:20. Siis ihan normiaika juuri minulle. Kaikkineen harrastin liikuntaa 2:38, johon sisältyi juuri tuo uiminen. Lisäksi tuli kävely hallille ja takaisin kotiin. Muu oli löysäilyä ja sosiaalista seuranpitoa, sillä sitäkin ihminen tarvitsee, jotta hän olisi ihminen, joka on sosiaalinen ja poliittinen eläin. Kaloreita kului tuossa urakoinnissa 1251 kilokaloria ja tehokkuuspisteitä tuli 3,1 viidestä. MET-minuutteja tuli ansaittua 458, eli ei niin herveästi, mutta ihan riittävästi. Kuitenkin Suunnon Movescountin  Kuntokuuri-ryhmässä olen tällä hetkellä toisena käytetyn ajan suhteen. Aika nollaantuu aina kuukauden loputtua. Eli sama kuin uimisessa, ensimmäinen on niin kaukana edelläni, että en pysty edes haaveilemaan moisesta suorituksesta.
     Tietenkin olen slankaanut – tänäänkin. Onneksi on vielä Slanka-pusseja jäljellä. Taidan selvitä tulevaan maanantaihin saakka. Nyt olen kokeillut vaniljaa mustaherukoiden kanssa. Eli pakastettuja herukoita astiaan, sitten kylmää vettä ja lopuksi pussi vaniljaa. Vettä on noin 6 desiä ja marjoja joku 100 grammaa tai siis jotain noin suunnilleen. Sitten tehosekoittimella päräytin sekoituksen sekaisin. Mutta arvatkaa, oliko se todella hyvää? Siitä voisi tehdä jäätelöä. Ehkä pitäisi hankki jätskikone ja ryhtyä kokeilemaan. Kuten setä Brysseli totesi, ei voi olla laihduttamiseen tarkoitettu moinen herkku. Mutta niin se vaan on ja sitä saada ihan helposti itse sekoittamalla.

Dieettipäivä 185



BikeBod by Suunto

Odotin, odotin ja odotin. Vaan ei avannut Anne Skypeään, eli en päässyt videoyhteyteen. Eli tänään olemme siis eläneet aivan tavallisen päivän. Hyvin vähän on ollut tapahtumia päivässä.
Tosin kävin kaupassa fillarilla, mutta ulkona oli niin kylmä, että korvat todella palelivat ja samalla koko pää. Ja kun en kivin halaja päätäni rasittaa, niin suuntasin matkan kauppaa kohden pienemmän peruslenkin myötä. Oli varusteena kypärä, jonka alle ei valitettavasti mahdu villamyssyä. Pää on tärkeä, ja kun sillä on ollut vaikeuksia seurata minääni, niin pidetään siis siitä huolta.
Tänään posti toi neurologin osaston loppuarvin. Siinä lopussa yksinkertaisesti todetaan: "Muuten verenpainelääkitys ensisijaisesti ilman beetasalpausta. Ajokielto 1 kuukausi 30.4. asti. Neurologian puolelle jatkokontrolleja ei sovita. Jatkossa verenpainetavoite alle 130/80. Kolesteroli alle 4,5, LDL alle 2.0. Normaalipainoon pyrkiminen.
Eli siinä se. Normaalipainoon on pyrittävä. Kiltisti ne sen paperilla sanovat. Mutta nuo muutkin tavoitteet ovat rajuja. ei toki kokonaiskolesterolin määrä, mutta se LDL-kolesterolin määrä elle 2.0 on kova tavoite. Siinä auttaa vain laihduttaminen kuten poppamies kertoi. Rasvaa omasta minästä pois ja siten voi tavoittaa vielä paremman LDL-lukeman.
Lintsasin myös uimahalliin menosta. Ja se on jo vakavampi lintsaaminen. Ehkä aristelin mennä katsomaan lauantaina päättyneen kisan hallikohtaisia tuloksia. Ehkä olen menettänyt toisen sijan koko uimareiden kisassa näiden sairaalajuttujeni tähden. Muutenkin tunnen itseni hivenen invalidiksi kun en pääse autolla ajamaan. Ihminen on kuin häkkiin suljettu, varsinkin näin maaseudulla asuvana. Eli jos ei ole autoa niin et mihinkään oikeastaan mene.
Nyt pitäisi saada asettua fillariin Suunnon valmistama BikeBod, eli laite joka yhdessä rannetietokoneen kanssa tarkkailee sydämen toimintojen lisäksi pyöräiltyä nopeutta, matkaa ja kaikkea noihin asioihin liittyvää dataa. Olen siis aiempaa enemmän vakuuttunut siitä, että minun täytyy ehdottomasti seurata oman elimistöni toimintoja. Vain siten voi ennakoida mahdollisia alkavia ongelmia minässäni.

 

Dieettipäivä 182

Paul Gauguin mmalaus taitelijatoveristaan Vincen van Goghista.

Melkoisen hiljainen ja virikkeetön päivä, siis tämä jota parhaillaan olemme lopettelemassa. No, tietenkin kävin aamulla terveydenhoitajan luona. Se oli ensimmäinen käyntini sitten vierailuni lääninlasaretissa. Onneksi hoitaja oli lukenut epikriisini jo tietokoneelta, eli kaiken sen oleellisen, jota noiden sairaalapäivien aikana tapahtui ja tehtiin. Homma oli huomattavasti helpompi kuin olisi ollut jos olisi koko homma pitänyt kertoa juurta jaksain.

Olin ottanut mukaani tulosteen verenpainemittauksistani ja niin hän sai naputeltavaa terveysaseman tietokoneille. ja muutenkin valmistelimme kuun lopulle sijoittuvaa lääkärintarkastusta joka palauttaa ajo-oikeuteni. Täällä syvällä maaseudulla tuntee olevansa hivenen vanki kun ei pääse kulkemaan ja liikkumaan kuten auton kanssa. Toisaalta on vain hyvä kokea tulevaisuus, eli kun en enää onnistu uusimaan ajokorttiani, niin silloinhan on aina kuljettava jalan, turvauduttava toisen apuun tai harvoin kulkeviin yleisiin yhteyksiin. Tämä on keino saada tietää miltä tulevaisuus vaikuttaa ja tuntuu.

Olin tietenkin uimassa. Tänäänkin vesi oli märkää kuten eilenkin, mutta ei se ollutkaan niin liukasta kuin eilen ja toissapäivänä. Karheaa ja takkuilevaa oli luisto. En saanut uitua kun 2,5 kilometriä. Koska en kuitenkaan huomenna pääse osallistumaan enää tuohon kisaan, niin päivänä kisailijana ovat luetut, sillä huomenna on meidän uimahallimme viimeinen kisapäivä. Mutta ehkä olen saanut sen tavoittelemani toisen sija, tosin en panisi yhtään pahakseni kolmattakaan sijaa. Kyse ei ole palkinnoista, niitä ei oikeastaan ole. Ehkä lämmintä kättä ja sympatiaa kehujen kera. Palkinnot eivät ole kuitenkaan minua mitenkään motivoineen, vaan oma suoritukseni. Kokonaismatkaksi tulee 66,45 kilometriä eli kun oli 29 kisapäivää, niin päivittäisen uinnin matkaksi tulee keskiarvona 2,3 kilometriä. Ne olen ihan tyytyväinen, sillä olenhan kokenut lasarettimatkan ja vaikean flunssan tuona aikana. Siis hyvä minä!

Muuten on tässä sadetta pidellyt ja sen mukaisesti elämä on hiljaisesti lipunut omissa uomissaan. Toisaalta olen täysi torvelo. Etsin pitkään Annelta saamastani pussilaatikosta tilinumeroa jolle voisin pussit makaa, kuten oli uhonut. En vaan löytänyt vaikka kuinka etsin. Uskoin jo laittaneeni sen johon parempaan talteen. Kunnes myöhään eilen illalla, taisi oli jo jälkeen puolenyön, huomasin tilinumeron olevan kirjoitettuna pussilaatikon kanteen. Pahoittelen Anne viivästystä. Mutta Slankasta kannattaa pitää kiinni ja olla joukolla slankaamassa!

 

Dieettipäivä 181

Onnellinen nuori uimari sukeltaa.

Unohdin eilen kertoa tärkeimmän, tai ainakin melkein, asian. Setä Brysseli ja vanhempi hänen tyttäristään maistoivat Slanka-vaniljaa. Tietysti kun fiksuja ovat ja terveen uteliaita. Molempien mielipiteet oli superpositiivinen. Maistui todella hyvältä, ihan kuin parasta mahdollista vaniljakastiketta. Setä totesi miten hän voisi käyttää tätä? Tiedoksi vain, että hän ei ole grammaakaan ylipainoinen, vaan on timmi ja hyvä kroppanen kaveri. Itsekin haluaisin moisen ulkoisen kehyksen, mutta taitaa olla enemmän haavetta, mutta mahdollisimman lähelle häntä kuitenkin. Eli täydet pisteet Slankalle. Mutta se kysymys hänen käytöstään on hivenen hankala. Kun hän tekee runsaasti töitä ja päivät ovat pitkiä Euroopan Union ns. ulkoministeriössä, ja hän joutuu paljon matkustamaan todella pitkiä matkoja, maailman eri puolilla on aina kriisejä, niin ehkä eräänlaisena palautus- ja kestävyysjuomana hän voisi kokeilla Slanka-tuotteita. Kun niitä nauttisi, niin veren sokeri ei suorittaisi suuria hypähdyksiä eri suuntiin ja olo pysyisi tarkkana ja pirteänä pidemmän aikaa. Ei se ihmeitä tekisi, mutta ehkä avittaisi maailmaan rauhaa ja siviilien asemaa kriisitilanteissa.
Mutta tänään keskityin taas liikuntaan, sillä tämäkin päivä tuntui otolliselta moiselle touhulle. aktiivista liikuntaa tuli harrastettua 3 tuntia ja 13 minuuttia. Siihen sisältyi 2 tuntia uimista ja matkaksi tuli jälleen kerran 3 kilometriä. Muun aika kului reippaaseen kävelyyn. Ja jälleen sykevyö kertoi uskomattomia tuloksia. Se mukaan kokonaiskulutus olisi ollut 2793 kilokaloria. Eli ilmeisesti sykkeen saaminen kohdalleen on nostanut myös kalorien kulutusta. Tänään sykeviiva oli vielä hienompi kuin eilen. Alimmillaan se sykähteli 58 sykettä per minuutti, ja siis heti alussa ja uimahallille päästyäni. Korkeimmillaan se kävi kotiin kävellen tullessani ja oli 128 sykettä per minuutti. Keskiarvoksi tuli jopa 103 sykettä per minuutti, Tämä on kohdallani aivan merkittävän paljon. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Huomenna on terveydenhoitaja JR:n tapaaminen ja verikokeen INR-arvon mittaaminen. Saas nähdä miten äijän käy?
On todella harmi kun en osaa laittaa tuota sykeviivaa tänne blogiini, se olisi mielenkiintoista nähtävää. Toisaalta onko siinä edes sellaista ominaisuutta, että sen voi tuollaisena viivana tallentaa, sitä sietää kysyä!
Lehdet artikkeleillaan kertovat, että kevät on tullut. On niissä niin moninaista juttua laihduttamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Millä mahdollisella vippaskonstilla pääsee kiloistaan eroon ja kaikkea muuta. Tänään olen lukenut kohtalotoveristani, näyttelijä Mikko Kivisestä, joka myös on laihduttanut 30 kiloa, mutta nämä läskit hän on lähdettänyt viimeisen viiden vuoden aikana. Mielenkiintoisesti hän kertoo luopuneensa vain ylimääräisestä oluen juonnista, eikä mistään muusta. Toisaalta artikkeli paljastaa kuitenkin totuuden. Hän nykyisin juo olutta vain ruokajuomana ja ottaa yhden saunaoluen. Ehkä kerran viikossa käy saunassa, tiedä häntä? Kuitenkin samassa kappaleessa herra näyttelijä toteaa, että hän suo paljon salaattia ja kalaa. Tämä kertoo myös ruokavalion muuttumisesta. Lenkkimakkara ja rasvaiset pihvit ovat poistuneet ja varmaankin myös friteeratut ranskalaiset? Eli rasvaisesta ruokailutottumuksesta on siirrytty kohden laimeampaa ruokatapaa. Ja se näkyy varmasti aina.
Toisen saman lehden juttu käsitteli aihetta "laihduttaja, älä astu tähän ansaan!" Jutun mukaan niin ikuisuuslaihduttajat kuin tutkijatkin ovat huomanneet, ettei liian tiukka kontrolli välttämättä edistäkään painonpudotushaaveita. Itäsuomen (entisen Kuopion) yliopiston tutkijat ovat todenneet, että syömisen, juomisen ja painon kontrollointi saattaa jättää huomiotta muut painoon vaikuttavat tekijät, kuten säännöllisen elämänrytmin, levon ja liikunnan.
Näiden tutkijoiden mukaan avain onnistumiseen näyttäisikin olevan siinä, että laihduttaja kokee painonhallinnan vaikuttavan elämäänsä ja hyvinvointiinsa laaja-alaisesti, jolloin laihduttamiseen on helpompi löytää henkilökohtaisia motiiveja. Tällaisia ovat monelle terveys, kyky olla aktiivinen, itseluottamus, mieliala, ulkonäkö ja koko perheen hyvinvointi.
Oikean motiivin löytämisen ja kontrollin hellittämisen lisäksi laihduttaja voisi tutkijoiden mukaan saada apua myös psykologisesta joustavuudesta. Tällä tarkoitetaan rajojen ja aikaisempien tapojen rikkomista, jota voi opetella esimerkiksi hyväksymis- ja omistautumisterapialla (HOT). Hankkeessa toteutetun pilottitutkimuksen tulokset psykologisen näkökulman lisäämisestä painonhallintaan vaikuttivat lupaavilta.
Tässä tämän päivän tarinointia ;)