On taukoa pidellyt!

Ketler Titan kuntopyörä. Tämä on todellinen sporttirassi!

Mennen vuoden puolella olen jotain tänne kirjoitellut. Laiskana ole rähmiköinyt. Tosin muut ovat saaneet aikaiseksi paljon enemmän kuin minä - valitettavasti.

Itse törmäsi omaan toimimattomuuteni eilen iltapäivällä, aioin näet pitää pienen fillarointihetken tällä kotona. Vaan miten sitten kävikään? Suunto Ambit 2 rannetietokone, jolla mittailen pulssiani ja kaikenlaista muuta fyysistä minääni suoritusten aikana, ei onnistunutkaan toimimaan. Syy ei toki ollut laitteessa, vaan ihan minussa itsessäni. En ottanut huomioon ohjelmiston päivityksiä, joita on tulle varmasti runsaasti edellisen käyntikerran jälkeen. En siis saanut laitetta toimimaan ja sitten meni koko hommasta mielenkiinto. Olen siis laite addiktoitunut ja pahasti sellainen.

Tietysti on kiva lukea muitten onnistumisista. Lehdistössä on lähimenneisyydessä revitelty esimerkiksi otsikkoa, että Jo minuutin treeni 3 kertaa viikossa kohottaa kuntoa!

Oikeastaan minä tiedän tuon asia ja halusinkin aloittaa rauhallisesti ja sivistyneesti kuntoni kohottamisen. Tuo otsikko viittaa Medical Daily-lehden artikkeliin, jonka mukaan pienikin määrä tehokasta intervalliharjoittelua toimii kunnon kohottamiseksi. Olenhan joskus ihan uskovaisen kiihkolla messunnut tästäkin aiheesta tässäkin blogissani.

Plus One -julkaisussa ilmestyneen pienen tutkimuksen mukaan lyhyet, intensiiviset treenit hyödyttävät kehoa ja lihaksia yhtä paljon kuin pidemmät.

Tutkimuksessa testattiin intervalliharjoittelua kuntopyörällä. Viikko-ohjelmassa oli kolme minuutin mittaista erittäin tehokasta harjoitusta lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen. Yhdellä kertaa pyörän päällä kului 10 minuuttia, ja viikossa kuntoiluun upposi puoli tuntia. Jokaisella kerralla oli siis vain minuutti todella tehokasta fillarointia.

Tutkimukseen osallistui 14 ylipainoista mutta muuten tervettä koehenkilöä. Heidän joukossaan oli sekä miehiä että naisia. Kuusi viikkoa kestäneen kokeen aikana he polkivat kuntopyörää kolmesti viikossa. Jokainen harjoituskerta koostui kahden minuutin mittaisesta lämmittelystä. Sen jälkeen heillä vuorossa oli tehokas intervalliharjoitus. Harjoitus koostui kolmesta 20 sekunnin jaksosta, jonka aikana poljettiin täysillä. Täysillä vedettyjen 20 sekunnin jaksojen välissä oli kahden minuutin palauttava osuus, ja lopuksi vielä jäähdyteltiin kolmen minuutin ajan. Kaikkiaan harjoitus siis kesti 10 minuuttia, josta minuutti oli rankkaa liikuntaa.

Näin siis tiukka intervallitreeni toi selviä tuloksia jo kuuden viikon aikana: koehenkilöiden hapenottokyky parani ja lihakset kasvoivat. Heidän veriarvonsa paranivat ja sokeriarvonsa tasaantuivat. Tutkijoiden mukaan lyhyet ja intensiiviset treenit näyttäisivät siis parantavan terveyttä tehokkaasti ja aikaa tuhlaamatta. Medical Dailyn mukaan aihe vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimusta esimerkiksi kokeen pienen osallistujajoukon vuoksi.

 

Nyt siis minun on lähdettävä seuraamaan tuota ohjetta ja seuraavan kuukauden - siis ainakin kuukauden - ajan pitää ottaman hiven varovasti, joskin riittävällä tehokkuudella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dieettipäivä II - 104

Talvipäivä 2013 Pariisissa.

VIELÄ KERRAN

Eilinen päivä alkoi todella upeatta tiedolla Miian ja Jukan yhteisestä onnistuneesta projektista. On hienoa ilmoita toisten ihmisten menestystä. Varsinkin kun kyseessä on todella vaikea ja vaatima painonhallinta ja sen alalaji painonpudotus. Vielä kerran onnea ja runsaasti menestystä Miialle ja Jukalle!

TULOKSIA             

Lupailin jo alkuviikosta, että erikoisspesiaalihoitajani JR:n kanssa tarkistelemme menneen viikon aikana otetun verikokeen tuloksia. Nyt se heti aamulla tateutin, joskin unohdin mennä INR-uusintakokeeseeen, johon kuitenkin juosta piipahdan ennen lähtöä Etelä-Pohjanmaalle.

Siis tuloksiin joita olen lupaillut.

Eritoten olin halunnut testattavan S-PSA-arvuo, joka kertoo eturauhasen toiminnasta. Olen näet jo vanhempi äijä ja heillä yleensä nuo ongelmat tulevat esiin ennemmin tai myöhemmin. S-PSA-arvon suositus on alle 4,5 (<4) ja minulla tuo arvo oli 0,5 eli ilmeisesti melkoisen hyvä ja vaikka olen asiasta huolta kantanut, niin nyt tuli ainakin osittain todistettua, että melkein mitään syytä huoleen ei ole. Painotan sanaa melkein, sillä olisi vielä ehkä syytä käydä urologin juttusilla varmistamassa tämäkin asia.

Keskeinen tulos on tietenkin kolesterolin mittaukseen liittyvät. Yleinen kolesteroli viitearvo on alle 5 (<5) ja minulla sen pitäisi henkilökohtaisten syiden tähden olla alle 4,5. Tämä arvo oli nyt saadun tuloksen mukaisesti 2,9. Eli ei pahempi tulos. Mitä tulee ns. huonoon kolesteroliin eli fP-KOL-LDL niin sen suositusarvo on yleisesti alle 3 (<3) ja minulla taas aiemmin alle 2 ja nyt alle 1,8. Hienosti olen saavuttanut tuon vaatimustason, sillä tuo huono kolesteroliarvoni oli 1,67. Voiko tavallinen kuolevainen enää onnellisempi olla? Hyvän kolesterolin pitäisi olla arvojen 0,95 ja 2.00 välillä. (Nyt en saa arvoa, joka minulle on, huomasin tämän vastan Pohjanmaalla. Anteeksi hölmöilyni?)

Munuaisten toimintaa mittaava testi P-KREA ja tämä arvo nousee munuaisten vajaatoiminnan tai iän nousun myötä. Mutta myös lihasmassa ja verenpainelääkitys saattavat nostaa arvoa. Yleisesti miehillä viitearvona pidetään, että tulos olisi alle 115 tai jopa alle 100, mutta kuitenkin yli 60. Omalta osaltani tämä luki oli hiven korkeahko, mutta ei mitenkään kertonut vielä ongelmista. Eli 84 on ikäiselleni ja omaamalleni lääkitykselle hyvä arvo.

Sitten mennään ennustelemaan Diabetes II ongelmia. Niitäkään ei ole ilmeisesti lähiajan näköpiirissä, sillä FB-GLUK viitearvot ovat 3.6 – 6.0. Tämä on siis paastoverensokerin viitearvo. Oma arvoni oli 4,8 eli sellainen normitasoinen.

Näidenkin saamien tulosten perusteella ole melkoisen hyvässä iskussa näin vanhaksi ja moni vammaiseksi äijänkekkulaksi. Lisäksi testipaperissa on tuloksi pissanäytteestä, joissa ei ollut mitään huolestuttavaa samoin punasolujen ja valkosolujen tilanne on hyvin hallinnassa Ainoa mikä on melkoisen ylärajoilla oli ns, senkka, jonka raja-arvot ovat134 – 167. Mutta sen olen aina tiennyt, että sukuvika se on kun suksi ei luista. Eli korkeasta lukemasta kärsimme koko suku ja minullakin se on 164. Näin olleen minua ei ainakaan vaivaa anemia tai raudan puute. Eli sekin on osaltaan hyvä.

SLANKA

On tietysti mielenkiintoista tarkastella nyt saatuja tuloksia slankaamisen ja Slanka-pusseissa nautitun ateriakorvikkeen kautta. Minusta yksinkertaisesti on olemassa erinomaisen vahva korrelaatio slankaamisen ja hyvien veriarvojen välillä. Ilman Slankaa eivät tulokseni voisi olla ikinä moista tasoa. Ehkä ne ovat paluutta joskus kaukaisessa menneisyydessä olleisiin arvoihin.

Voi vaan olla satavarma, että en voi kyllin kiittää Hoikistamon vertaistukiryhmää, teamleaderi Anne ja tietenkin Slanka vaniljaa, joka vaan on se kaikkein paras.

LIIKKUMINEN 

On se vaan ollut vielä tänäänkin niin hankalaa ja vaikeata. Eilinen hurja fillarointi jätti jälkensä, sillä vielä tänäänkin ovat reisien takaosa olleet kovin arat ja ei ole voinut edes ajatella mitään suorituspainotteista tekemistä. Kun ei oikein pysty edeEritotens kumartumaan niin, että maasta poimisi joitain pientä ja olematonta! Mulla elämä jatkuu.                      

Dieettipäivä II – 102

Taannoin oli tämä ottamani kuva uutislähetyksen loppukuvana.

VALITUSTA – TAAS!

On vaan niin perusteellisen kipeät nuo molemmat reiteni tuolta taustan puolelta. Olen taas pelkkää marmatusta ja valitusta koko vanha äijä! Ehkäpä olivat asennot väärin toimitettuja eli satula väärässä asennossa. Taisi olla liian matalalla näin isolle ja massiiviselle minälleni.

Tämän kaiken tarkoitus on kertoa tänäpäisestä liikuntaharrastuksestani. Olin siis kylämme kuntosalilla ja tietenkin fillaroimassa kuntopyörällä. Aikaa meni kaikkiaan tuohon tekemiseen 1 tunti ja 29 minuuttia. Josta kuitenkin tehokasta ajamista kelloa vastaan oli tasan tunti tai ehkäpä muutaman minuutin ylitse. Mutta ei hassumpi saavutus ukkorähjälle.

Saaliiksi sain tästä toiminnasta 847 kilokaloria ja huippukuntovaikutus oli 2,3/5 eli ylläpitävä. Enää en saa moisesta suorituksesta kehittävää – mainintaa, sillä ilmeisesti Suunto Ambit tajuaa, että kuntoni on noussut, tai se ainakin olettaa niin, ja nyt pitäisi punnertaa paljon nykyistä enemmän jotta saisin kehittävä maininnan. Muuten sykkeeni oli tässä harjoituksessa 138/102/55.

Ei tässä kuitenkaan ole kaikki. Fillaroiniin jälkeen otin kilometrin uintispurtin ja siihen meni kaikkineen aikaa 59 minuuttia, josta teholla uimista oli 40 minuuttia. Kuten tavallisesti uin samaa vauhtia kuin ennenkin. Kaloreita kulutin tuossa menossa 641 kilokaloria ja huippuharjoitusvaikutus oli jälleen 2,3/5 eli ylläpitävä. Matkanteon aikana sykkeeni oli 126/100/74 kertaa minuutissa. ei sekään ollut paha eli sanoisin jopa melkoisen hyvä tulos.

Mielenkiintoisesti kokonaistulokseksi tuli kaloreissa 1488 kilokaloria. Se on oikeastaan hirvittävän paljon, varsinkin kun on tästä laiskasta ja helppoon oloon tottuneesta ukkelista on kyse. Lienee muuten yhden liikuntarupeaman kaloriennätys.

SLANKA

Nyt tapahtuu enemmän kuin olen osannut edes haaveilla. Tuohon blogin oikeaan yläkulmaan on ilmestynyt mainos. Siis ihan maksutta ja korvauksetta sen olen siihen sijoittanut, mutta se on teille slankaajille ja varsinkin niille, jotka eivät pääse vertaisryhmätoimintaan. Kiitokset tästä hienosta hommasta menevät Erikille, joka on oikea supernörtti.

Minusta on vaan kohtuullista ja järkevää kertoa kaikelle kansalla miten elämä kohtelee minua hellästi ja silkkihansikkain. Lisäksi Hoikistamon kokonaisprojekti, johon olen osallistunut on palauttanut minulle melkoisen toimintakyvyn. Kun vaan katsoo tänäpäistä kuntosuoritustani, vaikka siihen marinaa sisältyykin, niin en voi edes pienessä mielessäni kuvitella, miten se olisi ollut mahdollista ennen Hoikistamon projektia.

Arvata vaan saattaa miten kiitollinen on Hokistamolle ja terveydenhoitaja JR_lle, jotka ovat minusta huolta pitäneet ja osallistuneet enemmän kuin paljon tähän projektiini.

Dieettipäivä 270

Ei ole pahemmin salamoinut - vielä!

Nyt se on siis menoa eikä vaan meinaamista. Tästä lienee osoituksena fillarointi, jonka nyt illansuussa suoritin. Ei se nyt niin hienosti mennyt, tosin en kuitenkaan kaatunut matkan loppuvaiheessa. Lieko syynä ollut kaatumisen pelko, tavallisen urheilujalkineet – Pomo intti fillarointikenkiä vastaa – vaiko yksinkertaisesti vain edellisistä kerroista vähentynyt kuntoisuus? Kyseessä lienee ainakin noiden edellä mainittujen seikkojen yhteisvaikutus. Jo ensimmäisen aivoinfarktin jälkeen olen ollut tasapainossa melko heikoilla, tai ainakin se on aiemmasta heikentynyt. Ja nyt tämä TIA- eli aivojen verenkiertohäiriö ei suinkaan parantanut kykyäni tasapainoilla. Tietenkin myös kunto huononee melko nopeasti, ja kun pelkää, niin ei uskalla painaa kaikella voimalla ja sisulla.

Eli nyt dataa, ei kovin ihmeellistä, mutta kuitenkin. Aikaa meni tunti ja 14 minuuttia, joskin sosiaaliseen seuranpitoon käytin varmaan lähes varttitunnin. Matkaa kertyi kuitenkin aivan kunnioitettavat 15 kilometriä, joten keskinopeudekseni tuli vaivaiset 14 kilometriä tunnissa, kun se edellisellä, kaatumiseen päättyneellä fillarointikerrallani oli yli 20 kilometriä per tunti. 

Kaloreitakin toki kulutin. Suunto antaa kokonaismääräksi sykkeen perusteella 707 kilokaloria ja Lumian SportTrakker puolestaan matkan ja ajan perusteella pystyy laskemaan hieman isomman kulutuksen eli 799 kilokaloria. Pidän tuota Suunnon tulosta uskottavampana. Pulssi sitten, sitähän erityisesti tarkkailen. Maksimiarvo oli 140 sykettä, minimiarvo 56 sykettä ja keskiarvo 99 sykettä minuutissa. Eli myös tuossa sykkeen keskiarvossa näkyy arasteluni ja vauhdittomuuteni. Tässä lienee turha enempää ruotia suoritustani, olen kuitenkin itse siihen tyytyväinen, vaikka kaikki kaatumisen ruhjeet eivät ole vieläkään parantuneet.

Tänään oli printatussa lehdessä artikkeli, jossa käsiteltiin hiilareita ja niiden tarpeellisuutta. Ja taisi olla päivä tai pari sitten kun kohistiin henkilöstä, joka oli noudattanut hiilaritonta dieettiä ja oli kuolla moiseen ruokavalioon. Itselläni oli moinen vaihe menossa noin vuosi sitten, mutta jatkuva veriarvojen seuranta pelasti minut enemmältä. Eli en tiedä miten oli äijän käynyt ilman seurantaa.

Sitten terveyskeskuksemme henkilökunnan ystävällisellä avituksella ja lehdistöä seuraamalla hakeuduin Annen juttusille. Ja se viehe sai saaliin. Nyt vaan odotan innolla tulevan viikon tapaamistamme. Sitä ennen pitää vielä vahvistaa peppua, sillä olisi todella hieno pystyä ajamaan mennen tullen tuo yhdensuuntainen 17 kilometrin matka. Se pitää tulla myös takaisin, sillä ei kukaan suostu raijaamaan vanhaa äijää ja fillaria Lopelta tännne sivistyksen pariin. Eli ratkaisuni oli Slanka ja aloin slankaamaan. Terveys on kohentunet hurjin hyppäuksin ja lääkeiden käyttä vähentynyt, se on enemmän kuin hieno asia,

Dieettipäivä 250

Nyt alan toipumaan Alajärven vierailusta, mutta perjantaina pitää lähteä uudestaan matkaan, eli viettämään Mittumaaria ja hoitamaan edelleenkin perheen microtalouden asioita. Siellä vierähtää siis muutama seuraava päivä. En vielä tiedä kuinka monta, mutta toivon koko ajaksi kohtuullisen viileätä säätä, sillä silloin on helpompi meikäläisen olla ja elää.

Tänäpänä ei ole ollut merkittävää tapahtumaa. Vierailimme Pomon kanssa silmälääkärissä. Todettiin vasemmassa silmässä kohtalainen kaihi. Tosin ei vielä oikeuta edes keskussairaalan jonoon (6 kuukautta), mutta sanoin lääkärille, kuka on paras Hämeessä, niin sille yksityisesti ja pian, että saadaan Pomon silmä kuntoon. Pisti kaveri töpinäksi ja ehkä hyvinkin pian tulee kutsu toimenpiteisiin. Lapin noitamuori oli samaa mieltä kanssani. Vielä en ole ehtinyt konsultoimaan muita sisaruksiani, tosin tiedän heidän olevan samaa mieltä kanssani.

Kun käyntiin lisätään ennen konsultointia olleet tapahtumat, esim. uusien tukisukkien (Venosan) ostoni, kirpputorilla käymiset ja rihkamakaupan ostoksen, auton pesettämiset, niin siinä paloi aikaa. Kun vielä konsultoinnin loputtua kävimme kaupoissa salaatti ym. tarvikkeita ostelemassa ja lopulta tädin tykönä maalla, niin ilta siinä tuli ennen kotiutumista. 

Arvata saattaa, että tällainen kaltaiseni vanha äijä oli aivan puhkia. ei tullut mitään suunnitellusta fillariretkestä kylän ympäristössä, kuten tapanani on tehdä. 

Pitää tyytyä slankaamaan, mutta se on yksi niitä elämän parhaista asioista, niin olen niihin makuihin mieltynyt. En vaihtaisi päivääkään pois slankaamisestani. Niin olen moiseen Hoikistamossa  mieltynyt.


Kuva on ehkä ajankotainen täti Opellekin, eli mitäs jos Ruiskaunokit kuihtuvat? Hänhän on esittänyt moisia ajatuksia luopumisesta. Kuva on muuten samaa sarjaa kuin Teamleader Anne Hoikistamon blogissaa julkaisema hieno Nature morte!

Dieettipäivä 249

Galleria Vittorio Emaunel II Milanossa.

Päivä on kulunut eilisestä sekasorrosta toipumiseen. Siis matkan itsensä rasitukset tietty, mutta myös koko päivän tekemiset ja macrotalouden asioiden hoitaminen oli kova homma. Kun kaiken lisäksi päivä oli infernaalisen kuuma aina Tampereelle saakka, niin oli toipuminenkin vaativaa.

Jaksoin tosin lähteä uimaan, sillä pyöräily ei kovin innostanut, sillä rapa roiskuu lokasuojattomasta pyörästäni vaan niin perusteellisesti. Eli en viitsinyt sotkea itseäni ja varusteitani. Tyydyin siis uimiseen. Tosin melkoisen ajan jälkeen otin vain kevyen veryttelyn ja matkaa kertyi tasan kilometri. Surukseni ja suureksi suuttumuksekseni on tunnustettava, että MemoryMelt petti jälleen. Se ei rekisteröinyt suoritustani, ei siis jättänyt mitään jälkeä. Kyllä se tietenkin otti yhteyden tietokoneeseen, vaan ei jättänyt sinne pienintäkään raapaisua. Olen syvästi pettynyt itseeni ja tuohon rakkineeseen.

Tietenkin otin aikaa ja sitä meni 42 minuuttia tuohon kilometrin matkaan. Kuipion poikien avulla laskin tehonkin. Kaloreita olisin kuluttanut vain 350 sillä varmaankin moinen uiskentelu on vain kuntoilua ja rauhallista kin laadultaan? MET-minuutteja siitä olisi keräytynyt 168.

Seuraavan kerran Helsinkiin mennessäni vierailen jälleen Suunnon huollossa ja ehdotan rakkineen vaihtoa, sillä eihän tuota toimimatonta kukaan voi edes käyttää.

Mielenkiinnolla seurasin tänään eduskunnan persujen äänestystä Halla-Ahon seuraajasta. Ensiksi olin pettynyt, että eteläpohjalainen ns. ei kovin läheinen sukulainen ollut uskaltanut esittää itseään tuohon tehtävään. Toiseksi koin mielihyvää, että Halla-Ahon seuraajakseen nimittämä henkilö ei saanut ko. tehtävää. Paikalle valittiin nainen ja hyvä niin. Onhan valiokunnan tärkein työllistäjä juuri sisäasianministeriä ja sitäkin johtaa nainen. Ehkä heillä on mahdollisuus hyvää yhteistyöhän, tai sitten ei.

Mutta olen pähkäillyt ja pohdiskellut eteläpohjalaisen tavan tuomista tänne meillekin. Veljeni perheeseen oli vastikään hankittu Salad Chef salaatin tekemiseen tarkoitettu leikkuri. Tosin sitä ei osattu tja minä tyylikkäästi esittelin sen mahdollisuuksia. Se oli mielenkiintoinen ja tehokas laite, Tosin sen maksaa Suomessa yli 80 euroa plus postimaksut eli taitaa mennä yli satasen. kansainvälisilta markkinoilta sen saa hankituksi esim. alla 30 dollarin hinnalla, ja tietenkin postikulut. Pitää pohdiskelle asiaa, sillä minä melkein haluan moisen laitteen. Oli se siksi näppärä, että iso astiallinen salaattia tuli hetkessä valmiiksi. Kun salaatin syöminen, siis mahdollisimman vähän vihreää väriä sisältävän salaatin, yhdistää Hoikistamon Slanka-projektiin, niin eikös meikäkin ala pudottamaan uudelleen painoansa.

Muuten tänään sain kokomusta verkkaripuvun päälleni ensimmäistä kertaa, ja sen on ollut ostettuna jo useita vuosia. Nyt on siis tapahtunut jotain jo vuosia sitten toivottua ja uumoiltua.

Dieettipäivä 244

Eilinen päivä meni dieetin suhteen hivenen kuin ohi, eli harvinainen vieras setä IFM oli käymässä Washingtonista ja hänen vierailunsa voittaa kaiken muun tekemisen tärkeydessään.  Siksi eilen tuli luotoa kaikkien aikojen minimalistisin bloggaus. Mutta tänään setä lähti takaisin työpaikalleen ja minulla on ollut suuresti muuta tekemistä.

Aamu alkoi auton huollolla. Tuttu paja teki vähän laajemman huollon. Vaihdettiin öljyt, öljysuodatin, ilmansuodatin ja raitisilmasuodattimet.  Myös sytytystulpat menivät uusiksi. Ne olivatkin alkuperäiset tuossa jo yli 220 tuhatta kilometriä ajetussa autossa. Täytyy vain todeta, että kyllä saksalainen insinööri osaa kun se haluaa ja turkkilainen duunari tekee kun sillä on motivaatio tekemiseen. Muuten myös auton akku on jo 11 vuotta vanha eli siis alkuperäinen. Ne uudet sytytystulpat kyllä maksoivat, niissä on kuulemma platinasta kärjet ja ties vaikka mitä ominaisuuksia. Muut eivät tuohon moottorimalliin kuulemma käy. Tunti siinä meni ja opin jotain uutta autostani sillä siinä ei ole lainkaan kaasuttajaa. Moottori on ns. suorasuihkutukseen perustuva. Eli saksalainen insinööri on ollut kuva kehittämään tuollaisiakin verkilöitä.

Suoraan huoltopajalta lähdin kohden Helsinkiä. Ensimmäinen pysähdykseni oli Suunto Oy:n pääkonttorissa ja sen laitehuollossa. Eli toissapäivänä katkesi rannetietokoneeni hihna ja se piti uusia. Nyt mustassa sykemittarissani on punaiset hihnat ja se näyttää tosi hyvältä. Erotan sen Maken laitteesta värin avulla ja niin on hyvä. Työ ei maksanut mitään, mutta tosin rannekehihna oli melkoisen arvokas.

Toisena tehtävänäni oli hakea Huutonetistä ostamani Lundia ovet kooltaan 40x200 cm. Niitä oli kaksi kappaletta ja valkoisella sisustalevyllä. Toisaalta olisin tarvinnut vain kolme saranaa, mutta se oli mahdotonta, niin nyt sain kuusi saranaa ja liian kapeat ovet. Oikean levyiset ovat jo ennestään olemassa. Voisin myydä nuo kaksi ovea, mutta ilman saranoita. Ovet olivat Oulunkylässä ja paikka oli helppo löytää. Tosin GPS avusti minua todella mainiosti.

Kolmantena tehtävänäni oli hakea Helsingin yliopiston Viikin kampuksen kirjastosta eräs kirja tutkimuksiani varten. Tuo Viikin kampuskirjasto on erikoistunut maatalouden kirjallisuuteen. Tarvitsikin kirjan, jota ei ole edes Fennica-kokoelmassa, jossa pitäisi olla kaikki suomenkielinen ja suomalainen kirjallisuus. Sekään ei siis ole täydellinen.

Hakemani kirja oli Gösta Grotenfeltin kirjoittaman ja toimittama ”Tietoja Suomen maitotalouden kehityksestä”, jonka on suomentanut Wilho Hirvensalo. Kirja on ilmestynyt vuonna 1906. Se on osa tutkimusprojektiani, mutta palvelee myös elokuussa pitämään esitelmää Kustaa Paturi, talonpoikana. Tuon esitelman pidän Janakkala-päivän juhlassa, jossa juhlapuheen pitää maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen. Eli ollaan ihan ministeriseurassa.

Ja Riihimäen Lidlin kautta, kirpputorilla piipahtaen, kotiin. Siinä sitä Helsinki-retkeä tulli ihan kunnolla harrastettua.

Illansuussa ehdin vielä pyörälenkillekin. Kokeilemaan siis uutta punaista sykemittarin ranneketta. Hyvin toimi ranneke, ja melko hyvin toimin minäkin. Tosin satulan nosto paransi ajettavuutta ja loppumatkasta ei peppu ollut niin kovilla kuin edellisen fillaroinnin aikana.

Fillarointiaika  oli tunti ja 13 minuuttia. Matkaa kertyi 20,25 kilometriä eli hivenen vähemmän kuin edellisellä kerralla ja keskinopeudeksi tuli 17,8 kilometriä. Tuo 2 kilometrin lasku keskinopeudessa johtuu kahteen kertaan ajetusta ylämäestä, sillä korkeimmillaan nousin noin 30 metrin nousun. Muuten syke oli ylimmillään 154, alimmillaan 69 ja keskisykkeeksi tuli 105. Kaloria kului Suunnon Movescountin mukaan 769 kilokaloria, tosin Lumian SportTrakker antaa kulutukseksi jopa 1044 kilokaloria. Uskotaan tuota Suuntoa, jos se oli rehellisempi.

Tuon kuntoilun vaikutus oli Suunnon mukaan ”kehittävä”. Matka jakautui siten, että suurin osa eli 31,10 minuuttia oli kohtuulista vauhtia tai puurtamista, 29,2 minuuttia reippaasti menoa, kovaa menin 4,1 minuuttia, erittäin kovaa 3 minuuttia ja kevyesti poljin vain 1,50 minuuttia.

Eli olen tosi tyytyväinen minääni, ja oikeastaan sekin on teamleader Annen ja Hoikistamon tukiryhmän ansioita, siis että yleensä pystyn edes kunnolla harrastamaan liikuntaa. Ja osasyynsä tuolla onnistumisella on slankaamisellani, jossa olen nauttinut Slanka-tuotteita, ne ovat vaan hiin taivaallisen hyvän makuisia.

Dieettipäivä 242

Olisinko siinä minä? Vai...

Piti sanomani eilisestä tapaamisesta, että…

tuli paikalle myös musta hevonen ja teki parhaan tuloksen koko porukasta. Eli muistatte kaksi viikkoa sitten tehdyn vedonlyönnin? Kyseessä oli täti Open ja itseni yllytyksestä lähtenyt ajatus 2.7. mennessä pudottaa kahdeksan (8) kiloa tuon hetkisestä painosta.

Ja eilen juuri mustaksi hevoseksi nousi tietenkin kovasti hevosten parissa touhuava täti Naapuri. Hän oli pudottanut jo olemattomasta minästään kokonaista kaksi kiloa, eli teki hyvät pohjat meille kaikille muille.  Siinä on blogisticuksellekin saavuttamista ja todella paljon yrittämistä.

Ja illalla fillaroitiin. Tänään tehtiin Tuulensuun lenkki. Matkaa kertyi Lumian GPS:n mukaan21,35 kilometriä. Aikaa tähän kului 1 tunti 5 minuuttia. Kekinopeudeksi tuli 19,5 kilometriä tunnissa. Lähes sama kuin oli aiemmillakin kerroilla. Kaloria Lumia ilmoitti kuluneeksi 1073 kilokaloria, joskin Suunnon t6d laskee vastaavaksi kulutukseksi 761 kilokaloria. Kuopion pojat puolestaan laskevat moisen kulutuksen olleen 812 kilokaloria. Missä totuus, onko se edes oleellista? Kuitenkin sydänkin sykki 142 korkeimmillaan, 54 alimmillaan  ja 107 keskimääräisesti. Samaa luokaan kuin aiemmillakin kerroilla tuon keskimääräinen syke. Ihan hienosti mielestäni menee. On vain yksi ongelma. Kun ei tahdo peppu kestaa moista matkaa. On tietenkin oikeat pyöräilyhousutkin oikeaoppisesti jalassa. Ei siis alla kalsareita eikä päällä mitään muuta housua. Mutta ei vaan tahdo kestää. Pitää kait vaihtaa satulaa. Tosin olen aina uskonut, että riittävä läski pupussa on riittävä joustovara ja ei aiheuta liikoja hankauksia. Vaan ei se näytä niin olevan. Tai sitten olen pepustani niin luiseva sälli, että vain luut siellä yhteen kolisee.

Jostain kumman syystä nousua oli tänään 81 metriä? Taisi olla syynä lenkin ulottuminen Tuulensuuhun saakka, sillä tuo alue on melko samassa korkeudessa Kernaalanjärven pinnan kanssa. Mutta nousua oli ja hyvä niin, sillä siinä kunto punnitaan. Tosin koko matka pohjoista kohden aina Hakoisten risteykseen asti, oli kova vastatulli. Ei se pohjoistuuli kylmästi puhaltanut, mutta pistii vastaan vaan niin vimmatusti.

Mutta hevosella ei aio ratsastella enkä kopukkaan koskea. Yksi musta hevonen riittää ja se saa luvan olla täti Naapuri. Hän jo kerran sekoitti pakkamme ja varmaan tekee sen koko kisassa. Mustat hevoset ovat aina ongelma, niihin ei voi tarpeeksi varautua, sillä slankaaminen ja Hoikistamon vaaka saavat aina aikaa outoja tuloksia, jotka näköjään suosivat jo hienosti urallaan edenneitä. täti Naapurihan on pudottanut painostaan jo yli 40 kiloa, joka on todella, siis painotan sanaa todella, paljon.

Tapaaminen 31 ja dieettipäivä 241

Unta vai aistien huumaa?

Ei mene minullakaan kovin kummoistasi, ei siis tänäänkään. Unohdin ottaa tapaamiseen mukaan lompakon, en voinut edes maksaa tapaamismaksua (kymmeneltä tulevalta kerralta) enkä edes maksaa Slanka-ostoksiani. Onneksi Annella on mies, joka on myös joskus hajamielinen, niin hän ymmärsi vammaista vanhusta ja saan maksaa tilisiirtona ostokseni ja tapaamiskertojen maksut. Ihanaa, kun ihmiset ymmärtävät ja ovat joustavia.

Mutta ennen iltaan ehtimistä unohdin jo heti aamusta, että tänään piti menemäni fillarilla tapaamiseen. Lähdin aamulla on fillarilenkille ja todella iloisella mielellä. Vaan vasta loppumatkasta muistin, että mitä olisi pitänyt oikeasti tehdä. Joten kävin tutunoloisesti autolla tuossa tärkeässä ryhmätoiminnassa.

Mutta fillarilenkki on 16,11 kilometriä pitkä ja siihen kului aikaa 52 minuuttia. Lumia ilmoitti kaloreita palaneeksi tuollaisen lenkin aikana ja tuollaisella vauhdilla ja tällaisen äijän ollessa kyseessä kaikkiaan 811 kilokaloria. Tosin Suunto antaa hivenen vähäisemmän luvun eli 646 kilokaloria. Totuus lienee jossain siinä keskivälillä. Suunto kuitenkin mittasi sykkeeni ja tulokseksi tuli: ylin 145, alin 47 ja keskiarvo 106. Siis melkoisen monipuolisesti sitä mentiin. Korkein kohta oli tietenkin sama kuin pari kertaa sitten.

Sitten päivän kohokohtaan eli tapaamiseen numero 31. Tänään tuli ryhmäämme uusi jäsen, paluumuuttaja täti Laivakokki. Nuori ja ylen viehättävä nainen, jolla on ilmeisesti sama ongelma kuin meillä muillakin joukon jäsenillä. Siis muuta tai jopa enemmän kuin muutama kilo liikaa. Toivotamme hänen tervetulleeksi ryhmään hurjaan ja menestystä työssä rankassa toivomma myös, Kuuden viikon aikana pitäisi lähteä ainakin 10 kiloa ja se on jo enemmän kuin paljon.

Nyt oliskin väki vähissä, sillä täti Metalli oli Tallinnassa työmatkalla, täti Ope valtuuston kokouksessa, täti Köksä teillä tietämättömillä ja Sanna ei vain päässyt tulemaan. Mutta ääntä riitti iloista mieltä, sillä onhan Hoikistamossa tehty painonpudotus ja painonhallinta iloinen asia ja siitä saa puhua suureen ääneen ja olla onnellinen ja iloinen.

Mutta lopuksi homma riistäytyi käsistä. Naiset ryhtyivät puhumaan olemattomista rypyistään ja täti Naapuri asettui käsittelyn kohteeksi. Ihon elvytystä ja kudosten vanhenemisen estämistä ja vaikka mitä piti tehtämän. Oli monenlaista massaa ja maskia ja laitetta sähköllä ja ilman. Ihan kohteliaasti totesin, että olen todella tyytyväinen omaan hipiääni ja sen kaikkinaiseen kauneuteen. Tuskin mitään mömmäjä tarvitaan  ja selluliititkin ovat osa jokapäiväistä elämää ja niiden kassa oppii kyllä elämään. En edes ole koskaan tajunnut mitä ne selluliitit oikein ovat, aina naiset niistä toki puhuvat, että jotain todella keskeistä ne ovat.  Allit toki tiedän, koska ne on nimetty yhteiskunnallisesti tietoisesti toimineen Juho Kusti Paasikiven toisen vaimon Allin mukaisesti. Eli roikkuvat käsivarsilihakset tai ei ne lihaksia ole vaan liikaa olevaa ihoa eli nahkaa.

Dieettipäivä 238

Kuparinen kolmijalkainen kahvipannu, sisarelleni ostettu.

Terveisiä illan fillarilenkiltä. Tulin sieltä ihan äsken. Suunto petti - jälleen! Ei sykemittarini suostunut rekisteröimään sykettä tai sitten se mittasi ja hukkasi saman tien. Mutta kun yhdistin laiteen tietokoneeseen, niin ilmoitti tämän päivän kohdalla vain tyhjää. Olen pettynyt, todella syvästi pettynyt.

Jotain kuitenkin muistan, eli ylimmillään syke oli noin 140 paikkeilla ja pitkään se liikuin siellä 110 ja 120 välillä. Poljin omastakin mielestäni melko reilusti ja rajuhkosti.

Onneksi kuitenkin oli käytössä Nokian Lumia ja sen SportsTracker. Tuo laite antoi kaiken muun tiedon lisäksi seuraavat tiedot: aikaa kului 43 minuuttia ja matkaa tuli tehtyä 14 kilometriä.

Nyt kuitenkin tajusin, että vika oli minussa itsessäni eikä Suunnon sykemittarissa. En ollut näet katkaissut ajastinta ja mittari vaan mittasi. Eikä se anna keskeneräistä tiedostoa tietokoneelle. Eli kaikki hyvin ja pyydän kauniisti sykemittariltani anteeksi häneen kohdistamiani epäilyjä.

Nyt muutetaan aiemmat arvailut oikeaksi tiedoksi.  Ylin syke oli 148 sykettä per minuutti. Siis kohtuullisen hienoa. Minimisyke oli 57 ja kaskiarvoksi tulee 106 sykettä per minuutti. Harjoitusvaikutus oli Suunnon poikien mukaan "kehittävä". Ja kaloreita olisi palanut 601 kilokaloria. Muuten Lumia ilmoitti kulutukseksi 701 kilokaloria ja ilmeisesti kyseessä on eräänlainen normaalihenkilö, jota ei oikeassa elämässä edes ole. Ja kun minulla professoreiden mukaan on taloudellinen syke, niin pistetään vaaka tällä kertaa Suunnon t6d:n ilmoittaman kalorinkulutuksen puolelle.

Oman mielenkiintoista antaa Suunnon laskema korkeusvaihtelu. Edellisellä kerralla lähtöpisteen ja korkeimman kohdan eli Linnatuulen sillan kohdan välinen korkeusero oli 45 metriä. Tämäniltaisen lenkin korkein kohta oli eittämättä Rauhalantien Hallakorven päässä olevalla mäenkumpareella. Paika oli 56 metriä korkeammalla kuin lähtötasoni.

Uskomattomia voi ilmoittaa moinen pieni laite. Kaiken lisäksi se kertoo paljon sellaista tietoa, josta en ymmärrä yhtikäs mitään. Käyränä laite kertoo myös energian kulutuksen, joka vaihtelee 3,70 kalorista aina omaan tämänkertaiseen huipuni eli 17.60 kaloriin. Tiedä häntä miten edes moinen mitataan.

Muuten setä IFM soitti Helsingistä ja ilmoitti halustaan tulla käymään. Huomenna tulee kuin Codot! Eipä ole nähty sitten menneen syksyn ja hän voi vain kuvitella muutokseni määrän ja laadun. On muuten kiva yllättää hänet uudella minälläni.

Dieettipäivä 215

Kuvassa aina iloinen Amsterdam.

Nyt olen saanut Lumian lisäksi myös Suunnon t6d:n toimimaan tavallisen sykevyön avituksella. Se on sitä mitä sanotaan kehitykseksi tai ainakin oppimiseksi. Joten tein hieman yli tunnin mittaisen fillarilenkin, sillä keltaisella Corratekin maasturilla. Nyt kaikki kolme indikaattoria, eli Suunto, Lumia ja EnergyNet, näyttivät kovin erilaisia tuloksia polttamieni kaloreiden suhteen. Lumia antoi luvun 851 Kcal, Suunto 719 Kcal ja EnergyNet 842 Kcal. Valitse nyt siitä. Todennäköisesti samaan tilastomatematiikkaan perustuvina Lumia ja EnergyNet olivat lähellä toisiaan ja rako vähiten saalista antavaan Suuntoon oli melkoinen.

Kuitenkin matkaa kertyi tänään 16,8 kilometriä, eli tuolla pääsisin jo vierailemaan Hoikistamossa. Eli pitää pistää moinen projekti vireille kun palaan Levin korvesta. Aikaa kulutin tunnin ja kahdeksan minuuttia. Syke oli eräs tärkeä seurattava ja siksi sijoitin rannetietokoneen ohjaustankoon omaan telineeseensä. Sykkeet olivat; maksimi 155, keskiarvo 108 ja minimi 64 sykettä minuutissa. En ole moisia aiemmin nähnyt ja kokenut Muuten Kuopion pojat antavat tästä suorituksesta 408 MET-minuuttia. Ja vielä tilastoa, sillä 15 minuuttia suorituksen jälkeen mittasin verenpaineeni ja se tulos oli 113/70 ja sykkeitä kertyi tuolloin 74.

Tänään olen päättänyt puhua suulla suuremmalla. Tuossa jäljempänä on tekstiosia www.kaypahoito.fi –sivustolta, jonka teemana on Lihavuus (aikuiset). Tarkemmin ottaen kyse on aivan pitkän ja perusteellisen tekstikokonaisuuden alusta eli Keskeinen sanoma-osiosta. Tämän artikkelin tekijät ovat varmasti maan parasta mitä lihavuuden tutkimiseen tulee, Myös tekijöiden riippuvuudet on lopussa lueteltu ja yhteensä kirjoituksessa on yli 300 viitettä alan keskeisiin teoksiin. Mielenkiintoisesti kaiken mahdollisen määrittelyn jälkeen kirjoittajat aloittavat lihavuuden hoidon minusta mielekkäällä tavalla eli VLCD-dieetistä ja nimenomaan ryhmän kanssa tehdystä projektista. Sitähän me Hoikistamon vertaistukiryhmässä teemme. Hienona, vai mitä?

·         Tämä suositus koskee aikuisten lihavuuden hoitoa terveydenhuollossa. Lihavuuden ehkäisyyn kannalta tärkeät yhteiskunnalliset toimet jäävät käsittelyn ulkopuolelle.

·         Lihavuus aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia, joita voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla.

·         Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin muiden pitkäaikaissairauksien kuten diabeteksen ja kohonneen verenpaineen hoito. Tämä edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, henkilökunnan kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien organisointia (moniammatilliset tiimit).

·         Painoindeksi (BMI) merkitään potilasasiakirjoihin kaikista potilaista, joiden paino tulee puheeksi vastaanotolla, ja ainakin niiden osalta, joiden BMI on yli 30 kg/m² tai joilla on lihavuuden liitännäissairauksia. Ks. BMI:n kirjaamisen arviointilomake ja ohje.

·         Terveydenhuollossa lihavuuden aktiivinen hoito kohdennetaan erityisesti potilaisiin, joilla on

o    lihavuuden liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä, kuten

o    tyypin 2 diabetes tai sen esiaste

o    kohonnut verenpaine

o    dyslipidemia

o    rasvamaksa

o    uniapnea

o    sepelvaltimotauti

o    kantavien nivelten nivelrikko

o    astma

o    munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)

o    vaikea lihavuus (BMI yli 35 kg/m²).

·         Hoidon tavoitteena on lihavuuteen liittyvien sairauksien hoito ja ehkäisy, johon usein riittää painon pysyvä pieneneminen vähintään 5 %:lla. Hoidon tavoitteena on myös toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitäminen ja paraneminen pysyvän laihtumisen myötä

• Ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla annettava elintapaohjaus (elintapahoito), joka sisältää ajatuksiin, asenteisiin, ruokavalioon ja liikuntaan painottuvaa ohjausta.
• Ohjaus toteutetaan ensisijaisesti ryhmässä.
• Elintapahoitoa tukevia menetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen (ENE) ruokavalio, lääkitys ja leikkaushoito.
• Sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa kirurgisesti, ellei asianmukainen konservatiivinen hoito tuota pysyvää laihtumistulosta.
• Hoidon tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista ja siinä on pyrittävä mahdollisimman pitkäaikaiseen tulokseen.