Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suunto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suunto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

On taukoa pidellyt!

Ketler Titan kuntopyörä. Tämä on todellinen sporttirassi!
Mennen vuoden puolella olen jotain tänne kirjoitellut. Laiskana ole rähmiköinyt. Tosin muut ovat saaneet aikaiseksi paljon enemmän kuin minä - valitettavasti.

Itse törmäsi omaan toimimattomuuteni eilen iltapäivällä, aioin näet pitää pienen fillarointihetken tällä kotona. Vaan miten sitten kävikään? Suunto Ambit 2 rannetietokone, jolla mittailen pulssiani ja kaikenlaista muuta fyysistä minääni suoritusten aikana, ei onnistunutkaan toimimaan. Syy ei toki ollut laitteessa, vaan ihan minussa itsessäni. En ottanut huomioon ohjelmiston päivityksiä, joita on tulle varmasti runsaasti edellisen käyntikerran jälkeen. En siis saanut laitetta toimimaan ja sitten meni koko hommasta mielenkiinto. Olen siis laite addiktoitunut ja pahasti sellainen.

Tietysti on kiva lukea muitten onnistumisista. Lehdistössä on lähimenneisyydessä revitelty esimerkiksi otsikkoa, että Jo minuutin treeni 3 kertaa viikossa kohottaa kuntoa!

Oikeastaan minä tiedän tuon asia ja halusinkin aloittaa rauhallisesti ja sivistyneesti kuntoni kohottamisen. Tuo otsikko viittaa Medical Daily-lehden artikkeliin, jonka mukaan pienikin määrä tehokasta intervalliharjoittelua toimii kunnon kohottamiseksi. Olenhan joskus ihan uskovaisen kiihkolla messunnut tästäkin aiheesta tässäkin blogissani.

Plus One -julkaisussa ilmestyneen pienen tutkimuksen mukaan lyhyet, intensiiviset treenit hyödyttävät kehoa ja lihaksia yhtä paljon kuin pidemmät.
Tutkimuksessa testattiin intervalliharjoittelua kuntopyörällä. Viikko-ohjelmassa oli kolme minuutin mittaista erittäin tehokasta harjoitusta lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen. Yhdellä kertaa pyörän päällä kului 10 minuuttia, ja viikossa kuntoiluun upposi puoli tuntia. Jokaisella kerralla oli siis vain minuutti todella tehokasta fillarointia.
Tutkimukseen osallistui 14 ylipainoista mutta muuten tervettä koehenkilöä. Heidän joukossaan oli sekä miehiä että naisia. Kuusi viikkoa kestäneen kokeen aikana he polkivat kuntopyörää kolmesti viikossa. Jokainen harjoituskerta koostui kahden minuutin mittaisesta lämmittelystä. Sen jälkeen heillä vuorossa oli tehokas intervalliharjoitus. Harjoitus koostui kolmesta 20 sekunnin jaksosta, jonka aikana poljettiin täysillä. Täysillä vedettyjen 20 sekunnin jaksojen välissä oli kahden minuutin palauttava osuus, ja lopuksi vielä jäähdyteltiin kolmen minuutin ajan. Kaikkiaan harjoitus siis kesti 10 minuuttia, josta minuutti oli rankkaa liikuntaa.
Näin siis tiukka intervallitreeni toi selviä tuloksia jo kuuden viikon aikana: koehenkilöiden hapenottokyky parani ja lihakset kasvoivat. Heidän veriarvonsa paranivat ja sokeriarvonsa tasaantuivat. Tutkijoiden mukaan lyhyet ja intensiiviset treenit näyttäisivät siis parantavan terveyttä tehokkaasti ja aikaa tuhlaamatta. Medical Dailyn mukaan aihe vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimusta esimerkiksi kokeen pienen osallistujajoukon vuoksi.
 
Nyt siis minun on lähdettävä seuraamaan tuota ohjetta ja seuraavan kuukauden - siis ainakin kuukauden - ajan pitää ottaman hiven varovasti, joskin riittävällä tehokkuudella.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 25. tammikuuta 2013

Dieettipäivä II - 104


Talvipäivä 2013 Pariisissa.
VIELÄ KERRAN

Eilinen päivä alkoi todella upeatta tiedolla Miian ja Jukan yhteisestä onnistuneesta projektista. On hienoa ilmoita toisten ihmisten menestystä. Varsinkin kun kyseessä on todella vaikea ja vaatima painonhallinta ja sen alalaji painonpudotus. Vielä kerran onnea ja runsaasti menestystä Miialle ja Jukalle!

TULOKSIA             

Lupailin jo alkuviikosta, että erikoisspesiaalihoitajani JR:n kanssa tarkistelemme menneen viikon aikana otetun verikokeen tuloksia. Nyt se heti aamulla tateutin, joskin unohdin mennä INR-uusintakokeeseeen, johon kuitenkin juosta piipahdan ennen lähtöä Etelä-Pohjanmaalle.



Siis tuloksiin joita olen lupaillut.


Eritoten olin halunnut testattavan S-PSA-arvuo, joka kertoo eturauhasen toiminnasta. Olen näet jo vanhempi äijä ja heillä yleensä nuo ongelmat tulevat esiin ennemmin tai myöhemmin. S-PSA-arvon suositus on alle 4,5 (<4) ja minulla tuo arvo oli 0,5 eli ilmeisesti melkoisen hyvä ja vaikka olen asiasta huolta kantanut, niin nyt tuli ainakin osittain todistettua, että melkein mitään syytä huoleen ei ole. Painotan sanaa melkein, sillä olisi vielä ehkä syytä käydä urologin juttusilla varmistamassa tämäkin asia.


Keskeinen tulos on tietenkin kolesterolin mittaukseen liittyvät. Yleinen kolesteroli viitearvo on alle 5 (<5) ja minulla sen pitäisi henkilökohtaisten syiden tähden olla alle 4,5. Tämä arvo oli nyt saadun tuloksen mukaisesti 2,9. Eli ei pahempi tulos. Mitä tulee ns. huonoon kolesteroliin eli fP-KOL-LDL niin sen suositusarvo on yleisesti alle 3 (<3) ja minulla taas aiemmin alle 2 ja nyt alle 1,8. Hienosti olen saavuttanut tuon vaatimustason, sillä tuo huono kolesteroliarvoni oli 1,67. Voiko tavallinen kuolevainen enää onnellisempi olla? Hyvän kolesterolin pitäisi olla arvojen 0,95 ja 2.00 välillä. (Nyt en saa arvoa, joka minulle on, huomasin tämän vastan Pohjanmaalla. Anteeksi hölmöilyni?)

Munuaisten toimintaa mittaava testi P-KREA ja tämä arvo nousee munuaisten vajaatoiminnan tai iän nousun myötä. Mutta myös lihasmassa ja verenpainelääkitys saattavat nostaa arvoa. Yleisesti miehillä viitearvona pidetään, että tulos olisi alle 115 tai jopa alle 100, mutta kuitenkin yli 60. Omalta osaltani tämä luki oli hiven korkeahko, mutta ei mitenkään kertonut vielä ongelmista. Eli 84 on ikäiselleni ja omaamalleni lääkitykselle hyvä arvo.


Sitten mennään ennustelemaan Diabetes II ongelmia. Niitäkään ei ole ilmeisesti lähiajan näköpiirissä, sillä FB-GLUK viitearvot ovat 3.6 – 6.0. Tämä on siis paastoverensokerin viitearvo. Oma arvoni oli 4,8 eli sellainen normitasoinen.


Näidenkin saamien tulosten perusteella ole melkoisen hyvässä iskussa näin vanhaksi ja moni vammaiseksi äijänkekkulaksi. Lisäksi testipaperissa on tuloksi pissanäytteestä, joissa ei ollut mitään huolestuttavaa samoin punasolujen ja valkosolujen tilanne on hyvin hallinnassa Ainoa mikä on melkoisen ylärajoilla oli ns, senkka, jonka raja-arvot ovat134 – 167. Mutta sen olen aina tiennyt, että sukuvika se on kun suksi ei luista. Eli korkeasta lukemasta kärsimme koko suku ja minullakin se on 164. Näin olleen minua ei ainakaan vaivaa anemia tai raudan puute. Eli sekin on osaltaan hyvä.


SLANKA


On tietysti mielenkiintoista tarkastella nyt saatuja tuloksia slankaamisen ja Slanka-pusseissa nautitun ateriakorvikkeen kautta. Minusta yksinkertaisesti on olemassa erinomaisen vahva korrelaatio slankaamisen ja hyvien veriarvojen välillä. Ilman Slankaa eivät tulokseni voisi olla ikinä moista tasoa. Ehkä ne ovat paluutta joskus kaukaisessa menneisyydessä olleisiin arvoihin.


Voi vaan olla satavarma, että en voi kyllin kiittää Hoikistamon vertaistukiryhmää, teamleaderi Anne ja tietenkin Slanka vaniljaa, joka vaan on se kaikkein paras.


LIIKKUMINEN 


On se vaan ollut vielä tänäänkin niin hankalaa ja vaikeata. Eilinen hurja fillarointi jätti jälkensä, sillä vielä tänäänkin ovat reisien takaosa olleet kovin arat ja ei ole voinut edes ajatella mitään suorituspainotteista tekemistä. Kun ei oikein pysty edeEritotens kumartumaan niin, että maasta poimisi joitain pientä ja olematonta! Mulla elämä jatkuu.                      

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Dieettipäivä II – 102


Taannoin oli tämä ottamani kuva uutislähetyksen loppukuvana.
VALITUSTA – TAAS!


On vaan niin perusteellisen kipeät nuo molemmat reiteni tuolta taustan puolelta. Olen taas pelkkää marmatusta ja valitusta koko vanha äijä! Ehkäpä olivat asennot väärin toimitettuja eli satula väärässä asennossa. Taisi olla liian matalalla näin isolle ja massiiviselle minälleni.


Tämän kaiken tarkoitus on kertoa tänäpäisestä liikuntaharrastuksestani. Olin siis kylämme kuntosalilla ja tietenkin fillaroimassa kuntopyörällä. Aikaa meni kaikkiaan tuohon tekemiseen 1 tunti ja 29 minuuttia. Josta kuitenkin tehokasta ajamista kelloa vastaan oli tasan tunti tai ehkäpä muutaman minuutin ylitse. Mutta ei hassumpi saavutus ukkorähjälle.


Saaliiksi sain tästä toiminnasta 847 kilokaloria ja huippukuntovaikutus oli 2,3/5 eli ylläpitävä. Enää en saa moisesta suorituksesta kehittävää – mainintaa, sillä ilmeisesti Suunto Ambit tajuaa, että kuntoni on noussut, tai se ainakin olettaa niin, ja nyt pitäisi punnertaa paljon nykyistä enemmän jotta saisin kehittävä maininnan. Muuten sykkeeni oli tässä harjoituksessa 138/102/55.


Ei tässä kuitenkaan ole kaikki. Fillaroiniin jälkeen otin kilometrin uintispurtin ja siihen meni kaikkineen aikaa 59 minuuttia, josta teholla uimista oli 40 minuuttia. Kuten tavallisesti uin samaa vauhtia kuin ennenkin. Kaloreita kulutin tuossa menossa 641 kilokaloria ja huippuharjoitusvaikutus oli jälleen 2,3/5 eli ylläpitävä. Matkanteon aikana sykkeeni oli 126/100/74 kertaa minuutissa. ei sekään ollut paha eli sanoisin jopa melkoisen hyvä tulos.


Mielenkiintoisesti kokonaistulokseksi tuli kaloreissa 1488 kilokaloria. Se on oikeastaan hirvittävän paljon, varsinkin kun on tästä laiskasta ja helppoon oloon tottuneesta ukkelista on kyse. Lienee muuten yhden liikuntarupeaman kaloriennätys.


SLANKA


Nyt tapahtuu enemmän kuin olen osannut edes haaveilla. Tuohon blogin oikeaan yläkulmaan on ilmestynyt mainos. Siis ihan maksutta ja korvauksetta sen olen siihen sijoittanut, mutta se on teille slankaajille ja varsinkin niille, jotka eivät pääse vertaisryhmätoimintaan. Kiitokset tästä hienosta hommasta menevät Erikille, joka on oikea supernörtti.


Minusta on vaan kohtuullista ja järkevää kertoa kaikelle kansalla miten elämä kohtelee minua hellästi ja silkkihansikkain. Lisäksi Hoikistamon kokonaisprojekti, johon olen osallistunut on palauttanut minulle melkoisen toimintakyvyn. Kun vaan katsoo tänäpäistä kuntosuoritustani, vaikka siihen marinaa sisältyykin, niin en voi edes pienessä mielessäni kuvitella, miten se olisi ollut mahdollista ennen Hoikistamon projektia.


Arvata vaan saattaa miten kiitollinen on Hokistamolle ja terveydenhoitaja JR_lle, jotka ovat minusta huolta pitäneet ja osallistuneet enemmän kuin paljon tähän projektiini.









perjantai 8. kesäkuuta 2012

Dieettipäivä 238

Kuparinen kolmijalkainen kahvipannu, sisarelleni ostettu.
Terveisiä illan fillarilenkiltä. Tulin sieltä ihan äsken. Suunto petti - jälleen! Ei sykemittarini suostunut rekisteröimään sykettä tai sitten se mittasi ja hukkasi saman tien. Mutta kun yhdistin laiteen tietokoneeseen, niin ilmoitti tämän päivän kohdalla vain tyhjää. Olen pettynyt, todella syvästi pettynyt.

Jotain kuitenkin muistan, eli ylimmillään syke oli noin 140 paikkeilla ja pitkään se liikuin siellä 110 ja 120 välillä. Poljin omastakin mielestäni melko reilusti ja rajuhkosti.

Onneksi kuitenkin oli käytössä Nokian Lumia ja sen SportsTracker. Tuo laite antoi kaiken muun tiedon lisäksi seuraavat tiedot: aikaa kului 43 minuuttia ja matkaa tuli tehtyä 14 kilometriä.

Nyt kuitenkin tajusin, että vika oli minussa itsessäni eikä Suunnon sykemittarissa. En ollut näet katkaissut ajastinta ja mittari vaan mittasi. Eikä se anna keskeneräistä tiedostoa tietokoneelle. Eli kaikki hyvin ja pyydän kauniisti sykemittariltani anteeksi häneen kohdistamiani epäilyjä.

Nyt muutetaan aiemmat arvailut oikeaksi tiedoksi.  Ylin syke oli 148 sykettä per minuutti. Siis kohtuullisen hienoa. Minimisyke oli 57 ja kaskiarvoksi tulee 106 sykettä per minuutti. Harjoitusvaikutus oli Suunnon poikien mukaan "kehittävä". Ja kaloreita olisi palanut 601 kilokaloria. Muuten Lumia ilmoitti kulutukseksi 701 kilokaloria ja ilmeisesti kyseessä on eräänlainen normaalihenkilö, jota ei oikeassa elämässä edes ole. Ja kun minulla professoreiden mukaan on taloudellinen syke, niin pistetään vaaka tällä kertaa Suunnon t6d:n ilmoittaman kalorinkulutuksen puolelle.

Oman mielenkiintoista antaa Suunnon laskema korkeusvaihtelu. Edellisellä kerralla lähtöpisteen ja korkeimman kohdan eli Linnatuulen sillan kohdan välinen korkeusero oli 45 metriä. Tämäniltaisen lenkin korkein kohta oli eittämättä Rauhalantien Hallakorven päässä olevalla mäenkumpareella. Paika oli 56 metriä korkeammalla kuin lähtötasoni.

Uskomattomia voi ilmoittaa moinen pieni laite. Kaiken lisäksi se kertoo paljon sellaista tietoa, josta en ymmärrä yhtikäs mitään. Käyränä laite kertoo myös energian kulutuksen, joka vaihtelee 3,70 kalorista aina omaan tämänkertaiseen huipuni eli 17.60 kaloriin. Tiedä häntä miten edes moinen mitataan.

Muuten setä IFM soitti Helsingistä ja ilmoitti halustaan tulla käymään. Huomenna tulee kuin Codot! Eipä ole nähty sitten menneen syksyn ja hän voi vain kuvitella muutokseni määrän ja laadun. On muuten kiva yllättää hänet uudella minälläni.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Dieettipäivä 203

Hämeenlinnan laivaranta eli satama n. sata vuotta sitten.
Tämä päivä alkoi aivan myönteisissä merkeissä. Ensin kävin terveydenhoitaja JR:n luona ja sen jälkeen kiiruhdin verikokeeseen saamaan selville INR-arvoni eli minä on Marevan- lääkitykseni tila tässä ja nyt.
Kiitos käyttämäni Slanka-tuottteiden, olen onnistunut pitämään tilanteen hyvänä, eli korkeat INR-arvo on aivan lähellä maksimiaan. Näin siis voin ja saatan säästyä uusilta infarkteilta päässäni. Vain korkean INR-arvon avulla voin tässä taistelussa selvitä voittajana tai ainakin melkein.
Eli slankaaminen kannattaa vaikka se ie kovasti painoa pudottaisikaan. Se takaa riittävät saannit niin hiven- kuin kivennäisaineista kuin vitamiineistakin.  Eli jos aiemmin nautin Cambridge-dieetistä, niin nykyisin slankkaan Slanka-projektin avulla Hoikistamossa.  Muutos on todella merkittävä ja suuri, sillä maku on aivan erilainen ja se ei ole suinkaan Slankan tappioksi – tuo ero.
Nyt pitää huomata, että ajattelin, siis vain ajatuksen asteelle se toki jäikin, käydä uimassa. Vaan päivän kiireet veivät mennessä. En osaa vieläkään käyttää tätä huollossa uudelleen ohjelmoitua sykemittaria, en rannetietokonetta enkä MemoryBeltia. Se on vaan niin vaikeaa vaikka olen opaskirjasta lukenut toiminnan periaatteet ja paritukset, ne tarvittavat, teki huolto. Lisäksi ostin tänään sitä geeliäkin jonka avulla sykevöitä käytetään. Vaan ei se onnistu. Pitää tämän jälkeen paneutua uudelleen problematiikan suuriin saloihin. Jos se sittenkin avautuisi kaltaiselleni sählärillekin.
On muuten hyvä ja todella tehokas syy huijata itseään toteamalla, että mittauslaitteet eivät toimi. Ihan kuin uiminen tai muu kuntoilu olisi juuri siitä kiinni. Näin olen kuitenkin pystynyt elämään ja helpolta se on tuntunut. Omatunto on puhdas ja valkoinen, kun on löytänyt oivat syyn pysyä sohvaperunana. Kohta ehkä alan pitämään jääkiekon maailmanmestaruuskisoja hyvänä syynä, vaikka inhoan syvästi moista tappelu-urheilua, kuten Vernerikin tuo fiksu 5-vuotias vesseli.
Todellisuudessahan ei ole mitään esteitä, nyt kun olen saanut jopa ajoluvankin. Mutta taitaa olla jäänyt lintsausvaihde päälle vai onko se ihan peruutusvaihde? Onneksi ja suureksi riemukseni pääsen tulevana maanantaina ryhmätapaamiseen Hoikistomolle ja Annen toppuutelun kohteeksi. Sitä olen kaivannut tässä jo yli kuukauden. Se on ollut pitkä aika, isompi kuin osasin edes ajatella ja vaikeaa se on ollut. Olen nyt lopullisesti ja suurella vakuutuksella päätynyt omalta osaltani siihen, että kykenen laihduttamaan ja painonhallintaa harrastamaan vain ryhmässä ja hyvän teamleaderin johdolla. Näin se vaan on nähtävä tämänkin läskikasan ongelmat ja puutteet. Vaikka kuinka fiksuna ja filmaattisena itseäni pitäisinkin, niin en van osaa toimia oikean. Tietoa on, sitähän meillä korkeasti oppineilla löytyy ihan riittämiin, mutta se kaiken tiedon soveltaminen käytäntöön taas tökkii pahan kerran. Jonkun pitää olla jatkuvasti katsomassa perään, kuin pahaista kakaraviikaria. Mutta kun tunteen oman tilansa tai ainakin tiedostaa sen, niin on muutos mahdollista.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Dieettipäivä 201

Vanhaa Hämeenlinna, mukulavikadut ja kaikki. Mielekkästi rakennettu talo, huomioi kadun ja mäen.
Menoa on tämä päivä ollut. Vein veljenpoikani vaimoineen lentokentälle. Tämä kertoo palautuneesta ajo-oikeudesta. Kyseessä oli nuorenparin hivenen viivästynyt häämatka. Ovathan he olleet naimissakin jo muutaman vuoden ja toisekseen heillä on neljä lasta. Jotkut ne kerkeää? Ehkä olisi syy otattaa vielä se hääkuvakin, joka puuttuu. Pitää mainita asiasta kuvaaja Markolle. 

Lentokentältä jatkoin matkaan kohden keskustaa, sillä muutaman kilometrin päässä oli Suunto-laitteiden pääkonttori, tehdas ja huoltopiste. Nyt on siis kaikki Suunto-laitteet paritettu toisilleen, uudistettu patterit ja tiivisteet ja ennen kaikkea päivetetty sykemittari t6 mallin t6c tai t6d ohjelmistolla. Olen siis käytännössä saanut uuden rannetietokoneen.

Kuitenkin merkittäväksi homman tekee se, miten minua käsiteltiin kuin piispaa pappilassa. Palvelu oli todella ensiluokkaista ja niin mahtavaa, että en ole törmännyt moiseen kuin meidän omassa terveyskeskuksessa, uimahallissa ja kirjastoissa. Siis olin vakuuttunut hommasta ja sen toiminnasta. Jos jotain on mitä en vaihda, niin se on sykemittarin merkki. 

Kuitenkin pientä tai suurempaa jännitystä tuntien lähdin kohden Helsingin sykkivää ydintä tapamaan vanhaa kaveriani. Matka meni todella hienosti, ajaminen sujui, joskin olin erittäin tarkkana ja kohteliaana liikenteessä mukana. En edes yhtään hermostunut tai näyttänyt keskisormea, tai edes kirota pärräytelly.    Nautin kaupungissa ajamisesta täysin rinnoin, se oli vaan yksinkertaisesti onnistunut visiitti pääkaupunkiin tuon aivojen kokeman TIA-kohtauksen eli ohimenevän aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Joskaan se ei varmasti mennyt ohitse jättämättä pieniä jälkiänsä minääni. Jokainen näitä rivejäkin lukeva voi hyvin havaita, että se se ihan noin helpolla päästänyt otteestaan, siis se TIA.

Kaverin kanssa parantelimme maailmaa, jossa jokaisen ihmisen olisi parempi asua. Se nyt ei ole kovin helppo, mutta onneksi minulla on takanani myös kansantalouden koulutus, sillä kaveri on kauppiksen kasvatteja. Näin saatoin keskustella sujuvasti myös taloudesta ja nykyisistä ongelmista. 

Kuitenkin halusin paluumatkalle tänne maaseudulle ja mielestäni sen piti tapahtua valoisana aikana, koska en vielä uskalla pimeässä ajamista kokeilla. Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa, on perinteisesti todennut aikaileva hämäläinen ja aion olla perimäni mittainen.

Tänään on jäänyt slankaaminen vähemmälle, mutta on se kuitenkin tapahtunut, vaikka ei ihan täysimääräisesti. Niin se tapahtui ihan aidoilla SLANKA-tuotteilla

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 198


Hämeenlinnan alkuperäinen rautatieasema vuonna 1901.
Nyt olen lopullisesti varmistunut siitä, että sykelaitteissani ei kaikki ole kunnossa. Olin tänään tunnin ja 4 minuuttia kestävällä pyöräretkellä. Ja mitä näytti MemoryBelt? Paidan ja muiden vaateiden pukeminen olisi saanut sykkeeni kohoamaan noin 120 sykettä per minuutti. Sitten kun lähdin liikkeelle ja varsinkin tuolla Rauhalantien melkoisessa ylämäessä, jota on varmaan toista kilometriä, niin syke oli vain noin 32 sykettä per minuutti. Mielestäni homman olisi pitänyt mennä päinvastoin.

Kaikki muukin meni tänään totaalisesti pieleen. Kännykällä tuli reitistä ihan oikeata tietoa, vaan en osannut sitä tallentaa ja se katsi ikuiseen bittiavaruuteen, jossa niidenkin bittien on hautausmaa. Sport Tracker näytti kuljetun matkan, ajan, kilometrille käytetyn ajan, käytetyt kalorit jne. Kuitenkin kaikki se katosi. Ihan oma moka.

Onneksi menen viemään veljenpoikaa vaimoineen keskiviikkona Pariisin koneelle ja sellaiseen aikaan vielä, että pääsen lentoaseman lähellä sijaitsevaan Suunnon huoltoon, jonne laiteeni saatan. Ja saavat luvan naittaa ne kaikki keskenään. Siis MemoryBeltin, Suunto t6 –sykemittarin ja se vyön sekä polkupyörään asennettava bikebodin.

Mielelläni siis kehuskelisin tunnin uurastuksellani, vaan joudun tyytymään Kuopion tieteilijöiden antamaan arvioon. Jos matka oli 13 kilometriä ja siihen kului aikaa tunti ja neljä minuuttia, niin kalorin kulutukseni oli heidän mukaansa 792 kilokaloria, joka saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Samoin olisin ansainnut saaliikseni 384 MET-minuuttia.

Mitä tulee muuhun elämänmenoon, niin kun nyt saan ajoluvan Vapusta lähtien, niin edessä on matka Levin korpeen. Olen juuri tilannut huoneet Kempeleeltä, Oulun kupeesta, jossa aiomme viettää yön menomatkalla. Voi moinen tapahtua myös kotiinpäin tullessa. En halua vielä rasittaa itseäni liiaksi, koska olen heikko ja vajavainen, tiedän sen ja tunnen itseni. Tosiasiassa eihän koko matkaan mene kuin noin 12 – 13 tuntia. Kuitenkin kyse on liikenteestä, eikä hetkellisestä urheilusuorituksesta.

Tietenkin aion myös matkalla ja perille Slankata, miten voisinkaan olla ilman. Kyse on vain keinoista. Anne on todennut, että Slanka ei säily kovin käytettävänä pitkiä aikoja, ja se taidetaan mainita käyttöohjeistuksissakin. Voisin pistää termariin kylmää vettä ja siihen Slankaa, mutta ehkä ei ole kannattava ajatus. Toisaalta jos termarissa on kylmää vettä ja siitä kaataa veden mikseriin ja siihen Slankan ja sen sekoittaa, niin se voisi olla yksi mahdollinen tapa nautiskella. Mutta miten pestä mikseri jokaisen käytön jälkeen? Pitääkö käyttää pesemätöntä mikseriä useamman kerran? Vai pysyä samassa Slankassa koko matkan ajan ja taas kotiin palatessa olisi toinen Slanka vuorossa.
On sitä vanhalla äijällä murheita riittämiin, eipä tule aika pitkäksi!

 

torstai 19. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 188


On tutun näköinen pyörä. Ihan kuin omani, vaan eipä ole!

Olo on kuin maansa myyneellä. Eino Leino sanoi joskus, että tässä menee kirjaton, karjaton mies. Vähän on samat tunteet kuin Leinon Einolla vuosisata sitten. Ja taas oltiin lentokentällä ja minä töppäilin ihan kunnolla. Pistin parkkimaksulipun hyvään talteen – tietysti. Kun tuli tarve poislähtöön, niin ei sitä lippu löytynytkään. Kaikki taskut tarkastin moneen kertaan, sillä ketäs muuta epäilisin kuin itseäni. Mentiin vielä autollekin, jota en itse ajanut. Ei se sielläkään ollut. Mutta kun oltiin tultu Riihimäen Lidliin ostoksille ja tuli maksun aika. Kortti löytyi, se oli näet lompakossa pankkikorin alla. Olinhan jo hakenut pysäköinnin neuvonnasta uuden kortin ja maksanut sen ja siten saanut luvan poistua alueelta. Enkä edelleenkään ajanut itse.

Illansuu toi mukanaan myös pyöräilyretken. Vaan olen jälleen pettynyt sykemittariini. Sillä se ei voi olla totta mitä se näytti. Mittarin mukaan aikaa kului 40 minuuttia. Kymmenen ensimmäistä minuuttia syke oli periaatteessa normaali eli kun valmistelun retkeä ja meni autotalliin. Mutta sen jälkeen se putosi tasoon alle 35 sykettä per minuutti, vaan ei mennyt alemmaksi kuin 31 sykettä per minuutti. Ja näin olisi ollut koko 30 minuuttia kestäneen pyrintöni ajan.

Todellisuudessa uskon ja tunsin, että syke meni todella korkealle, sillä aikuisen oikeasti jopa hengästyin ja puuskutin. Olihan tuon puolentunnin pyrähdyksen saali8, 57 kilometriä ja se antaa nopeudeksi 17 kilometriä tunnissa. Se ei ole kovin heikko arvo tällaiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, Tuon matkan, vauhdin ja kartan mittasi Nokia Lumian Sport Tracker. Ohjelmaa kokeilin fillafoinnissa ensimmäistä kertaa, ja kokonaisuudessaan toista kertaa. Se toimi hienosti ja piirsi tarkan kuvan pyöräilyreitistäni.

Kyllä nykytekniikka on todella ihmeellistä, se toimii ja sitten se ei toimi. Ihan kuten aina ennenkin on ollut ja on varmaan aina tuleva olemaankin. Taisi menne Waltarin Mikan Sinuhe egyptiläisen ajatusten lainaamiseksi.

Kuten eilen aika epätoivoisesti kirjailin, niin en varmaan onnistu yksin painonpudotuksessa, enkä edes painonhallinnassa. Samaan viittasi vähäisen täti Opekin kannanotossaan aiempaan blogiini. On vain yksinkertaisesti tunnustettava tosiasiat ja toimittava niiden mukaisesti. Monesti olen näilläkin sivuilla jankuttanut, että juoppo tarvitsee AA-rymässä vertaistukea ja niin tarvitsee kaltaiseni syöppökin vertaistukea omassa ryhmäsään ja pätevän teamleaderin kannustusta. Ja siksi yritän vaan niin maan perusteellisesti slankata Slanka-tuotteil

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 186

Meillä oli jo, Venäjälläkin pidettiin, Ranskan tulee vielä tänä keväänä ja Yhdysvalloista loppuvuodesta. Eli mikä se on ja oli? No tietenkin ne ovat presidentinvaalit. Meillä tapahtui mielenkiintoisia, Venäjällä meni odotetusti, vaan miten käy Ranskassa. Oheisessa kuvassa kaveri toteaa julisteen tekstiin Sarkozy pelastaa Ranskan, että ja taas! Toisessa kuvassa kartturina toimiva toteaa, että teiltä pitää ottaa pois ajokortti Ranskan ajamiseen. Mutta Sarkozyn näköinen kaveri kuljettajana toteaa, että ei suinkaan, kyllä minä teille näytän että se vielä toimii.
     Tuo viimeinen on kuin omasta elämästäni juuri tällä hetkellä. Olen kuin vankina täällä maaseudulla. Ei viitsi edes lähteä mihinkään kun pitäisi selvitellä bussien aikataulu ja ties mitä muuta. On se vaan niin helppoa lähteä omalla autolla aina kun haluaa ja haluttaa.
     Olin muute n tänään uimahallilla ja olen todennäköisesti säilyttänyt toisen sijani oman hallin uimisen matkan pituudessa. Uin siis, kaikkina niinä kisapäivinä, jolloin se oli minälleni mahdollista, noin hivenen yli 66 kilometriä. Tänään uiskentelin todella rauhallisesti, sillä ei ollut tarve olla parempi kuin oikeasti olen. Matkaa tuli 2 kilometriä ja ai siihen kului 1:20. Siis ihan normiaika juuri minulle. Kaikkineen harrastin liikuntaa 2:38, johon sisältyi juuri tuo uiminen. Lisäksi tuli kävely hallille ja takaisin kotiin. Muu oli löysäilyä ja sosiaalista seuranpitoa, sillä sitäkin ihminen tarvitsee, jotta hän olisi ihminen, joka on sosiaalinen ja poliittinen eläin. Kaloreita kului tuossa urakoinnissa 1251 kilokaloria ja tehokkuuspisteitä tuli 3,1 viidestä. MET-minuutteja tuli ansaittua 458, eli ei niin herveästi, mutta ihan riittävästi. Kuitenkin Suunnon Movescountin  Kuntokuuri-ryhmässä olen tällä hetkellä toisena käytetyn ajan suhteen. Aika nollaantuu aina kuukauden loputtua. Eli sama kuin uimisessa, ensimmäinen on niin kaukana edelläni, että en pysty edes haaveilemaan moisesta suorituksesta.
     Tietenkin olen slankaanut – tänäänkin. Onneksi on vielä Slanka-pusseja jäljellä. Taidan selvitä tulevaan maanantaihin saakka. Nyt olen kokeillut vaniljaa mustaherukoiden kanssa. Eli pakastettuja herukoita astiaan, sitten kylmää vettä ja lopuksi pussi vaniljaa. Vettä on noin 6 desiä ja marjoja joku 100 grammaa tai siis jotain noin suunnilleen. Sitten tehosekoittimella päräytin sekoituksen sekaisin. Mutta arvatkaa, oliko se todella hyvää? Siitä voisi tehdä jäätelöä. Ehkä pitäisi hankki jätskikone ja ryhtyä kokeilemaan. Kuten setä Brysseli totesi, ei voi olla laihduttamiseen tarkoitettu moinen herkku. Mutta niin se vaan on ja sitä saada ihan helposti itse sekoittamalla.






maanantai 16. huhtikuuta 2012

Dieettipäivä 185


BikeBod by Suunto

Odotin, odotin ja odotin. Vaan ei avannut Anne Skypeään, eli en päässyt videoyhteyteen. Eli tänään olemme siis eläneet aivan tavallisen päivän. Hyvin vähän on ollut tapahtumia päivässä.
Tosin kävin kaupassa fillarilla, mutta ulkona oli niin kylmä, että korvat todella palelivat ja samalla koko pää. Ja kun en kivin halaja päätäni rasittaa, niin suuntasin matkan kauppaa kohden pienemmän peruslenkin myötä. Oli varusteena kypärä, jonka alle ei valitettavasti mahdu villamyssyä. Pää on tärkeä, ja kun sillä on ollut vaikeuksia seurata minääni, niin pidetään siis siitä huolta.
Tänään posti toi neurologin osaston loppuarvin. Siinä lopussa yksinkertaisesti todetaan: "Muuten verenpainelääkitys ensisijaisesti ilman beetasalpausta. Ajokielto 1 kuukausi 30.4. asti. Neurologian puolelle jatkokontrolleja ei sovita. Jatkossa verenpainetavoite alle 130/80. Kolesteroli alle 4,5, LDL alle 2.0. Normaalipainoon pyrkiminen.
Eli siinä se. Normaalipainoon on pyrittävä. Kiltisti ne sen paperilla sanovat. Mutta nuo muutkin tavoitteet ovat rajuja. ei toki kokonaiskolesterolin määrä, mutta se LDL-kolesterolin määrä elle 2.0 on kova tavoite. Siinä auttaa vain laihduttaminen kuten poppamies kertoi. Rasvaa omasta minästä pois ja siten voi tavoittaa vielä paremman LDL-lukeman.
Lintsasin myös uimahalliin menosta. Ja se on jo vakavampi lintsaaminen. Ehkä aristelin mennä katsomaan lauantaina päättyneen kisan hallikohtaisia tuloksia. Ehkä olen menettänyt toisen sijan koko uimareiden kisassa näiden sairaalajuttujeni tähden. Muutenkin tunnen itseni hivenen invalidiksi kun en pääse autolla ajamaan. Ihminen on kuin häkkiin suljettu, varsinkin näin maaseudulla asuvana. Eli jos ei ole autoa niin et mihinkään oikeastaan mene.
Nyt pitäisi saada asettua fillariin Suunnon valmistama BikeBod, eli laite joka yhdessä rannetietokoneen kanssa tarkkailee sydämen toimintojen lisäksi pyöräiltyä nopeutta, matkaa ja kaikkea noihin asioihin liittyvää dataa. Olen siis aiempaa enemmän vakuuttunut siitä, että minun täytyy ehdottomasti seurata oman elimistöni toimintoja. Vain siten voi ennakoida mahdollisia alkavia ongelmia minässäni.