Ahmimisen autuus

600.

Palazzo Bernardo Venetsiassa.

Miksi ihminen ahmii? Mikä saa aikaan moisen ilmiön ihan terveessä ja normaalissa ihmisessä? Mistä löytyy syy ahmimiselle? Siinä sitä on vastattavaa. Mutta aina on lehdistössä vastaus joka ongelmaan, niin tähänkin.

Siis mieti ensiksi, että oletko koskaan ajatellut itseksesi, että otat vain kourallisen perunalastuja, mutta huomannut hetken päästä, että söit koko pussillisen?

Tähänkin asiaan on paneutunut yhdysvaltalaisen Bostonin yliopiston tuore tutkimus osoittaa, joka osoittaa että tällainen impulsiivinen tai äkkipikainen käyttäytyminen ei ole helposti hallittavaa. Se voi myös olla suuri ja jopa erittäin keskeinen riskitekijä ruokariippuvuuden tai syömishäiriöiden kehittymisessä.

Kyseisessä käytöksessä solut lähettävät aivoille eräänlaisen palkituksi tulemisen tunteen, kun ruokaa on ahmittu. Näin siis mielihyväkeskus aivoissamme tuottaa tulosta, joka on mielihyvää ja yleistä hyvänolon tunnetta.

Tutkimukset osoittivat myös, että ihmiset, jotka harrastavat edellä mainitun kaltaista impulsiivista syömistapaa, kärsivät normaalia useammin lihavuudesta sekä syömishäiriöistä. He syövät ensin ja ajattelevat usein vasta sen jälkeen. Tietenkin jokaisen pitäisi ajatella jopa kaksi kertaa ennen syömiseen ryhtymistä.

Tutkimuksessa kuitenkin on jäänyt epäselväksi se, että onko kyseinen tapa opittu vai onko se esimerkiksi jollain lailla perinnöllistä.

Vaikka impulsiivisuus auttoi mahdollisesti esi-isiämme ravinnon hankkimisessa, on siitä nykypäivänä vain harmia. Impulsiivisuus edistää ylensyöntiä, kun ruokaa on paljon tarjolla.  Vaikka me usein uskomme kivikausidietin kaikkivoipaisuuteen, niin se on reaalimaailmassa mahdotonta, koska ruoka on niin helposti saatavilla olevaa ja sitä on enemmän kuin riittävästi.

Tutkimuksessa selvisi myös, että impulsiivinen käyttäytyminen elintarvikkeita ja niiden syömistä kohtaan voi olla yhtä suuri kuin huumeiden käyttäjillä huumeita kohtaan. Se on vahvaa addiktiokäyttäytymistä.