sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Runo

Kuvan on ottanut Teresa Lehtinen.
DIEETTIPÄVIÄ II - 242


Arthur Rimbaud (20.11.1854 - 10.11.1890), ranskalainen runoilija, joka teki luomistyönsä hyvin nuorena. Myöhemmistä vaiheista ei olla kovin hyvin selvillä, mutta runolliseen luomistyöhän hän kuitenkaan ei keskittynyt.

Olen tähän kääntänyt herkän Aamunkoita kuvaavan runon, joka on ilmestynyt kokoelmassa Illuminations.  

Aamunkoi

Olen suudellet kesän aamunkoita. 

Mikään ei liikahda rakennusten edustalla. Veli on kuollutta. Puiden varjojen keskittymät pysyvät tiellä. Kävelin, heräsin eläväisiin ja kosteisiin hengähdyksiin, ja jakokivet katselivat, ja siivet kohosivat äänettöminä.

Ensimmäinen kohtaaminen oli, polku täynnä tuoreutta ja kimaltelevaa kalpeutta, kukka joka kertoi nimensä.

Nauroin vaalealle wasservallille, joka työntyi kuusien lomasta: hopeisena huippuna jossa tunnistin jumalattaren.

Yksi toisensa jälkeen nostin purjeet. Ajotiellä, käsiäni heilutellen. Tasangolla, missä löysin kukon. Suurkaupunkiin aamunkoi kätkeytyi kellotornien ja kirkontorien joukkoon, ja kusten kuin kerjäläiset marmorilaiturilla, ajoin häntä takaa.

Korkealta tieltä. lähellä laakeripuumetsää, piiritin aamunkoin avattuine siipineen, ja tunsin hetken aamunkoin suunnattoman olemuksen. Aamunkoi ja lapsi putosivat alas metsästä.

Herääminen oli keskipäivällä.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kolesteroli aisoihin

Milenkiintoinen sängyn paikka!
DIEETTIPÄIVÄ II - 240

Kolesteroli

Jokin määrä tuota kolesterolia on ihmiselle ja hänen toiminnalleen sekä hyvinvoinnilleen tarpeen. Mutta kuten kaikissa asioissa yleensä, niin liika on aina liikaa. 

Miten meistä jokainen pystyy pitämään kolesterolinsa tasapainossa, jotta eitä ei liikaa olisi? Tosin verikokeessa jokaisen yksilön kolesterolitaso voidaan selvittää todella helposti. Yleisen kolesterolitason lisäksi ilmoitetaan aina ns. huonon sekä hyvän kolesterolin taso.

Yksikertaisia keinoja ovat esim. Duodecimin Terveyskirjaston mukaan mm. seuraavat keinot:

1. Pidä painosi terveellisissä lukemissa. Ylipainoisilla jo viiden prosentin painonpudotus edistää terveyttä.

2. Lopeta tupakointi.

3. Syö terveellisesti. Suosi hedelmiä, vihanneksia ja täysjyväviljoja. Älä käytä liikaa suolaa äläkä kovia rasvoja.

4. Liiku vähintään 30 minuuttia useimpina päivinä viikossa. Kohtuullinen aerobinen liikunta voi lisätä hyvän HDL-kolesterolin osuutta viidestä prosentista kymmeneen.


5. Käytä alkoholia vain kohtuullisesti - jos ollenkaan.

Korkea kolesteroli lisää jokaisen henkilön riskia sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Riski lisääntyy hyvin voimakkaasti varsinkin ns. huonon kolesterolin osuuden noustessa.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Slanka ja/tai Slankatta?

Taitelija Kalervo Palsan kotimuseo eli asuinmökki Kittilässä.
DIEETTIPÄIVÄ II - 239

Hyttyset

Nyt olemme kotona jälleen ja elämä on jotensakin tasaantunut. Tosin myllerrykset jatkuvat. Mennyt matka oli eritoten hyttysten täyttämä matka. Niitä oli näet kaikkialla ja miljoonia ja taas miljoonia. Enää ei voi pyhya edes yksilöistä' vaan suurista parvista. Kaikki oli epätodellista ja luonnotonta. Tosin luontohan nuo hyttyset meille lahjoittaa.

Syynä Levin korvessa riehuvaan hyttyspilveilyyn oli tietenkin ennätyksellisen lämmin alkukesä, joka antoi parhaan mahdolliset eväät hyttysten lisääntymiselle. Vielä kun on riittävästi kosteutta, ja sitähän Ounasjoen varrella toki on, niin yhtälö on selvä.

Suomessa on tiedemiesten mukaan yli 2700 eri hyttyslajia ja ne olivat kaikki läsnä ja jokaista oli monta sataa miljoonaa kappaletta ja kaikki vain ja ainoastaan minun kimpussani.

Paikalliset asukkaat eivät edes huomaa moista hyttysten saamaa valtaa, vaan ovat täydellisen tietämättömiä kaikesta siitä. mitä Levin korvessa tapahtuu. Parhaina päivinä onneksi oli edes pientä tuulenvirettä, joka vaikuttaa sääskiä karkoittavasti, vaan silti niitä riitti joka paikkaan ja joka hetkeen.

Lankomies

Levin lankomies, eli sisareni aviomies ja äitini niin suuresti rakastama vävy, kotiutui juuri samana päivänä, ja oikeastaan jopa samana hetkenä kun pääsimme perille Levin korpeen. Kaverille on tehty kaksi suurta leikkausta ja osa haavoista olisi päässyt tulehtumaan bakteeritartunnan takia. Eli sairaalareissu oli tavanomaista pidempi. Sisareni on ollut siis lähes kokopäiväinen sairaanhoitaja, sillä pakollisten ihoriistojen jälkihoito on ollut vaativaa ja työlästä.

Tänään tule uutinen, että leviläisten pitkään odottama kesäloma Inarinmeren pohjoisrannan Hannulan porotilalla peruuntuu. Lankomies joutuu näet saamaan säädehoitoa ja sen jälkeen sytostaattihoitoa ongelmiinsa. Hoito on koko loppukesän pituinen. Tämä on ollut lankomiestäni varmaan eniten rassanut päätös, hän ei näet pääse kalastamaan, ei nyt koko kesänä. Samalla peruuntuvat jopa kaikki sukulaisvierailut kuten muutkin vierailut.

Tosin emme ole missään muodossa rouva Äitini kanssa edes suostuneen ajattelemaankaan menemistä ko. porotilalle. Se nyt vaan ei ole meitä varten. Olemme enemmän kiintyneet tällaiseen kaupunkimaiseen sivistykseen, jossa ei ole niin mielettömästi itikoita.

Elämä muuten

Kirjoitettavaa olisi paljonkin, sillä kävin juuri avatussa Kalervo Palsan taitelijamökissä, se oli mielenkiintoinen kokemus, jonka ehdottomasti tulen uusimaan tulevaisuudessa. Myös muuta kirjoittavaa olisi, sillä nyt taas uudistetaan virsikirjaa ja minulla on tietoja Kustaa Paturista ja vuodelta 1865 käydystä uudistuskeskustelusta. On niitä muitakin artikkeleita, joihin pitäisi ryhtyä. 

Kuitenkin ulkona vallitseva kuumuus on niin rasittavaa ja tuskallista, että en edes rohkene yrittää. Onneksi sentään saan edes jotain luetuksi ja uudelleenaloitetuksi tämän bloggaamisekin.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Slanka, ötökät ja itikat

Levin korven kukkaloistoa.
DIEETTIPÄIVÄ II - 225

Hyttyset

Elämä on vain yhtä huitomista ja pakoon juoksemista. Syynä tähän ovat hyttyset ja muut vertani imevät otäkät. Niitä täällä Levin korvessa on enemmän kuin tarpeeksi ja kiukkusiakin ne ovat. Onneksi on olemassa tuulisia päiviä, jolloin nuo verenimijät eivät ole hallitsevassa asemassa elämäni suhteen.

Keskeisin lääkitys on tietenkin antihistamiininen nauttiminen, jotta ihon kutiseminen olisi mahdollisimman lievä ja toisaalta hydrokortisoni voiteiden käyttäminen, joka lievittä paukamia ja muutenkin helpottaa olemistani.

Olen kuitenkin onnistunut välttämään varsinaisen kesäajan vierailut täällä Levin korvessa tähän itikka-aikaan. Olen näet ollut vain kymällä ilmalla, jollain olen onnistunut välttämään nämä verenhimoiset iljetykset. Mutta nyt oli kyseessä eräänlainen pakkorako, joka ei onnistunut aikaisemmin keväällä, siis itikattomana aikaan.

Slanka

Mielenkiintoisinta täällä Korvessa on talon oma vesi, eli ihan oman kaivon tuottama elämän peruselementti. Ehkä olen aikaisemminkin huomannut, että tämän oman kaivon vesi sopii paremmin yhteen Slankan kanssa kuin kaupunkien käsitelty juomavesi. Ehkä juuri erilaiset vesijohtoveteen lisättävät lisäaineet muuttavat Slankan ja siihen lisättävän veden koostumusta. Täällä näet Slanka jauheet liukenevat veteen humattavasti helpommin ja täydellisemmin kuin kotona kaupunkiveden kanssa.

Muuten matkaeväänä ja siten myös matkajuomisenani oli kaksi  litraa Slanka vaniljaa. Tosin yhteen litraan vettä laitan vain pussillisen Slankaa ja siitä tulee mitä parhain matkajuoma. Se pitää jopa kuskin virkeänä ja auttaa siten osaltaan
matkantekoa. Juoma ei tarvitse kylmää säilytystilaa, vaan ihan normaalissa lämmössä se säilyy.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Matkaanlähtö

DIEETTIPÄIVÄ II- 221

Lähtö

Nyt on pakkaaminen kiireisintä, sillä aamulla klo 5:00 koittaa lähtö Levin korpeen, jossa oleillaan pari viikkoa. Matkaa tulee noin 1000 kilometriä suuntaansa ja välissä käydään katsomassa lankomiestä Rovaniemen keskussairaalassa. Tosin on mahdollista, että hän kotiutuu huomenissa - joskin asia on vielä hyvin epävarma.

Juuri lankomiehen sairastumisen tähden matkantekomme on myöhäisempi kuin niin monena aiempana vuonna. Toiseekseen ei tarvitse viedä taimia sisareni kasvihuoneeseen, sillä he siirtyvät loppukesäksi ja alkusyksyksi Inarin pohjoisarannan porotilalleen. Onneksi minun ei tarvitse sinne lähteä, sillä sinne ei mene edes kinttupolkua, vaikka se ei ole edes saaressa. Veisireitti on 16 kilometrin mittainen, eli kestää ikuisuuden. Levin korpeen onneksi pääsee autolla. Edellisvuonna venematka sai minut todella sairaaksi ja kesti viikon toipua tuosta venematkasta.

En muuten ole erityisemmin innostunut Lapista, vaikka perheessä on aivan leppisekoja. Minusta on mielenkiintoisempaa viettää kaksi viikkoa vaikkapa Pariisissa ennen kuin jossain Levin korvessa. Mutta sisareni vaatii Pomoa käymään ja minähä
n olen vain autonkuljettaja.

Kirjoitellaan jos yhteydet toimivat!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Hyviä ja huonoja - uutisia kuitenkin

Outo espanjalainen huone - valkoinen?
DIEETTIPÄIVÄ II - 219

Maksu

Nyt sitä maksetaan, maksetaan oikein kunnolla. Kyseessä on tietty eilinen ulkopyöräilyni, vähäinen kulutukseltaan, ajankäytöltään ja matkaltaan. Vaan oli kirvelevän tuskainen vaikutukseltaan. Mutta  toistaiseksi elämä vielä jatkuu. En siis ole päässyt tänään ottamaan uusintaa eilisestä teostani. Tietenkin syynä ovat olleet sateet ja ukonilma. Sitä ainakin itselleni uskottelen ja laiskuudella tai muilla vaivoilla ei ole mitään syytä tekemättömyyteeni.

Terveydenhoitajani

Kerroin tänään maailman parhaan terveydenhoitajan kanssa sopimassani tapaamisessa, tuosta jokin aikaa sitten tapahtuneesta elokuvissa käymisestäni. Hän melko suoraviivaisesti ohjasti minua tiedostamaan, että kyseellä oli sekä voimakkaan äänen että 3D-projektion yhteisvaikutus, joka laukaisi minulle migreenin. En tosin ole tosin moisesta kärsinyt enää vuosiin. Olen näet jo päästäni niin kalkkeutunut, että edes migreeni ei viitsi vaivautua. 

Kuitenkin kun pinnistelen muistiani, niin sieltä löytyy todella pahoja migreenikohtauksia. Eräänkin kerran kun olin nousemassa koulun rappuja 90-luvun alussa, niin lyyhistyin porrastasanteelle tuskasta huutavana. Oli siinä oppilailla ihmettelemistä. Hakivat terveydenhoitajan nopsasti paikalle.

Toinen aamun suurista tietopläjäyksistä koski tavallaan painoani. Kun äijän jalat ovat turvoksissa ja samoin koko minä. Edes erityiset tiukat tukisukat eivät onnistu pidättelemään turvotus. Hoitaja totesi, että minun kokoisen miehen turvotuksissa voi olla jopa 10 litraa nestettä. Toisaalta se oli hyvä uutinen, mutta toisaalta taas erittäin ikävä uutinen. Mutta aina ei voi valita millaisia uutisia ja tietoja haluaisi itselleen kerätä.

Minun on vain yksinkertaisesti todettava, että minusta kuntamme terveydenhoitojärjestelmä pitää todella hyvää huolta. Tosin ainahan se on henkilökunnasta kiinni, mutta jostain kumman syystä minulle ovat valikoituneet parhaat mahdolliset henkilökunnan jäsenet.

Kustaa

Eilen oli siis Kustaan nimipäivä. Ja muutenkin oli vilskettä Kustaan ympärillä. Lupauduin kirjoittamaan artikkelin tulevaan Janakkala ennen ja nyt -lehteen Artikkelin Kustaan päivän vietosta vuonna 1988. Nimenomaan päivän vietosta Janakkalassa ja miten se kohdistui Kustaa Paturiin ja Kustaa Kerkkolaan.

Tietysti olisi myös mielenkiintoista kirjoittaa Kustaa Paturin ajatuksista erään virsikirjauudistuksessa ehdotettuun virteen tai oikeamminkin sen uuteen ilmiasuun. Tämä kirjoitus oli tähdätty suorasuuntauksena A. Oksasta eli Aleksisi Kiven tuomitsijaa kohtaan. Tuolloin vielä Oksanen ei ollut tietoinen tulevasta roolistaan A. Kiven pieksijänä.

Slanaka

Onneksi vielä Slankaa riittää ja mahdollisuus on välietapilla Pohjanmaalla, saada lisää ja täydentää varastoja. Toinen mahdollisuus on tilata postin kautta Slankan täydennystä. Hoikistamon tukiryhmästä pidetään pientä lomaa, mutta aloitetaan heti kun lomat on pidetty. Maanantaina on siis lähtö aikaisin aamulla kohden Levin korpea. Matkalla pitää ehtiä käymään katsomassa lankomiesta Rovaniemen keskussairaalassa.

Tosin sunnuntaina on käynti Mikkelissä. Tuo matka ei nyt ole kovin kummoinen sillä se on vain parisen sataa kilometriä suuntaansa. Mutta lähipäivinä on tiedossa menemistä ja tulemista enemmänkin kanssa. Tosin matka kestää pari viikkoa, sillä osa siitä vietetään Etelä-Pohjanmaalla. Pitää siellä juhlia veljentyttären valmistumista. Onnittelut moisestä urakasta rouvalle!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Polkupyörä ja Slankani mun!

DIEETTIPÄIVÄ II - 217 
Pier Paolo Pasolini.


Tehty!

Tein sen, vaikka nyt parhaillaan tekemisen jälkeen kipuilen tuskissani. Olin siis ulkofillaroimassa. Varsinainen pyöräily sujui tosi hienosti, varsinkin kun ottaa huomioon huonon yleiskuntoni. Tärkeintä oli kuitenkin se, että vasen takajalka ei kipuillut. Nyt lenkin jälkeen, eli vielä pari tuntia lyhyen urakan suorittamisesta tuskat ovat melkoisen. Niin vasen pohkeeni kuin lonkkanikin ovat tuskaa täynnä ja kohta pitää ottaa tuhti annos kipulääkettä. Siis sellaista minulle sopivaa.

Muutenkin päivä on ollut täynnä säpinää. Aamulla ajoimme kuntakeskukseen, vaan se ei tarkoita edes pikkukirkolle menemistä, ostamaan melkoisen satsin kananmunia. Ne olivat suoraan kasvattaja-tuottajalta. Eli supertuoreita ja eivät maistu millekkään väärällä ravinnolle esim. kalalle. Kokonaissaalis oli 300 kananmunia. Ne viedään maanantaina Levin korpeen sisarelleni. Lappalaiset eivät näet harrasta kovin suurella innolla kanankasvatusta. Ihmettelen syytä moiseen viitsimättömyyteen.

Tietenkin sovitimme mukaan vierailun vanhan emäseurakunnan harmaakivikirkolle. Siellä on sukumme hautapaikka, johon minunkin tuhkani saatetaan maallisen vaellukseni lopuksi. Tehtävänä oli kevätkukkien vaihtaminen kesäkukiksi, koska hallat eivät enää uhkaa kukkien kasvua.


Kotiin tultuani tajusin, että olisi pitänyt vielä mennä isolle kirkolle kaupunkiin. Siellä Levin korvessa ei näet nuo Saunalahden puhelin ja netti toimi kovin hyvin. Aina on ollu ongelmia enemmän tai vieläkin enemmän. Siis hankkimaan Soneran nettiyhteys ja sen sai vaan sieltä isolta kirkolta. Tosin, olen joutunut toteamaan, että ei se asentaminen niin helppoa ole kuin Soneran kaverit vakuuttivat. Lisäksi otin vain kuukauden toimivan ennaltamaksetun liittymän, sillä tarpeeni on vähäinen ja hyvin rajattu. Kotona toimii Elisan viihde ja kännyssä Saunalahden 4G-yhteys sekä puheen että nettinä.

Fillarointi

Nyt sitten hehkutan minäni erinomaisuutta ja kaikkea mahdollista omakehuista hömppää. Kun luen Suunnon Movescount-sivuston tietoja, sinne ne on tallennettu Suunnon Ambit-laittestani, niin saatan olla ylen tyytyväinen suoritukseeni. Onhan kyse pitkästä tausta, jossa vasta toissapäivänä tapahtui käänne, kun sisäfillaroin hetkisen.

Matkaa fillaroinnille kertyi tosin vain 7.28 kilometriä. Pitää muistaa, että on aloitettava hyvin rauhallisesti ja että tekemiseni jälkeen jalka on todella kiukutellut. Sitä te tekee juuri nytkin. Kokonaisaika oli koko kierrokselle, sekä ennen ja jälkeen toiminnoille 0:40 tuntia. Varsinaista matkantekoa siitä oli korkeintaan 20 - 25 minuuttia. Keskinopeudeksi tuli kuitenkin 10,6 kilometriä tunnissa. No, useat taittaisivat matkaa juosten samaan aikaan kuin minä vanha äijä poljen niin vimmatusti fillariani.

Syke onneksi pelasi ja kovimmillaan se tykitti 136 iskua minuutissa. Alimmillaan syke oli 74 ja silloin kun olin juuri aloittamassa fillarointia. Uskomattominta on keskisyke, joka oli 110 kertaa minuutissa. Se tosin vain kertoo sen karmaisevan totuuden, että äijänkäppänän yleiskunto on päässyt remahtamaan pitkän sairauden aikana.

Jälkilöylyt

Entä mitä muuta tein kuin kipuilin vasenta takajalkaani. No, en ollut varannut juotavaa mukaani, sillä oli toki tietoinen lenkkini lyhyydestä. Lenkin jälkeen tein tietenkin lempitotini. Sehän koostuu raikkaasta vedestä, johon sekoitan pussillisen Slanka-vanilija VLCD-dieettiä. Se on tapani palautumiseen, onhan näet rannetietokoneeni määräämä palautumisaika 11 tuntia. Varmaankin juuri Slanka tehostaa tuota palautumista ja toimii energiajuoman tapaisesti. Niin ainakin olen sen itse kokenut ja kertonut tästä havainnostani Hokistamon vertaistukiryhmässäkin.

Yleisesti ottaen fillarointi sujui kohtuullisesti. Vain voimaa jaloista ja koko kropasta puuttui. Tilalla oli puuskutusta ja puhinaa sekä astmasta johtuvaa pihinää. En kuitenkaan katsonut tarpeellisesksi itseni lääkitsemistä. En vaan pidä astmalääkkeiden sivuvaikutuksista.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Yritetty on!

Audrey Hepburn Andy Warholin kuuluisana teoksena.


DIEETTIPÄIVÄ II - 216

Yritystä

Siitä oli tänään kyse, siis yrittämisestä. Edellisen kerran tein vastaavan temppu 22. huhtikuuta, eli lähes pari kuukautta sitten. Ja nyt siis yritin uudelleen ja ehkä voin sanoa epäonnistuneeni. Kyse on sisäfillaroinnista, jota tänään kokeilin.

Kokeilu oli hivenen uhkarohkeaa, sillä vasen takajalkani ja sen iskiashermo ovat vielä kiuktteleviä. Varsinkin jalan pohkeessa ovat tuntemukset vielä hyvin tuskallisia. Mutta päätin vihdoinkin yrittää ja ylittää itseni. Tai voisi jopa sanoa, että päätin yllättää itseni.

Tuloksia yrityksestä

Tulokset nyt eivät olleet kovin mairittelevat ja se taas kertoo puolestaan erittäin huonosta nykyisestä yleiskunnostani. Ihmeellisen nopeasti tämän vanhan äijän kunto vaan pystyy huononemaan?

Ensimmäinen tulos yrittämisestä on nyt kipeytynyt jalka, aina lonkasta pohkeeseen saakka. Sen siitä saa kun yrittää. Toinen vaiva oli astmakohtaus, eli ei tahtonut henki kulkea, se on sitä sairastetun flunssan seurausta. Tuonkin vanhan vaivan piti aktivoitua juuri tässä ja nyt. Kolmas ongelma oli vaan yleinen voiman puute, eli en vaan jaksanut enempää kuin 10 minuuttia aktiivia sisäfillarointia.

Seuranani oli tietenkin Suunnon Ambit rannetietokone, joka keroo seuraavia tuloksia. Kokonaiskesto harjoituksella oli 19 minuuttia, josta vain 10 minuuttia toimintaa ja loput sitten jälkijäähdyttelyä. Tuon 19 minuutin aikana kulutin 226 kilokaloria, joka moisena suorituksena tarkoittaa kuitenkin 713 kilokalorin kulutusta tunnissa. Mutta oli se todellinen 10m minuutin tuskien taival, jonka fillaroin.

Suunto on uudistanut koko movescount-sivustonsa, jonne tulokset aina tallennetaan. Tuon suoritukseni huippuharjoutusvaikutus oli TE2, kun skaala on TE1 ja parhaimmillaan TE5. Keskisykkeeksi laitteistoni mittasi 104 iskua minuutissa. Parhaimmillaan se oli 122 iskua ja laimeimmillaan 66 iskua, siis silloin kun aloitin fillaroinnin. Lopettamishetken syke oli vielä yllättävän  korkea eli 111 tikitystä minuutissa. Kaikki tämä kertoo vain karua kieltään huonosta yleiskuunnostani. Papparainen on siis täysin rappiolla. Hassisen Kone lauloin aikoinaan, että rappiolla on hyvä olla, mutta se nyt vaan ei ole totta.

Nyt pitääkin pohtia, että otanko fillarin mukaan Leville, koska siellä menee kaksi viikkoa ja sinä aikana voisi ehkä fillaroida. Kuitenkin se on melkoinen taakka auton perässä joten asiaa pohditaan ja ihmetellään. Voisi olla edullista vaikkapa vuokrata fillari Leviltä. Ehkä kävelysauvat olisivat riittävä varuste mukaan otettavaksi.

Muuta infoa

Kirjoitin eilen artikkelin tulevaa torstaita varten. Silloin vietämme Kustaan päivää Ole  kirjoittanut miten lehdet kertoivat Kustaan päivää vietetyn Janakkalassa vuonna 1866. Silloin Kustaa Paturi joutuin kuntalaisten onnittelujen kohteeksi. Rustasivat oikein runonkin hänen kunniakseen. Koko homma julkaistiin tavallaan Suomettaren pääkirjoituksena.

Slankattu on, ja jotenkin olin viime viikolla ymmärtävinäni, että tänään ei ollut Hoikistamon vertaistukiryhmään, vaan teamleader on Pohjanmaalla. Nyt tuleejo kahden viikon tauko, koska menneen viikon toimin lapsenlikkana Parolassa. Tämä homma on toistaiseksi ohi, sillä perheen naispuolinen hallituksen puheenjohtaja jättäytyi toistaiseksi kotirouvaksi. Mutta menee ainakin kaksi viikkoa tulevaqn viikon jälkeen Levillä, eli taukoa tulee. Kuitenkin pitäisi hyödyntää tuo tauko ja saada minä kuntoon. Siinä sitä onkin tekemistä iskiaksen ja astman kanssa painiskellessa.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Elokuvissa

Reliefi Veronan  Castello Vecciossa.
DIEETTIPÄIVÄ II - 214

Nyt näin elokuvan

Tämä oli pitkään aikaan ensimmäinen oikea sosiaalinen ulosmenoni, siis aiemmin luetun pitkänm tautijakson aikana. Tietenkin perheen tilaisuuksissa ja Hoikistamon vertaistukiryhmässä olen pyrkinyt käymään. Vaikka sitten olen joutunut turvautumaan keppeihinkin.

Menin siis elokuviin, vaan en katsellut kuvaa loppuun saakka. Suurin toivein aloitin ja kun se alkoi niin olin oitis pettynyt. Elokuvana oli Leonardo DiCaprion tähdittama The Great Gatsby - Kultahattu. Tuo vuonna 1925 ilmestynyt kirjahan on filmattu useasti ja nyt sitten oli eräänlaisen uustulkinnan vuoro. Siis sellaista oli katsomassa ja vieläpä ensimmäistä kertaa teatterissa, jossa se esitettiin ns. kolmiulotteisena. Moisen tekeleen katselemiseen tarvitaan erikoislasit. No, ne melkein olivat istuvat, mutta eivät mitenkään ihmeelliset.

Kun sali hämärtyi, niin yllätyksekseni ei tullutkaan pimeän huoneen mysteeriä, vaan esiin räjähti mieletön äänimaailma. Kyseessä olivat erilaiset tulevien elokuvien mainostraileri. Minusta tuntui, kuin pääni oli räjähtänyt! Kun siihen lisätään vielä erilasia typeriä toimintaelokuvien mainostrailereita, niin meinasin lähteä pois jo heti alussa. En siedä mitään toimintaelokuvia, ne ovat minusta ylen vastenmielisiä. Minulle pitää elokuva tarjoilla mielenkiintoisen psykolgian ja hyvän keskustelun avulla, ei tappamalla ja taistelemalla.

Itse Kultahatun toteutus ei minusta ollut mitenkään erikoinen. Se oli tyypillinen suurella rahalla tehty meluelokuva, jossa oli hienoja lavasteita ja kaikenlaista turhaa tohinaa. En siis mitenkään nauttinut elokuvasta ja se oli menettänyt "hienojen" tehosteiden myötänsä kaiken sen syvällisen filosofian ja psykologiset ulottuvuudet, joita elokuvan aiemmissa versioissa on toki ollut.

Kuitenkin kaikkein pahinta oli se valtava melu, joka tuli esiin jopa niissä elokuva hiljaisissakin kohtauksissa. Se melu halkaisi pääni ja jouduin poistumaan sieltä noin puolitoista tuntia elokuvan alkamisen jälkeen. Ja oli varmaan liikenteelle hyvin vaarallinen koko matkan Isolta kirkolta kotiin. Minulle ei ole tarkoitettuja nuo kolmiulotteiset elokuvat, eivät ainakaan mölysaasteen täyttämät!

Olen siis tullut liian vanhaksi, tosikoksi, erakoksi ja ties miksikä. Mutta ne eivät ole minua varten.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Slanka - väärinkäyttöäkö?



DIEETTIPÄIVÄ II - 213

Strömsö

Kuten nykysanonta kuuluu, niin kaikki ei eilen käynyt kuin Strömsössa. Meni monikin asia pieleen, tai ainakin aluksi luulin niin, mutta osittain olen tyytyväinen uusiin innovaatioihini, joita kuitenkin onnistuin tekemään.

Ensinnäkin en onnistut fillaroimaan, en sisällä enkä ulkona. Takajalka kuitenkin reistaili sen laatuisesti, että homma olisi keskeytynyt varmaan jo heti aloittamisen jälkeen. Tänäänkin olen toki sinnitellyt, mutta kohtuullisesti lääkärin määräämiä särkylääkkeitä käyttäen.

Tuo onneton vasen takajalka on nyt reistaillut lähes kuukauden ja saanut minut käymään kuusi kertaa akupunktiossa ja syömään minulle lääkärin määräämiä melkoisen vahvoja särkylääkkeitä. Ja niitä on mennyt melkoinen määrä. AIvan liikaa ole niitä nauttinut ja nyt pohdin vain vieroitusoireita, jotka varmaan tulevat olemaan melkoisia kärsittäviksi.

Slanka

Tietenkin kaiken tuskailun keskellä tein melkoisen tunaroinnin. Otin näet iltapäivällä tavanomaisen Slanka-vanilja totini. Mikäs sen luonnollisempaa ja nautinnollisempaa?

Yleensä otan kylmää vettä noin 1½ desilitraa, johon sekoitan pussillisen jauhetta. Sen sekoitan voimakkaasti ravistaen Slanka-mikserillä. Niin tein siis nytkin. Siis ihan tavanomaiseen tapaan toimin.

Nyt kuitenkin meni jatko pipariksi. Kun olen siis kylliksi ravistanut seosta ja olen melkein varma, että se on kokonaan liuennut veteen, niin täytän mikserin, eli noin puolen litran verran. Nyt kuitenkin olin laitanut hanasta, en suinkaan kylmintä vettä, vaan kuuminta hanasta tulevaa. Se olisi yksinään ollut jopa liian kuumaa juotavaksi. Mutta niin vaan vahingossa tein. 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt meni homma poskelleen. Eihän kukaan ole kait koskaan pystynyt juomaan tuota annosta kuumana. Tosin se oli sopivan lämmintä juotavaksi. Eli minähän päätin ottaa härkää sarvista ja juoda tekeleeni.

Tämä kaikkien ohjeiden vastaisesti laadittu juoma, eli kuuma vesi ja huomattavasti enemmän kuin ohjeistetaan, oli kuitenkin erittain nautittavaa. Olin siis tehnyt tietämättäni innovaation. Slanka maistuu hyvältä kuumanakin. Siis ainakin Slanka vanilja.

Mitä muuta voi enää toivoa kuin, että toivottavasti muutkin uskaltavat kokeilla jos ja kun erehtyvät hanan asennosta tai sitten ihan tietoisesti toimivat lämpimän veden lisäämiseksi.

Nyt on ainakin tämä kerrottavana kun menen seuraavaan Hoikistamon vertaistukiryhmän tapaamiseen. Toivottavasti takakoipi toimii ja voinhan aina mennä vaikka pyörätuolissa, jos ei vaan tule muita esteitä.