Tapaaminen 32 ja dieettipäivä 256

Onneksi lähdin eilen tulemaan Hoikistamoon täksi illaksi. Se oli vaan niin oleellisen tärkeätä juuri minulle itselleni. Epäsäännöllinen ateriointi ja runsas autossa istuminen ja sen seurauksena nesteen kertyminen kehoon osoittivat kuitenkin, että olen läskistynyt uudelleen noin jonkin verran yli kilon. Tässä nyt nautiskelen survotulla puolukalla terästettyä Slanka vanilijaa ja pohdin elämää suurempia kysymyksiä, jotka liittyvät itseeni. Tuo terästetty Slanka on todella hyvää, mutta niin on elämänikin. Siksi pitää terästäytyä kesäksi ja katsoa miten seuraavassa tapaamisessani minäni oikein makaa ja millaisessa asennossa.

Mutta on minulla tietenkin myös ihan oikeata kerrottavaa ennen kuin jään pienelle lomalle, joka jatkuu aina heinäkuun 17. päivään saakka. Siis ei blogia, mutta päiviä lasken.

Alajärven Halpahallissa tuli eteeni mielenkiintoinen uutuus, jota on ole vielä muualla tavannut. Se on mehutiiviste FUN LIGHT GREEN, joka on maustettu stevian-makeutustuotteella. Siis kyseessä on luonnollinen maku, joka on todellakin parempi kuin perinteikkäällä aspartaamilla maustettu Fun light. On todella hienoa, että meidät läskinlähdettäjätkin huomioidaan uusien tuoteinnovaatioiden taholta.

Miksi en ole moista tuotetta löytänyt muista myymälöistä. Ehkä en ole osannut etsiä tai sitten olen vaan toivoton tapaus. Kuten todisti osaamattomuuteni Naamakirjassakin. Lopetin tänään tilini, sillä en ole oppinut sitä käyttämään ja muuta ovat vaan niin paljon parempia hommassa kuin minä. En vaan oppinyt sen hienouksia. Tai sitten minulta puuttui halua osata hommat kunnolla.

Nyt siis pitää keskittyä tulevaan luentoon elokuun 12. päivänä ja katsoa miten tiedettä tehdään ja yrittää itse samaa. Siis ainakin joten kuten onnistuen tai sitten ei. Setä Lisenssiaatti on kovalla vaudilla kirjoittanut tieteellistä artikkelia noin 30 sivua ja aiheena on oppilasarvostelu ammattikorkeakouluissa. Toimiihan hän itse juuri tuollaisessa opettajan tehtävässä eräässä mamme ammattikorkeakoulussa. Mutta tämä kaveri onkin nuori, fiksu, älykäs ja todella tehokas. Minä itse en yllä mihinkään noista kriteereistä, tai ne eivät osu kohdalleen minässäni.

Dieettipäivä 255

Tänäänkin on menty, oltu ja tultu. Aamulla Sastamalasta haettiin perävaunulla kylpypalju. Sitten Kankaanpäästä noudettiin eräs kuntoutuksessa ollut. Kaiken päätteksi ajoin kotiin noin 300 kilometrin matkan. Ja tässä nyt ollaan - kotona jälleen. Matkaa taittui lähes tuhat kilometriä ja aikaa kului klo 6:30 lähtien ja kesti aina 22:20 saakka.

Halusin kotiin tiistaiksi, että pääsisin osallistumaan Hoikistamon  ryhmätapaamiseen  ja samalla täydentämään omia varastojani Slankan hyvillä tuotteilla. Jotta voisin slankata lomienkin ajan,


Nyt kuitenkin taitaa Nukkumatti kutsua tätä vanhaa herraa viereensä. Eli huomisessa postauksessa enemmän asiaa!

Dieettipäivä 254

Tänäänkin on tultu, oltu ja menty.

Muuten, Alvar Aalto on piirtänyt useita rakennuksia tänne Alajärvelle. Joskin varmasti uusimmat niistä ovat toimiston kollektiivia projekteja, jotka on tehty Alvarin nimissä. Kuitenkin varmasti hänen varhaisimmat, ennen sotia valmistuneet, rakennuksensa ovat ihan itse suuniteltuja.

Päivän kuvassa on Alajärven Nuorisoseuran talon, jonka suunnitelmat valmistui Alvar Aallon toimesta vuonna 1919 eli juuri käydyn sisällisodan jälkeen.

Dieettipäivä 253

Tänään on ollut ohjelmassa Seinäjoella käynti. Kyse oli sellaisesta pitkakäynnistä, jonka aikana ei oikeastaan näåhty tai tehty mitään. Sama pätee myös Lapua  suhteen.

Tässä tämän päivän blogi tämän blogistukuksen toimesta.

Dieettipäivä 252

Elämä jatkuu, vaan en taida ryhytä täääll' suuremmin harrastamaan mitään fyysistä toimintaa. Tänään olen asentanut yrityksen uutta tietokonetta, johon toimme eilisen matkan tuliaisina Keskiseltä ostetun 27 tuuman näytön. Ei siellä kaupassa ollut edes isompaa näyttöä. Mutta kokonaisuuden valimistuminen on vielä kesken. Täytyy muistaa, että laite tulee yrityskäyttöön ja siten vaatii enemmän kuin jokin pelaamiseen tai kotitekemisiin hankittu laitteisto. Jo kahden tulostimen yhtaikainen toiminta on sekin melkoinen haaste.

Päivä on ollut kuin morsian, siis tietenkin heinämorsio kuten täti Ope tulee olemaan. Itse uskon vahvasti hänen onnistumiseensa. Onhan hän saanut miehenkin, niin toki saa ihan mitä muuta tahansa. Ei voi olla mitään todellista estettä kaiken saavuttamiselle. Aurinko on paistanut eteläpohjailseen maisemaan täydeltä terältään. Se ei ole säteitään säästellyt. Minä kuitenkin kävin ostamassa veitsiä, joilla saan vihannekset ja muut salaatin ainekset pienemmiksi. Puntareita on toki ostanut vaikka nekin ovat veitsien ohella tyypillisiä täkäläisiä toimintavälineitä.

Mutta uutta/käytettyä polkupyörää katsellessani, siis katselun kohteena on tietty Huutonet, olen päätynyt 28 tuuman renkailla varustettuun hybridipyörään. Tavallinen todella ohutrenkainen maantiepyörä on ihan liian hentoisen vieläkin kohtuullisen runsaalle minälleni. Aiemmin maastopöyrä oli välttämätön, sillä sen rakenne kesti hiven isommankin äijän minuuden. Mutta näiden kahden välimuoto lienee seuraava valintani. Tietenkn yritän hankkia mahdollisimman hyvän ja mahdollisimman edusllisesti.

Mutta nyt joudun lopuksi iltaa toimimaan autonkuljettajana, kun en ole oppinut käyttämään mitään miestä väkevämpää, en edes kahvia. Sitävastoin osaan slankata ja käytää hyvin  Slanka-tuotteita. Keskeisin syy on niiden muita parempi maku, joka vie kielen mennessään.

Dieettipäivä 251

Rehakan kaunista hämäläismaisemaaa. Kuva Rehakan kyläyhdistyksen sivuilta.

Päivä on sujunut pääsääntöisesti tekemällä matkaa pohjanmaalle. Eli Alajärvellä ollaan. Joten blogian päivitys voi hivenen horjahdella tai joku päivä jäädä jopa väliin. Mutta nyt vielä on yritystä.

Kuitenkin ehdin aamupäivällä käydä verikokeessa,tietenkin kyse oli Marevan-lääkitykseni tehokkuudesta mahdollisia aivo- tai sydänongelmien välttämiseksi. Arvot tulivat iltapäivällä kesken matkanteon ja ne olivat toivotun laiset. Eli seuraava tarkistusmittaus on kahden viikon kuluttua.

Yritän kuitenkin päästä tiistain Hoikistamoon, sillä yksinkertaisesti tarvitsen ryhmäterapiaa. Se on elämässä vaan yksinkertaisesti oleellista ja tärkeätä.

Tänään Ilta-Sanomatlainasi Valittujen paljonen amerikkalaisen julkaisun juttua laihduttamisesta. Laihdutus ei välttämättä ole vaikeaa, mikäli tietää oikeat keinot siihen.

Aamupäivän aikana ehdin vielä tehdä pyöräilylenkinkin. Ja todella hyvin meni lenkki koti- Rehakka – Tuulensuu – Hakoinen – Linnatuuli – Tervakoskentie – koti. Rehakan tie aina Tuulensuuhun asti oli todellista tappokuntoista polkua. Ihmeellisesti siitä kuitenkin selvisin. Samaan aikaa kuitenkin olipohjoinen vastatuuli,joka pani niin maan mahdottomasti vastaan yritystäni mennä eteenpäin.

Matkaa kertyi yhteensä 22,13 kilometriä ja aikaa kului 1 tunti ja 18 minuuttia. Eli matkan tekeminen joutui 19 kilometrin tuntinopeudella. Suunto 6Td antoi kulutukseksi 892 kilokaloria. Matka oli pidempi kuin aiemmat pyörälenkkini, elien kuitenkaan taidakovin helposti lähteä tuolle lenkillä, se oli vaan niin perusteellisen huonokuntoinen tie.

Syke toimi mielestäni myös mainiosti. Enimmillään se iski 159 kertaa minuutissa, joka sekin on ennätyksllistä. Minimissään syke oli 71 kertaa minuutissa ja se antaa keskiarvoksi 112 sykettä per minuutti. Sekin on lenkkien ennätykseni. Voinko olla muuta kuin tyytyväinen. Lenkin harjoitusvaikutus oli 3,8 eli kehittävä. Jos ja kun katsotaan graafista esitystä, niin kevyesti ajettua lenkkiä oli 2,10 minuuttia, kohtuullisesti meni 5,2 minuuttia, reippaasti ajoin 56,4 minuuttia, kovaa meni 9,4 minuuttia ja erittäin kovaa 4,10 minuuttia. Tuo reippaan ajamisen suuri osuus on todella mieleeni.

Matalin piste lenkin aikana oli 44 metriä ja korkein 88 metriä. Eli matalimman ja korkeimman välillä on eroa 40 metriä. Olen edelleenkin tyytyväinen omaan vanhaan minääni ja tietysti apuna tyytyväisyyteen on ollut Hoikistamin teamleader Anne, tukiryhmä ja tietenkin slankaaminen Slanka-tuotteilla.

Dieettipäivä 250

Nyt alan toipumaan Alajärven vierailusta, mutta perjantaina pitää lähteä uudestaan matkaan, eli viettämään Mittumaaria ja hoitamaan edelleenkin perheen microtalouden asioita. Siellä vierähtää siis muutama seuraava päivä. En vielä tiedä kuinka monta, mutta toivon koko ajaksi kohtuullisen viileätä säätä, sillä silloin on helpompi meikäläisen olla ja elää.

Tänäpänä ei ole ollut merkittävää tapahtumaa. Vierailimme Pomon kanssa silmälääkärissä. Todettiin vasemmassa silmässä kohtalainen kaihi. Tosin ei vielä oikeuta edes keskussairaalan jonoon (6 kuukautta), mutta sanoin lääkärille, kuka on paras Hämeessä, niin sille yksityisesti ja pian, että saadaan Pomon silmä kuntoon. Pisti kaveri töpinäksi ja ehkä hyvinkin pian tulee kutsu toimenpiteisiin. Lapin noitamuori oli samaa mieltä kanssani. Vielä en ole ehtinyt konsultoimaan muita sisaruksiani, tosin tiedän heidän olevan samaa mieltä kanssani.

Kun käyntiin lisätään ennen konsultointia olleet tapahtumat, esim. uusien tukisukkien (Venosan) ostoni, kirpputorilla käymiset ja rihkamakaupan ostoksen, auton pesettämiset, niin siinä paloi aikaa. Kun vielä konsultoinnin loputtua kävimme kaupoissa salaatti ym. tarvikkeita ostelemassa ja lopulta tädin tykönä maalla, niin ilta siinä tuli ennen kotiutumista. 

Arvata saattaa, että tällainen kaltaiseni vanha äijä oli aivan puhkia. ei tullut mitään suunnitellusta fillariretkestä kylän ympäristössä, kuten tapanani on tehdä. 

Pitää tyytyä slankaamaan, mutta se on yksi niitä elämän parhaista asioista, niin olen niihin makuihin mieltynyt. En vaihtaisi päivääkään pois slankaamisestani. Niin olen moiseen Hoikistamossa  mieltynyt.


Kuva on ehkä ajankotainen täti Opellekin, eli mitäs jos Ruiskaunokit kuihtuvat? Hänhän on esittänyt moisia ajatuksia luopumisesta. Kuva on muuten samaa sarjaa kuin Teamleader Anne Hoikistamon blogissaa julkaisema hieno Nature morte!

Dieettipäivä 249

Galleria Vittorio Emaunel II Milanossa.

Päivä on kulunut eilisestä sekasorrosta toipumiseen. Siis matkan itsensä rasitukset tietty, mutta myös koko päivän tekemiset ja macrotalouden asioiden hoitaminen oli kova homma. Kun kaiken lisäksi päivä oli infernaalisen kuuma aina Tampereelle saakka, niin oli toipuminenkin vaativaa.

Jaksoin tosin lähteä uimaan, sillä pyöräily ei kovin innostanut, sillä rapa roiskuu lokasuojattomasta pyörästäni vaan niin perusteellisesti. Eli en viitsinyt sotkea itseäni ja varusteitani. Tyydyin siis uimiseen. Tosin melkoisen ajan jälkeen otin vain kevyen veryttelyn ja matkaa kertyi tasan kilometri. Surukseni ja suureksi suuttumuksekseni on tunnustettava, että MemoryMelt petti jälleen. Se ei rekisteröinyt suoritustani, ei siis jättänyt mitään jälkeä. Kyllä se tietenkin otti yhteyden tietokoneeseen, vaan ei jättänyt sinne pienintäkään raapaisua. Olen syvästi pettynyt itseeni ja tuohon rakkineeseen.

Tietenkin otin aikaa ja sitä meni 42 minuuttia tuohon kilometrin matkaan. Kuipion poikien avulla laskin tehonkin. Kaloreita olisin kuluttanut vain 350 sillä varmaankin moinen uiskentelu on vain kuntoilua ja rauhallista kin laadultaan? MET-minuutteja siitä olisi keräytynyt 168.

Seuraavan kerran Helsinkiin mennessäni vierailen jälleen Suunnon huollossa ja ehdotan rakkineen vaihtoa, sillä eihän tuota toimimatonta kukaan voi edes käyttää.

Mielenkiinnolla seurasin tänään eduskunnan persujen äänestystä Halla-Ahon seuraajasta. Ensiksi olin pettynyt, että eteläpohjalainen ns. ei kovin läheinen sukulainen ollut uskaltanut esittää itseään tuohon tehtävään. Toiseksi koin mielihyvää, että Halla-Ahon seuraajakseen nimittämä henkilö ei saanut ko. tehtävää. Paikalle valittiin nainen ja hyvä niin. Onhan valiokunnan tärkein työllistäjä juuri sisäasianministeriä ja sitäkin johtaa nainen. Ehkä heillä on mahdollisuus hyvää yhteistyöhän, tai sitten ei.

Mutta olen pähkäillyt ja pohdiskellut eteläpohjalaisen tavan tuomista tänne meillekin. Veljeni perheeseen oli vastikään hankittu Salad Chef salaatin tekemiseen tarkoitettu leikkuri. Tosin sitä ei osattu tja minä tyylikkäästi esittelin sen mahdollisuuksia. Se oli mielenkiintoinen ja tehokas laite, Tosin sen maksaa Suomessa yli 80 euroa plus postimaksut eli taitaa mennä yli satasen. kansainvälisilta markkinoilta sen saa hankituksi esim. alla 30 dollarin hinnalla, ja tietenkin postikulut. Pitää pohdiskelle asiaa, sillä minä melkein haluan moisen laitteen. Oli se siksi näppärä, että iso astiallinen salaattia tuli hetkessä valmiiksi. Kun salaatin syöminen, siis mahdollisimman vähän vihreää väriä sisältävän salaatin, yhdistää Hoikistamon Slanka-projektiin, niin eikös meikäkin ala pudottamaan uudelleen painoansa.

Muuten tänään sain kokomusta verkkaripuvun päälleni ensimmäistä kertaa, ja sen on ollut ostettuna jo useita vuosia. Nyt on siis tapahtunut jotain jo vuosia sitten toivottua ja uumoiltua.

Dieettipäivä 248



Ei Alajärvellä ollut moisesta tietoakaan!

Terveisiä Pohjanmaalta eli Alajärveltä. Piti ehtimäni Hoikistamon tapaamiseen, mutta se vain jäi valitettavasti pitämiseksi ja yrittämiseksi. Ensinnäkin microtalouden asiat pidättelivät pidempään kuin oli alunperin ajateltu. Toisekseen päivä oli alueella niin lämmin, että terveyteni ei sallinut lähtö ennen illansuuta. Olinhan jo lauantaina melkein pudonnut taloustikkailta kun korjasin kaapin ovea. Vaikea ja toisaalta minulta kielletty työasento teki tepposensa. Sain itseni onneksi rähmälläni ennen lyhyen tajuttomuustilan kokemista. Se oli lyhyt toki, mutta jos olisin onnistunut rojahtamaan asuntomme eteisen lattialle, niin mikä olisi ollut lopputulos?

Näin haluni ja toiveeni erkanivat suuresti todellisuudesta. Kun lisäksi piti ulkoiluttaman itseäni noin puolen tunnin välein piristävällä kävelyllä ja poissa auton istuimelta, niin aikaa kulu paljon aiottua runsaammin. Mutta tärkeintä kuitenkin oli lopputulos, pääsin hengissä kotiin ja jopa suht koht terveenäkin. No, mitä nyt tavanomaista kremppaa on todettu.

Olen todella pahoillani, että en edes päässyt jostain syystä edes tekstaamaan Annelle osallistumattomuuttani. Tekstarit eivät lähteneet. Tosin yritin vain kahdesti. Olisi ollut  hienoa osallistua tänään Hoikistamon tapaamiseen, ne ovat aina olleet minulle merkittäviä tapahtumia. Ja varmaa tulevat aina olemaankin.

Dieettipäivä 247

Alajärven kirkko.

Terveisiä Etelä-Pohjanmaalta, eli täällä ollaan oltu ja nautittu elämästä,johon oleellisesti on kuulunut sauna ja vihta. Aamulla tultiin ja 294 kilometriä ajettiin, ja kolme tuntia ja kolme varttia kului moiseen aikaa. Muttat ehtyä moinen reissu tuli.

Mielenkiintoisinta oli koko matkasta seurata omaa sykettään. Ja kuinka ollakaan syke oli taloudellinen. Taas kerran. Syke oli alimmillaan 33 kertaa minuutissa ja korkeimmillaankin käväisin 70 sykkeen kohdalla. On se vaan kumma kun syke on lähempänä kolmekymmentä kuin neljääkymmentä autolla ajon aikana. Ja kun olin perilläkin yli pari tuntia kytkettynä mittariin, niin kaikkiaan kuuden tunnin aikana kulutin väin vähän yli 1000 kilokaloria eli melkein saman kuin tunnin fillarilenkillä.

Mutta elämä jatkuu ja vierailumme samalla tavalla.

Dieettipäivä 246

Tukholma vuonna 1570 pohjoisesta päin nähtynä.

Tänään on ollut elämässä menemisen meininkiä. Aamulla tein ensiksi pienen pyörälenkin. En mitään merkittävää enkä kovin rasittavaa, kunhan vaan ajelin ja nautiskelin, Tosin peppu ei vieläkään tunnu kestävän satulaa ja siinä tuntuu olevan kyhmy keskellä kylää. Niin minusta ainakin tuntuu.

Mutta aikaa kulutin retkelläni 56 minuuttia ja 40 sekuntia. Kilometrejä tuli kasaan van 14,44, Näin keskinopeudeksi muodostui vain 15,3 kilometriä tunnissa. Mikä ei ole kovin paljoa edellisten päivien saavutuksiini verrattuna.

Kaloreitakin kuluin. Nyt näytti Suunnon t6d sykemittäri kulutukseksi 578 kilokaloria kun taas Nokia Lumia väittää kulutuksen olleen 751 kilokaloria. Kukin voi uskoa halunsa ja mieltymyksensä mukaan tai muodostaa jopa oman käsityksensä. Lämpötiläksi aamuauringossa mittasi Suunto 25 astetta, joka on lähellä paisteessa olevan todellista lämpötilaan. Nousua matkalla saatiin aikaiseksi 44 metriä, eli vain kohtaisia olivat matkan mäkiset osuudet,

Ja sitten ne keskeiset tiedot, eli miten sykkeeni toimi? Oliko se edelleenkin taloudellinen vai innostuiko sykkeeni oikein tuhlailevaiseksi? Maksimissään syke oli 137 iskua minuutissa, minimissään se löi 60 kertaa ja keskisykkeeksi matkalla tuli tasan 100 sykettä minuutissa. Nuo ovat hyvin oivallisia arvoja tällaiselle monivammaiselle vanhukselle.

Iltapäivä ja suurin osa illastakin kului pikkuneidin 9-vuotissynttäreillä. Neiti Vilma on tullut juuri siihen ikään, jossa kukaan muu ei tiedä yhtikäs mitään. Mutta hauskaa meillä kaikilla oli ja kun me useat samaan lähisukuun kuuluvat äijät kokoonnumme, niin sitä keskustelun ja puhetulvan määrää ei voi kukaan hevin kuvitella. Eikä siihen vuolaaseen keskusteluun tarvita edes tehosteaineita, vaan se toimii kuin itsestään ja puhetta piisaa, ja tietysti myös ehdottomia ja tiukkoja mielipiteitä.

Mutta veljenpojistani kolme oli siis paikalla, tietty veljeni lisäksi. Pojat ovat kahdesta eri avioliitosta. Neljä, eli nuorin oli poissa. Mutta kahta vanhinta pojista arvostan suuresti sillä toinen on kaiken tietotekniikan ja puhelinalaan liittyvän ehdoton asiantuntija. Hän ylläpitää nykyisin kait Suomen suurimman yrityksen asiantuntijajärjestelmää ja se on todella vaativa tehtävä. Mutta kyllä hän on siviilissäkin todella fiksu. Toinen eli vanhin on loistava vanhan lasin ja erityisesti suomalaisen taidelasin asiantuntija. Hänen kanssaan on ilo liikku kirpputoreilla ja muissa vastaavissa tapahtumissa, sillä ei ole kotimaassa valmistettua lasiesinettä, jota hän ei tuntisi. Sellaisesta minä todella pidän.

Mutta neiti Vilman juhlat juhlittiin ja toki muitakin oli paikalla, mutta haluan korostaan noiden kahden veljenpoikani loistavaa tietomäärää, joka minussa tiedemiehenä herättää kunnioitusta ja arvostusta.

Mutta nykyisin nuoret jakaantuvat kahteen hyvin erilaiseen ryhmään. He ovat joko osaavia ja taitavia A-luokan kansalaisia ja myyt luuserit sijoittuvat B-luokkaan. Tämä ero on huomattavasti selvempi kuin aiemmin. Ja siksi minäkin yritän pysytelä sukulaisteni tavoin A-luokassa ja siihen kuuluu itsehillintä ja sen mukana taas painon pudottaminen ja tiukka painonhallinta. Siinä minua avustaa Hoikistamon tukiryhmä ja teamleader Anne. Joskaan Slanka-tuotteilla ja slankaamiselle ei ole suinkaan vähäinen rooli asian onnistumisessa.

Dieettipäivä 245

Etna purjautuu.

Terveisiä Forssan aluesairaalasta! En toki käynyt siellä itseni tähden, kaveria oli kyydissä. Oli hänessä tiukasti kiinni punkki. Minä kun ole kaikkeen punkkiin liittyvään hurjasti ylireagoin aina. Niin nytkin lähdin heti asiasta kuultuani ajamaan 79 kilometrin matkan hänen mökilleen Tammelan jaq Urjalan rajalla. Punkki oli vielä tiiviisti kaverissa ja vein hänen juuri Forssan aluesairaalaan. Soitin näet monomatkalla aluehälytyskeskukseen ja he kertoivat, että lähin paikka on juuri tuo ensiapu. Ei tavinnut tuoda pidempää matkaa Hämeenlinnan keskussairaalaan.

Kun oltiin sairaalasta selvitty, siellä kaikki toimi joustavasti, nopeasti ja oli todella miellyttävä vierailla paikassa, niin jatkettiin saunan lämmitystä ja käytiin saunomassa.

Kaikki tämä kertoo korutonta kieltään siitä, että en tänään päässyt iltaiselle fillarointilenkilleni, sillä moisesa hommassa vierähti kummasti lähes viisi tuntia. Mutta päivään on mahtunut jotain muutakin. Mutta mitä ei kaverinsa puolesta tekisi?

Aamulla varhain kävin tapaamassa terveydenhoitaja JR:ää, tavanomaiseen tapaan. Paino oli pudonnut, ei tosin mainittavasti mutta kuitenkin merkintä on miinusmerkkinen. Ja se on aina hyvä.

Terveydenhoitajan tilanneselvittelyn jälkeen menin säännölliseen verikokeeseen, jossa taas mitattiin INR-arvoni, seli miten rotanmyrkky eli valfariiniperustainen Marevan -hoito on toiminut ja tehonnut. Iltapäivällä sain tuloksen. Melko hyvin homma pelittää, tulos oli 3,17 eli tavoitearvojen rajoissa. Mutta taas pitää tehdä tuttavuutta viikon kuluttua samassa asiassa ja samassa paikassa.

Muu päivä on kulunut eteisen Lundia-kaappien ovien kanssa työskennellessä, vaan ei minusta enää ole keittiöjakkaralla heilumaan ja keinumaan. Sen avoimesti myönnän ja moisen vian itsessäni unnistan.

Lukemista ja kirjoittamista on muut paivämenoni pitänyt sisällään. Ja tietenkin slankaaminen on ollut nytkin ajankohtainen harrastus, tai se on jopa ilmoinen työni!

Dieettipäivä 244

Eilinen päivä meni dieetin suhteen hivenen kuin ohi, eli harvinainen vieras setä IFM oli käymässä Washingtonista ja hänen vierailunsa voittaa kaiken muun tekemisen tärkeydessään.  Siksi eilen tuli luotoa kaikkien aikojen minimalistisin bloggaus. Mutta tänään setä lähti takaisin työpaikalleen ja minulla on ollut suuresti muuta tekemistä.

Aamu alkoi auton huollolla. Tuttu paja teki vähän laajemman huollon. Vaihdettiin öljyt, öljysuodatin, ilmansuodatin ja raitisilmasuodattimet.  Myös sytytystulpat menivät uusiksi. Ne olivatkin alkuperäiset tuossa jo yli 220 tuhatta kilometriä ajetussa autossa. Täytyy vain todeta, että kyllä saksalainen insinööri osaa kun se haluaa ja turkkilainen duunari tekee kun sillä on motivaatio tekemiseen. Muuten myös auton akku on jo 11 vuotta vanha eli siis alkuperäinen. Ne uudet sytytystulpat kyllä maksoivat, niissä on kuulemma platinasta kärjet ja ties vaikka mitä ominaisuuksia. Muut eivät tuohon moottorimalliin kuulemma käy. Tunti siinä meni ja opin jotain uutta autostani sillä siinä ei ole lainkaan kaasuttajaa. Moottori on ns. suorasuihkutukseen perustuva. Eli saksalainen insinööri on ollut kuva kehittämään tuollaisiakin verkilöitä.

Suoraan huoltopajalta lähdin kohden Helsinkiä. Ensimmäinen pysähdykseni oli Suunto Oy:n pääkonttorissa ja sen laitehuollossa. Eli toissapäivänä katkesi rannetietokoneeni hihna ja se piti uusia. Nyt mustassa sykemittarissani on punaiset hihnat ja se näyttää tosi hyvältä. Erotan sen Maken laitteesta värin avulla ja niin on hyvä. Työ ei maksanut mitään, mutta tosin rannekehihna oli melkoisen arvokas.

Toisena tehtävänäni oli hakea Huutonetistä ostamani Lundia ovet kooltaan 40x200 cm. Niitä oli kaksi kappaletta ja valkoisella sisustalevyllä. Toisaalta olisin tarvinnut vain kolme saranaa, mutta se oli mahdotonta, niin nyt sain kuusi saranaa ja liian kapeat ovet. Oikean levyiset ovat jo ennestään olemassa. Voisin myydä nuo kaksi ovea, mutta ilman saranoita. Ovet olivat Oulunkylässä ja paikka oli helppo löytää. Tosin GPS avusti minua todella mainiosti.

Kolmantena tehtävänäni oli hakea Helsingin yliopiston Viikin kampuksen kirjastosta eräs kirja tutkimuksiani varten. Tuo Viikin kampuskirjasto on erikoistunut maatalouden kirjallisuuteen. Tarvitsikin kirjan, jota ei ole edes Fennica-kokoelmassa, jossa pitäisi olla kaikki suomenkielinen ja suomalainen kirjallisuus. Sekään ei siis ole täydellinen.

Hakemani kirja oli Gösta Grotenfeltin kirjoittaman ja toimittama ”Tietoja Suomen maitotalouden kehityksestä”, jonka on suomentanut Wilho Hirvensalo. Kirja on ilmestynyt vuonna 1906. Se on osa tutkimusprojektiani, mutta palvelee myös elokuussa pitämään esitelmää Kustaa Paturi, talonpoikana. Tuon esitelman pidän Janakkala-päivän juhlassa, jossa juhlapuheen pitää maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen. Eli ollaan ihan ministeriseurassa.

Ja Riihimäen Lidlin kautta, kirpputorilla piipahtaen, kotiin. Siinä sitä Helsinki-retkeä tulli ihan kunnolla harrastettua.

Illansuussa ehdin vielä pyörälenkillekin. Kokeilemaan siis uutta punaista sykemittarin ranneketta. Hyvin toimi ranneke, ja melko hyvin toimin minäkin. Tosin satulan nosto paransi ajettavuutta ja loppumatkasta ei peppu ollut niin kovilla kuin edellisen fillaroinnin aikana.

Fillarointiaika  oli tunti ja 13 minuuttia. Matkaa kertyi 20,25 kilometriä eli hivenen vähemmän kuin edellisellä kerralla ja keskinopeudeksi tuli 17,8 kilometriä. Tuo 2 kilometrin lasku keskinopeudessa johtuu kahteen kertaan ajetusta ylämäestä, sillä korkeimmillaan nousin noin 30 metrin nousun. Muuten syke oli ylimmillään 154, alimmillaan 69 ja keskisykkeeksi tuli 105. Kaloria kului Suunnon Movescountin mukaan 769 kilokaloria, tosin Lumian SportTrakker antaa kulutukseksi jopa 1044 kilokaloria. Uskotaan tuota Suuntoa, jos se oli rehellisempi.

Tuon kuntoilun vaikutus oli Suunnon mukaan ”kehittävä”. Matka jakautui siten, että suurin osa eli 31,10 minuuttia oli kohtuulista vauhtia tai puurtamista, 29,2 minuuttia reippaasti menoa, kovaa menin 4,1 minuuttia, erittäin kovaa 3 minuuttia ja kevyesti poljin vain 1,50 minuuttia.

Eli olen tosi tyytyväinen minääni, ja oikeastaan sekin on teamleader Annen ja Hoikistamon tukiryhmän ansioita, siis että yleensä pystyn edes kunnolla harrastamaan liikuntaa. Ja osasyynsä tuolla onnistumisella on slankaamisellani, jossa olen nauttinut Slanka-tuotteita, ne ovat vaan hiin taivaallisen hyvän makuisia.

Dieettipäivä 243

Monte Carlon kasino illan tummetessa, mainio paikka muuten!

Tämä päivä on paranneltu maailmaa, Suomea ja kaikkea muutakin talouden tiimolta. Eli setä IFM on ollut vierailulla ja siksi tämäkin bloggaaminen on jäänyt kovin myöhäiseen hetkeen. Siinä syy myös sanomisen vähyyteen.

Dieettipäivä 242

Olisinko siinä minä? Vai...

Piti sanomani eilisestä tapaamisesta, että…

tuli paikalle myös musta hevonen ja teki parhaan tuloksen koko porukasta. Eli muistatte kaksi viikkoa sitten tehdyn vedonlyönnin? Kyseessä oli täti Open ja itseni yllytyksestä lähtenyt ajatus 2.7. mennessä pudottaa kahdeksan (8) kiloa tuon hetkisestä painosta.

Ja eilen juuri mustaksi hevoseksi nousi tietenkin kovasti hevosten parissa touhuava täti Naapuri. Hän oli pudottanut jo olemattomasta minästään kokonaista kaksi kiloa, eli teki hyvät pohjat meille kaikille muille.  Siinä on blogisticuksellekin saavuttamista ja todella paljon yrittämistä.

Ja illalla fillaroitiin. Tänään tehtiin Tuulensuun lenkki. Matkaa kertyi Lumian GPS:n mukaan21,35 kilometriä. Aikaa tähän kului 1 tunti 5 minuuttia. Kekinopeudeksi tuli 19,5 kilometriä tunnissa. Lähes sama kuin oli aiemmillakin kerroilla. Kaloria Lumia ilmoitti kuluneeksi 1073 kilokaloria, joskin Suunnon t6d laskee vastaavaksi kulutukseksi 761 kilokaloria. Kuopion pojat puolestaan laskevat moisen kulutuksen olleen 812 kilokaloria. Missä totuus, onko se edes oleellista? Kuitenkin sydänkin sykki 142 korkeimmillaan, 54 alimmillaan  ja 107 keskimääräisesti. Samaa luokaan kuin aiemmillakin kerroilla tuon keskimääräinen syke. Ihan hienosti mielestäni menee. On vain yksi ongelma. Kun ei tahdo peppu kestaa moista matkaa. On tietenkin oikeat pyöräilyhousutkin oikeaoppisesti jalassa. Ei siis alla kalsareita eikä päällä mitään muuta housua. Mutta ei vaan tahdo kestää. Pitää kait vaihtaa satulaa. Tosin olen aina uskonut, että riittävä läski pupussa on riittävä joustovara ja ei aiheuta liikoja hankauksia. Vaan ei se näytä niin olevan. Tai sitten olen pepustani niin luiseva sälli, että vain luut siellä yhteen kolisee.

Jostain kumman syystä nousua oli tänään 81 metriä? Taisi olla syynä lenkin ulottuminen Tuulensuuhun saakka, sillä tuo alue on melko samassa korkeudessa Kernaalanjärven pinnan kanssa. Mutta nousua oli ja hyvä niin, sillä siinä kunto punnitaan. Tosin koko matka pohjoista kohden aina Hakoisten risteykseen asti, oli kova vastatulli. Ei se pohjoistuuli kylmästi puhaltanut, mutta pistii vastaan vaan niin vimmatusti.

Mutta hevosella ei aio ratsastella enkä kopukkaan koskea. Yksi musta hevonen riittää ja se saa luvan olla täti Naapuri. Hän jo kerran sekoitti pakkamme ja varmaan tekee sen koko kisassa. Mustat hevoset ovat aina ongelma, niihin ei voi tarpeeksi varautua, sillä slankaaminen ja Hoikistamon vaaka saavat aina aikaa outoja tuloksia, jotka näköjään suosivat jo hienosti urallaan edenneitä. täti Naapurihan on pudottanut painostaan jo yli 40 kiloa, joka on todella, siis painotan sanaa todella, paljon.

Tapaaminen 31 ja dieettipäivä 241

Unta vai aistien huumaa?

Ei mene minullakaan kovin kummoistasi, ei siis tänäänkään. Unohdin ottaa tapaamiseen mukaan lompakon, en voinut edes maksaa tapaamismaksua (kymmeneltä tulevalta kerralta) enkä edes maksaa Slanka-ostoksiani. Onneksi Annella on mies, joka on myös joskus hajamielinen, niin hän ymmärsi vammaista vanhusta ja saan maksaa tilisiirtona ostokseni ja tapaamiskertojen maksut. Ihanaa, kun ihmiset ymmärtävät ja ovat joustavia.

Mutta ennen iltaan ehtimistä unohdin jo heti aamusta, että tänään piti menemäni fillarilla tapaamiseen. Lähdin aamulla on fillarilenkille ja todella iloisella mielellä. Vaan vasta loppumatkasta muistin, että mitä olisi pitänyt oikeasti tehdä. Joten kävin tutunoloisesti autolla tuossa tärkeässä ryhmätoiminnassa.

Mutta fillarilenkki on 16,11 kilometriä pitkä ja siihen kului aikaa 52 minuuttia. Lumia ilmoitti kaloreita palaneeksi tuollaisen lenkin aikana ja tuollaisella vauhdilla ja tällaisen äijän ollessa kyseessä kaikkiaan 811 kilokaloria. Tosin Suunto antaa hivenen vähäisemmän luvun eli 646 kilokaloria. Totuus lienee jossain siinä keskivälillä. Suunto kuitenkin mittasi sykkeeni ja tulokseksi tuli: ylin 145, alin 47 ja keskiarvo 106. Siis melkoisen monipuolisesti sitä mentiin. Korkein kohta oli tietenkin sama kuin pari kertaa sitten.

Sitten päivän kohokohtaan eli tapaamiseen numero 31. Tänään tuli ryhmäämme uusi jäsen, paluumuuttaja täti Laivakokki. Nuori ja ylen viehättävä nainen, jolla on ilmeisesti sama ongelma kuin meillä muillakin joukon jäsenillä. Siis muuta tai jopa enemmän kuin muutama kilo liikaa. Toivotamme hänen tervetulleeksi ryhmään hurjaan ja menestystä työssä rankassa toivomma myös, Kuuden viikon aikana pitäisi lähteä ainakin 10 kiloa ja se on jo enemmän kuin paljon.

Nyt oliskin väki vähissä, sillä täti Metalli oli Tallinnassa työmatkalla, täti Ope valtuuston kokouksessa, täti Köksä teillä tietämättömillä ja Sanna ei vain päässyt tulemaan. Mutta ääntä riitti iloista mieltä, sillä onhan Hoikistamossa tehty painonpudotus ja painonhallinta iloinen asia ja siitä saa puhua suureen ääneen ja olla onnellinen ja iloinen.

Mutta lopuksi homma riistäytyi käsistä. Naiset ryhtyivät puhumaan olemattomista rypyistään ja täti Naapuri asettui käsittelyn kohteeksi. Ihon elvytystä ja kudosten vanhenemisen estämistä ja vaikka mitä piti tehtämän. Oli monenlaista massaa ja maskia ja laitetta sähköllä ja ilman. Ihan kohteliaasti totesin, että olen todella tyytyväinen omaan hipiääni ja sen kaikkinaiseen kauneuteen. Tuskin mitään mömmäjä tarvitaan  ja selluliititkin ovat osa jokapäiväistä elämää ja niiden kassa oppii kyllä elämään. En edes ole koskaan tajunnut mitä ne selluliitit oikein ovat, aina naiset niistä toki puhuvat, että jotain todella keskeistä ne ovat.  Allit toki tiedän, koska ne on nimetty yhteiskunnallisesti tietoisesti toimineen Juho Kusti Paasikiven toisen vaimon Allin mukaisesti. Eli roikkuvat käsivarsilihakset tai ei ne lihaksia ole vaan liikaa olevaa ihoa eli nahkaa.

Dieettipäivä 240

Henri Testelin kuva 10 vuotiaan kuninkaan voitelusta 1648.

Tänään ei mene kovin kummoisasti. Jo pitkälle kirjoittamani teksti katosi bittitaivaaseen, jonne on varmaankin kadonnut ja haudattu lukuisa määrä todella tärkeitä tekstejä, joiden olisi pitänyt kirjoittajan mielestä päästä julkisuuteen. uudella yrittämisellä teksti ei ole ollut aivan yhtä onnistunut kuin se bittitaivaaseen kadonnut. Mutta yritetään uudelleen ja vastustetaan epäonnistumisia. Muuten oli ensimmäinen kerta kun tekstini katosi moisella tavalla.

Yritin siis keroa kuinka pidän brittien tekemistä sarjoista, jotka pääsääntöisesti sijoittuvat 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle. En niitä yleensä katsele televisiosta vaan netistä tietokoneen avustuksella. Tänään katselin erästä tulkintaa Agatha Christien Neiti Marplesta. Sehän on kuvattu moninaisia kertoja eri tuottajien toimesta, vaan en lopeta ihailuani. Ja samat kirjat ovat todellisuudessa eri versioiden loppuun kuluttamat.

Kuitenkin jaksan katsoa niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Samahan on tietenkin Hercule Poirot-sarjan kanssa. Miksi minä toimin juuri näin?  Tietenkin kuvakerronnan kokonaisuus täsmää hienosti ajankuvan kanssa, tai ainakin sen ajankuvan, joka minulle omassa historioitsijan mielessäni on muodostunut. Lisäksi lukuisat yksityiskohdat sopivat niin englantilaiseen yhteisöön olipa sitten kyse, ihmisistä, esineistä, ajatuksista, tavoista tai mistä muusta tahansa. Mielestäni juuri britit hallitsevat parhaiten porvariston ja alemman yläluokan kuvauksen, he onnistuvat siinä lähes täydellisesti.

Kuitenkin ylemmän aristokratian ja hallitsijoiden kuvauksissa ovat omaa luokkaansa ranskalaiset. Olipa sitten kyse elovasta, TV-sarjasta, rock-oopperasta tai mistä tahansa, niin pukuloisto, paikkojen upeus ja koko touhun on todelle ylenpalttista. Mainittakoon vaikkapa lähimenneisyydestä Ludvig XIV-elokuva Kuningas tanssii. Siinä on esitetty yksi maailmanhistorian merkittävimmistä totamuksista.

Kun Ludvig on täyttänyt 21 vuotta, niin hän päättä hallita yksin, ilman pääministeriä. Ja kaikkien asioiden tulee kulkea hänen kautta, jopa yksittäisen passin allekirjoituksekin, Kuningataräiti on hurjana päätöksestä ja toteaa pojallaan, että sinä et voi tehdä sitä. Ludvig vastaa tähän: Oui Madame, je suis votre roi [Kyllä Rouva, olen teidän kuninkaanne]. Tästä alkaa merkittävä itsevaltiuden aikakausi, josta osittain saamme nauttia tänäänkin, sillä tuolla lauseella on ollut pitkät perinteet.

Päivän kuva on Ludvig XIV pyhästä voitelusta, jota virheellisesti sanotaan kruunajaisiksi. Tilaisuudessa kuningas sai voitelun, joka antoi hänelle osittain jumalalliset voimat, ne ilmenivät esim. parantavana kosketuksena. Kuva on tehty 1648 kun Ludvig oli 10 vuoden ikäinen. Samana vuonna päättyi meitä suomalaisiakin koskettanut 30-vuotinen sota Euroopassa. Hakkapeliitat siellä rynnivät ja Kustaa II Aadolf kaatui. Ja tietenkin 300 vuotta myöhemmin syntyi tämän blogisticuksenne.

Euroopassa yleensä tuo 1600-luku tunnetaan yleensä ns. pikku jääkauden aikana. Ilmasto oli silloin paljon kylmempi kuin nykyisin ja nälkä oli vieraana niin nykyisen Suomen alueella kuin muuallakin Euroopassa. Ei tarvittu slankaamista, ei Hoikistamoa eikä vertaistukiryhmää. Eräs esi-isäni joka eli 1600-luvun puolivälistä aina 98 vuotiaaksi ennen kuin kuolema korjasi, kohtasi kuollessaan miehen kiukkuisuuteen, toilailuihin ja pitkään ikään kyllästyneen kirkkoherran, joka kirjoitti rippikirjaan, että vihdoinkin kuoli!

Dieettipäivä 239

Tänään on koko päivä omistettu ystävyydelle. Harvoin kun tavataan, niin kertyy paljon kerrottavaa ja maailman parannus on aina ja ikuisesti kaikkien keskustelujemme äiti.  Niin tapahtui nytkin kun setä IFM tuli pistäytymään. Onneksi hän ehti viipyä pidempään kuin uskalsin edes toivoa.

Tietenkin kommentit hoikistuneesta minästäni oli ylitsevuotavan runsaat. Tosin jaoin kiitokset koko Hoikistamon ryhmälle ja tietenkin erityismaininnan kehuissani sai teamleader Anne. Hän on se hyvin ansainnut.

Paraniko maailman keskustelumme tuloksista? Tietenkin se teki niin, sillä jos edes kahksi ihmistä ymmärtää paremmin toisiaan ja entistä paremmin vielä mitä maailmassa tapahtuu, niin kyllä siinä maailma paranee. En lähtenyt edes fillaroimaan, sillä saunomista edeltävät hetket omisti kaverilleni, jonka saunavierailusta sain nauttia, ja maailman parantamisesta saunomisenkin aikana. Usein hurjassa menneisyydessäni olemme tehneet pitkiä pyöräilymatkoja pääkaupunkiseudulla, joka usein päättyivät Vuosaarelaiseen luksushuvilan saunaan. Siis ei,  suurelle yleisölle avoimeen, vaan suljetun yrityssisäpiirin tiloissa.

Mutta jos kerran maailma parani, niin minäkin sain voimaa jatkaa projektiani Hoikistamon riveissä. Slankaamalla Slankan tuotteilla. Ja niin jälleen maailma paranee kun edes yksi yksilä 7 miljardista saa painoaan vähäisemmäksi.

Dieettipäivä 238

Kuparinen kolmijalkainen kahvipannu, sisarelleni ostettu.

Terveisiä illan fillarilenkiltä. Tulin sieltä ihan äsken. Suunto petti - jälleen! Ei sykemittarini suostunut rekisteröimään sykettä tai sitten se mittasi ja hukkasi saman tien. Mutta kun yhdistin laiteen tietokoneeseen, niin ilmoitti tämän päivän kohdalla vain tyhjää. Olen pettynyt, todella syvästi pettynyt.

Jotain kuitenkin muistan, eli ylimmillään syke oli noin 140 paikkeilla ja pitkään se liikuin siellä 110 ja 120 välillä. Poljin omastakin mielestäni melko reilusti ja rajuhkosti.

Onneksi kuitenkin oli käytössä Nokian Lumia ja sen SportsTracker. Tuo laite antoi kaiken muun tiedon lisäksi seuraavat tiedot: aikaa kului 43 minuuttia ja matkaa tuli tehtyä 14 kilometriä.

Nyt kuitenkin tajusin, että vika oli minussa itsessäni eikä Suunnon sykemittarissa. En ollut näet katkaissut ajastinta ja mittari vaan mittasi. Eikä se anna keskeneräistä tiedostoa tietokoneelle. Eli kaikki hyvin ja pyydän kauniisti sykemittariltani anteeksi häneen kohdistamiani epäilyjä.

Nyt muutetaan aiemmat arvailut oikeaksi tiedoksi.  Ylin syke oli 148 sykettä per minuutti. Siis kohtuullisen hienoa. Minimisyke oli 57 ja kaskiarvoksi tulee 106 sykettä per minuutti. Harjoitusvaikutus oli Suunnon poikien mukaan "kehittävä". Ja kaloreita olisi palanut 601 kilokaloria. Muuten Lumia ilmoitti kulutukseksi 701 kilokaloria ja ilmeisesti kyseessä on eräänlainen normaalihenkilö, jota ei oikeassa elämässä edes ole. Ja kun minulla professoreiden mukaan on taloudellinen syke, niin pistetään vaaka tällä kertaa Suunnon t6d:n ilmoittaman kalorinkulutuksen puolelle.

Oman mielenkiintoista antaa Suunnon laskema korkeusvaihtelu. Edellisellä kerralla lähtöpisteen ja korkeimman kohdan eli Linnatuulen sillan kohdan välinen korkeusero oli 45 metriä. Tämäniltaisen lenkin korkein kohta oli eittämättä Rauhalantien Hallakorven päässä olevalla mäenkumpareella. Paika oli 56 metriä korkeammalla kuin lähtötasoni.

Uskomattomia voi ilmoittaa moinen pieni laite. Kaiken lisäksi se kertoo paljon sellaista tietoa, josta en ymmärrä yhtikäs mitään. Käyränä laite kertoo myös energian kulutuksen, joka vaihtelee 3,70 kalorista aina omaan tämänkertaiseen huipuni eli 17.60 kaloriin. Tiedä häntä miten edes moinen mitataan.

Muuten setä IFM soitti Helsingistä ja ilmoitti halustaan tulla käymään. Huomenna tulee kuin Codot! Eipä ole nähty sitten menneen syksyn ja hän voi vain kuvitella muutokseni määrän ja laadun. On muuten kiva yllättää hänet uudella minälläni.

Dieettipäivä 237

Tänään on luettu ja luettu, mutta myös varauduttu tulevaan satokauteen. Sain vihdoinkin hankittua oman yrtti- ja marjakuivurin. Tosin kyseessä on kovin vaatimaton ja vähätehoinen laite. Ei siis samanlainen puoliammattilaisen vehje kuin sisarellani on siellä Levin korvessa. Syynä hankintaan olivat etenkin mustikat. Ne näet menettävän paljon maustaan pakastettuina ja sokerilla säilöminen ei kuulu tekotapoihini. Kuivaamalla mustikoiden pitäisi siis säilyttää arominsa ja vitamiininsa - niin ainakin toivon ja moista on minulle vakuuteltu.

Lisäksi nyt voidaan kuivata yrttejä, tosin olen kainosti esittänyt sisarelleni, että Inarinjärven pohjoisrannan porotilalla kasvaa varmasti runsaasti erilaisia yrttejä, joten elokuussa aion mennä niitä keräämään. Samalla matkalla pitäisi kerätä puolukat tai sitten ostan ne kaverilta paluumatkalla. Eihän siellä ole näet mahdollisuutta kuivat sähkön avulla. Hyvä kun saavat aurinkopaneeleista virtaa tietokoneisiin ja puhelimiinsa.

Eivät sukulaiseni ehkä tiedä riittävästi historiasta, sillä riihi ja sauna ovat meillä Hämeessäkin oleet muinoin sama rakennus. Kun se toimi riihenä niin siinä kuivattiin viljaa ja kaikkea muuta kuivattavaksi kelpaava, kuten sieniä ja yrttejä. Kun sitten haluttiin kovempaa lämpöä niin siitä tuli sauna ja siellä ihmisten peseytymisen lisäksi palvattiin lihat. Nykyisinkin erityisesti savusaunassa valmistettu palviliha on useiden suurta suosikkia. Tämä osaltaan ehkä selittää suomalaisten mieltymyksen savun makuisiin ruokiin. Talkkuna on parasta kun kaura on kuivattu savusaunassa ja yleensä meille suomalaisille kelpaa mikä vaan, jossa on savun makua - kuten erityisesti savustettu kala.

Helvi Hämäläinen on ollut eräs lukemiseni kohde ja häneltä lähes tuhatsivuinen eräänlainen elämänkerta elämänsä varhaisemmista vuosista. Kirjailija on muistellut, kirjoittanut ja dokumentoinut teoksen, mutta hänen on ollut apunana myös ammattikirjoittaja, Ritva Haavikko. Mielenkiintoista muistelua vuosisadan eli 1900-luvun alkupuolelta. Ainakin nä in historioitsijalle.

Mutta mitä tulee talkkunaan, niin se kuuluu nykyisin slankaajan kiellettyjen ruokien listalle. Vaikka se valmistettaisiin rasvattomaan piimään tai vaikkapa juuri marjoihin eli puolukoihin tai mustikoihin, niin kaurasta tehty jauho on todellinen hiilaripommi ja siten myös runsaskalorinen ravinto. Eli slankataan Slanka-tuotteilla ja haudataan haaveet oikeasta pitkästä piimästä ja savutalkkunasta - siis aidosta renkolaisesta. Muuten äitini oli ennen avioitumistaan Nevilän myllyn talkkunamestari. Eli siis perheessäni on perinteitä talkkunansyömiseen.

Dieettipäivä 236

Tuollaisesta kavinkeittimisetä on siis kyse.

Tämä päivä on kulunut tekemisissä isolla kirkolla. Olen katsastanut kaverini, eli setä PP:n Mersun, ja hoisin siihen aamulla ensiksi yhden seisontavalon polttimin. Ei onneksi tarvinnut itse moista hommaa tehdä. Oltu pariin otteeseen neiti Kirjailijan luona ja lähetetty uusi kirja kustantajalla luettavaksi. Kyseessä on aforismikokoelma.
Tietenkin täti Parturilta piti hakea tiliotteet jotka oli unohtanut ja lähettää ne Levin korpeen. Samaan osoitteeseen meni myös metrin korkuinen iso postilaatikko, joka jatkokulkee Inarin pohjoisrannan porotilalle. Eivät näet viitsi joka päivä postiaan noutaa, ehkä kerran viikossa voivat moisen teon suorittaa. Laatikko lähti bussien kyydillä ja pitäisi olla perillä viimeistään perjantaina.

Isolla kirkolla oli jotain säpinää, sillä joka paikassa vilisi poliisiautoja ja moottoripyöriä. Tietenkin ehdin myös kirpputorille, josta mukaan tarttuu aina jotain. Ei mitään suurta ja mainittavaa, mutta joku vempelet tai asia sieltä mukaan tulee otettua. Ja muutakin shopailtiin sillä olisi pitänyt löytää systerille Levin korpeen kahvinkeitin. Kyseessä on sellainen lasinen, johon pistetään pannujauhatus porot ensin, päälle kiehuvaa vettä ja sekoitetaan kohtuullisesti. Lopuksi painetaan tiheäksi siivilöity mäntä sisään ja se pitää porot keittimen pohjassa. Kahvin sanotaan tulevan erinomaista tuolla menetelmällä. Itse teen samalla keittimillä teeni, en kovin usein, mutta silloin tällöin kuitenkin. En olen vielä ison kirkon kaupoista moista vehjettä löytänyt, omani olen ostanut Vantaan Ikeasta. Muuten Wikipedia iahn oikeasti väittää kyseisen laitteen olevan alkuperältään ranskalaisen. Kaikkea ne fransut osaavatkin?

Loppuilta vietettiin tätini, sellaisen ihan oikean synttäreillä. Lahjaksi vietiin kirjoja. Mitäs muuta lahjoja osaisin edes antaa, tai edes ajatella.

Eli ajattelin, että jos jäis aikaa, niin sitä vois… Vaan ei jäänyt, ei edes sitä aikaa, joten luovuin jo jossain vaiheessa edes ajattelemasta moista asiaa kuin on liikkuminen. Olenhan toki jättänyt melkoisen hiilijalanjäljen menemiselläni ja tulemisellani, mutta pitäisi slankata ja yrittää saada paino pienemmäksi. Vaan miten äijän käy, se nähdään 2. heinäkuuta.

Dieettipäivä 235

Sykemittarini ja rannetietokoneeni: Suunto t6d

Tänään sattui ensimmäinen päivä pitkästä aikaa, siitä on ainakin pari viikkoa, kun saatoin ja jaksoin lähteä reippailemaan. Kun on nukahtaminen hoidettu, niin saattoi tehdä muutakin kuin olla vain uninen naatti. Tein siis fillarilenkin.

Matkaa kertyi vain 11,28 kilometriä. Ei siis mitenkään runsaasti, mutta jostain se piti kuitenkin aloittaa ja varovasti. Näin olen oppinut kantapään kautta, sillä ei ikäiseni äijä kovin suurta rynnimistä jaksa ihan heti pitkään lepääminen jälkeen. Matkan pituuden mittasin Lumian  Sports Trackerilla, jonka hieno toiminto mittaa matkan lisäksi paljon muutakin.

Aikaa kului 48 minuuttia, eli taisi olla keskinopeuteni jossain 15 kilometriä tunnissa seutuvilla. Ei siis ihan hiljaista hyssyttelyä. Ja kun sykemittarin suostui toimimaan, niin kaikki kohdallaan. Kaloreita tuo matka, nopeus ja Suunnon sykemittari ilmoitti kuluneeksi 577 kilokaloria. Ei yhtään hassumpaa, sillä olihan matkalla jopa nousujakin. Ei sitä meikä ihan tasaisessa maalla fillaroi. Nousua matkassa oli 45 metriä, ei siis ihan suureesti, mutta koville ne nousut ainakin ottivat. Muuten Kuopion pojat antavat tuosta suorituksesta 288 MET-minuuttia. Ei n ole mikään paha.   Toisaalta korkeuden lähtötaso on 133 metriä merenpinnasta. En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että mittarini näyttää korkeudenkin, mutta myös lämpötilan. Kysyn vaan minkä lämpötilan, sillä ei se ainakaan nyt näyttänyt todellista ulkolämpöä. Pitää kokeilla ohjaustangossa pitämistä, josko se olisi rehellisempi kuin hihan sisällä ihoa vasten.

Entäs ne sykkeet? Olen sykkeiden suhteen taloudellinen ja varmaan tuo kalorinkulutuskaan ei ole todellinen, sillä nehän on kaikki tehty ihan oikeille ihmisille ei meikäläisen kaltaisille poikkeusyksilöille. Maksimisyke oli 140, keskiarvosyke oli 113 ja minimisyke 80. Tosin pistin kellon käyntiin vasta puoli kilometriä lähtöni jälkeen, joten olin ehtinyt saada hivenen sykkeeseen vauhtia. Toisaalta kun betasalpaajat ovat poissa käytöstäni, niin syke saattaa nousta ihan huippuhetkinä kohtuullisiin lukemiin. Tuo 140 on minulle jo kuin unelma.

Nyt pitää pyrkiä jokainen päivä hivenen aiempaa parempaan suoritukseen tai ainakin pitämään suositus tämän tasoisena. Kyllä siihen 10 kilon pudotukseen on pyrkimistä ja haluan olla ainakin mukana. Ei voitto kisassa vaan mukana  hengailu, se on tärkeintä.

Tapaaminen 30 ja dieetinpäivä 234

Inarin porotilan korsu, siis eräänlainen asuttava aitta.

Edellinen tapaaminen on ollut jo tuolla muinaisessa menneisyydessä eli 14. toukokuuta. Nyt opetettiin uudelleen läskeistä mittaa. Onneksi oli vain kilo lisääntynyt eli mittari värähti kohtaan 119,5. Kuitenkin moinen on pieni tappio, mutta tuhkasta ne nousevat Fenix-linnutkin, miksi en siiten minä pieni ja poloinen äijänkeppana.

Teambuilderini Anne otti vaa’asta myös muita lukemia. Viskeraalisen rasvan määrä on nykyisellään 19,00 eli muistaakseni se on ensimmäistä kertaa painunut alle 20 rajan. En ainakaan tähän touhuun löytänyt edellisen kerran lukemia, mutta muistan aloittaneeni jostain luvun 27 tasosta.

Painoindeksi oli 34,8 eli vielä on tällä taloudellisen sykkeen moottorilla melkoisesti ylipainoa. Onhan suositus painoindeksistä lukujen 18,5 – 24,9 välillä. Näin laskien minulla on itsessäni vielä 34 ylimääräistä kiloa. Eli sama moinen massa on lähdetettävänä kuin on jo lähtenytkin.

Rasvaprosentiksi mittari ilmoitti 28,5 ja luuston osuudeksi 31,3 prosenttia. Tohtori.fi –sivuston mukaan oma rasvaprosentti sijoittuu, ikääntyneiden herrojen ryhmässä siis, luokkaan korkea-rasvaprosentti, jonka arvot ovat 25,0 – 29,9 prosenttia. Normaaliin on siis vielä melkoisesti matkaa. Mutta en ole enää onneksi luokassa erittäin korkea rasvaprosentti. Kuitenkin lihasten osuus painosta pitäisi aikuisilla miehillä olla keskimäärin 40 prosenttia. Minulla se jää jopa reilusi moisen luvun alapuolelle. Jaa myös naisten suosituksen 35 prosenttia, alapuolelle ja selvästi.

Sama mittari osoitti myös lepoaineenvaihduntani kaloritarpeeksi 2179 kilokaloria. Kuitenkin professorin lausunto sykkeeni taloudellisuudesta puhuu huomattavasti vähäisemmän kalorimäärän puolesta. Ehkä pitäisi selviytyä lähes moisesta kalorimäärästä. Jos lepopulssikin on 32-33, niin normaalilla ihmisellä se on varmaan jotain 60 sykkeen paikkeilla. Eli taloudellisen sykkeen ihmisenä minun pitäisi saada korkeintaan puolet tavallisen ihmisen määrästä.

Tänään päätimme, aivan vapaaehtoisesi ja ilman johdatteluja pistää pystyy pienen kilpailun. Palkinnoista emme vielä päättäneet mitään muuta kun, että ne ovat tapauskohtaiset. Eli täti Ope, täti kuoro ja minä katsomme miten 2.7.2012 vaakamme käyttäytyy. Pitäisi saada täti Ope heinämorsiameksi ja siihen timmiin kuntoon, että ei pyörry alttarilla. Tavoitteena on 8 – 10 kiloa. Siinä sitä on Oscarille yrittämistä, että menisi 110 kilon raja rikki. Pois mielestä kaikki muu kuin terveellinen mussuttelu. Ei siis mitenkään runsaasti hedelmiä, vain ei vihreitä vihanneksia ja ja tietenkin slankaamista Slanka-tuotteilla. Siinä sitä menee kesäkuu todella mukavasti ja näin voimme saattaa täti Open kohden suurta päiväänsä kauniina ja hehkeänä heinämorsiona.

Mutta haaste on otettu vastaan! No, oikeastaan olin itse haastetta esittämässä ryhmän muille jäsenille. Tunnenhan itseni ja pieni kilpaileminen saa varmaan ihmeitä aikaiseksi, niin ainakin haluan toivon ja siihen kaikin keinoin pyrin. Siis kaikin rehellisin keinoin.

Dieettipäivä 233

Eräs kohtaus kuvasarjasta Danse macabre.

Eilisen illan konsertti oli todella hienosti toteutettu niin näyttämöllisesti kuin musiikillisestikin.  Siitä todella nautin. Ehkä oli paras Carmenin esitys jonka olen nähnyt tai kuullut. Esityksiä on ollut pitkän elämäni varrella todella lukuisia.

Tänään olen pitänyt taukoa Proustista, en ole edes netissä retkahtanut häneen. Netti on muuten todella mahtava juuri Proustin tutkimiseen. Hänestä on siellä todella paljon materiaalia ja samalla saa verrytellä kielitaitoaankin, niin monenmoista kieltä siellä on tarjolla. Joka hänen tuotantonsa on kokonaisuudessaan netissä. Tietenkin siellä on ranskankielinen alkuperäinen, mutta ainakin englanninkielinen käännös löytyy, joka ainakin kahtena eri versiona.  

Tänään olen tyytynyt lukemaan vain Osmo Pekosen, jyväskyläläinen matemaatikko, esseekokoelmaa Danse macabre, joka tietenkin nimikkoesseessään kertoo tuosta keskiaikaisesti piirroskuvituksesta, jossa kuolema kutsuu tanssiin keisarit paavit piispat ja kaikki heidän alapuolellaan. Ketään se ei jäljelle jätä, vaan kutsuu jokaisen jossain vaiheessa, niin ylhäisen kuin alhaisenkin. Tuo viikatemies edustaa todellakin lopullista demokratiaa, se kohtelee kaikkia tasapuolisesti.

Sateinen päivä on pitänyt minäni sisällä, ei ole voinut tai en ole viitsinyt lähteä pyöräilemään. Olisi kuitenkin laimeasti tehnyt mieleni mun.

Mutta ehkä kahden viikon jatkuvat väsymys on voitettu. Olen näet pyristellyt kaksi viikkoa ilman nukahtamislääkettä. Niin ollen, ovat jäänet uneni joka yö todella minimalistisiksi. Yhteensä tulee yötä kohden noin 3 tuntia. Ja se ei todellakaan ole paljon. Eilisenä iltana olin taas tuon pienen nukahtamiseen vaikuttavan pillerin ja sain nukutuksi vähän yli kuusi tuntia. Se oli jo melkoinen voitto.

Tällainen vähäinen uni on ainakin minulle ongelma. Ei se sitä toki aiemmin ollut, olin jopa ylpeä vähäisestä unentarpeestani. Ehkä juuri se on vaikuttanut sydämeni kokemiin ongelmiin? Kun vähäinen uni myös lisää näläntunnetta niin siinä on ollut taistelemista isolla minälläni. Ja kun professori totesi minun olevan taloudellisen koneen, niin eikös siinä ole jo syys ja seuraus lihavuudelleni. Kumpi on syys ja kumpi seuraus, siitä voidaan vaihtaa mielipiteitä, mutta kun tuo liikalihavuus eli läskit on vielä siinä joukossa kolmantena. Soppa on valmis.

Dieettipäivä 232

Georges Bize

Mielenkiintoinen on ollut tämä päivä. Mielenkiinto ei ehkä ole kovin laajalle lukijapiirille merkittävä, sillä kohteena on ollut jälleen Proust, siis Marcel Proust. Tuo minun kotijumalani tai ainakin sen veroinen ilmiö.

Luin aamulla belgialaisen Keter Kravanjan kirjoittaman teoksen Visconti, lecteur de Proust eli Visconti Proustin lukija. Kirjan sain käsiini Osmo Pekosen tekemänä suomennoksena. Kyseessähän on Mordenan herttua Lucciono Visconti, joka paremmin on tunnettu eräänä maailman kuuluisimpana elokuvaohjaajana, joka tuhlasi luovaa kykyään myös oopperoiden ohjaamiseen.

Kirja on vaatimattoman kokoinen, mutta sitä enemmän se on mielenkiintoinen. Kertoohan se Viscontin suhteesta Proustiin ja elävästi kertookin. Hänhän suunnitteli ja valmistutti jopa käsikirjoituksen ohjatakseen Kadonnutta aikaa etsimässä –teoksesta elokuvan. Tämä aikomus ei koskaan kuitenkaan päässyt toteutumisen asteelle, vaikka rahoituskin elokuvan tekemiselle oli järjestetty.

Ehkäpä Viscontilla oli kyky tavallista kansalaista paremmin ymmärtää Proustia, sillä kuvaahan kirjailija juuri Viscontin ylhäisaatelin eräänlaista tarun loppua 1900-luvun alkupuolella. Siis yhteiskuntaluokan, joka oli hallinnut ja vallinnut koko Euroopassa, eräänlaista joutsenlaulua.

Materiaalinaan  Kravanja on käyttänyt sekä Viscontin omia elokuvia, kirjeitä ja muuta jäljelle jäänyttä materiaalia.

Hieno pieni kirja, joka on henkisesti suurempi kuin useat paksut volyymit. Kannattaa lukea, jos on vähänkään kiinnostunut joko Proustista tai Viscontista, tai jopa molemmista, kuten on oma laitani.

Tänään olen yrittänyt päästä tolpilleni, sillä olen huomannut, että paino on jämähtänyt paikoilleen ja jopa hieman kohonnut. Se ei ole hyvä asia, vaikka taloudellinen olisinkin. Siis toiminnoiltani, kuten kardiologian professori on todennut. Eli nyt pitää vain slankata ja valmistautua maanantaiseen tapaamiseen. Sitä odotan innolla.

Lopun iltaa aion viettää oopperassa, sillä löysin Ylen Areenasta Oopperaesityksen, joka pitää ehdottomasti katsoa, vaikka se onkin tavallaan pesupullaa. Kyseessähän on ensimmäinen Pariisissa vuonna 1968 näkemäni ooppera eli Georges Bizen säveltämä Carmen. Esitys on taltioitu New Yorkin Metropolitanista ja sen on ohjannut Richars Eyren. Carmenin osan esittää latvialainen Elina Garanca ja Don Josèn roolissa kärvenee Roberto Alagna.