Dieettipäivä 152

Lopen uudempi kirkko, mutta vanhassa kuvassa..

Tänään tuli huono uutinen, se on todella huono uintiprojektini kannalta. Velipoika pyysi näet Alajärvelle yhdeksi viikonlopuksi vielä tämän kuukauden aikana, eli pitäisi mennä perjantaina aamupäivällä ja tulla takaisin vasta sunnuntaina. Heidän pitää pikaisesti käydä Levin korvessa joidenkin yhtiöverotusasioiden tähden. Ainakin yksi uintikerta, ehkä jopa kaksi jää väliin. Niitä on vaikea korvata jokapäiväisellä enemmän kilometrejä-periaatteella. Sen ei ole kovin suuressa määrin mahdollista, että korvaisin 6 kilometrin tavoitteen uimalla joka päivä enemmän kuin kolme kilometriä. 

Tietenkin, tietämättömänä tulevasta puhelinsoitosta, jonka sain juuri pukuhuoneeseen saavuttuani, oli juuri kauhonut, tai oikeastaan räpiköinyt tyylilleni eli kaskelottiuinnille, ennätyksellisen matkan. Vesi oli näet märkää, mutta myös liukasta. Aikaa jäi jopa hiukan käyttämättä eli noin viisi minuuttia. 

Matkaa tuli siis tehtyä 3,25 kilometriä. Tämä toisaalta tarkoittaa sitä, että en lisääntyvästä vauhdista huolimatta pystynyt kuluttamaan, Kuopion poikien tekemän laskurin mukaan, kuin 966 kilokaloria, josta sain suorituksekseni 460 MET-minuttia. Valitettavasti en voi kuitenkaan rehellisenä minänä valita uimisessa vaihtoehtoa ”vauhdikas uinti” vaan tyydyn siihen ”rauhallinen” valintaan. Jos kyseessä olisi vauhdikas uinti, joka olisi vapaauintia lähes koko matkan, niin silloin oli kalorien kulutus ihan toista luokkaan eli 1500 kilokaloria ja 690 MET-minuttia. Mutta kaikkea ei voi saada, mutta voimistaa vakaumustani oppia vapaauinti kun painoni on 90 kilon tasolla.

Muuten päivä on ollut ihan normi, eli ei mitään erikoista ja ihmeellistä, lukemista ja kirjoittamista. Pitäisi saada aikaiseksi artikkeli Kustaa Paturista ja manaviljelystä. Se vaan on niin perusteellisen laaj aihepiiri, että asiaa on vaikea mahduttaa lyhyeen, muutan arkin mittaiseen artikkeliin. Kun aiemmin kirjoittamassani kirjassa asiaa olen käsitellyt kaikkiaan noin 30 sivua. Ja enemmänkin asiaa kaverin maataloustouhuista saisi toki aikaiseksi.

Joku voi tietenkin kysy miksi olen valinnut turenkilaisen talonpojan Kustaa Paturin väitöskirjani aiheeksi? Vastaus ei ole kovin yksiselitteinen. Ensinnäkin hän on melko kaukainen sukulaiseni ja sukuseuran puitteissa olen hänen persoonansa tutustunut. Kirjoitin hänestä yleistajuisen ja ns. populäärin teoksen 2000-luvun alussa. Ja olen pitkään pohtinut asian saattamista tieteellisen pohdinnan kohteeksi. Eli kun tieteellä on omat menetelmänsä ja keinonsa selvitellä asioita ja johtaa kaikesta tuosta fiksuja tai vähemmän fiksuja johtopäätöksi, niin sellainenhan sitä olisi tehtävä kaiken tekemisen komistamiseksi. Ihan henkilökohtainen syy on kuitenkin, että tekemisen avulla yritän ja toivottavasti pystyn todistamaan että pääni ei ole vielä täysin laho, siellä on siis jotain pientä älyllistä liikehdintää. Ei sen tarvitse suurta olla, mutta vähäistä ainakin.

Toivottavasti kuvassa on oikea Lopen kirkko se uudempi, vaan ei mielestäni kauniimpi.

Tapaaminen 21 ja dieettipäivä 151

Lopen vanha puukirkko, kaunis kuin karamelli.

Tää niitä päiviä on, joita siis odotan ja innolla suurella. En vain ymmärrä miksi olen niin perusteellisen innostunut vielä 150 dieettipäivän jälkeenkin näistä tapaamisista? Ehkä olen outo ja niin vieraasti rakennettu, että moinen kiinnostaa jotenkin oudosti kiehtovalla tavalla. Mutta tänään sain ihan sitä mitä sieltä oli mennyt hakemaan, siis jostain Lopen korvesta, perunapeltojen keskeltä! Tietysti historiasta tiedän, että Loppi on vanhaa sivistysseutua ja esim. tie, jota vielä Elias Lönnrot käveli 1800-luvun puolivälissä Helsingistä Hämeenlinnaan, kulku juuri Lopen kautta. Ja jostain kumman syystä juuri Nyynäistentitä pitkin. Näin se historia on vaan ihmeellistä, ihanaa!

Olin muuten tänään uimassakin. Ihan vaan sattuneesta syystä. Sain saaliiksi 3 kilometriä kuten lauantainkin päivän osalla saaliiksi tuli. Eli periaatteessa voimassa ovat lauantain kadonneet kalorit eli 1055, ja tietysti 500 MET-minuuttia. Olen siis edelleenkin tyytyväinen itseeni. On muuten syytäkin, sillä jostain oudosta syystä olen melkoisen hyvällä tuulella.

Tosin hyvä tuuli saattaa joutua myös ryhmän istunnossa osakseni tulleista kehumisista. Olen kuulemma nuortunut ja komistunut jne. jne. ties vaikka mitä ihanaa ja niin loistavaa. No, kun puheista karsii ylisanat, niin ehkä yksi ryppy on tullut lisää, eikä kaikkea sataa jotka ovat todellisuutta. Tosin faktaakin on sillä nyt paino hätyytteli jo uuden kymmenkilon rajaa eli se oli 120,8 kiloa. Muuten siihenkin olen tyytyväinen, sillä kovin vakaasti uskoin ja oletin painon lisääntyneen ja vaa’an menevän epäkuntoon kun sille seisahdan. Vaan Annepa julisti tuomion ja se oli todella sulosointuista laulantaa, jota korvani kuuluvat. Pudotus on ollut ihan kiva, siis minun omastakin mielestäni.

Muuten onko Lopella kolme kirkkoa? Eli ns. vanha puusta rakennettu kirkko, joka lähellä lukkarin puustellia ja kauniin punainen ja todella hieno luomus. Siiten on uusi kirkko, joka tiilistä pykätty 1886-1887. Mutta entä onko vielä ns. rauniokirkko eli entinen keskiaikainen kivikirkko. Onhan Loppi ollut jonkin aikaa Vanajan seurakunnan kappeli, ennen kuin Janakkala erosi Vanajasta ja otti Lopen mennessään. Tosin sekin seikkailu päättyi suht sukkelaan ja Loppi taisi muodostua itsenäiseksi seurakunnaksi ja kirkkopitäjäksi jo varhaisella uudella ajalla. Mistä muuten on mieleeni tullut Lopen kirkon rauniot? Kuten on Pälkäneelläkin?  Toivottavasti loppilaiset viisaavat minua, kun en viitsi lähteä hakemaan kirjastosta Lopen historiaa, tai joku voisi vaikka lahjoa minua tuollaisella kirjalla.

Olen edelleenkin kirjanostolakossa, tosin siitä tulee joskus lipsuttua. Syynä on yksinkertaisesti tilan puut. Kaikki paikat täällä sisällä ovat täynnä kirjojani, ja jotkut esittävät vainoharhaisen tai ainakin kerettiläisen ajatuksen ryhtymisestä myymään kirjojani. On niitä tosin autotallissakin muutama kappale, taitaa olla 8 kaksiovista kaappia täynnä. Eli en voi kuljettaa kirjoja asunnosta varastoon. Olen ongelmallinen vanhus!

Tosin satuin tilamaan kustantajalta Heikki Paloheimon teoksen Eurokriisin anatomia. Minä kun olen ollut koko pienen aikuisen ikäni Euroopan yhdentymisen kannattaja ja jo 70-luvun alkupuolella propagoinut lehdistössä Euroopan yhteistä rahaa, olen vaan halunnut lukea toisenmoisenkin ajatuksen asiasta. Tekijä on kansainvälisen politiikan professori. Teoksen analyysia vähän tuonnempana.

Dieettipäivä 150

Talvinen Aulangon Lusikkaniemin,  osa suomalaista kansallismaisemaa.

.

Päivä on mennyt kuin hurahtaen. En edes tajunnut mitä kello on. Herasin todellisuuteen vasta ihan äsken. Olen näet koko päivän taittanut ja editoinut iäkkään kirjailijaystäväni kirjaa, jonka pitäisi mennä painoon melkoisen pian. Kirjasta on tehty noin runsas 200 sivua ja kokonaisuus tulee olemaan noin 350 sivua. Eli siis kiirettä pukkaan, kuten täti Opella!

En ole oikeastaan tehnyt mitään muuta, sillä uintiprojektissa on aina sunnuntait välipäiviä, sillä paikallinen halli ei ole tavallisten uimarien käytössä. Ikävä tyyppi kun olen, niin tiedustelin mahdollisuutta varata koko uimahalli vain yksityiseen käyttöön. Ei se muuten mikään uskomaton hinta olisi! Kaksi tuntia olisi 40 euroa plus 4,70 euroa per henkilö sekä valvojan veloittama tuntitaksa, jos on ylimääräisellä ajalla. Eli varmaan vajaalla satasella saisi uida ihan yksin tai kaverin tai kavereiden kanssa. Joskus kun sattuu hiljainen hetki ja saa uida ihan yksikseen, niin se tuntuu todella ylelliseltä ja aiheuttaa jonkunlaista hybristä pienessä mielessä.

Mutta tänään olen siis editoinut, vaan en uinut, 80-vuotiaan eläkkeellä olevan diakonissa omaelämänkerrallista romaania. Se on todella mielenkiintoinen, koska olen tuntenut hänen koko hänen virkakautensa ajan ja tietenkin senkin jälkeen. Hän on minua hoitanut, kun olen ollut sairaana, ja sitä olin hyvin usein. Nyt maksetaan velkaa ja yritetään korvata työtä työllä, tekemistä tekemisellä.

Mutta pitäisi käsitellä jotakin myös siitä toisesta projektista, jota laihduttamiseksi ja painonhallinnaksi kutsutaan. Kevät on saapunut myös näiden projektien pariin, sillä kaikki lehdet pursuilevat toinen toistaan parempia ja tehokkaampia tapoja ja menetelmiä laihtumiseen. Usein ne kuitenkin unohtavat sen tärkeimmän osuuden eli painonhallinnan. Itse kokemusta omaavana, voi kertoa että se on paljon oleellisempaa kuin itse painon pudotus, sillä sitä pitäisi jo tukevanakin osata. Näin ei paino lähtisi kohoamaan kantoraketin nopeudella, vaan pysytteli jo saavutetuissa kiloissa. Mutta tämän kaiken tajuaminen ja tiedostaminen ovat todella vaikeita ja hankalasti hallittavia asioita.

Huomenna on siis taas uintipäivä ja sen jälkeen tapaaminen ja ryhmäterapiani tovi. Tuota ryhmäterapiaa todella tarvitsen, sillä yksin en pysty mihinkään enkä kulkene saamaan aikaiseksi yhtikäs mitään. En ainakaan laihduttamisen rintamalla. Mutta kuten täti Ope toteaa, slankaaminen on merkittävä osa elämää, ilman sitä me sortuisimme elon tiellä. Anne toimii hyvänä tukena tuossa hienossa projektissamme.

Päivän kuvan on ottanut hovikuvaajani Teresa Lehikoinen ylhäältä Aulankon tormista.

Dieettipäivä 149

Hämeen kylmänkukka tulevan kevään esimmäiset airueet.

Onneksi, ja itsellenikin suureksi yllätykseksi, pystyi tekemään sen tänäänkin. Eli meni uimahallissa taasen 3 kilometriä. Vaan ei tänään yhtään enempää. Aika olisi kyllä riittänyt 100 tai 150 metrin lisäpuristukseen, mutta vanha äijä ei vaan jaksanut. Eli kilokaloreita kului tänään 1055, ja MET-minuutteja tuli aivan tasan 500. Olen ylpeä suorituksestani, että jaksoin kuin jaksoinkin. Kyllä se koville otti, mutta ei varmaan liian koville. Nilkka, se vasempi, tuntui vain hiukan reistailevan kun otti alkuponnistuksen, ja joskus siinä muulloinkin.

Mutta elämä on slankaamista, ei sitä muutoin tällainen äijänkäppyrä jaksaisi uida. Olen salaa luvannut itselleni, että kun saan rikki 90 kilon rajan, niin opettelen uimaan vapaauintia, eli saan silloin lisää vauhtia. En haaveile niiden hallin nuorten kollien menosta, jotka uivat yli 6 kilometriä kahdessa tunnissa. Sehän on enemmän kuin kaksi kertaa minun nopeuteni. Mutta jos onnistuisin saamaan vaikkapa 10 prosenttia lisänopeutta, se olisi todella jo paljon.

Mutta nyt varmaan on jo selvä, että unohdin MemoryBeltin torstaina uima-hallin pesuhuoneen laatikkoon, ja joku minua fiksumpi korjasi sen talteen. Vaan ei henkilökunnan säilytettäväksi. Mutta syys on yksin minun, sillä käsittelen tuollaisia sykevyön kaltaisia laitteita todella huolimattomasti. Mutta ehkä kaveri kokee suuren hämmästyksen, kun kyseessä ei ole tavallinen sykevyö, vaan itseensä tietoja tallentava laite, jonka purkamiseen tarvitaan erikoinen purkauslaite ja tietokoneen sekä oikeat ohjelmat. Siinä on jollainen monta ongelmaa ratkaistavanaan.

Ehkä täytyy hankkia uusi, mutta toisaalta jos tiedän ajan minkä uin, sekä vauhdin millä uin, niin Kuopion pojat laskevat sen hetkessä puolestani, eli kalorinkulutus tulee nokkelaan ja samalla ne MET-minuutit. Eli tarvitsenko kaikkea sälää ja tavaraa? Tosin kirjoitin jo urheilutarvikkeiden toimittajalleni Jarnolle kyseistä asiasta ja tiedustin laitteen nykyistä hintaa. Ei ole vielä ehtinyt varaamaan, sillä tiedustelu lähti kun putiikki oli sulkenut ovensa. On kutenkin hyvä tilanne pohtia, sitä mitä kaikkea urheilemiseen tarvitaan. Onhan minulla ihan hyvä huipputehokas tavallinen sykemittari, jolla saan tietää kaiken oleellisen ja jopa korkeuteni kulloinkin merenpinnasta. Muuten mitä minä silläkin tiedolla teen?

Dieettipäivä 148

Casino de Monte Carlo eli Kallen vuoren pelipaikka.

Nyt se siis alkoi! Eli alkoi Ui kesäksi kuntoon –kisailu, joka muuten ei ole vain pelkkä visailu. Eli tosi mielessä osallistun kun olen niin aiemmin päättänyt. Kyseessä on siis puhtaasi uimisen tai muuten altaassa oleilun kisa, jossa uimisen matka lasketaan. Vesijuoksussa merkitsee kelluttu aika.

Tänään ensimmäisenä päivänä uin kaikkiaan tunnin ja 56 minuuttia. Eli käytin lähes koko sallitus ajan uimiseen. Matkaa tuli kaikkiaan 3,1 kilometriä. Eli ylitin päivätavoitteeni, tosin ihan niukasti. Energynet antaa kulutusarvoiksi 1016 kilokaloria ja 480 MET-minuuttia. Eli siinäkin ylin tuhannen kilokalorin rajan ylitse. Voin vain olla tyytyväinen itseeni ja suoritukseeni. Saalista tuli ihan kunnolla.

Iltapäivä on sitten mennyt lastenvahtina olemisessa, mutta se nyt on todella kivaa tekemistä ja siitä jopa nauttii. Tietenkin lasten omat vanhemmat joutuvat samaan tilanteeseen 24/7 ja se on ihan eri juttu kuin kaltaiseni vieraileva tähti. Lisäksi opettelimme s- ja r-kirjalimia, jota kyllä hallitaan, mutta normaalissa puheessa ne omaksutun tavan mukaisesti korvautuvat lätinällä. Tosin taisin olla ihan liian teoreettinen kun erittelin r-kirjaimen erilaisia äänteellisiä vivahteita esimerkkien avulla. Esimerkit olivat perheen lasten nimiä. Mutta oletan, että nuori neiti melkein tajusi selitykseni. Korostan sanaa melkein.

Mutta olen kuitenkin onnistunut saamaan valmiiksi kolme artikkelia Kustaa Paturista. Ainakin yksi pitäisi vielä kirjoittaa vaikka aiheita olisi kuinka paljon tahansa. Olihan Paturi oman aikansa monitoimimies, kuten niin useat sukumme jäsenet ovat osoittaneen omassa elämässään samoja piirteitä.

Muuten yllätys oli suuri kun eräs julkaisu, jolle lähetin artikkelini, tiedusteli lähes paluupostissa haluamaani kirjoituspalkkiota. En ole edes ajatellut moista asiaa, ei ole tullut edes pienene mieleeni. Palkkiota on jo siinä, että saan ajatella asiaa ja varmaankin aktivoi minua tiivistämään tutkimuksen tekemisen tahtia.

Muuten oletteko muistaneet slankata? Se on vaan niin mahtavaa. Tänään vein maistiaiset terveydenhoitajalleni. Hänen pitää maistaa vaniljaa, joka on vaan niin perusteellisen hyvää. Saan tosin raportin vasta kahden viikon kuluttua, sillä tulevana perjantaina meillä ei ole sovittua tapaamista.

Dieettipäivä 147

Toivottavasti sen sain alkamaan tänään? Eli nyt oli tulevaan koitokseen valmistautumista. Mutta huomenna se todella alkaa ja kestää aina 15. huhtikuuta saakka. Välissä ovat Pääsiäisen pyhät, jolloin saan levätä, mutta muuten on tiukka tähtäin, eli uin kesäksi kuntoon. Vaan en uisi kunnolla ilman Slankaa ja slankaamista. Urakka siis sisältää yli 30  uintipäivää, koska halli on suljettuna sunnuntait, eli en silloin pääse tekemään mitään.. Laskeskelin tuossa, että päiviä tulee kaikkiaan 29. Jos jokaisena päivä jaksan uida  kaksi tuntia ja ylläpitää vauhtia, joka takaa 3 kilometrin matkan, niin voivin saada kokonaissaaliiksi vain 87 kilometriä. Mikä ei ole todellakaan paljon.

Tänään siis uin vain yhden kilometrin ja sata metriä. Vaatimattomasti kaloreita kului 378 ja MET-minuutteja tuli 176. En siis yrittänytkään mennä mummujen kanssa samaan aikaan kuntosalille, sillä heitä on siellä aina torstaisin tietty ryhmä salilla ja muita ei joukkoon mahdu. Saas muuten nähdä miten tavoitteeni huomenna käy. Sillä aamulla menen maailman parhaalle terveydenhoitajalle tuonne tien toiselle puolen ja saan valitella vaivojani ja keroilla riesoistani.

On varmaan suuresti todennäköistä että jätin MemoryBeltini uimahallin pesuhuoneen tarvikelaatikkoon, vaan kun käin sitä etsimässä sieltä, niin ei ollut enää paikalla ja kukaan ei ollut palauttanut vyötä valvojille. Kotoa en sitä ole löytänyt, vaikka olen kääntänyt paikat nurin ja ylen tarkasti – omasta mielestäni – katsonut ja tiiraillut.

Näin voidaan todeta, että hintaa tuli sillekin uintireissulle ja kun vielä erehdyin kukkakauppaan Naisten päivän kunniaksi, niin kulut kohosivat melkein sietokykyni ylärajoille. Ostin muuten 30 keltaista tulppaania, kun Aallon maljakko on siis hurjasti normaalia isompi niin tarvitaan monta kukkaakin tuon maljakon täyttämiseen. Tässä ovat kukat tuolla yläreunassa kaikille naisille, niin tällä kuin muuallakin.

Tänään olen saanut kirjoitettua jälleen yhden Kustaa Paturi –artikkelin, mutta vielä pitäisi saada aikaan vähintä kaksi artikkelia. Sillä syntymäpäivä lähenee ja taitaa tulla kiire. No se on toisaalta hyvä. sillä työskentelen tehokkaammin kuin on pieni ja lievä stressi. Näin on ollut aina mm. opiskeluaikana kun takarajat melkein kaatuivat päälle niin tentit tuli luettua ja tutkimustyöt tehtyä.