Tapaaminen 21 ja dieettipäivä 151

Lopen vanha puukirkko, kaunis kuin karamelli.

Tää niitä päiviä on, joita siis odotan ja innolla suurella. En vain ymmärrä miksi olen niin perusteellisen innostunut vielä 150 dieettipäivän jälkeenkin näistä tapaamisista? Ehkä olen outo ja niin vieraasti rakennettu, että moinen kiinnostaa jotenkin oudosti kiehtovalla tavalla. Mutta tänään sain ihan sitä mitä sieltä oli mennyt hakemaan, siis jostain Lopen korvesta, perunapeltojen keskeltä! Tietysti historiasta tiedän, että Loppi on vanhaa sivistysseutua ja esim. tie, jota vielä Elias Lönnrot käveli 1800-luvun puolivälissä Helsingistä Hämeenlinnaan, kulku juuri Lopen kautta. Ja jostain kumman syystä juuri Nyynäistentitä pitkin. Näin se historia on vaan ihmeellistä, ihanaa!

Olin muuten tänään uimassakin. Ihan vaan sattuneesta syystä. Sain saaliiksi 3 kilometriä kuten lauantainkin päivän osalla saaliiksi tuli. Eli periaatteessa voimassa ovat lauantain kadonneet kalorit eli 1055, ja tietysti 500 MET-minuuttia. Olen siis edelleenkin tyytyväinen itseeni. On muuten syytäkin, sillä jostain oudosta syystä olen melkoisen hyvällä tuulella.

Tosin hyvä tuuli saattaa joutua myös ryhmän istunnossa osakseni tulleista kehumisista. Olen kuulemma nuortunut ja komistunut jne. jne. ties vaikka mitä ihanaa ja niin loistavaa. No, kun puheista karsii ylisanat, niin ehkä yksi ryppy on tullut lisää, eikä kaikkea sataa jotka ovat todellisuutta. Tosin faktaakin on sillä nyt paino hätyytteli jo uuden kymmenkilon rajaa eli se oli 120,8 kiloa. Muuten siihenkin olen tyytyväinen, sillä kovin vakaasti uskoin ja oletin painon lisääntyneen ja vaa’an menevän epäkuntoon kun sille seisahdan. Vaan Annepa julisti tuomion ja se oli todella sulosointuista laulantaa, jota korvani kuuluvat. Pudotus on ollut ihan kiva, siis minun omastakin mielestäni.

Muuten onko Lopella kolme kirkkoa? Eli ns. vanha puusta rakennettu kirkko, joka lähellä lukkarin puustellia ja kauniin punainen ja todella hieno luomus. Siiten on uusi kirkko, joka tiilistä pykätty 1886-1887. Mutta entä onko vielä ns. rauniokirkko eli entinen keskiaikainen kivikirkko. Onhan Loppi ollut jonkin aikaa Vanajan seurakunnan kappeli, ennen kuin Janakkala erosi Vanajasta ja otti Lopen mennessään. Tosin sekin seikkailu päättyi suht sukkelaan ja Loppi taisi muodostua itsenäiseksi seurakunnaksi ja kirkkopitäjäksi jo varhaisella uudella ajalla. Mistä muuten on mieleeni tullut Lopen kirkon rauniot? Kuten on Pälkäneelläkin?  Toivottavasti loppilaiset viisaavat minua, kun en viitsi lähteä hakemaan kirjastosta Lopen historiaa, tai joku voisi vaikka lahjoa minua tuollaisella kirjalla.

Olen edelleenkin kirjanostolakossa, tosin siitä tulee joskus lipsuttua. Syynä on yksinkertaisesti tilan puut. Kaikki paikat täällä sisällä ovat täynnä kirjojani, ja jotkut esittävät vainoharhaisen tai ainakin kerettiläisen ajatuksen ryhtymisestä myymään kirjojani. On niitä tosin autotallissakin muutama kappale, taitaa olla 8 kaksiovista kaappia täynnä. Eli en voi kuljettaa kirjoja asunnosta varastoon. Olen ongelmallinen vanhus!

Tosin satuin tilamaan kustantajalta Heikki Paloheimon teoksen Eurokriisin anatomia. Minä kun olen ollut koko pienen aikuisen ikäni Euroopan yhdentymisen kannattaja ja jo 70-luvun alkupuolella propagoinut lehdistössä Euroopan yhteistä rahaa, olen vaan halunnut lukea toisenmoisenkin ajatuksen asiasta. Tekijä on kansainvälisen politiikan professori. Teoksen analyysia vähän tuonnempana.