tiistai 13. maaliskuuta 2012

Dieettipäivä 152

Lopen uudempi kirkko, mutta vanhassa kuvassa..
Tänään tuli huono uutinen, se on todella huono uintiprojektini kannalta. Velipoika pyysi näet Alajärvelle yhdeksi viikonlopuksi vielä tämän kuukauden aikana, eli pitäisi mennä perjantaina aamupäivällä ja tulla takaisin vasta sunnuntaina. Heidän pitää pikaisesti käydä Levin korvessa joidenkin yhtiöverotusasioiden tähden. Ainakin yksi uintikerta, ehkä jopa kaksi jää väliin. Niitä on vaikea korvata jokapäiväisellä enemmän kilometrejä-periaatteella. Sen ei ole kovin suuressa määrin mahdollista, että korvaisin 6 kilometrin tavoitteen uimalla joka päivä enemmän kuin kolme kilometriä. 

Tietenkin, tietämättömänä tulevasta puhelinsoitosta, jonka sain juuri pukuhuoneeseen saavuttuani, oli juuri kauhonut, tai oikeastaan räpiköinyt tyylilleni eli kaskelottiuinnille, ennätyksellisen matkan. Vesi oli näet märkää, mutta myös liukasta. Aikaa jäi jopa hiukan käyttämättä eli noin viisi minuuttia. 

Matkaa tuli siis tehtyä 3,25 kilometriä. Tämä toisaalta tarkoittaa sitä, että en lisääntyvästä vauhdista huolimatta pystynyt kuluttamaan, Kuopion poikien tekemän laskurin mukaan, kuin 966 kilokaloria, josta sain suorituksekseni 460 MET-minuttia. Valitettavasti en voi kuitenkaan rehellisenä minänä valita uimisessa vaihtoehtoa ”vauhdikas uinti” vaan tyydyn siihen ”rauhallinen” valintaan. Jos kyseessä olisi vauhdikas uinti, joka olisi vapaauintia lähes koko matkan, niin silloin oli kalorien kulutus ihan toista luokkaan eli 1500 kilokaloria ja 690 MET-minuttia. Mutta kaikkea ei voi saada, mutta voimistaa vakaumustani oppia vapaauinti kun painoni on 90 kilon tasolla.

Muuten päivä on ollut ihan normi, eli ei mitään erikoista ja ihmeellistä, lukemista ja kirjoittamista. Pitäisi saada aikaiseksi artikkeli Kustaa Paturista ja manaviljelystä. Se vaan on niin perusteellisen laaj aihepiiri, että asiaa on vaikea mahduttaa lyhyeen, muutan arkin mittaiseen artikkeliin. Kun aiemmin kirjoittamassani kirjassa asiaa olen käsitellyt kaikkiaan noin 30 sivua. Ja enemmänkin asiaa kaverin maataloustouhuista saisi toki aikaiseksi.

Joku voi tietenkin kysy miksi olen valinnut turenkilaisen talonpojan Kustaa Paturin väitöskirjani aiheeksi? Vastaus ei ole kovin yksiselitteinen. Ensinnäkin hän on melko kaukainen sukulaiseni ja sukuseuran puitteissa olen hänen persoonansa tutustunut. Kirjoitin hänestä yleistajuisen ja ns. populäärin teoksen 2000-luvun alussa. Ja olen pitkään pohtinut asian saattamista tieteellisen pohdinnan kohteeksi. Eli kun tieteellä on omat menetelmänsä ja keinonsa selvitellä asioita ja johtaa kaikesta tuosta fiksuja tai vähemmän fiksuja johtopäätöksi, niin sellainenhan sitä olisi tehtävä kaiken tekemisen komistamiseksi. Ihan henkilökohtainen syy on kuitenkin, että tekemisen avulla yritän ja toivottavasti pystyn todistamaan että pääni ei ole vielä täysin laho, siellä on siis jotain pientä älyllistä liikehdintää. Ei sen tarvitse suurta olla, mutta vähäistä ainakin.

Toivottavasti kuvassa on oikea Lopen kirkko se uudempi, vaan ei mielestäni kauniimpi.

2 kommenttia:

  1. Aivan oikea kirkko on! :) Tämän heinämorsion vihkikirkko muuten... Eli tuolla korkealla mäellä heitellään sitten riisiä vihreiden kuulien sijaan... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti vain kolmen vartin heinämorsion, vai mitä hänestä nyt pitääkään kadota :)
      Mutta slankaamalla, slankaamalla ja punttikella, niin siinä siintä varmaankin Bora Bora!

      Poista