Dieettipäivä 150

Talvinen Aulangon Lusikkaniemin,  osa suomalaista kansallismaisemaa.

.

Päivä on mennyt kuin hurahtaen. En edes tajunnut mitä kello on. Herasin todellisuuteen vasta ihan äsken. Olen näet koko päivän taittanut ja editoinut iäkkään kirjailijaystäväni kirjaa, jonka pitäisi mennä painoon melkoisen pian. Kirjasta on tehty noin runsas 200 sivua ja kokonaisuus tulee olemaan noin 350 sivua. Eli siis kiirettä pukkaan, kuten täti Opella!

En ole oikeastaan tehnyt mitään muuta, sillä uintiprojektissa on aina sunnuntait välipäiviä, sillä paikallinen halli ei ole tavallisten uimarien käytössä. Ikävä tyyppi kun olen, niin tiedustelin mahdollisuutta varata koko uimahalli vain yksityiseen käyttöön. Ei se muuten mikään uskomaton hinta olisi! Kaksi tuntia olisi 40 euroa plus 4,70 euroa per henkilö sekä valvojan veloittama tuntitaksa, jos on ylimääräisellä ajalla. Eli varmaan vajaalla satasella saisi uida ihan yksin tai kaverin tai kavereiden kanssa. Joskus kun sattuu hiljainen hetki ja saa uida ihan yksikseen, niin se tuntuu todella ylelliseltä ja aiheuttaa jonkunlaista hybristä pienessä mielessä.

Mutta tänään olen siis editoinut, vaan en uinut, 80-vuotiaan eläkkeellä olevan diakonissa omaelämänkerrallista romaania. Se on todella mielenkiintoinen, koska olen tuntenut hänen koko hänen virkakautensa ajan ja tietenkin senkin jälkeen. Hän on minua hoitanut, kun olen ollut sairaana, ja sitä olin hyvin usein. Nyt maksetaan velkaa ja yritetään korvata työtä työllä, tekemistä tekemisellä.

Mutta pitäisi käsitellä jotakin myös siitä toisesta projektista, jota laihduttamiseksi ja painonhallinnaksi kutsutaan. Kevät on saapunut myös näiden projektien pariin, sillä kaikki lehdet pursuilevat toinen toistaan parempia ja tehokkaampia tapoja ja menetelmiä laihtumiseen. Usein ne kuitenkin unohtavat sen tärkeimmän osuuden eli painonhallinnan. Itse kokemusta omaavana, voi kertoa että se on paljon oleellisempaa kuin itse painon pudotus, sillä sitä pitäisi jo tukevanakin osata. Näin ei paino lähtisi kohoamaan kantoraketin nopeudella, vaan pysytteli jo saavutetuissa kiloissa. Mutta tämän kaiken tajuaminen ja tiedostaminen ovat todella vaikeita ja hankalasti hallittavia asioita.

Huomenna on siis taas uintipäivä ja sen jälkeen tapaaminen ja ryhmäterapiani tovi. Tuota ryhmäterapiaa todella tarvitsen, sillä yksin en pysty mihinkään enkä kulkene saamaan aikaiseksi yhtikäs mitään. En ainakaan laihduttamisen rintamalla. Mutta kuten täti Ope toteaa, slankaaminen on merkittävä osa elämää, ilman sitä me sortuisimme elon tiellä. Anne toimii hyvänä tukena tuossa hienossa projektissamme.

Päivän kuvan on ottanut hovikuvaajani Teresa Lehikoinen ylhäältä Aulankon tormista.