Tapaaminen 22 ja dieettipäivä 157

En menee sumuun kuten Golden Gate, vaan auinkoon se seesteeseen.

Nyt se tapahtui! Vihdoinkin koitti se hartaasti odotettu päivä jona Annen vaaka pysähtyi lukemaan alle 120 kiloa. Eihän se ollut kuin 200 grammaa alle tuon rajan, mutta se oli sitä merkittävämpi psyykkisesti. Olen sitkeänä sissinä taistellut ja tehnyt melkein kaikkeni tuon rajan rikkomiseksi ja nyt se siis tapahtui. Arvata vaan sopii, että olenko onnellinen ja itseeni tyytyväinen mies, tai ainakin jonkinnäköinen ja oloinen äijänketale.

Annekin innostui saavutuksestani, hän on aina valmis tukemaan meitä onnettomia läskien rasittamia. Hän ilmoitti, että sukat pois ja uudelleen vaa’alle, nyt otetaan läskeistä mittaa. Ensiksi pitää kuitenkin todeta, että paino on virallisesti pudonnut nyt siis 30,2 kiloa. Joskin kyllä se lähtöpaino oli yli 150 koska halusin omin keinoin saada sen alemmaksi ja yritin muutaman viikon yksikseni. Ja oma vaakani alkoi toiminaan vasta 150 kilon kohdalla ja niin saatoin mennä Annea tapaamaan hyvillä mielin. Siis silloin lokakuun alussa, ennen virallista aloitusta.

Mutta nyt painoindeksini on 35,2 eli vielä pitää odottaa ainakin viikko tai kaksi tai todella hivenen enemmänkin, ennen kuin siirryn vaikeasti ylipainoisten joukosta merkittävästi ylipainoisten joukkoon.  Tuo raja kulkee 29,99 ja 30,00 indeksiluvun kohdalla. Kuitenkin lähtökohta oli läskein eli sairaalloinen lihavuus ja painoindeksi oli siis yli 40,0.

Rasvaprosentiksi Anne mittasi 30,9, tai Annen vaaka se oli, joka mittäsi ja suoritti käytännön toimet. Kirjallisuuden mukaan toistaiseksi ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä yhtä mielipidettä  terveyden kannalta optimaalisesta rasvaprosentista. ACSM:n (American College of Sports Medicine) mukaan terveyden kannalta tyydyttävänä voidaan pitää rasvaprosenttia, joka miehillä on välillä 10% – 22% ja naisilla välillä 20% – 32%. Eli vielä on reilusti matkaa tuohon ns. jollain tavalla hyväksyttyyn rasvaprosenttiin. Miksi meitä miehiä muuten sorsitaan, taas kerran. Jos olisin nainen, niin rasvaprosenttini olisi ihan OK. Kun jostain kumman syystä olen vanha äijä, niin ei näytä mikään riittävän, pitää ihan luuviuluksi ryhtyä.  Toisaalta, laskuopasteen avulla, eli käyttämällä ns. Deurenbergin yhtälöä, joka on (1.2 * BMI) + (0.23* ikä) – 16.2 = 40,53. Eli sen mukaan rasvaprosenttini on reilusti suurempi kuin vaa’an osoittama. Eli luotan vaakaan ja vakaasti.

Viskeraaliset rasvat olivat pystyneet edellisen kerran lukemissa, eli ne olivat nytkin 20. Muistaakseni lähtökohta oli 27. Ilmeisesti, jos oikean jotain tulkitsen, niin tuon viskeraalisten rasvojen, jotka ovat ns. sairaita rasvoja, arvon tuli olla noin alle 12. Eli vielä on siihenkin matkaa enemmän kuin tarpeeksi.

Hei, olen tehnyt toki muutakin. Oli siis tänäänkin uimassa ja kahdessa tunnissa meni matkaa 3,2 kilometriä. Tämä parituntien urakka kulutti minulta 1057 kilokaloria ja antoi saaliiksi 508 MET-minuuttia. Siis elämä jotensakin hymyilee minulle. Kuten hymyilivät hyvätahtoiset kaikki kanssalaihduttajanikin. Olen tänään julkaistun uimahallin suoritustaulukon mukaan uimareiden sarjassa toisena, Sijoitus on enemmän kuin upea, sillä Sitä lukion ensimmäisen vuosikurssin kaveria ei millään pysty päihittämään, en edes moista yritä. Hän vaan uin niin nopeasti ja tehokkaasti sekä todella kauniisti. On muuten muutenkin todella fiksu ja hienosti käyttäytyvä nuorimies.

Dieettipäivä 156

Lounaani tänään sunnuntaina. lautanan on normaalia pienempi, ei ihan pieni.

Yksi päivä jälleen melkein loppuunkäytetty.  En tosin ole saanut mitään aikaiseksi, siis olen vain onnistunut olemaan väsynyt, raukaistunut ja niin perusteellisen toimeton. Mutta olen omasta mielestäni sen hyvin ansainnutkin. Olinhan jo tosi eilenkin hieman pyhäpäiväisellä tuulella ja otin uimisen tavanomaista rennommin. Mutta huomenna asenteen on muututtava ja uitavat vähintään tavoitteen verran.

Huomenna on myös paljon odotettu tapaaminen. Keskustelimme aiemmin talossamme asuneen räänlaista turva- ja hoitokotia ylläpitävän naishenkilön kanssa eilen uimahallissa tästä tavastani laihduttaa. Hän esim. alkoholistien hoidon asiantuntijana oli samaa mieltä kanssani, että vertaistuki on todella tähdellinen, sillä kaikki ryhmässä tietävät tekemisen vaikeuden ja kuinka se ottaa joskus enemmän kuin lujille. Juuri siksi Slanka ja slankaaminen ovat minulle tulleet enemmän kuin tärkeiksi, nehän ovat keskeinen osa tätä aikuisen elämää.

Päivän kuvassa on lounaani. Kuva ei ole ihan niin selvä kuin olisin sen halunnut olevan, mutta paremman puutteessa se saa tulla julkisuuteen. Lounaaseeni kuului uunissa valmistettu, siis rasvattomasti, pala kanan rintafilettä, kirsikkatomaatteja, kurkkua, kukkakaalia keitettynä. Juomaksi nautin Saskia kivennäisvettä, jossa oli pieni luraus Light metsämarja-mehua. Muuten oli maittava ja riittävä lounas ja melko pieni kalorimääräkin kontolleni kertyi.

Luin siis mielenkiinnolla professori Heikki Patomäen teoksen ”Eurokriisin anotomia, mitä globalisaation jälkeen”. Kirjoittajahan on tavallaan euroskeptikko, mutta hän haluaa kuitenkin toisaalta viedä integraation pidemmälle, mutta vain sillä ehdolla, että demokratiavaje poistetaan ja kansalaisten ääni saadaan kuuluviin entistä selkeämpänä. Hän suhtautuu hyvin kriittisesti Nykyiseen uusliberalistiseen talousajatteluun ja tuokin esille vuosisatamme alkupuolella vaikuttaneen talousteoreetikon J. M. Keynesin ajatusmaailman. Tähän ns. Uuskeynesiläiseen ajattelumalliin ovat viimeisimpinä aikoina perustaneet ajatuksensa myös Kokoomuksen kovat nimet kuten Raimo Ilaskivi ja Ben Zyskowicz, jotka molemmat ovat arvostelleen rajulla tavalla Uusliberalismiin liittyvää taloudellista ahneutta.

Toisaalta en edes muistanut miten hieno kirja on Hannu Mäkelän kirjoittama teos ”Mestari”, jonka lukemisen olen aloittanut. Kirja kertoo Eino Leinoin viimeisistä hetkistä ja takautuvista muistelmista. Teksti on aivan runollisen hienoa ja sutjakkaasti sanallisen soljuvaa. Lauseet lyhykäisiä, mutta ajatuksen täyteläisiä. Tällä vuonna 1995 ilmestyneellä teokselleen Mäkelä osoittaa olevansa suuri sanan mestari vaikka ei kait ihan yllä Mestarin itsensä tasolle. Tulen siis kokemaan jälleen kerran miellyttäviä lukuhetkiä kanssani Eino Leino

Dieettipäivä 156

Nyt, siis juuri tällä siunatulla hetkellä, olen vaan niin perusteellisen väsynyt Kysyn vaan, voiko vähä äijä olla enää enempää väsynyt? Enkä osannut edes kunnolla uida, se oli melkoista räpiköintiä. Aikaa siihen kyllä tuhraantui täydet kaksi tuntia. Oliko syynä nuoren J:n uinti? Se on niin vaan sulavaa ja riemuista katseltavaa. Taitaa olla, että olen jo aiemminkin kertonut tuosta inhimillisestä torpedosta? Ehkä se rapautti moraalini kun jouduin vertaamaan häntä itseeni ja kaikin tavoin ihan selvästi minäni tappioksi.

Saaliksi kuitenkin sain kilometrien lisäksi 1041 kulutettua kilokaloria sekä 496 ansaittua MET-minuuttia. Lisäksi matkaa taittui vaivaiset 2,5 kilometriä, siis ei mitenkään leuhkasti uitu! Kun pidän taulukkolaskentaa tekemisistäni, niin tähän mennessä olen uinut 8 uintipäivän aikana 24,75 kilometriä, olen siten vielä tavoitteessani eli vähintään kolme kilometriä per uintikerta. Tämän viikon kisailun aikana (maanantaista-lauantaihin) olen siis kuluttanut 7330 kilokaloria teoreettista läskiä minästäni. Vaan näkyykö se missään? Mutta koville se näköjään otti, tuo tämänpäiväinen kisailu. Tosin myönnettäköön, että tuli siellä altaassa harrastettua sellaista chattailuakin eli sosiaalista kanssakäymistä muiden uimareiden kanssa. Onhan se sivistyneen ihmisen velvollisuuskin tuo sosiaalinen kanssakäyminen.

Tänään piti puhumasi laihduttamisen ja painonhallinnan suurista edistysaskeleista. Tosin itse slankaan ja käytän Slanka-tuotteita homman edistymiseksi. Nyt kuitenkin on tullut markkinoille jotai uutta, joka korvaa Karppauksen. Kyseessä on Protaus eli nyt ei enää karpata vaan protataan!

Potauksessa on yksikertaisesti kyse siitä, että lautaselle valitaan parhaistakin parhaimmat ja vähärasvaisimmat proteiinilähteet. Syynä ovat tietenkin uusimmat tutkimustulokset. On näet saatu selville, että punaisen ja eritoten prosessoidun lihan käyttö aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksien riskin moninkertaistumisen. Kuten myös Diabeteksen kakkosen sairastumisriskin kanssa käy. Näinhän lääkärikunta lähes Antti Heikkilää lukuun ottamatta, on meille yrittänyt vakuuttaa. Porataajat keskittyvät vähähiilihydraattiseen ja runsasporoteiiniseen ravintoon.

Protaajien ruokavalio siis keskittyy vähärasvaisista tai aivan rasvattomista maito- ja lihatuotteista, kalasta, pähkinäistä, runsaasti proteiini sisältävistä täysjyväviljatuotteista, rypsi- ja oliiviöljystä, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Näin protaajan ruokavalio lähenee melko täysin huippu-urheilijoiden ruokavaliota. Saman se tekee minun nähdäkseni painonhallintavaiheen aikana ja koko elämänpituisesti oman prosessini ruokavalion kanssa. Ja kun nautitaan kohtuudella kaikkia niin siinähän se. Paitsi, vihreät kasvikset eivät ole kovin hyvä minun ruokavalioni osa. Ne saavat veriarvot sekaisin.

Ehkä kerron vielä enemmänkin protauksesta tulevissa blogimerkinnöissäni.

Dieettipäivä 155

Lopen vanha puukirkko sisältä.

Taas on ollut päivä ja kohta se on myös mennyt. Melko tavanomaisesti olen päiväni kuluttanut. En kuitenkaan ollut kovin innokas lähtemään uimahallille ennen kello kymmentä. Menin kuitenkin. Ja olen tyytyväinen menemiseeni, olenhan suunnitellut, että kävisin jokaisena mahdollisena kisapäivänä uimassa. Toistaiseksi olen pystynyt pitäytymään suunnitelmissani. Ja takana on 22,25 kilometriä räpiköintiä. Eli olen vielä jopa ylittänyt tavoitteeni 125 kilometrillä. Olihan alkuperäinen tavoitteeni uida joka päivä kolmen kilometrin matka. Siis onnittelen itseäni aivan egoistisesti.

Tänäänkin siis tein sen. Hivenen jäi vielä aikaakin ja jos halua jossitella, niin olisin voinut uida vielä hyvin 100 metriä, sillä tuota aikaa oli jäljellä vielä reilusti yli 4 minuuttia. Vajaan kahden tunnin aikana tuli kauhoessa matkaa 3,4 kilometriä. Olen muuten neljä vuotta sitten uiduissa matkoissa kiinni. Eli ei ikä kovin paljon vanhusta paina, toista ovat vielä ylimääräiset kiloni. Kului myös energiaa matkantekoon eli 1134 kilokaloria ja samalla sain 540 MET-minuuttia. Kun muistetaan, että jokaisen normaalin, mitäköhän se minun kohdallani tarkoittaakin, aikuisen tulisi viikottain tehdä vähintään 500-1000 MET-minuuttia määrätietoista liikuntaa, niin minulla se tulee minimissään jo yhdestä kerrasta. Olenko ylpeä itsestäni ja suorituksistani?

Päivän kohokohta ei suinkaan ollut uiminen vaan oman MemoryBelt-sykevyöni löytyminen. Minulle ominaiseen tapaani oli sen pistänyt varmaan talteen, eli niin näkyvään paikkaan kuin vaan voi. Se oli keittiön tuolilla selkänoja ja istuimen päälliskankaan välissä, ihan näkyvillä, vaan ei onneton vastannut kyselyihini tai huuteluihini. Ehdin jo melkein tilata uudenkin laiteen, mutta onneksi en ehtinyt. Syytin tietysti kaikkia muita kuin itseäni ja jopa ajattelin jonkun vieneen sen uimahallin pesuhuoneen lokerikosta. Mutta kuin muisti ei pelaa, niin ei pelaa mikään. Puolustuksen puheenvuorona voin tietenkin kertoa, että olen potenut aivoinfarktin. Tosin ei se muistissa ollut vaan kolmannessa puhekeskuksessa!

Sananen tai pari painonhallinnasta, jota edeltää laihtuminen. Teesit ovat lainaa, omat kummentoinnit perässä vinommalla tekstillä.

-Suomalaismiehistä noin kaksi kolmannesta ja naisista noin puolet on ylipainoisia. Omakohtaista kokemusta asiasta on.

-Lihavuudesta aiheutuvia terveyshaittoja ovat muun muassa tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat. Lihavuus lyhentää tutkitusti elinikää. Takuu 30 vuotta, tuolla sydänproteesilla, täytyy yritää käyttää takuuaika loppuun.

-Jo 5-10 prosentin laihtuminen parantaa usein terveydentilaa. Terveydelle haitallisinta on vyötärölle kertyvä rasva. Naiselle sopiva vyötärönympärys on alle 80 senttiä ja miehelle alle 90 senttiä. Tuon kun saavuttais, niin onnellinen olisin, siis ympärysmitan. Prosentit on saavutettu jo aikoja sitten.

-Laihduttaminen onnistuu helpoimmin, kun toimeen tarttuu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja paras tapa on slankaaminen Slanka-tuteiden avulla, se on niin hyvää että ei laihduttamiseksi edes uskoisi.

-Painonpudotuksessa tärkeimpiä keinoja ovat ruokavalion järkeistäminen ja liikunta. Pelkillä ruokavalionmuutoksilla voi laihtua, mutta laihtuminen ei automaattisesti tee kroppaa kiinteämmäksi. Liikunta on kiinteytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Sitä olen yrittänyt ja yrittänyt ja pyrin kiinteään normaalipainoon, vaan kaukana se vielä on.

Dieettipäivä 154

Toisille riittää, että peruna on kotimainen, mutta toisille sen pitää olla loppilainen.

Täti Köksä ilmoittaa ammattilaisen statuksellaan tykkäävänsä sivustosta ”Ruokaa omasta maasta”. Minä ihan luulin, että hän otti ja kehui loppilaisia tuotteita, jotka kasvavat Lopen mahtavassa maaperässä. Vaan hän tarkoitti yleisimmin suomalaisia eli kotimaisia tuotteita. Minusta parasta palvelua omalla kylällä ovat Uimahalli terveysasema sekä loppilaiset maanviljelijät, jotka myyvät tuotteitaan torillamme. Joudun heti uusien peruneiden ilmestyttyä markkinoille, lähetään kaksi säkillistä lappalaismuorille, jota voin sisarekseni kutsua. Näin on vaan marja, niin puolukat kuin mansikatkin.

Kuitenkaan en itse syö nykyisin perunoita, sillä slankaan ja nautin Slanka-tuotteita, joissa ei ole perunaa, ei edes nimeksi. Kuitenkin voi suositella, muille kuin meille palleroille, parhaita loppilaisia antimia, kuten mm. perunaa. Tosin parasta ovat sipulit ja porkkanat, joiden suurkuluttaja olen.

Kuulun itse innostuneisiin paikkakunnan omien tuotteiden ostajiin. Parhaan sipulit ikinä samoin peruna, porkkanat, kananmuna jne. saa juuri omalta torilta. Enkä vaan Minä, vaan lähetän niitä jopa sisarelleni Levin korpeen. Eli voin lämpimästi suositella, ja toivottavasti täti Köksä on samanmielinen kanssani, että Lopelta saadaan eräät parhaimmat tuotteet maastamme.

Kun on kerran lupautunut, niin kyllä hommaa pitää myös jatkaa. Joskus heikkona hetkenäni olen luvannut seurata erään melko pulskan, vielä toistaiseksi, vanhemman äijänkääkän kaahellusta Ui kesäksi kuntoon –projektia. Tänään hän taas kauhoi hivenen alavireisesti, oli kait väsähtänyt eilisestä kiidostaan, ja saavutti kahdessa tunnissa vain 3 kilometrin matkan. Kaloreita hän luulee kuluttaneensa tuohon matkaan 1058 kilokaloria ja vielä hän uskoo, että tuo vedessä lutraaminen antoi saaliiksi 500 MET-minuuttia. Mutta ainahan heikkotahtoiset ihmiset kuvittelevat itsestään ja omista suorituksistaan kaikenmoista. Mutta ilmoitettakoon tässä ja nyt nämä häikäisevät tulokset, koska äijänkääkkämme joutui väistelemään erään kanssapolskuttelijan hurjasti selkäuinnin myötä pyöriviä meloja. Ei siinä radalle tai kahdella, mahdu ketään muuta. Onneksi äijä osaa sukeltaa karkuun.

Muuten kun nyt on puhuttu maataloudesta, niin on vielä kirjoitettava yksi artikkeli lehdistölle, jossa käsittelen Kustaa Paturia talonpoikana, oman aikansa kontekstissa. Se ei siis ole miltään osin palturia.  Vaan tiukkaa puurtamista, siis talonpojan työ ja siitä kirjoittaminenkin.

Dieettipäivä 153

Kohta on aika joutsenten, Aulangolla niitä näkee. Kuva: Teresa Lehikoinen.

Tänään vesi oli märkää, mutta se oli myös liukasta. Se oli minun onneni. Tänään uin kaikkien aikojen henkilökohtaisen ennätykseni 2 tunnin uinnissa. Matkaa kertyi kaikkiaan 3,5 kilometriä ja aikaakin jäi vielä käyttämättä melkein minuutti. Siis mua onnitelkaa, sen ooette velkaa, kun suoritin tuon uroteon ja ylitin itseni!

Saaliskin oli kohtalainen ja oikeastaan aivan hyvä Räpiköimiseni kulutti 1176 kilokaloria ja an toi tulokseksi kaikkiaan 560 MET-minuttia. Eli voinko enää valittaa muuta kuin huonoa uimataitoani, sillä toiset uivat kaksi kertaa pidemmälle samassa ajassa. Esimerkiksi lukiolainen Jönni ui joka kerta reilusti yli kuusi kilometriä. Mutta hän onkin vain yksi kolmasosa jo laihtuneesta minästäni eli sutjakka kaveri parhaasta päästä.

Päivä alkoi melkoisella mylläkällä, sillä uimahallissa oli melkoinen ryysis. Oli koululaisryhmiä ja paljon eläkeläisiä omana isona ryhmänään. Maltain muutaman minuutin odotella, ja kuin ihmeen kautta sain melkein koko loppuajan uida aivan omaan tahtiini, eli lähes yksin tai yhden kanssamolskijan keralla oli altaassa.

Muuten päivä on ollut tasaista olemisen ihanuutta. Esittelin taittamani kirjan esillepanoa kirjailijalle itselleen. Oli tyytyväinen näkemäänsä ja antamaani selostukseen. Nyt pitää tehdä enää kansi ja takakansi, joihin tulee kuvia ja tekstiä, joskin se teksti tulee takakanteen. Sellainenkin minun on keksittävä. Tuntuu joskus siltä, että kirjat ovat tärkein osa omaa nykyeloani. Ne täyttävät kaiken vapaa-aikani, mitä vähäiseltä kuntoilultani, slaankamiselta ja sosiaaliselta elämältä ylimääräiseksi jää. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi ystäviensä ja kirjojen vuoksi. Ei edes netti pysty korvaamaan hyvää kirjaa, joka muuten on mitä mainioin käyttöliittymä ja ns. alusta, jolla esim. tietokoneen ohjelmat rakennetaan. Kansankielellä tuo alusta tarkoittaa tietenkin käyttöjärjestelmää, joka minulla sattuu tietokoneissani olemaan Windows. Jostain kumman syystä, taitaa olla jopa finanssipoliittinen, en ole kovin innostunut Macin koneista. Ei edes iPad kovasti kiinnosta, vaikka olen sitäkin käyttänyt.

Oikeastaan minullakin on joitakin ns. sukusiteitä Lopelle. Asia on nyt niin monimutkaisesti, että kun eräs esi-isäni tili Viron ja Saarenmaan kautta Suomeen Ruotsista 1500-luvun lopulla ja sai aateluuden. Sitten hänen poikansa Göran Brunow, joka oli amiraali, teki kuninkaalle hyviä palveluksia, eli tappoi ja tapatti turhan monta ihmistä, omia ja vihollisia. Hän sai läänitykseksi Kanta-Hämeen alueelta kaikkiaan 23 tilaa, joista ksi oli Launoisten kartano, Eli juuria on vähän jopa puolella, eli en ole oikeastaan mistään kotoisin, kuten ei kovin muukaan suomalainen. Siksi minun on ainakin oltava ihan hiljaa jos ja kun puhutaan maahanmuutosta. Tietenkin olen ylpeä esi-isistäni, vaikka he eivät nykymittojen mukaan kovin henkeviltä vaikuta. Eivätkä kovin rauhaan rakastuneilta.