Dieettipäivä 155

Lopen vanha puukirkko sisältä.

Taas on ollut päivä ja kohta se on myös mennyt. Melko tavanomaisesti olen päiväni kuluttanut. En kuitenkaan ollut kovin innokas lähtemään uimahallille ennen kello kymmentä. Menin kuitenkin. Ja olen tyytyväinen menemiseeni, olenhan suunnitellut, että kävisin jokaisena mahdollisena kisapäivänä uimassa. Toistaiseksi olen pystynyt pitäytymään suunnitelmissani. Ja takana on 22,25 kilometriä räpiköintiä. Eli olen vielä jopa ylittänyt tavoitteeni 125 kilometrillä. Olihan alkuperäinen tavoitteeni uida joka päivä kolmen kilometrin matka. Siis onnittelen itseäni aivan egoistisesti.

Tänäänkin siis tein sen. Hivenen jäi vielä aikaakin ja jos halua jossitella, niin olisin voinut uida vielä hyvin 100 metriä, sillä tuota aikaa oli jäljellä vielä reilusti yli 4 minuuttia. Vajaan kahden tunnin aikana tuli kauhoessa matkaa 3,4 kilometriä. Olen muuten neljä vuotta sitten uiduissa matkoissa kiinni. Eli ei ikä kovin paljon vanhusta paina, toista ovat vielä ylimääräiset kiloni. Kului myös energiaa matkantekoon eli 1134 kilokaloria ja samalla sain 540 MET-minuuttia. Kun muistetaan, että jokaisen normaalin, mitäköhän se minun kohdallani tarkoittaakin, aikuisen tulisi viikottain tehdä vähintään 500-1000 MET-minuuttia määrätietoista liikuntaa, niin minulla se tulee minimissään jo yhdestä kerrasta. Olenko ylpeä itsestäni ja suorituksistani?

Päivän kohokohta ei suinkaan ollut uiminen vaan oman MemoryBelt-sykevyöni löytyminen. Minulle ominaiseen tapaani oli sen pistänyt varmaan talteen, eli niin näkyvään paikkaan kuin vaan voi. Se oli keittiön tuolilla selkänoja ja istuimen päälliskankaan välissä, ihan näkyvillä, vaan ei onneton vastannut kyselyihini tai huuteluihini. Ehdin jo melkein tilata uudenkin laiteen, mutta onneksi en ehtinyt. Syytin tietysti kaikkia muita kuin itseäni ja jopa ajattelin jonkun vieneen sen uimahallin pesuhuoneen lokerikosta. Mutta kuin muisti ei pelaa, niin ei pelaa mikään. Puolustuksen puheenvuorona voin tietenkin kertoa, että olen potenut aivoinfarktin. Tosin ei se muistissa ollut vaan kolmannessa puhekeskuksessa!

Sananen tai pari painonhallinnasta, jota edeltää laihtuminen. Teesit ovat lainaa, omat kummentoinnit perässä vinommalla tekstillä.

-Suomalaismiehistä noin kaksi kolmannesta ja naisista noin puolet on ylipainoisia. Omakohtaista kokemusta asiasta on.

-Lihavuudesta aiheutuvia terveyshaittoja ovat muun muassa tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat. Lihavuus lyhentää tutkitusti elinikää. Takuu 30 vuotta, tuolla sydänproteesilla, täytyy yritää käyttää takuuaika loppuun.

-Jo 5-10 prosentin laihtuminen parantaa usein terveydentilaa. Terveydelle haitallisinta on vyötärölle kertyvä rasva. Naiselle sopiva vyötärönympärys on alle 80 senttiä ja miehelle alle 90 senttiä. Tuon kun saavuttais, niin onnellinen olisin, siis ympärysmitan. Prosentit on saavutettu jo aikoja sitten.

-Laihduttaminen onnistuu helpoimmin, kun toimeen tarttuu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja paras tapa on slankaaminen Slanka-tuteiden avulla, se on niin hyvää että ei laihduttamiseksi edes uskoisi.

-Painonpudotuksessa tärkeimpiä keinoja ovat ruokavalion järkeistäminen ja liikunta. Pelkillä ruokavalionmuutoksilla voi laihtua, mutta laihtuminen ei automaattisesti tee kroppaa kiinteämmäksi. Liikunta on kiinteytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Sitä olen yrittänyt ja yrittänyt ja pyrin kiinteään normaalipainoon, vaan kaukana se vielä on.