Dieettipäivä 156

Lounaani tänään sunnuntaina. lautanan on normaalia pienempi, ei ihan pieni.

Yksi päivä jälleen melkein loppuunkäytetty.  En tosin ole saanut mitään aikaiseksi, siis olen vain onnistunut olemaan väsynyt, raukaistunut ja niin perusteellisen toimeton. Mutta olen omasta mielestäni sen hyvin ansainnutkin. Olinhan jo tosi eilenkin hieman pyhäpäiväisellä tuulella ja otin uimisen tavanomaista rennommin. Mutta huomenna asenteen on muututtava ja uitavat vähintään tavoitteen verran.

Huomenna on myös paljon odotettu tapaaminen. Keskustelimme aiemmin talossamme asuneen räänlaista turva- ja hoitokotia ylläpitävän naishenkilön kanssa eilen uimahallissa tästä tavastani laihduttaa. Hän esim. alkoholistien hoidon asiantuntijana oli samaa mieltä kanssani, että vertaistuki on todella tähdellinen, sillä kaikki ryhmässä tietävät tekemisen vaikeuden ja kuinka se ottaa joskus enemmän kuin lujille. Juuri siksi Slanka ja slankaaminen ovat minulle tulleet enemmän kuin tärkeiksi, nehän ovat keskeinen osa tätä aikuisen elämää.

Päivän kuvassa on lounaani. Kuva ei ole ihan niin selvä kuin olisin sen halunnut olevan, mutta paremman puutteessa se saa tulla julkisuuteen. Lounaaseeni kuului uunissa valmistettu, siis rasvattomasti, pala kanan rintafilettä, kirsikkatomaatteja, kurkkua, kukkakaalia keitettynä. Juomaksi nautin Saskia kivennäisvettä, jossa oli pieni luraus Light metsämarja-mehua. Muuten oli maittava ja riittävä lounas ja melko pieni kalorimääräkin kontolleni kertyi.

Luin siis mielenkiinnolla professori Heikki Patomäen teoksen ”Eurokriisin anotomia, mitä globalisaation jälkeen”. Kirjoittajahan on tavallaan euroskeptikko, mutta hän haluaa kuitenkin toisaalta viedä integraation pidemmälle, mutta vain sillä ehdolla, että demokratiavaje poistetaan ja kansalaisten ääni saadaan kuuluviin entistä selkeämpänä. Hän suhtautuu hyvin kriittisesti Nykyiseen uusliberalistiseen talousajatteluun ja tuokin esille vuosisatamme alkupuolella vaikuttaneen talousteoreetikon J. M. Keynesin ajatusmaailman. Tähän ns. Uuskeynesiläiseen ajattelumalliin ovat viimeisimpinä aikoina perustaneet ajatuksensa myös Kokoomuksen kovat nimet kuten Raimo Ilaskivi ja Ben Zyskowicz, jotka molemmat ovat arvostelleen rajulla tavalla Uusliberalismiin liittyvää taloudellista ahneutta.

Toisaalta en edes muistanut miten hieno kirja on Hannu Mäkelän kirjoittama teos ”Mestari”, jonka lukemisen olen aloittanut. Kirja kertoo Eino Leinoin viimeisistä hetkistä ja takautuvista muistelmista. Teksti on aivan runollisen hienoa ja sutjakkaasti sanallisen soljuvaa. Lauseet lyhykäisiä, mutta ajatuksen täyteläisiä. Tällä vuonna 1995 ilmestyneellä teokselleen Mäkelä osoittaa olevansa suuri sanan mestari vaikka ei kait ihan yllä Mestarin itsensä tasolle. Tulen siis kokemaan jälleen kerran miellyttäviä lukuhetkiä kanssani Eino Leino