Dieettipäivä 154

Toisille riittää, että peruna on kotimainen, mutta toisille sen pitää olla loppilainen.

Täti Köksä ilmoittaa ammattilaisen statuksellaan tykkäävänsä sivustosta ”Ruokaa omasta maasta”. Minä ihan luulin, että hän otti ja kehui loppilaisia tuotteita, jotka kasvavat Lopen mahtavassa maaperässä. Vaan hän tarkoitti yleisimmin suomalaisia eli kotimaisia tuotteita. Minusta parasta palvelua omalla kylällä ovat Uimahalli terveysasema sekä loppilaiset maanviljelijät, jotka myyvät tuotteitaan torillamme. Joudun heti uusien peruneiden ilmestyttyä markkinoille, lähetään kaksi säkillistä lappalaismuorille, jota voin sisarekseni kutsua. Näin on vaan marja, niin puolukat kuin mansikatkin.

Kuitenkaan en itse syö nykyisin perunoita, sillä slankaan ja nautin Slanka-tuotteita, joissa ei ole perunaa, ei edes nimeksi. Kuitenkin voi suositella, muille kuin meille palleroille, parhaita loppilaisia antimia, kuten mm. perunaa. Tosin parasta ovat sipulit ja porkkanat, joiden suurkuluttaja olen.

Kuulun itse innostuneisiin paikkakunnan omien tuotteiden ostajiin. Parhaan sipulit ikinä samoin peruna, porkkanat, kananmuna jne. saa juuri omalta torilta. Enkä vaan Minä, vaan lähetän niitä jopa sisarelleni Levin korpeen. Eli voin lämpimästi suositella, ja toivottavasti täti Köksä on samanmielinen kanssani, että Lopelta saadaan eräät parhaimmat tuotteet maastamme.

Kun on kerran lupautunut, niin kyllä hommaa pitää myös jatkaa. Joskus heikkona hetkenäni olen luvannut seurata erään melko pulskan, vielä toistaiseksi, vanhemman äijänkääkän kaahellusta Ui kesäksi kuntoon –projektia. Tänään hän taas kauhoi hivenen alavireisesti, oli kait väsähtänyt eilisestä kiidostaan, ja saavutti kahdessa tunnissa vain 3 kilometrin matkan. Kaloreita hän luulee kuluttaneensa tuohon matkaan 1058 kilokaloria ja vielä hän uskoo, että tuo vedessä lutraaminen antoi saaliiksi 500 MET-minuuttia. Mutta ainahan heikkotahtoiset ihmiset kuvittelevat itsestään ja omista suorituksistaan kaikenmoista. Mutta ilmoitettakoon tässä ja nyt nämä häikäisevät tulokset, koska äijänkääkkämme joutui väistelemään erään kanssapolskuttelijan hurjasti selkäuinnin myötä pyöriviä meloja. Ei siinä radalle tai kahdella, mahdu ketään muuta. Onneksi äijä osaa sukeltaa karkuun.

Muuten kun nyt on puhuttu maataloudesta, niin on vielä kirjoitettava yksi artikkeli lehdistölle, jossa käsittelen Kustaa Paturia talonpoikana, oman aikansa kontekstissa. Se ei siis ole miltään osin palturia.  Vaan tiukkaa puurtamista, siis talonpojan työ ja siitä kirjoittaminenkin.