maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tapaaminen 22 ja dieettipäivä 157

En menee sumuun kuten Golden Gate, vaan auinkoon se seesteeseen.

Nyt se tapahtui! Vihdoinkin koitti se hartaasti odotettu päivä jona Annen vaaka pysähtyi lukemaan alle 120 kiloa. Eihän se ollut kuin 200 grammaa alle tuon rajan, mutta se oli sitä merkittävämpi psyykkisesti. Olen sitkeänä sissinä taistellut ja tehnyt melkein kaikkeni tuon rajan rikkomiseksi ja nyt se siis tapahtui. Arvata vaan sopii, että olenko onnellinen ja itseeni tyytyväinen mies, tai ainakin jonkinnäköinen ja oloinen äijänketale.
Annekin innostui saavutuksestani, hän on aina valmis tukemaan meitä onnettomia läskien rasittamia. Hän ilmoitti, että sukat pois ja uudelleen vaa’alle, nyt otetaan läskeistä mittaa. Ensiksi pitää kuitenkin todeta, että paino on virallisesti pudonnut nyt siis 30,2 kiloa. Joskin kyllä se lähtöpaino oli yli 150 koska halusin omin keinoin saada sen alemmaksi ja yritin muutaman viikon yksikseni. Ja oma vaakani alkoi toiminaan vasta 150 kilon kohdalla ja niin saatoin mennä Annea tapaamaan hyvillä mielin. Siis silloin lokakuun alussa, ennen virallista aloitusta.

Mutta nyt painoindeksini on 35,2 eli vielä pitää odottaa ainakin viikko tai kaksi tai todella hivenen enemmänkin, ennen kuin siirryn vaikeasti ylipainoisten joukosta merkittävästi ylipainoisten joukkoon.  Tuo raja kulkee 29,99 ja 30,00 indeksiluvun kohdalla. Kuitenkin lähtökohta oli läskein eli sairaalloinen lihavuus ja painoindeksi oli siis yli 40,0.

Rasvaprosentiksi Anne mittasi 30,9, tai Annen vaaka se oli, joka mittäsi ja suoritti käytännön toimet. Kirjallisuuden mukaan toistaiseksi ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä yhtä mielipidettä  terveyden kannalta optimaalisesta rasvaprosentista. ACSM:n (American College of Sports Medicine) mukaan terveyden kannalta tyydyttävänä voidaan pitää rasvaprosenttia, joka miehillä on välillä 10% – 22% ja naisilla välillä 20% – 32%. Eli vielä on reilusti matkaa tuohon ns. jollain tavalla hyväksyttyyn rasvaprosenttiin. Miksi meitä miehiä muuten sorsitaan, taas kerran. Jos olisin nainen, niin rasvaprosenttini olisi ihan OK. Kun jostain kumman syystä olen vanha äijä, niin ei näytä mikään riittävän, pitää ihan luuviuluksi ryhtyä.  Toisaalta, laskuopasteen avulla, eli käyttämällä ns. Deurenbergin yhtälöä, joka on (1.2 * BMI) + (0.23* ikä) – 16.2 = 40,53. Eli sen mukaan rasvaprosenttini on reilusti suurempi kuin vaa’an osoittama. Eli luotan vaakaan ja vakaasti.

Viskeraaliset rasvat olivat pystyneet edellisen kerran lukemissa, eli ne olivat nytkin 20. Muistaakseni lähtökohta oli 27. Ilmeisesti, jos oikean jotain tulkitsen, niin tuon viskeraalisten rasvojen, jotka ovat ns. sairaita rasvoja, arvon tuli olla noin alle 12. Eli vielä on siihenkin matkaa enemmän kuin tarpeeksi.

Hei, olen tehnyt toki muutakin. Oli siis tänäänkin uimassa ja kahdessa tunnissa meni matkaa 3,2 kilometriä. Tämä parituntien urakka kulutti minulta 1057 kilokaloria ja antoi saaliiksi 508 MET-minuuttia. Siis elämä jotensakin hymyilee minulle. Kuten hymyilivät hyvätahtoiset kaikki kanssalaihduttajanikin. Olen tänään julkaistun uimahallin suoritustaulukon mukaan uimareiden sarjassa toisena, Sijoitus on enemmän kuin upea, sillä Sitä lukion ensimmäisen vuosikurssin kaveria ei millään pysty päihittämään, en edes moista yritä. Hän vaan uin niin nopeasti ja tehokkaasti sekä todella kauniisti. On muuten muutenkin todella fiksu ja hienosti käyttäytyvä nuorimies.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti