keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Dieettipäivä 153

Kohta on aika joutsenten, Aulangolla niitä näkee. Kuva: Teresa Lehikoinen.
Tänään vesi oli märkää, mutta se oli myös liukasta. Se oli minun onneni. Tänään uin kaikkien aikojen henkilökohtaisen ennätykseni 2 tunnin uinnissa. Matkaa kertyi kaikkiaan 3,5 kilometriä ja aikaakin jäi vielä käyttämättä melkein minuutti. Siis mua onnitelkaa, sen ooette velkaa, kun suoritin tuon uroteon ja ylitin itseni!
Saaliskin oli kohtalainen ja oikeastaan aivan hyvä Räpiköimiseni kulutti 1176 kilokaloria ja an toi tulokseksi kaikkiaan 560 MET-minuttia. Eli voinko enää valittaa muuta kuin huonoa uimataitoani, sillä toiset uivat kaksi kertaa pidemmälle samassa ajassa. Esimerkiksi lukiolainen Jönni ui joka kerta reilusti yli kuusi kilometriä. Mutta hän onkin vain yksi kolmasosa jo laihtuneesta minästäni eli sutjakka kaveri parhaasta päästä.

Päivä alkoi melkoisella mylläkällä, sillä uimahallissa oli melkoinen ryysis. Oli koululaisryhmiä ja paljon eläkeläisiä omana isona ryhmänään. Maltain muutaman minuutin odotella, ja kuin ihmeen kautta sain melkein koko loppuajan uida aivan omaan tahtiini, eli lähes yksin tai yhden kanssamolskijan keralla oli altaassa.

Muuten päivä on ollut tasaista olemisen ihanuutta. Esittelin taittamani kirjan esillepanoa kirjailijalle itselleen. Oli tyytyväinen näkemäänsä ja antamaani selostukseen. Nyt pitää tehdä enää kansi ja takakansi, joihin tulee kuvia ja tekstiä, joskin se teksti tulee takakanteen. Sellainenkin minun on keksittävä. Tuntuu joskus siltä, että kirjat ovat tärkein osa omaa nykyeloani. Ne täyttävät kaiken vapaa-aikani, mitä vähäiseltä kuntoilultani, slaankamiselta ja sosiaaliselta elämältä ylimääräiseksi jää. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi ystäviensä ja kirjojen vuoksi. Ei edes netti pysty korvaamaan hyvää kirjaa, joka muuten on mitä mainioin käyttöliittymä ja ns. alusta, jolla esim. tietokoneen ohjelmat rakennetaan. Kansankielellä tuo alusta tarkoittaa tietenkin käyttöjärjestelmää, joka minulla sattuu tietokoneissani olemaan Windows. Jostain kumman syystä, taitaa olla jopa finanssipoliittinen, en ole kovin innostunut Macin koneista. Ei edes iPad kovasti kiinnosta, vaikka olen sitäkin käyttänyt.

Oikeastaan minullakin on joitakin ns. sukusiteitä Lopelle. Asia on nyt niin monimutkaisesti, että kun eräs esi-isäni tili Viron ja Saarenmaan kautta Suomeen Ruotsista 1500-luvun lopulla ja sai aateluuden. Sitten hänen poikansa Göran Brunow, joka oli amiraali, teki kuninkaalle hyviä palveluksia, eli tappoi ja tapatti turhan monta ihmistä, omia ja vihollisia. Hän sai läänitykseksi Kanta-Hämeen alueelta kaikkiaan 23 tilaa, joista ksi oli Launoisten kartano, Eli juuria on vähän jopa puolella, eli en ole oikeastaan mistään kotoisin, kuten ei kovin muukaan suomalainen. Siksi minun on ainakin oltava ihan hiljaa jos ja kun puhutaan maahanmuutosta. Tietenkin olen ylpeä esi-isistäni, vaikka he eivät nykymittojen mukaan kovin henkeviltä vaikuta. Eivätkä kovin rauhaan rakastuneilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti