torstai 31. lokakuuta 2013


Kirjasto: Mejanes Aix en Provence
Blogisticus

Suomen blogien ehdotonta ykköskastia, ellei ihan ykkönen on emeritus professori Jukka Kemppisen blogi, joka löytyy osoiteesta: http://kemppinen.blogspot.fi/

Tänäpäinen asia käsitteli tavallaan intelektuelleja, siis sellaisia ihmisolioita, jotka ovat tai uskottelevat olevansa jonkinmoisia älykköjä. Tähän rymään tämä blogisticus ei todellakaan kuulu ja syynä ovat hyvin rajalliset hengenlahjat, ja kohtuullinen itsekritiikki.

Antti Alanen

Yleensä Kemppisen blogeihin tulee parisenkymmentä kommenttia ja jotkut niistäkin ovat todellisia ajattelun ja älyn helmiä. Tänäpäiseen blogiin kirjoitti kommentinsa myös Antti Alanen, joka on ilmeisesti fiksu mies kuin mikäkin. Tietääkseni tekee töitänsä elokuvien parissa. Se on hieno harrastus, josta voi nauttia ihan kuin työssä olisi.

Antti Alanen siis kirjoitti kommentissaan älykoista seuraavaa:

Intellektuelli-sana otettiin käyttöön Ranskassa vuonna 1898 Dreyfus-jutun aikaan. Sartre kiteytti sittemmin, että intellektuelli on henkilö, joka sekaantuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Alallaan arvostettu kulttuuri-ihminen, joka ottaa kantaa suuriin kysymyksiin oman alansa ulkopuolella, käyttäen kulttuuripääomaansa jopa muita pelastaen (Zola ja Dreyfus). Tosi älykkö puolustaa ajatteluaan henkensä kaupalla (Sokrates). Intellektuelli voi olla joskus idiootti (Sartre ja Mao).

Kulttuuri on ihmiselle elintärkeää ja kritiikki kulttuurille elintärkeää, kritiikin kaikki olomuodot. Se on syvällistä peilausta, tiedonvälitystä ja tuntijan antamaa palautetta. Elokuvakriitikko Robin Wood erotteli toisistaan tutkimuksen, kritiikin ja arvostelun: tutkimus on tiedettä ja arvostelu on päivän tarjonnan käsittelyä. Kritiikki voi olla laaja artikkeli tai essee, se on tavallisesti hyvin henkilökohtainen, se on kirjoittajalleen sydämenasia, se tutkailee minän suhdetta maailmaan. Kritiikki on myös itseisarvoista kirjallisuutta. Hyvä kritiikki on sellainen, joka ansaitsee tulla julkaistuksi antologiassa. Siihen kannattaa palata, ja sitä voi lukea ilokseen sekin, joka ei ole lukenut / kuullut / nähnyt käsiteltyä teosta.


Mitä minä tuohon enää mitään lisäämään. Joskaan ei siinä ole mitään poistettavaakaan. Hyvin sanottu ja kauniisti muotoiltu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti