lauantai 2. marraskuuta 2013

Uhkako, ja mille?

Renessanssikirjailija Fransesco Petrarcan kodin huone, Parovassa, italia.
Taas on tarve...


puhua suulla suuremmalla, tai ainakin sellaisella suulla, jolla on omakohtaista kosketuspintään islamiin. Kirjoituksen on laatinut Suomessa pysyväti asuva muslimi, joka tunnustautuu eräänlaiseksi tapamuslimiksi, kuten suurin osa luterilaisiakin.

KIrjoituksesta on syntynyt hyvin polveileva ja erilaisia näkökantoja esille tyonut keskustelu. Suurin osa keskustelijoista on ymmärtänyt kirjoittajan ajatukset ja sen ajatusmaailman, johon hänen oma suhtautumisensa perustuu. Tosin joukkoon mahtuu runsaasti myö erilaisia kahjuja, jotka osaavat vain revitellä tilanteesta, eivätkä osaa tehdä eroa erilaisten islamin fraktioiden välille.

Kirkoitus on ilmestynyt Nettilehti UudenSuomen puheenvuorossa.

Islamista

Eilisestä (tiistaina 29. 10. 2013) Ylen Islam-illasta jäi kaksi asia käteen. Islamin ja muslimin ero oli selkeä, joten ne pitää erottaa keskustelussa. Toiseksi "islam-kriitikot" ovat itse asiassa samanlainen uhka kuin itse islam.

Islam on yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen uskonto ja yrittää vaikuttaa jokaisella elämän alueella, kuten kirkko keski-ajan Euroopassa. Läntinen maailma on jotenkuten irtautunut uskonnon keskeisestä roolista, tähän islamilainen maailma ei ole vielä kunnolla kyennyt. Suurimaksi osaksi muslimit ovat kuitenkin tapauskovaisia, jotka vähät välittävät islamin todellisista opetuksista. Harva eilisen keskustelun osallistuja täyttäisi islamin uskovaisen kriteerit. Muslimit eivät voi olla uhka, koska he ovat vain joko yksilöitä, eivätkä ole yhteneväiseen maailmankatsomuksen omaava ryhmä.

Mitä Islamiin tulee, niin ei ole epäilystäkään ettei Islamissa olisi nykyihmiskäsityksen mukaisesti täysin ihmisvastaisia oppeja mm. naisten alempi arvoisuus lain edessä ja lapsiavioliitot. Näistä islamia puolustetaan sillä, että se on maailman toiseksi suurin uskonto ja maailmassa elää 1,5 miljardia muslimia, joten sitä pitää kunnioittaa. Määrä ei ole oikea, koska laskukaavassa on laskettu myös miljoonia minun kaltaisia ihmisiä, jotka on merkitty syntymästä lähtien muslimiksi. Monien oppineiden mukaan islamista kääntyneen rangaistus on kuolema. Joten määrää ei voida laskea, mutta ei sillä pitäisi edes olla merkitystä. Jos maailmassa eläisi miljardi natsia, pitäisikö natsien arvoja kunnioittaa samalla tavalla?
Islam on loppupeleissä ajatus, joillekin pelkkä hengellinen elämänohje ja toisille poliittinen ohjelma. Ajatuksilta ei pystytä suojautumaan laittamalla rajat kiinni. Ajatukset kulkevat rajojen yli. Islam ei ole maahanmuuttoon liittyvä tekijä tai ongelma, vaan se koskee jokaista maailman kolkkaa, samalla tavalla kuin ajatus demokratiasta, sosialismista ja hyvinvointivaltiosta. 

Erona on, että islamin ajatukset nähdään oikeutetusti erityisen vaarallisina. Tämän lisäksi on oletus islamin jatkuvasta vaikutusvallan lisääntymisestä. Näin ei kuitenkaan ole, mahdollisen muslimien määrän kasvu ei tarkoita islamin vallan kasvua. Islamin valta islamilaisessa maailmassakin on vähentymässä. Radikaalien islamisti liikkeiden synty johtuukin osaltaan islamin vaikutusvallan vähentymisestä yhteiskunnassa. 

Uuskonservatimin synty taas johtuu kirkon ja vanhoillisten arvojen merkityksen vähentymisestä Euroopassa. Islam ja uuskonservatiivit, Suomessa mm. perussuomalaiset, eivät eroa merkittävästi toisistaan ajatusmaailmaltaan. Yksilövapauksien rajoittaminen, sukupuoliroolit, homophobia, ihmisten asettaminen eri ryhmiin ja näiden ryhmien arvojako kuuluvat molempien ajatusmaailmaan. Kirkko on vain pakon edessä vähitellen antanut periksi, mikä on synnyttänyt uuskonservatiivit. Läntisen maailman ihmisoikeudet eivät ole kirkon aikaansaamia tai kirkon moraalisen pohjan ansioista. Kirkon moraalinen pohja oli hetki sitten noitavainoissa, roviolla polttamisessa ja ristiretkissä. 

On turha odottaa Islaminkaan kehittyvän tai uudistuvan vapaaehtoisesti. Se uudistuu pakon edestä ja hyväksyy ihmisoikeudet kun siihen pakotetaan muslimien keskuudesta. Islamin oppien kritisoiminen ulkoapäin on pääosin hyödytöntä, kannattavampaa on tukea islamilaisen maailman edistyksellisiä liikkeitä. Näiden liikkeiden vaikutusvalta on ollut hyvin vähäinen, yhtenä syynä suuryritysten intressi.Lännen suurvallat samoin kuin Venäjä, ovat olleet tukemassa hallitsijoita näiden kamppaillussa kansanliikkeitä vastaan. 

Suurvaltojen taloudellisen ja aseellisen voiman edessä taistelu ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta on vaikeampaa islamilaisessa maailmassa kuin Euroopassa aikoinaan. Ikäviä esimerkkejä ovat Saudi-Arabian ja muiden rikkaiden persianlahden maiden aseistaminen, Bahrainin kansannousun tukehduttaminen, Ranskan yritys Tunisian kansannousun tukehduttamiseksi ja Al-Qaedan luominen.
Oikeastaan riittäisi, jos edes väliaikaisesti näiden valtioiden ja sitä kautta vanhentuneiden ajatusten tukeminen lopetettaisiin suurvaltioiden taholta, demokratialiikkeet saisivat voiton nykyisestä hallintotavasta ja sitä kautta myös islamin vaikutusvallasta.

Ajatus uskonnon ja valtion erottamisesta, liberalismi ja myöhemmin työväenliike ovat muokanneet ja luoneet nykyisen läntisen maailman, joka on pääosin demokraattinen ja ihmisoikeuksia kunnioittava. Se on kehittynyt näiden liikkeiden uhrausten vuoksi. Forssan julistuksen tavoitteet ovat nykyjään itsestään selvyyksiä, mutta näitä vapauksia ja oikeuksia ei olisi saavutettu ilman taistelua, joita kirkko ja konservatiivit ovat järjestelmällisesti vastustaneet. Eivätkä saavutukset ole koskaan pysyviä vaan niiden puolesta on kamppailtava jatkuvasti. Nykyiset konservatiiviset islam-kriitikot eivät kritisoi islamia näitä saavutuksia varjellakseen, vaan päinvastoin, he ajavat juuri näiden saavutuksien alasajoa.
Joten kyllä sekä Islam että uuskonservatismi ovat uhka saadessaan poliittista valtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti