![]() |
Kuvan on ottanut Teresa Lehtinen. |
DIEETTIPÄVIÄ II - 242
Arthur Rimbaud (20.11.1854 - 10.11.1890), ranskalainen runoilija, joka teki
luomistyönsä hyvin nuorena. Myöhemmistä vaiheista ei olla kovin hyvin selvillä,
mutta runolliseen luomistyöhän hän kuitenkaan ei keskittynyt.
Olen tähän kääntänyt herkän Aamunkoita kuvaavan runon, joka on ilmestynyt kokoelmassa Illuminations.
Aamunkoi
Olen suudellet kesän aamunkoita.
Mikään ei liikahda
rakennusten edustalla. Veli on kuollutta. Puiden varjojen keskittymät pysyvät
tiellä. Kävelin, heräsin eläväisiin ja kosteisiin hengähdyksiin, ja jakokivet katselivat,
ja siivet kohosivat äänettöminä.
Ensimmäinen kohtaaminen oli, polku täynnä tuoreutta ja kimaltelevaa
kalpeutta, kukka joka kertoi nimensä.
Nauroin vaalealle wasservallille, joka työntyi kuusien
lomasta: hopeisena huippuna jossa tunnistin jumalattaren.
Yksi toisensa jälkeen nostin purjeet. Ajotiellä, käsiäni
heilutellen. Tasangolla, missä löysin kukon. Suurkaupunkiin aamunkoi kätkeytyi
kellotornien ja kirkontorien joukkoon, ja kusten kuin kerjäläiset
marmorilaiturilla, ajoin häntä takaa.
Korkealta tieltä. lähellä laakeripuumetsää, piiritin
aamunkoin avattuine siipineen, ja tunsin hetken aamunkoin suunnattoman
olemuksen. Aamunkoi ja lapsi putosivat alas metsästä.
Herääminen oli keskipäivällä.