Polkupyörä ja Slankani mun!

DIEETTIPÄIVÄ II - 217 

Pier Paolo Pasolini.

Tehty!

Tein sen, vaikka nyt parhaillaan tekemisen jälkeen kipuilen tuskissani. Olin siis ulkofillaroimassa. Varsinainen pyöräily sujui tosi hienosti, varsinkin kun ottaa huomioon huonon yleiskuntoni. Tärkeintä oli kuitenkin se, että vasen takajalka ei kipuillut. Nyt lenkin jälkeen, eli vielä pari tuntia lyhyen urakan suorittamisesta tuskat ovat melkoisen. Niin vasen pohkeeni kuin lonkkanikin ovat tuskaa täynnä ja kohta pitää ottaa tuhti annos kipulääkettä. Siis sellaista minulle sopivaa.

Muutenkin päivä on ollut täynnä säpinää. Aamulla ajoimme kuntakeskukseen, vaan se ei tarkoita edes pikkukirkolle menemistä, ostamaan melkoisen satsin kananmunia. Ne olivat suoraan kasvattaja-tuottajalta. Eli supertuoreita ja eivät maistu millekkään väärällä ravinnolle esim. kalalle. Kokonaissaalis oli 300 kananmunia. Ne viedään maanantaina Levin korpeen sisarelleni. Lappalaiset eivät näet harrasta kovin suurella innolla kanankasvatusta. Ihmettelen syytä moiseen viitsimättömyyteen.

Tietenkin sovitimme mukaan vierailun vanhan emäseurakunnan harmaakivikirkolle. Siellä on sukumme hautapaikka, johon minunkin tuhkani saatetaan maallisen vaellukseni lopuksi. Tehtävänä oli kevätkukkien vaihtaminen kesäkukiksi, koska hallat eivät enää uhkaa kukkien kasvua.

Kotiin tultuani tajusin, että olisi pitänyt vielä mennä isolle kirkolle kaupunkiin. Siellä Levin korvessa ei näet nuo Saunalahden puhelin ja netti toimi kovin hyvin. Aina on ollu ongelmia enemmän tai vieläkin enemmän. Siis hankkimaan Soneran nettiyhteys ja sen sai vaan sieltä isolta kirkolta. Tosin, olen joutunut toteamaan, että ei se asentaminen niin helppoa ole kuin Soneran kaverit vakuuttivat. Lisäksi otin vain kuukauden toimivan ennaltamaksetun liittymän, sillä tarpeeni on vähäinen ja hyvin rajattu. Kotona toimii Elisan viihde ja kännyssä Saunalahden 4G-yhteys sekä puheen että nettinä.

Fillarointi

Nyt sitten hehkutan minäni erinomaisuutta ja kaikkea mahdollista omakehuista hömppää. Kun luen Suunnon Movescount-sivuston tietoja, sinne ne on tallennettu Suunnon Ambit-laittestani, niin saatan olla ylen tyytyväinen suoritukseeni. Onhan kyse pitkästä tausta, jossa vasta toissapäivänä tapahtui käänne, kun sisäfillaroin hetkisen.

Matkaa fillaroinnille kertyi tosin vain 7.28 kilometriä. Pitää muistaa, että on aloitettava hyvin rauhallisesti ja että tekemiseni jälkeen jalka on todella kiukutellut. Sitä te tekee juuri nytkin. Kokonaisaika oli koko kierrokselle, sekä ennen ja jälkeen toiminnoille 0:40 tuntia. Varsinaista matkantekoa siitä oli korkeintaan 20 - 25 minuuttia. Keskinopeudeksi tuli kuitenkin 10,6 kilometriä tunnissa. No, useat taittaisivat matkaa juosten samaan aikaan kuin minä vanha äijä poljen niin vimmatusti fillariani.

Syke onneksi pelasi ja kovimmillaan se tykitti 136 iskua minuutissa. Alimmillaan syke oli 74 ja silloin kun olin juuri aloittamassa fillarointia. Uskomattominta on keskisyke, joka oli 110 kertaa minuutissa. Se tosin vain kertoo sen karmaisevan totuuden, että äijänkäppänän yleiskunto on päässyt remahtamaan pitkän sairauden aikana.

Jälkilöylyt

Entä mitä muuta tein kuin kipuilin vasenta takajalkaani. No, en ollut varannut juotavaa mukaani, sillä oli toki tietoinen lenkkini lyhyydestä. Lenkin jälkeen tein tietenkin lempitotini. Sehän koostuu raikkaasta vedestä, johon sekoitan pussillisen Slanka-vanilija VLCD-dieettiä. Se on tapani palautumiseen, onhan näet rannetietokoneeni määräämä palautumisaika 11 tuntia. Varmaankin juuri Slanka tehostaa tuota palautumista ja toimii energiajuoman tapaisesti. Niin ainakin olen sen itse kokenut ja kertonut tästä havainnostani Hokistamon vertaistukiryhmässäkin.

Yleisesti ottaen fillarointi sujui kohtuullisesti. Vain voimaa jaloista ja koko kropasta puuttui. Tilalla oli puuskutusta ja puhinaa sekä astmasta johtuvaa pihinää. En kuitenkaan katsonut tarpeellisesksi itseni lääkitsemistä. En vaan pidä astmalääkkeiden sivuvaikutuksista.