sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Runo

Kuvan on ottanut Teresa Lehtinen.
DIEETTIPÄVIÄ II - 242


Arthur Rimbaud (20.11.1854 - 10.11.1890), ranskalainen runoilija, joka teki luomistyönsä hyvin nuorena. Myöhemmistä vaiheista ei olla kovin hyvin selvillä, mutta runolliseen luomistyöhän hän kuitenkaan ei keskittynyt.

Olen tähän kääntänyt herkän Aamunkoita kuvaavan runon, joka on ilmestynyt kokoelmassa Illuminations.  

Aamunkoi

Olen suudellet kesän aamunkoita. 

Mikään ei liikahda rakennusten edustalla. Veli on kuollutta. Puiden varjojen keskittymät pysyvät tiellä. Kävelin, heräsin eläväisiin ja kosteisiin hengähdyksiin, ja jakokivet katselivat, ja siivet kohosivat äänettöminä.

Ensimmäinen kohtaaminen oli, polku täynnä tuoreutta ja kimaltelevaa kalpeutta, kukka joka kertoi nimensä.

Nauroin vaalealle wasservallille, joka työntyi kuusien lomasta: hopeisena huippuna jossa tunnistin jumalattaren.

Yksi toisensa jälkeen nostin purjeet. Ajotiellä, käsiäni heilutellen. Tasangolla, missä löysin kukon. Suurkaupunkiin aamunkoi kätkeytyi kellotornien ja kirkontorien joukkoon, ja kusten kuin kerjäläiset marmorilaiturilla, ajoin häntä takaa.

Korkealta tieltä. lähellä laakeripuumetsää, piiritin aamunkoin avattuine siipineen, ja tunsin hetken aamunkoin suunnattoman olemuksen. Aamunkoi ja lapsi putosivat alas metsästä.

Herääminen oli keskipäivällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti