 |
| Rooman Kolosseum |
Dieettipäivä II - 311
Vihdoinkin pääsin Hoikistamon vertaistukiryhmän tapaamiseen. Viimeisimmästä on vierähtänyt aikaa rajusti ja on ollut monta matkaa mutkaa matkassa. Mutta onnistuin silti. On muutenkin ollut kiirettä matkassa ja se tuntuu vain olevan lähiaikojenkin olotila.
Nyt sitten slankaamaan ja perinteisellä vaniljalla - tietenkin. Tulevalla viikolla on luvassa uusia makuelämyksiä, joista lupaa keroilla palsoilla. Tosin Annella on pieniä ongelmia terveydessään. Olen kuitenkin varma, että hän ei alistu vaikeuksien edessä, eikä anna periksi vaan siirtää kallionkin pois tieltään. Hän on päättänyt olla paikalla tulevallakin viikolla.
Se on oikeaa naisten jämäkkää puhetta ja siitä minä pidän. Suomalaiset naiset ovat maailman vahvimpia - tietty! Pikaista toipumista toivottaa Oscarikin ja pitää peukkujaan ja varpaitaankin, niitä kihtisiä, ylhäällä.
Sienestys
Tulevana viikonloppuna suuntamme kokan kohden Etelä-Pohjanmaata. Josko siltä saisi hyvän saaliin suppilovahveroita? Eli täältä tullaan sukulaiset, eli pitäkähän varanne. Mutta on silti mielenkiintoista nähdä, miten pikkuveljen pihan kunnostustyöt ovat edistyneet, sillä ovat kertoneet, että osittain ovat jo kivetysvalot palamassa ja toiminnassa. Vaan onko valojen tietokoneohjaus jo kytköksissä? Sehän selviää tulevana viikonloppuna.
Operointi ja käsi
Menneellä viikolla oli siis alueemme keskussairaalassa. Tapasin fiksun ortopedin ja hänen hoitajansa. Homma lähti liikkeelle ja nyt olen monossa tulevan viikon perjantain leikkaukseen tuosta vasemmasta kädestäni. Kuka voi väittää, että julkinen terveydenhuoltomme ei toimi ripeästi ja tehokkaasti? Ainakaan minä en saata moista tehdä. Onhan kulunut vähän vajaa kuukausi siitä kun paikallinen terveyskeskuslääkäri lähetti lähetteen keskussairaalaan. Ja ehtii kuluva vain vähän yli kuukausi tuota tapahtumasta kun jo veitsi heilahtaa ja saan käteni kuntoon!
Yksinkertaisesti LOISTAVAA!
Luxemburg
On vaan ollut mielenkiintoista seurailla entisen setä Washingtonin ja tulevan setä Luxemburgin seikkailuja erilaisissa viidakoissa. Juuri kun tavarat ja auto ehtivät tänne, niin on jo kaveri lähdössä pois.
Ei hän voi edes rekisteröidä autoaan Suomessa, vaan pitää viedä se mukanaan. Eli kärry vaan käy kääntymässä maassamme ja jatkaa sitten lilliputtivaltioon, jossa autovero on tuntematon käsite. Niin, ja siellä arvonlisäverokin on muistaakseni Euroopan alhaisin.
Suomen autovero on vaan niin monimutkainen ja vaikea tapaus, että se voittaa fiksummankin finanssineron ajattelukyvyn. Siis jossain vaiheessa pitää mennä paikanpäälle toteamaan, onko maa vielä paikallaan ja missä se oikein menee. Onhan se siis niin pienikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti