Arena di Verona, jossa olen kuunnellut unohtumatton Verdin Aidan esityksen.

DIEETTIPÄIVÄ II - 187

Elämää

Vaan ei sen enempää. Tänään suoritin syntini ja täytin velvollisuuteni maccinani korjaajalle. Hänhän hyvätahtoisesti  suostui synninpäästään vasta maanantain aikana. Eli autoa testattiin Pohjanmaan matkalla ja hyvin toimivaksi todettiin.

Meillä perheen sisälltä on eräänlainen toimiva kuljetuspalvelu. Sen puitteissa tavaraa viedään ja tuodaan. Kaiken lisäksi hyvin erilaista tavaraa. Nytkin vein luottamuksellisia asiapapereita poltettavaksi Pohjanmaalle. Edellisellä kerralla vein sinne kaksi kuntopyörää, niin aikuisille kuin lapsillekin. Nyt tuli matkassa kotiin päin muovipussillinen poron sisäfileetä ja paistikäristettä. Niin tuli sieltä myös Ylläkseltä hankittu saunakiulu kauhoineen. Ne eivät toki minulle jääneet, eivät lihat eivätkä kiulut, vaan ne meni veljelleni, siis yhdelle niistä. Niitä toimitinkin tänään hänelle sinne Kruununlinnan vierelle. Voisin tässä lisäksi todeta, että Pomo ei pidä poronlihasta, joten sen valmistaminen omaan käyttöön olisi aivan turhaa.

Nyt olen luvannut hakea Oitista Baby born -nukelle vaatteita, jotka sitten menevät sinne Pohjanmaalle. Nuori neiti on nyt vasta innostunut hoitamaan tuota nukkeaan, jonka hän aiemmin vietätti autotallin varastoon. Ja täytyyhän vauvalle vaatteita saada, muutenhan tulee vilu ja tauti turmelee.

Etkot

Ne siis lähestyvät ja ovat vajaan kahden viikon kuluttua. Tosin tänään huomasin valkovuokkojen jo kukkivan, joten ne eivät ehkä ole enää käytettävissä Pomon 85-vuotisetkojen yhteydessä. Pöydän koristeeksi oli niitä aikonut laittaa. Ainakin sellaista olemme pohtineen Sikkolan Muori -sisareni kanssa ja osallisena on pohdinnoissa ollut myös veljentyttäreni. Pomo on toki ollut melkoisesti vastaan tuollaista juhlintaa, mutta jotenkin hän on vaan innostunut pohtimaan, että millaisen asun hän laittaa päällensä. Tuo on niin naisille tyypillistä, totean todella vanha sovinistina.

Slankaaminen

Se siis jatkuu ja huomenna on Hoikistamon vertaistukiryhmän tapaaminen. Toivottavasti nyt pääsen tuohon tilaisuuteen. Joskin ehkä saattaisin pinnistellä Slanka-tuotteilla vielä viikon, mutta niukaksi menisi, joten lisää niitä on saatava.

Verstaamo

Tuolla alussa jo mainitsi maccinani huollosta. Tuolla vanhalla ja pienellä Ressukalla on ajettu jo 250.000 kilometriä. Se on paljon tuollaiseksi autoksi. Vasta hiljan vaihdoin siihen sytytystulpat ja edelliset olivat aivan alkuperäiset. Samoin vain kuukausi sitten vaihdoin alkuperäisen akun uuteen.

Mutta tärkeintä on se miten homma noidetaan ja onko palvelu hyvää, nopeaa ja asiakasta mahdollisimman vähän kiduttavaa. Tässä suhteessa setä Marko tuolta Tervakosken autokorjaamolta on paras mahdollinen maccinan korjaaja. Hänen huomaansa saatan huoletta luvuttaa myös oman Ressukkani.

Korjaamolla ovat käytössään tietokoneanalyysit ja moninaiset muut vempeleet. Tärkeintä kuitenkin on osaaminen ja ammattitaito. Sitä kavereilta löytyy kosolti. Mielenkiintoista oli seurata miten hankalasta hommasta oli huollossa kyse. Näki selkeästi sen vaivan, josta lasku muodostuu. Se ei ollut kovin suuri, siis lasku on kyseessä. Se oli kovin kohtuullinen.

Jos nyt jotain ammattilaista voisin suosittaa, niin Marko Tervakoskelta ja Anne Lopelta, ovat parasta mahdollista ihmislajia, niitä voin aina ja kaikissa tilanteissa suosittaa hyville ystävillenikin.