Verstaamo ja Hoikistamo

Katunäkymä Ranskan Lyonista (vanha kaupunki).

DIEETTIPÄIVÄ II – 183

Vappu meni

Eilen oli siis Vappu, eli toukokuun ensimmäinen päivä. Jotenkin päivän tosiasiallinen merkitys on unohtunut ja siitä on tullut vuoden yleisin rellestys- ja juopottelupäivä. Ylioppilaat ovat omineet päivän, vaikka oikeastaan heidän juhlapäivänsä pitäisi olla vasta Floran päivänä eli 13. toukokuuta. Tuohon Flooran päivään liittyy myös Maamme-laulun ensimmäinen esitys vuonna 1948. Nyt rellestetään ja ryypätään siis Vappuna, ja sitä tekee lähes koko kansa. Vappuhan on kohtuullisen ajan ollut työväestön juhla eri puolilla Eurooppaa, joskin sillä on jo aiemminkin ollut monen laista kevään tuloon liittyvää juhlintaa, mutta nyt asia on mennyt raiteiltaan ja siitä on tullut vain yleinen dokaamisen päivä – valitettavasti!

Täti Olga

Vapun vietin siis Täti Olgan luona Helsingissä. Edellisen blogini kirjoitustapa on ihan mietitty ja jotensakin oivallinen. Se on väärin kirjoitettu, mutta jäljittelen sitä usein eurooppalaista tapaa kirjoittaa tuon kaupungin nimi ja se tapa tulee venäjän kielestä. Pitää muistaa että Helsinski oli yli sata vuotta Venäjän erään kuvernementin pääkaupunki, tai venäläiset tsaarit sen pääkaupungikseen tekivät.

Matkan tein bussilla, sillä ilmeisesti tarvittava varaosa autoon tulee Saksasta ja se on paikalla huomenna. Toivottavasti, joten iltapäivällä pääsemme lähtemään Etelä-Pohjanmaalle, sukuloimaan veljeni ja hänen perheensä luokse. Bussilla hurautin ja sain siis vielä eläkeläisen alennukset. Eivät ne mitään huimia olleet, mutta olivat kuitenkin. Jotain hyvää se ikääntyminenkin tuo onneksi tullessaan.

Täti Olga, entisen huippuravintolan pitäjänä, oli loihtinut mahtavan menun. Toiveeni oli jotain kevyttä ja maittavaa, josta kilot eivät lisääntyisi. Hän toteutti toiveeni ja yllätti minut kekseliäisyydelleen. Oikeastaan oli otettu huomioon myös toive, jota en edes lausunut, eli vain vähän vihreätä Marevan-lääkitykseni vuoksi. Vihreätä olivat vain herneet, joita nautittiin pienten pähkinöiden tai siementen kera.

Lounaamme oli ns. pitkän kaavan mukaan, eli se kesti kuusi (6) tuntia, vaan koko aika oli kuin yhtä juhlaa ja ateriointi oli kevyttä, kuten oli toivonut. Pääruokana oli paksussa suolakuoressa paistettua siikaa, joka ei tarvinnut lisäkseen mitään muuta maustetta ja se oli jopa saanut suolakuoresta loistavan maun, ei siis lainkaan liian suolaisen.

Yksinkertaisesti sanottuna nyt oli kyseessä erän onnistuneempia lounaista mitä olen eläissäni syönyt, tai oikeastaan nautiskellut. Olga oli vaan osannut ajatella minääni kuten vain huippuluokan kokki osaa tehdä. Kiitokset suunnattomat Ongalle hienosta tovista hoteissasi!

Arki

Tänään iltapäivällä vein autoni verstaalle ja luovutin avaimet autoinsinööri Markolle. Siis hänelle, joka tietokoneanalysoi autoa ja totesi vian. Tosin en osannut itse lukea tekstin sisältöä siinä kuvaruudulla, mutta uskoni on luja koulutetun ja osaavan ihmisen tulkintaan. Olen yleensä hyvin auktoriteettiuskovainen ja varsinkin silloin kun asioista minua (paljon) enemmän tietävä ja luetettava taho niin sanoo. Edes sen yhden asian olen oppinut pitkän ja monipolvisen elämäni aikana.

Olen kuitenkin, siis Vapunpäivää lukuun ottamatta, jatkanut slankaamistani, siis vuorokauden jälkeen aloitin sen tänään. Toivottavasti pääsen maanantaina tai tiistaina Hoikistamon vertaistukiryhmään, sillä Slankavarastoni  ovat vähissä, joskaan eivät vielä aivan vähissä.

Kuitenkin pitää uskoa myös Vapunjälkeiseen elämään, vaikka siis porsaana. Porsaillahan ei useinkaan ole edes mahdollisuutta uskoa Joulun jälkeiseen elämään.

Huominen koostuu siis auton verstaamisesta ja sen jälkeisestä matkasta Etelä-Pohjanmaalle. Saadaan nähdä miten huomenna onnistun kirjoittamaan, sillä ehkä otan mukaani vain Lumia 920 puhelimeni tai sitten tuon pienen Lenovo läppärini, jossa toimii se niin vaan hankalaksi osoittautunut Windows 8.