 |
| Münchenin yliopiston oikeustieteellinen kirjasto. |
Kunto
Vähitellen on kunto palaamassa, vaan ei vielä lähelle entistä. Käveleen pystyn jo ilman keppejä, vaan vielä hivenen kipua jalassa tuntuu. Nyt on otettu kuusi kertaa akupunktiota, vaan aiemmin on selvitty yleensä yhdessä ja vain harvoin on otettu piikit kahdesti. Nyt on siis todella huonosti. Se vaan tulee taloudellisestikin kovin arvokkaaksi, vaikka terveydellä ei suinkaan ole hintaa.
Olen jo hivenen päässyt mukaan sosiaaliseen elämäänkin, ja onneksi ilman keppejä. Ne vaan todella tehokkaasti hankaloittavat elämänmenoa, jota kutsun normaaliksi. Tietenkin yleinen monivammaisuuteni aiheuttaa tosi sen, että oma normaali elämäni on monelle muulla hyvin epänormaalia elämään.
Menetetty tapaaminen
En päässyt menneen tiistain Hoikistamon vertaistukitapaamiseen. Yksinkertaisesti oli lapsenlikkana Parolassa. Kun näet varsinainen lapsenlikka joutuu yleensä juuri tiistaisin siihen kriittiseen iltapäivätuntien aikaan menemään kuntoutukseen keskussairaalaan ja kun tiistaille siirsimme myös Hoikistamon tapaamisen, niin valitettavasti on suoritettava valinta ja pääsääntöisesti se tapahtuu lapsenlikkana olemisen suuntaan. Toki perhe on käynyt läpi jo kaikki muut vaihtoehdot ja me olemme se viimeinen mahdollisuus, eli Pomo ja minä.
Mutta elämän on jatkuttava ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä oli toistaiseksi viimeinen lastenhoitovuoro, koska perheen hallituksen naispuolinen puheenjohtaja jättäytyy toistaiseksi kotiäidin rooliin. Mutta saa nyt nähdä kuinka kauan tuo kotiäidin rooli sopii nuorelle uranaiselle. Tosin suunnitelmissa kuulema on, että parisen vuotta tuota touhua voisi jatkaa, onhan silloin vuorossa nuorimmaisen herran eskariin meneminen.
Konsertti
Olen myös päässyt nauttimaan kotikuntamme pääkirjastossaan tarjoamasta musiikkinautinnosta. Kun kaiken lisäksi oli luvassa eräänlainen maailman ensi-ilta, niin pakkohan sinne oli raahautua. Kyseessä oli neljän Kustaa Paturin kirjoittaman runon esittämisestä. Sävelen nniihin on laatinut seurakunnan lukkari Gustaf Silen. Nuo runot ilmestyivät kirjasena jo vuonna 1842. Eli kyseessä oli kovin varhainen puhtaasti suomenkielinen runokokoelma. Ehkäpä vain hattulalainen Jaakko Juteini on suomeksi saanut runonsa painettuna kirjana, sillä vuonna 1817 hän julkaisi vihkosen Ajan wiete, elli Moninainen runo-kokous.
Kustaa Paturin ja samalla minunkin sukulaiseni Osmo Eerola esitti runot ja häntä säesti Pami Karvonen pianolla. Esitetyt runot olivat: Kirwiäiselle, Häälaulu, Äskön wihityn awioparin huokaus ja Nuoruuen kaipaus. Näistä tunnetuin on ehdottomasti runo Kirwiäiselle eli Leivolle, joka muuten jo vuonna 1843 käännettiin ranskaksi.
Tilaisuus oli minulle henkilökohtaisesti suuri nautinto, sillä on ollut osannut edes kuvitella millaisina nuo runot eritettyinä olisivat. Ne tietysti esitettiin tuon pienen runokirjan mukaisesti säestettynä, sillä nuotit on sijoitettu vihkosen loppuosaan. Hyvin Osmo selvisi tehtävästään ja riensin heti häntä onnittelemaan. No, tunsivat minut tietysti aiheesta kirjan tehneeksi ja varsinkin Paturin jälkeläiset tiesivät miehen. Olemmehan jo aiemminkin tavanneet.
Konsertti on varmaan eräs kevään kohokohta elämässäni. Onneksi pääsin siihen osallistumaan.
Tuleva
Mikäli sää on huomenna suosiollinen, niin yritän ottaa alleni ulkofillarini ja lähteä pienelle lenkille. Tosin korkeintaan tuon ns. pienilenkki, joka on vain viiden kilometrin mittainen. Mutta onhan se jotain jo lähes kaksi kuukautta jatkuneen sairastelun jälkeen. Oli siis paha flunssa, joka aktivoin pirullisen astman, oli vaikea kihti, jota ylläpitävät sydämen lääkitykseen tarkoitetut lääkkeet ja sitten meni tuo selkä, joka osittain vieläkin oireilee.
Eli ei elämä kovin hyvältä näytä, vaikka sittä minkä tahansa väristen lasien lävitse yrittää tihrailla. Kuitenkin elämä jatkku ja kun olen saanut lisäaikaa ja tavallaan uuden alun, niin miksi luovuttaisin siitä muutaman vastoinkäymisen tähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti