Philippe, belgialaisten kuningas

DIEETTIPÄIVÄ II - 263

Elinen

Osallistuin koko eilisen päivän belgialaisten uuden kuninkaan Philippen virkaanastumisen juhallisuuksiin. Tietenkin ne alkoivat jokavuotisella kansallispäivän osallistumisella Saint-Michel en Gudulen tuomikirkossa pidettyyn TeDeumiin. Sitten oli vuorossa edellisen kuninkaan Albert II:n kruunusta luopuminen, jota seurasi uuden hallitsijan vala kansakunnalle, jonka hän antoi kansalliskokouksen ja senaatin yhteisistunnossa. Ja tietenkin osallistuin puistokävelyyn. paraatiin  ja ilotulitukeen, joka ei enemmän kuin tavallisuudesta poikkeava. Se oli näet hieno valoleikki Belgian Akatemiarakennuksen seinällä. Ei ollu lainkaan hullumpi.

Tietenkin olin mukana vain omassa työtyötuolissani, sillä Belgian kansallinen televisioyhtiö (RTBF) lähetti koko päivän suoraa lähetystä noista tapahtumista. Oli paremmin läsnä kuin olivat monet kaduilla hetkellistä tapahtumaa odottava.

Mielenkiintoisinta oli tietenkin eräs pieni yksityiskohta. Uusi kuningas ja kuningatar ajoivat kuninkaan linnasta parlamenttitaloon Mercedes 600 avoautolla. Tuon auton olen nähnyt jo 70-luvun alussa kun sillä kuljetettiin kuningatar Fabiolaa ja ruhtinatar Grace de Monacoa Brysselin oopperaan. Nyt kuitenkin auton väri oli vaihtunut. Aiemmin se oli eräänlainen ruskea, kuten olivat kaikki hovin käyttämät autot, mutta nyt se oli maalattu mustaksi. Harmi, sillä se ruskea väri oli lähes ainutlaatuinen ja todella hieno. Kylla kuninkaallisetkin arkipäiväistyvät - valitettavasti.

Mutta miksi tapahtuma kiinnosti minua? Vastaus on tietenkin monipolvinen, kuten aina tietty. Ensinnäkin se toimittajien käyttämä ranskan kieli oli vaan kotoisan tuntuista ja kun vielä sai kuulla flaamiakin, niin siinä kielelliset tunteet ihan nousivat pintaan. Se nyt oli vaan niin hienoa, joskin osa puhut ranskaan flaamilaisesti murtaen ja toiset flaamia ranskalaisesti vääntäen. Kuitenkin se oli vaan niin mahtavaa kuunneltavaa.

Oli tietysti toinenkin syy, sillä olen tavannut nykyisen kuninkaan silloin kun hän vielä oli kruunperillinen eli Brabantin herttua. Vähän hiljaiselta vaikuttanut kaveri, mutta otti asiamme hyvin myönteisesti vastaan, sillä puhuihan hän nytkin Euroopan yhteistyöstä todella lämpimästi ja valatilaisuudessa soitettiin kansallislaulun lisäksi Eurooppa-hymni. Asiana olivat tuossa tapaamisessa Euroopan nuorten asiat.

Tässä ja nyt

Ei sitten olekaan enää ihmeellisiä tapahtunut. Kävin toki päivällä Nummelassa. Siellä oli tapaaminen setä Marjastajan kanssa, joka toi minulle 30 litraa mustikoita. Siis suoraan pohjoisesta Savosta, josta hän kerää moista tuotetta. Hän on jo pitkään ollut hovihankkijani niin mustikoissa kuin puolukoissakin.

Itse olen marjojen suurkuluttaja, sillä joka aamuinen Slanka puuroni saa lisäkseen runsaan määrän mustikoita tai puolukoita. Ne nyt kaikki yhdessä ja tietenkin erikseen ovat vaan niin hyviä.

Huomenna menen lääkäriin noiden kahden vasemman käden uloimman sormen tähden. Saa nyt sitten nähdä miten homma etenee, mutta ongelmia ne kuitenkin aiheuttavat, sillä tämä kirjoituskin on vain yhtä tuskaa, sillä nuo sormet eivät ole kovinkaan yhteistyöhalukkaita.