Puuroa ja ulkofillarointia

Levin korven halkopinot tulevan talven varalle.

DIEETTIPÄIVÄ II - 245

Eilen

En siis uskaltanut, en pystynyt lähtemään fillaroimaan. Syynä saattaa olla toki ihan puhdas laiskuus, mutta yritän tietenkin peitellä moista pahettani. Kuitenkin maanantai suoritus edellytti 24 tunnin taukoa uuteen vastaavaan ryhtymisessä.

Kun lisäksi en oikein tunne olevani iskussa ja kuumuus näyttää vaivaavan jopa sisällä, niin seksi oli omalta osaltaan vähentämässä intoani lähtee fillaroimaan. Kun lisäksi sateiset päivä ja jopa ihan märkä maantie ovat minulle kauhistus, koska silloin näet roiskuu rapa ja en pidä kovin rapaisesta minästäni. Kuitenkin ehkä oleellisin syy oli sisäinen tuntemus, että en pysty vielä lähtemään.

Tässä ja nyt

Tänään kuitenkin ollut ihan erilainen päivä, tai ainakin hivenen erilainen. Olin ja tein, mutta vähemmän kuin toissapäivänä. En vaan jaksanut enempää, tulivat ihan fyysiset ja jaksamiseen liittyvät rajat vastaan. Tämän tähden voin vain todeta, että on tämän äijä kunto mennyt huonoksi kun en edes kunnolla jaksa  tuntia polkea.

Tässä nyt tekemisen tilastoa. Olenhan laiteorientoitunut liikkuja, jolla laitteet ja niiden näyttämät tulokset taitavat olla tärkeämpiä kuin itse liikkunen. Eli, fillaroinnin kesto oli 52 minuuttia ja 10 sekuntia. Hieno tarkasti vielä 9 kymmenesosaa päälle tuon ajan. Matkaa taittui 9, 97 kilometriä ja fillaroinnin nopeus oli 11,5 kilometriä tunnissa.

Keskeinen tekijä tietenkin on syke, jonka perusteella muodostuneelle on muodotunut sykemittai, jolla nimityksellä tuota Suunto Anbit rannetietokonetta yleisesti kutsutaan. Maanantain sain korkeamman sykkeen keskiarvo ja nyt se jäi 117 sykkeen tasolle. Tosin lenkitkin olivat täysin erilaiset, sillä maanantaina ajoin Harjun mäen lenkin ja siinä on todella tiukka nousu sinne harjulle. Maksimissään syke hakkasi 146 ja juuri siinä kohdalla kun ylitin kantatie 130 sillan. Taisi olla myös matkan korkein paikka, vaan ei mitään harjun mäkeen verrattavaa. Minimissään syke oli lähdössä, jolloin se iski jopa minulle hienosti 67 minuuttikerran tahdissa.

Jäi toki kaloreiden kulutus maanantaita niukemmaksi eli vähäisemmäksi.  Vain 687 kilokaloria sain kulutetuksi ja harjoitusvaikutus oli 3,1/5 eli ylläpitävää. Joskin edelleenkin kyselen, että mitä kuntoa se oikein ylläpitää, sillä ei tässä kunnottomuudessa ole mitään ylläpidettävää.

Hämmentävää

Mielenkiintoinen on tuo luokittelut, että miten olen polkenut. Kevysti olen polkenut 5,48 minuuttia, kohtuullisesti 4,14 minuuttia, reippaasti suurimman osa matkasta eli 41,09 minutttia ja kovaa olen onnistut fillaroimaan vain 1,04 minuuttia. En tosi tajua, että mikä on moisen luokittelun perusteena, mutta sellaiset tulokset Ambit kuitenkin antaa.

Nyt vasta huomaan ja totean, että tuolla netissä on tulosteissa myös mahdollisuus vertailuun, En tosi vielä tajua miten moinen järjestelmä toimii, mutta pitää perehtyä moiseen hienouteen. Onneksi on aina uuden oppimista, eli ei ennätä ikävystyä ja tottua pahoille, tavoille, kuten tapanani on.

Sairaala

Kävimme Pomon kanssa tänään paikallisessa keskussairaalassa. Jo ennen Levin matkaa oli tullut vierailupyyntö, jota kuitenkin matkan tähden siirsimme. Nyt siis pidettiin täydellinen kuuluntarkistus ja uuden kuulolaitteen sovittaminen. No  toinen korva on hänellä ihan kuulematon ja toisessakin pitää olla vahvistin.

On me muuten hienoa tekniikkaa noi nykyiset kuulolaitteetkin. Pieniä, tehokkaita ja huomaamattomia ovat, mutta niin niiden pitääkin olla, sillä ihminenhän joutuu elämään niiden kanssa koko valveilla olonsa ajan. Tosin kuin nämä minun  Suunti-vemputtimeni, nitä käytän vain tarpeen niin vaatiessa.

Oli vaan sellainen tunne, siis ihan vain keskussairaalan kahviossa, että tämä on tuntu ja positiivinen paikka. Mielenkiintoisesti totesi suhtautuvani sairaalaan  todella myönteisenä ilmiönä. Toisaalta, ovat he tehneet minun hyväkseni, tai ainakin terveyteni hyväksi, enemmän kuin paljon. Jopa voidaan puhua melkoisista ihmeteoista.

Jotenkin yhdistin sairaalan ja slankaamisen Hoikistamossa. Olenhan näet tavallaan ollut kohteena menneisyydessä, vastaavan laihdutusprosessin kanssa ja juuri tuolla keskussairaalassa. Se projekti vain loppui kesken joskin sain todella hyvät tulokset aikaiseksi. Aivan samaa harrastan nyt Slankalla tuolla Lopella. Ja innolla odotan lomakauden päättymistä ja tapaamisten alkamista.