Viikko meni

Brysselin silhuettia.

DIEETTIPÄIVÄ II - 269

Eilinen

Se oli tietty tiukkaa. Menimme torstaina Etelä-Pohjanmaalle ja sieltä tulimme vasta eilisissä. Joten blogisticus-toiminta on ollut hivenen lamaantunut, sillä koneiden käyttäminen, varsinkin vieraiden, on hyvin vaivalloista noiden kahden toimintakyvyttömän vasemman käden sormen tähden. Kun niillä vielä pitäisi kirjoitella a- ja s- kirjaimia, niin vaikeaa se on.

Ongelma ei ole vain nuo sormet, joiden tähden menen toki hermoratatutkimukseen tulevalla viikolla. Mutta mennessä, että myös tullessa oli todella paahtava helle. Tietenkin kaikkina perillä olemme päivinä helle oli tukahduttava. Kun veljeni talo sijaitsee pienellä harjulla, niin se on koko aurinkoisen päivä paahteen kohteena. Elä siinä nyt ihmisiksi.

Voi kanssakansalainen vain kuvitella, miten vaikeaa tuo kaikki oli sydämen toiminnan kannalta. En oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin lepäsin ja hoipuin elämän ja kuoleman rajaviivalla. Onhan veljelläni toki käytössään maalämpö, jonka pumpun saa toimimaan myös päinvastaisesti, vaan ei se kerkeä mukaan kovin nopeasti. Kaiken lisäksi autoni ilmanvaihto perustuu vain ja ainoastaan avoimiin ikkunoihin ja täydellä teholla ulkoilmaa puhaltavaan tuulettimeen. Se ei ole paljon se, eikä se vastaa ilmastointia.

Vaan olisiko edes ilmastoinnista apua, sillä pomon jalat paleli jo Pohjanmaallakin saati sitten autossa kun yritin itse kitkutella henki pihisten.

Tässä hivenen selitystä hiljaiselolleni. Kukaan ei voi edes kuvitella, että olisin mennyt fillaroimaan tuohon helteeseen. En itse ajattele edes mahdolliseksi sisäfillarointiakaan. Eli saamattomuuden ja toimettomuuden taiteet ovat kohdallani olleet huipussaan.

Hoikistamo ja Slanka

Juuri totesin, että huomenna olisi Hoikistamon vertaistukiryhmän ensimmäinen tapaaminen. Ja miten voi olla, että olen juuri tuolle hetkelle, jona pitäisi olla Hoikistamossa, sopinut setä Washingtonin tapaamisen. Tosin hän on nyt jo entinen setä Washington, koska on juuri palannut kotimaahan ja aloittaa täällä työnsä. Oikeastaan tämä on jo nyt surrealistista touhua minun taholtani. Kun ei tarvitse enää lähteä hoitamaan Parolaan lapsia, koska perheen naispuolinen pää on jäänyt toistaiseksi kotiäidiksi. Nyt sitten tulee tapaaminen, josta en voi edes kieltäytyä, onhan hän paras kaverini, ja se on enemmän kuin tärkeätä hoitaa ystävyyssuhteita enemmän kuin hyvin.

Mutta jos varaan tulevan maanantain ja tiistain illat Hoikistamon vertaistukiryhmälle ja siten slankaamiselle Slankan avulla, niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä pääsen osallistumaan ao. tapaamiseen. Se vaan tuntuu nyt niin tärkeältä, tai jopa enemmän kuin tärkeältä, siinä lienee kysymys elämästä ja kuolemasta tai ainakin elämisen laadusta.