Poliittisen historian väitös
Perjantain 25. tammikuuta astuu väittäjän pöydän taakse Turun yliopiston poliiittisen historian laitoksella Taina Uusitalo. Hän tulee puolustamaan väitöskirjaansa:
Elämä työläisnaisten hyväksi. Fiina Pietikäisen
yhteiskunnallinen toimijuus 1900–1930. Tutkimus työväenliikkeen
sukupuolisidonnaisista käytännöistä
Tässä tutkimuksessa perehdytään työväenliikkeessä vaikuttaneen
naisaktiivi Fiina Pietikäisen (1870–1956) myötä työväenliikkeen
sukupuolisidonnaisiin käytäntöihin vuosina 1900–1930.
Tutkimus edustaa
kollektiivista elämänkertatutkimusta, joka lienee myös itselleni läheinen tutkimuksen kohde. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin keskeisesti esillä
kysymys Fiina Pietikäisen ja työväenliikkeen suhteesta.
Eräänlaisena lähtökohtana tutkimuksessa on se, että aikakauden työväenliike
ei hyväksynyt individualistista toimintaa, vaan edellytti yksittäiseltä
aktiivilta kurinalaisuutta ja sitoutuneisuutta yhteisesti sovittuihin pyrintöihin.
Toisaalta työväenliike tarjosi niin työläismiehille kuin -naisillekin aivan
uudenlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Näin siis työläisnaiset saattoivat miesten tavoin vaikuttaa poliittisissa ja
ammatillisissa järjestöissä, joskin monet naiset keskittyivät vapaaehtoisesti
vain puolueen naisjärjestöjen toimintaan. Tai usein jopa kahvinkeittäjinä ns. oikeissa kokouksissa.
Tutkimus osoittaa, että Fiina Pietikäinen oli pragmaattinen
naisaktiivi, joka monien muiden työväenliikkeen naisaktiivien tavoin otti
tehtäväkseen työläisnaisten ja -lasten elinolosuhteiden kehittämisen. Tutkimuksen mukaan edes
poikkeusolosuhteet kuten vuoden 1905 suurlakko tai vuoden 1918 sisällissota
eivät muuttaneet työväenliikkeen sukupuolisidonnaista toimijuuskulttuuria.
Työväenliikkeen naisaktiivit keskittyivät vapaaehtoisesti ruokahuoltoon ja
perhepolitiikkaan jättäen muut yhteiskunnalliset kysymykset miestoimijoiden vastuulle.
Tietenkin oikkeuksiakin oli, kuten aina. Useimmista työväenliikkeen naisaktiiveista poiketen Fiina
Pietikäinen toimi myös miesvaltaisessa ammattiyhdistysliikkeessä niin
paikallis- kuin liittotasolla. Pietikäinen otti tehtäväkseen varsinkin
helsinkiläisten silittäjien ja erityisesti kylvettäjien ammatillisen
edunvalvonnan. Kyseiset naispuoliset ammatinharjoittajat olivat erittäin
heikosti järjestäytyneitä, joten Pietikäisen ammatillinen edunvalvonta perustui
pitkälti yhteiskunnallisesti otollisten tilanteiden hyödyntämiseen ja työväenliikkeen
kollektiivin tukeen.
Fiina Pietikäinen kannatti kuitenkin monien muiden naisaktiivien
tavoin naisten erillistoimijuutta niin poliittisessa kuin ammatillisessa
työväenliikkeessä. Hän sitoutui myös työväenliikkeen arvoihin ja käytäntöihin,
muttei itse kokenut työväenliikettä täysin tasa-arvoiseksi kollektiiviksi. Hän uskoi
naisten voivan parhaiten kehittää omaa asemaansa erillistoimijuuden kautta.
Poliittisen työväenliikkeen saralla naiset vaikuttivatkin aina työväenliikkeen
hajoamiseen, vuoteen 1918 asti pitkälti omissa järjestöissään.
Ammatilliseen edunvalvontaan naisten erillistoimijuus ei
vakiintunut, koska ammattiyhdistysliikkeen miesaktiivit eivät kokeneet
naistyöläisten aseman kehittämisen edellyttävän segregaatiota liikkeen sisällä.
Käytännössä monet ammattiosastot olivat kuitenkin joko mies- tai
naisammattiosastoja, koska aikakauden Suomessa sukupuoli määräsi hyvin
voimakkaasti sen, mitä ammattia yksilö saattoi harjoittaa.
Kirjan saatavuudesta: http://www.thpts.fi/julkaisut/muut-julkaisut/taina-uusitalo-elama-tyolaisnaisten-hyvaksi/
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta tiedosta. Kirja pitää hankkia ja lukea.
Poista