tiistai 30. huhtikuuta 2013

Elämä on - murheita ja Slankaa

DIEETTIPÄIVÄ II - 181
Joskus Pariisissakin sataa.

Strömsö

Ei aina käy niin onnellisesti kuin Strömsössä. Sen olen nyt saanut kokea ja se on ollut syynä myös kirjoittelun vähäisyyteenkin.

Ensinnäkin Pomo oli sairaana koko menneen viikon, oksenteli ja muutenkin alas- ja ylösantoi. Lääkärit epäilivät Norovirusta. Sitten määrättiin ohjeet, että juoda pitää ja paljon. Hain apteekista nesteytystablettejakin ja yritin juottaa. Vaan ei onnistunut. Oli Pomo hankalin potilas jonka olen ikinä kokenut. Kaikki oli vain pahaa ja huonon makuista.

Lopulta, eli sunnuntaina päätin viedä Pomon keskussairaalan ensiapuun. Ja katso, siellä hän pääsi kaiken jonon ohitse ja heti hoitoon eli tiputukseen. Ehkä ikä oli eräs kriteeri, sitä hänellä on jo 85 vuotta.

Lähdin autollani tulemaan kotiin sairaalasta ja joten vaan ajelin yllättävän rauhallisesti ja tasaisesti. Tuossa noin puolivälissä auto nykäisi parisen kertaa, eli moottori piiputti. Olinhan juuri torstaina teettänyt nokkahihnan, vesipumpun vaihdon ym. vaatiman 80.000 kilometrin välein tehtävän huollon. Eli mitäs nyt, sillä tuon jälkeen syttyivät kaksi moottorin varoitusvaloa, jotka kehottavat ajamaan välittömästi huoltoon.

Sunnuntaina ei mihinkään huoltoon pääse, ei ne avaa vaikka kolkuttelisinkin. Eli maanantaina menin heti aamusta. Ammattimiesten arvion mukaan, ja sen myötä minun on elettävä, he tietokoneanalyysin avulla esittivät että kiertokangen  sytytystä säätävä anturi on vioittunut. Se päättää miten sytytys toimii ja osan tilaaminenkin kestää. Mitäs minä muuta voin kuin antaa poikien räplätä laitetta ja saada se kuntoon.

Pomo kotiutui saíraalasta ja pirteänä kuin peipponen ja tavanomainen komentotalous palasi, joten se oli merkki toipumisesta.

Maanantaina sain uuden astmaa hoitavan lääkityksen, joka jatkuu seuraavat kolme kuukautta.  Eli sekin on tässä vielä koettava kaiken muun kurjuuden ohessa. Olin jo virittynyt siihen uskoon, että astman suhteen selviäisin helpolla. Vaan toisin kävi, tuo äsken koettu flunssa pirulainen teki temppunsa ja sai sen vakavoitumaan uudelleen.

Helsinski

Ensin kuuluu pauhu,
sitten näkyy sauhu,
sieltä tulee se Paunun vaunu.

Huomenna täti Olga, vanhan loistavan ravintoloitsijatuttuni on kutsunut minut vappulounaalle Helsinkiin. Nyt menen sinnekin Paunun pikavuorolla. Ja kuin vanhaa vitsiä väännellen totean vain, että kaikkihan tietävät sen mikä on NYSSE, sehän on se kaupunkin onnikka Tampereella. Mutta kuka tietää mikä on JOSSE? No se on se Paunun onnikka, jolla minäkin aion mennä ja tuolla huomenissa.

Hyviäkin uutisia

Vaikka elämä ei ole aina vain Strömsön kaltaista onnelaa, niin aina sinne jotain myönteistäkin joukkoon sopii. Olin siis tänään aamulla terveydenhoitajan vastaanotolla ja siitä minun mieleni niin hyväksi tuli.

On näet kulut kaksi kuukautta siitä viimeisimmästä melkein TIA-kohtauksesta, joka siis onneksi ei päässyt kuin ajatuksen asteella. Onnistui estämään sen napapiikillä lähes heti kohtauksen lakuminuutilla. Eli oli verikokeissa menneen viikon lumilla, joita silloin vielä todellakin oli.

Tuloksiin. Kokonaiskolesteroli oli nyt 3.2 ja sen pitää olen alla 5. Huono kolesteroli on 1.83 ja sen pitäisi oleman alle 3. Mutta minulla tuon arvon pitää olla juuri tuossa 1.8 korvilla, eli ihan oikea tuntuu olevan suunta. Sitten hyvä kolesteroli on 0.95, ja sen suositusarvot ovat 0.95-2.00 eli se oli juuri alimmassa arvossaan.

Jos kuitenkin nykyisiä tuloksia verrataan esimerkiksi syksyn 2006 tuloksiin, olin juuri talvella saanut sydämeeni proteesin, niin ero on melkoinen. Esimerkiksi kokonaiskolesterolini oli silloin 5.1, huono kolesteroli 3,43 ja hyvä kolesteroli 0.88. Kun itsekin voin havaita, niin muutosta on havaittavissa.

Mutta kiitokset tuosta muutoksesta menevät tietenkin Hoikistamon teamleaderille Annelle, sekä nauttimilleni Slanka-tuotteille. Se nyt vaan on niin hyvää, toi Slanka vanilja!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti