maanantai 22. huhtikuuta 2013

Se alkoi sittenkin...

Iloa elämään - kirjakoju Pariisissa!

DIEETTIPÄIVÄ II - 173

Tilaa aina on...

Jos yhdestä ongelmasta pääsee eroon, tarkoitan tuota lääketestausta ja sen aiheuttamaan voimakasta sivuvaikutusta, niin toinen ongelma on heti tyrkyttämässä itseään poistuneen tilalle. Näin kävi siis perjantainakin. Iltapäivän aikana alkoi jo tuntua varpaistossa sellaista tuskan väreilyä, että aavistin kihtiä saapuvaksi. Ja se tuska jatkuu toki edelleenkin. Toivon vain, että se ei tuosta pahenisi ja tulisi toiseenkin isoonvarpaaseeni. Silloin joutuisin taas turvautumaan pyörätuoliin, koska liikkuminen kävellen olisi liian tuskallista.

Tästä on ollut seurauksia, Ei haluttanut kirjoittaa blogia, koska se olisi ollut vain yhtä ja samaa valitusta, tuskailua ja lukijan kiusaamista. Liikkua ei ole vainut, koska tuskat ovat olleet aivan mielettömät. Kipulääkkeet eivät auta ja varsinainen kihtilääke olisi pitänyt ottaa jo ennen oireiden ilmaantumista. Pitäisi siis vielä olla ennustajaeukkokin. Aika on kulut ilman sukkia ja jalkineita. On muuten menneet tunnit hitaasi. Lisäksi yöt ovat olleet yhtä valvomista, koska jotenkin vain se isovarvas osuu aina ja joka paikkaan. Seurauksena on kiroilu ja tuskasta karjaisu.

Tänään

Olin urhoollinen ja kiskoin  fillarointikengät jalkaani. Ei siitäkään selvitty ilman tuskanparahduksia. Mutta kuitenkin sen tein. Ja lähdin ulos kevään ensimmäisen ulkofillaroinnin suoritukseen, Ei tullut edes kylmä, vaikka jalassa olivatkin vain fillarointihousut.

Tosin ajoin vain ns. pienen lenkin, joka pituudeltaan on vähän rohkeat 5 kilometriä. Sen jälkeen ajoin vielä hiukan sisäfillarilla, nyt tosin ilman mitään jalkineita, ja silti tuska lopetti tekemisen ennen kuin määränpää oli saavutettu.

Fillarointi à la naturelle toi saaliiksi n. 5,18 kilometriä, johon meni aikaa 18 minuuttia ja saalistuskaloreita meni 211 kilokaloria. Sitten oli vuorossa sisäfillarointi, joka kesi jostain kummasta syystä myös 18 minuuttia kunnes tuskat ylittivät nautinnon. Sisäfillaroinnin kalorikulutus jäi aavistuksen pienemmäksi ja oli 209 kilokaloria. Eli jotenkin mielekkäästi pääsyin lähes tasakulutukseen kummassakin tapauksessa.

Kun tarkastellaan lähemmin esim. sykettä niin  maksimi oli 120 / 121 (ulkofillarointi ensiksi), minimissää sykin 70 / 84 ja keskiarvona sain saaliksi 70 / 84 pompahdusta minuutissa. Melko tasaisia ovat luvut ja alkuarvossa on joltainenkin ero, joka tietenkin selittää keskiarvon. 

Huippuharjuitusvaikutus oli molemmissa tapauksissa sama eli 2.1 / 5  joka siis kirjallisesti tarkoittaa ylläpitävää. Eli ei kovin kummoistakaan ollut tänäpäinen suoritusteni taso. Mutta tein sen kuitenkin ja siitähän tulee yhteensä jo yli puoli tuntia kunnon ylläpitämistä. Se on oikeastaan minun saavutuksenani todella hieno. Ja missä fyysisessä kunnossa saavutettu!

Slanka

Aamulla piti käymän verikokeessa. INR-koe ei edellytä paastoamista, se vain yksinkertaisesta ilmoittaa veren viskositeetin eli sen juoksevuuden. Nyt otettiin kuitenkin laajempi valikoima erilaisia arvoja, joukossa mm. maksa- ja kolesteroliarvot. Ne vasta tulee tuloksina loppupuolella viikkoa. Mutta niitä tarvitsen vasta maanantaina kun menen terveydenhoitajani vastaanotolle.

Normaalina aamuna kun menen INR-kokeeseen niin saatan nauttia kaikessa rauhassa Slanka-puuroani, joko terästettynä tai ilman. Nyt se ei käynyt ja jouduin osoittamaan vuoroanikin noin tunnin, sillä oli paikalla testattavia melkoisesti. Paikkakunnalla on todella runsaasti Marevan-lääkitystä saavia henkilöitä. Mutta sen suurempi oli ilo ja riemu on pääsin puoli kymmenen jälkeen valmistamaan puuro-annokseni ja sitä nauttimaan. Nyt nautin se ihan à la naturelle, joka taisi olla tavallaan ennen iltapäivä ulkopyöräilylle.

Huomen menen takuusti Hoikistamon vertaistukiryhmään, sillä pystyin tänäänkin ajamaan jo molemmilla fillareilla, eikä se kaveleminen kovin pahaa tee. Niin ja juomisen, runsaan juomisen pitäisi kipua ja tuskaa vain lieventää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti