keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kyntopyöräily, Slanka ja oma terveys

DIEETTIPÄIVÄ II - 159
Uusin ajopelini Tunturi F20, ja mittaristo.


Se tapahtui

ja juuri tänään. Eli kokeilin uutta kuntopyörääni. Niin tai ainakin minulle uutta. Se oli todella hiljainen ja kuitenkin melkoisen vaativa, ainakin näin pitkään kestäneen tauon jälkeen. Olenhan edellisen kerran saanut mittareihini suorituksen 14. maaliskuuta, eli tapahtumasta on kulunut jo kokonaista kolme viikkoa. Moisen ajan siis olen ollut vain hiljaa sairasvuoteellani. Vaan, en tänäänkään yrittänyt rynniä mitään ihmeellistä suositusta, joka mahdollisesti rikkoisi kaikki entiset ennätykseni. Tyydyin hyvin vaatimattomaan suoritukseen.

Otin tavoitteekseni fillaroida mahdollisimman kevyesti ja leppoisasti 20 minuutin ajan. En edes ajatellut niitä perinteeksi muodostuneita irtiottoja, en 30 sekunnin mittaisia, en edes 20 sekunnin mittaisia. Vain ajelin  melko tasaisella nopeudella ja vain melko vähäisellä vastuksella. Merkittävää kuitenkin oli todeta kuntopyörän todella hiljainen ääni, sitä ei oikeastaan edes ollut. Se on naapureita ajatellen hieno asia.

Koska olen hyvin suoritus- ja itsekeskeinen ihminen, niin tietenkin luettelen dataa jopa tästä tänäpäisestä tekemisestäni. Kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse. Eli kokonaisaika oli 33 minuuttia, mutta vain 20 minuuttia siitä oli ns. tehollista toimintaa ja muun alkua tai lopettelua kuten suihkuttautumista. Kaloreitakin tietysti kului, jopa mielestäni ihan oivallinen määrä, Tup määri on 359 kilokaloria ja olen suoritukseeni tyytyväinen. Tosin Pomo totesi, että kun laite ei pitänyt ääntö, niin toki polkia  piti sellaista huohotusta ja tuskan ulinaa, että varmaan naapuritkin hermostuivat.

Syke oli kohtuullinen, eli maksimissaan  pomppotti 112 kertaa, minimissään 63 kertaa ja keskimääräisesti 102 keraa minuutissa tuon 33 mitatun minuutin aikana. Tosin koko touhun huippuharjoitusvaikutus oli 2,1/5 eli niukasti varmaan vielä ylläpitävään vaikutukseen kuuluva arvo. No, nyt on ainakin vara parantaa suoritustasoa vaikka kuinka paljon!

Slanka

Tietenkin olen slankannut ja eritoten Slanka vaniljalla. Se nyt vaan on niin perustellisen hyvää ja siitä minä pidän kuin hullu puurosta. No, sekin menee tietys minääni, sillä puuro on luvassa Slankan valikoimiin ja sitä kaipaan, niin ihan hulluna!

Valitettavasti Hoikistamon tilaisuuteen tämän viikon nimissä en ole päässyt osallistumaan ja se on aina iso tappio, tietenkin minulle itselleni. Tulevalla viikolla elämä varmaan hymyilee entistä leveämmin, kunto on ehkä jo hivenen parempi ja kevät jo tätä päivää pidemmällä.


Tiede

Tietenkään seepra ei pääse eroon raidoistaan ja Oscari ei pääse eroon historiasta. Monasti ovat vertaistukiryhmän jäsenet Hoikistamossa saaneet kokea Oscarin opettamisen. Varsinkin kun on ollut kyse historiasta, niin silloin hän intoutuu selittämään ja teoretisoimaan. Samalla kädet alkavat tuulimyllyn siiviksi ja ääni kovenee. Varmaan tuttua myös koko muulle ympäristöllenikin.

Nyt kuitenkin taudin aikana on iskenyt jälleen kipinä tieteilyyn. Ei pelkästään lukemiseen ja tiedon saantiin, vaan jopa uuden tiedon omaehtoiseen tuottamiseen. Siksi eilen iltapäivällä marssin tien poikki paikalliseen kirjastoon ja halusin itselleni lainaksi kirjan. Olin tietysti jo ennalta netistä selvittänyt, että mistä moisen teoksen voi oikeastaan löytää.

Kirjaston virkailija oli ystävällinen, kuten meillä Suomessa kirjastohenkilökunta aina on. Annoin hänelle kirjan tiedot: Hilja Niemi, Suomalaisen virsikirjan uudistaminen vuoden 1886 viralliseksi virsikirjaksi ns. Lönnrotin virsikirjakomitean osuus. Ja tietenkin ilmoitin, että kirja on ainakin Kuopiossa sijaitsevassa Varastokirjastossa. Alku oli lupaavaa ja virkailija lupasi kirjan hankkia.

Vaan mitä tapahtui tänä aamuna noin klo 10:00? Tuli tekstiviesti puhelimeeni, että haluamani kirja on noudettavissa kirjaston aukioloaikana. Siis vasta eilen tilasi ja tänään se oli jo paikalla. Postikin on pitänyt kiirettä ja homma on toiminut todella hienosti. Nyt pääsen lukemaan teosta, tekemään muistiinpanoja ja sitten kirjoittamaan artikkelia August Oksasen erään Suomettaressa julkaiseman kirjoituksen Janakalaisista kommenteista, joiden perusteet ovat hyvin mielenkiintoiset ja todella kristinuskon syvimpään olemukseen perustuvia.

Näin olleen voidaan todeta, että perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti