Fillarointia

Kirjakauppa La Bibliothéque idéale, rue de la Bûcherie 5, Pariisi.

DIEETTIPÄIVÄ II - 288

Nyt se onnistui

Eli poljin sisäfillarilla, ihan kuin henkeni edestä. Tosin tein homma melko leppoisasti ja en edes yrittänyt mitään omaa ennätystäni tai uupumisen suuruutta.

Ensinnäkin Movescount -sivusto on päivittynyt ja sitä oli ihan ensin aluksi vaikea käyttää. Kun sitten tajusin homman nimen, niin sain tehtyä tekemiseni, joskin kirjoitettuun viestiin jäi virheitä.

Varsinainen fillarointi kesti noin 35 minuuttia, sillä päätin pyöräilyn kun sykemittari iloitti 500 kilokalorin kulutuksen täyttyneen. kaikkiaan jälkitoimineen, eli saunan kanssa, tuli aikaa tärvellyksi tuohon tohinaan 1 tunti 13 minuuttia ja 45 sekuntia ja 5 sekunnin kymmenesosaa. Pitää olla tarkka, ainakin ajan suhteen. Oikeastaan kokonaiset tunnit ja minuutit riittäisivät, mutta kun nyt ollaan pikkutarkkoja, niin sitten ollaan.

Kaloreiden kokonaiskulutus oli kuitenkin tuon reilun tunnin aikana 876 kilocaloria, eli tuon kun sai joka päivä kulutettua vastakin, niin olisi parempi kuin hyvä. Ja tietysti syke oli mukana, sillä siihen koko homma perustuu. Parhaimmillaan tai oikeastaan kovimmillaan sydän takoi 147 kertaa minuutissa ja se tapahtui  kun aloittamisesta oli kulunut 8 minuuttia. Keskiarvosyke oli 114 kertaa minuutissa ja minimissään sydämeni iski 75 kertaa per minuutti ihan ennen mittaamisen lopetusta.

Palautumisajaksi järjestelmä määrittelee 20 tuntia, eli lähes vuorokauteen ei olisi syytä moiseen riekkumiseen uudelleen lähteä. PTE-arvo, joka ilmoittaa harjoitusvaikutuksen, oli vain 2,9/7 eli sellaista ylläpitävään alinta tasoa. Ei mennyt ihan alamäen puolelle, joskin vähällä se varmaan oli.

Siitä seurasi

Olin siis saunassa tuon harjoituksen aikana, eli laite oli päässä ja korkeimmillaan syke saunassa pompotti 143 iskua minuutissa. Siis melkein saman kuin varsinaisessa fillaroinnissa. Kun tulin asuntoon sisälle ja laiton mittaukseen pysähdyksiin ja ryhdyin siirtämään tietoja tietokoneelleni, niin tapahtui jotain. En vaan muista mitä, sillä hetkeksi päässä varmaan pimeni. En menettänyt tajuntaani enkä ollut saamassa TIA-kohtausta, mutta jotain pientä ja varmaan peruuttamatonta tapahtui.

Voin vain todeta, että harjoitus ei minusta tee mestaria, vaan korkeintaan vaivaisen ruppanan.

Tökkii taas

Maanantaina pitää lähtemäni Pielavedelle, sillä muuten en onnistu tapaamaan kummityttöäni tämän kesän nimissä. Olen siellä yli yön ja vien heidät sitten tiistai iltana Helsinkiin, jossa viettävät parisen yötä. Siis setä Brysselistä ja hänen kahdesta tyttärestään on kyse. Heistä toinen, se nuorempi, on kummityttöni. En siis nytkään pääse osallistumaan Hoikistamon vertaistukiryhmään. Nyt alkaa jo olemaan tarvetta slankaamisessa  tarvittavalle Slankalle, jota tietty voi tilata postitse, mutta minä kun tarvitsen sitä tukiryhmää, olen vaan outo pelle ja onneton reppana.

Tulevaisuudessa tapaamiset helpottuvat, sillä saatan poiketa tapaamaan setä Brysseliä ja hänen tyttäriään matkalla setä Luxembourgin luokse. Tietenkin kotimatkalla voi moisen tapaamisen tehdä toistamiseen. Tuo setä Luxembourg on muuten entinen setä Washington. Niin se vaan maailman muuttuu ja setien nimetkin vaihtuvat paikasta toiseen.