Niin siinä vaan kävi

Rikkoutunut ja roikkuva peruutuspeilini.

DIEETTIPÄVÄ II - 277

Pakastin

Ostin eilen minulle uuden pakastimen. Oli tosin vähän käytetty Miele, eli kokomittainen kaappipakastin, siis noin 185 senttiä korkea. Myyntialustani ei ollutkaan Nuuto.net vaan ihan Tori.fi ja siellä vielä Kanta-Häme. Ei siis pitänyt kovin kaukaa hakea, oli isonkirkon toisella laidalla.

Mutta vaikka laite oli halpa, niin kyllä sille hintaa kertyi. Kun peruutin noutopaikalla ottamaan koukkuun jo lastattua peräkärrynä, niin silloin kolahti. Paikalla en näet päässyt autolla, vaan piti viedä peräkärry ja lastata se sekä tuoda se takaisin paikkaan jossa sen saattoi kiinnittää autooni.

Meni näet niin maan perusteellisen säpäleiksi kuljettajan puoleinen peruutuspeili. Ja kun sellaiset mitä voi sähköllä sisältä säätää ja muuta vastaavaa, tuppaavat vaan olemaan hyvinkin arvokkaita.

Tänään olen siis kysellyt ja etsiskellyt korvaavaa peiliä ja tietenkin sen laittajaa. Lopulta löysin Eteläisistä, siis ison kirkon uusilta liitosalueilta kaverin, jolla moinen peili on ja joka laittaa sen paikoillenkin. Ei muuten ollut ihan helppo löytäminen ja aikaa kului.

Pakastin oli todella hyvä ja se toimii kuin unelma. Oli uudenkarhea ja tuo todella reilusti lisää pakastintilaa.

Huomenissa

Mahdollisesti setä Brysseli ja tytöt tulevat minua tapaamaan. Tulevat tänään Suomeen ja ovat yötä ilmeisesti Strand-hotellissa, kuten niin tavallisesti. Brysselin herroja on aina kiva nähdä ja tavata sekä kuulla viimeisimmät eurooppalaiset uutiset. Mutta eritoten nuorten neitien, ja vielä erityisesti kummityttöni, tapaaminen ovat erityistä juhlaa.

Sitten huomenna on tuo käytetyn uuden peilin asentaminen. Kun kaveri kysyi väriä, niin sanoin, että ihan mikä tahansa, jopa kirkkaan punainenkin käy hyvin vanhaan autoon ja vanhalle äijälle.

Iltapäivällä menen sitten Linnan klinikalle hermoratatutkimukseen. Ovathan nuo kaksi vasemman käden ulointa sormea todella yhteistyöhaluttomat. Kuinka paljon ne haittaavatkaan jopa tätä kirjoittmista. En hallitse niitten toimintaa ja ne naputtelevat aivan mitä sattuu.

Lisäksi pitäisi käydä Hämeenlinnan maakunta-arkistossa, jossa pitäisi tarkistaa jokunen facta sukututkimukseen liittyen.

Huomisesta on siis tulossa todella kiireinen ja menemisen täyttämä päivä. Toivottavasti on viileäpää ja selviäisin hengissä.

Yhtä juhlaa

Elämä on ja kun lapset vanhenevat. Eivät tosin omat, vana veljen tyttären eli perheen pienimmän golffarin seiskajuhlia vietettiin. Ja pitkään meni ja kaikkea oli. Sankari pistää rahansa uuteen golfbagiin ja mailoihin, ne ovat siis hankintalistalla.

Nämä ovat niitä pakollisia menoja, joihin isosedän pitää väistämättä osallistua, jos ei muuten niin Pomon kuskina. Tulevana viikonloppunakin on toki saman kaltaisia velvoitteita, silla toisen veljeni tyttären ensimmäinen lapsi kastetaan. Lapsella on jo nimi, vaan me emme sitä tiedä. Piti kuulemma rekisteröidä kun haettiin passia, ovat lähdössä ristiäisten jälkeen matkoilla ja silloin passille on käyttöä.

Muuten tuo perheen uusin tulokas syntyi samana päivänä kun Pomo vietti Levilla 85-vuotisjuhliaan. Eli tarkkaa työtä perheessämme on harrastettu. Kun näet itse täysi 60 vuotta niin kolmannen veljeni poika syntyi juuri saman päivänä. Muistetaan vain, että kun lankoni täytti 60 vuotta, niin syntyi David. Aika hyvin kun kolme ajoitettu jo samalle päivälle!