281. päivä painonhallintaa

Inarin työhuone. Maisema taitaa olla tyydyttävä
kun töitään tekee ja maisemaa katselee?

Tänään on tapahtunut. Setä Brysseli tuli kahden tyttärensä kanssa yllättäen kylään. Tulivat suoraan satamasta. Nuorempi tytär on kummityttöni. Onneksi roomalaiskatolinen kirkko hyväksyy pakanatkin kummeiksi, sitähän muuten ei luterilainen kirkko hyväksy. Kastava isä totesi aikoinaan että parempi pakana kuin vääräuskoinen luterilainen.

Eli on hössötetty yhdessä ja puhuttu niin, että asioista ei malttanut millään tulla loppua. Harvoin kun tavataan, niin asioita riittää. Ja kuitenkin on paljon hienompi jutella face-en-face  kuin netissä tai sähköpostilla.

Muuta ei ole juuri ehtinyt tehdä, mutta toive elää paremmasta. Hartian ruusukivut ovat jo melkein loppuneet. Taidan uskaltaa lähteä huomenna fillaroimaan, jos vain säiden haltijat ovat aikeelleni suosiollisia.

Nyt sitten odotetaan setä Washingtonia ja ehkä setä Moskovaakin vieraisille, tosin ollaan viikko siellä Inarin perukoilla todellisessa korvessa, siellä, jonne ei edes käkösen kukunta taida kuulua.

Hoikistamon 35. ja diettiin 280. päivä

Tuon avioparin pojasta Jean Jouvénal des Ursinsistä ole tehnyt tiedettä.

Uupumuksesta huolimatta jaksoin lähteä Hoikistamon tapaamiseen. Oli oikeastaan pakkokin, sillä seuraava kero tulee vasta 20 ja todennäköisesti vasta 27 päivä elokuuta. Eli Inarin loman tähden olen poissa lähes kuukauden. Tosin traineri Annekin on poissa tulevan viikon.

Tosin oma tulokseni ei ollut kovin hääppöinen, painoa oli jonkin verran lisääntynyt, kun sen olisi pitänyt vähentyä. Ihan hyväksi tekosyyksi laitoin lauantain ja sunnuntain sään, Aina sopiva selitys löytyy kaikelle, jos vain näkee riittävästi vaivaa. Tosiasiassa tuollaisia syitä ei saisi edes olla tai tulla ajatuksiin. Mutta ihminen se on läskien lähdettäjäkin.

Nyt kuitenkin pitää ryhdistäytyä ja pitää mielessä Slanka ja kielenpäässä sen tai oikeastaan niiden hyvä maku. Voiko ihminen ja tavallinen kuolevainen enempää elämltä toivoa?

Dieettipäivä 289

Kaupunki, jonne menoa kaipaan. Vaan en kesähelteellä!

Eilinen lauantai oli todella mielenkiintoinen ja hankala päivä ja tänään kotiin tuleminen oli suurten onnellisten sattumien summaa. Onneksi pääsin perille!

Eilen kävimme päiväsaikaan Keskisellä. Siellä oli tietenkin Sariolan tivoli ja mihinkäs lapset ellei juuri sinne ja niin maan perusteellisesti sen pidemmän kaavan kautta. Merkittävä tekijä oli kuitenkin päivän kova kuumuus, joka ainakin oli asfalttipihalla kuin aikoinaan Milanon Duomon katolle, eli paratiisillisessa helvetissä. Silloin oli asialla 40 vuotta nykyistä nuorempi kaveri, joka jaksoi, vaan oli matka Keskisellä pidempi.

Näet piti haettaman uudelleen unohtuneet paristot ja tabletti--tietokone pomolle eli rouva Äidilleni. Kulku tivolilta kauppaan vielä meni normaalisti, mutta paluumatka autolle sinne tivolin luokse otti koville. Tunsin jälleen, mutta voimakkaampana kuin koskaan aiemmin, että se proteesi on siellä sydämessä. Ja kun sen tuntee, niin silloin on melkein tiltissä. Toinen indikaattori olivat jalat, joka vahvoista tukisukista huolimatta turposivat todella paksuiksi.

Onneksi käytössä ollut auto oli uusi tila-auto, jossa oli todella tehokas ilmastointi. Säilytin siis henkeni. EN kuitenkaan jaksanut edes ajatella blogia, jossa piti käsittelemäni perjantain iltaa, joka meni juoppokuskin rooliin paneutumisessa. Olimme käymässä Seinäjoella.

Valittaen minun on todettavat että eivät pohjalaiset, eivät ainakaan Seinäjoen, nuoret kykenisi samaan mihin kykenivät heidän isoisänsä ja isoäitinsä Talvisodan ja vieläpä jatkosodankin aikana. Kyllä on polvi pojanpojasta rapistunut.  

Kun minulle ei viihde maita ja luen ennemmin hyvää kirjaa – Erkki Tuomiojan kirja isästään Sakari Tuomiojasta – niin jäin lukemaan kirjaa siihen kadunviereen pysäköityyn autoon. Mitä näin? Taisin nähdä painajaisunta. Nuoret, jopa alle 15 vuotiaan kakarat, molempaa sukupuolta, kanniskelivat käsissään kaljatölkkejä ja olivat jo tolkuttomasti humalassa. En siis puhu keski-ikäisistä äijistä vaan todella lapsen ikäisistä lapsista. Joiden paikka oli kotona äidin ja isän seurassa. Vaan missä mahtoivat olla noiden lasten vanhemmat?

Olen tuon perjantain jälkeen ollut todella masentunut ja pettynyt. Ehkä se vaikutti myös tapahtumiin Keskisellä. Oli varmaan stressaantunut ja kun siihen tuli vielä päälle helvetillinen kuumuus niin mitenkä muuten olisi voinut käydä?

Entäs tänään sitten? Koko päivä on oikeastaan mennyt autoilin merkeissä. Kun näet olin jotenkin tointunut perjantain henkisestä järkytyksestä ja lauantain fyysisistä ongelmista, niin lähdin veljeni, jolla oli merkittäviä työasioita, puolesta hakemaan hänen ykköskierroksensa nuorinta poikaa noin 55 kilometrin päästä. Itse toki moista hommaa ehdotin ja toki sen mielelläni teinkin.  Nyt ei ollut ilmastoitua autoa, vaan oma pieni kottura. Tuossa kovassa helteessä ajoin siis noin 110 kilometriä lähes pysähdyksittä. Kaveri kyytiin ja taas menoksi linjalla mentiin.

Sitten oltiin päästy Alajärvelle, niin melkein välittömästi kotimatkalle vähän roheen 300 kilometrin matkalle. Ja arvata saattaa olisi tuo kottura kuuma. Pomo kun ei voi sietää vetoa, siksi autokin on vain etuvetoinen, ei siis nelivetoinen. Ikkunat melkein kiinni ja tuuletin ilman lämmitys kyllä päällä. Vaan ei se kovasti viilentänyt. Tosin  siinä meni muutama tunti toipumiseen.

Ja päätin kuitenkin blogata kaikkien lukijoiden kauhuksi ja olla puhumatta mitään Slankasta, sillä olenhan luvannut slankata.

Dieettipäivä 287

On saavuttu Alajärvelle, Keskisellä poikettiin hakemaan retkivaatteita Inarille tulevan kuun matkalle. Mukaan tarttui kumipuku, joka suojaa kastumiselta venemätkän aikana. Kyseessä on 15 kilometrin matka, yhteen suuntaan. 

Fillaria en kuitenkaan ottanut matkaan. Nyt en siis pääse fillarilenkille ympäri tuota ihan oikeata Alajärveä. Syynä oli yksinkertaisesti minäni suuri laiskuus ja saamattomuus. Tekosyynä oli keskisormeni loukkaantuminen vyöni kiinnittämisen yhteydessä. Sehän on tietenkin vaikea tilanne kun sormi loukkaantuu. Joskin vasemman olkapään kivut ovat vielä liialliset mihinkään kovaan harjoutukseen ruhtymiseksi.

Olen kuitenmkin varannut mukaani riittävästi Slanka tuotteita, jotta saatan jatkaa projektiani tai jopa vahvistaa sitä.  Jotenkin painon putaminen on jämähtänyt paikoilleen. Tosin olemme sopineet tukiryhmän ja sen vetäjän Annen kanssa, että lomakauden ajan pyrimme pitämään painon samoissa lukemissa. Siinä toki olen onnistunut, vaan olisin enemmänkin hallunnut. Tosin ruus on lääklityksineen haitannut koko projektia ja etenkin liikkumista ja ravinnon määrää. Tähän kun lisätään kardiologin toteamus talousellisesta sykkeestä, niin saada lopputuloa, että pitää yrittää enemmän kuin ennen ja pitää projekti mielessä.

Onneksi kuitenkin otin lenkkarini mukaan, ehkä saan lähdetyksi kunnolliselle kävelylenkille, vaikkapa kiertaa tämäm pienen kylän raittia. Sutten pikkuneiti Viisaus totersi, liikennevaloja on kaupungissa, ja kun niitä ei ole Alajärvellä, ei Alajärvi ole edes kaupunki. Niinhän se taitaa on!

Dieettipäivä 286

Kuva ei ole niin vanha kuin milta se vaikuttaa.
Vanhentamiseen on useita keinoja ja tulos voi olla hyvä.

Tänään on ollut fillaroinnin välipäivä. En halua rasittaa vasenta olkapäätäni, niskaani ja kaulaani liiaksi. Huomen aamulla on edessä lähtö viikonlopuksi Alajärvelle Etelä-Pohjanmaale. Taidan ottaa fillarin mukaani, sillä siellä on sopivan tasaista tehdä fillarilenkkejä, vaikkapa ympäri Alajärven. Asuuhan venjeni juuri tuon em. järven rannalla ja siitä edestä menee suosittu pyöräilyreitti. 

     Mutta sitä pitää vielä harkita hetkinen, siis fillarain mukaanottamista.

     Tänään kirjoitin Soneran Ellit-palstalle, sen osioon: liikunta- terveys / kilot kuriin erään pienen vastauksen nikille Tyhmäkö?  Otan tähän sekä vastauksen, että myös kysymyksen. Joten elleissä tänään.

Tyhmäkö kysyy:

Kerokaa nyt ihmeessä miksi joku tuote on parempi kuin joku toinen? Eikö ole mitään faktaa osoittaa asian olevan juuri niin kuin kehutaan? 

Oscari yrittää vastata:

Vaadit vastaukselta paljon. Yksi tykkää tyttärestä tai äidistä ja toinen valitsee isän ja pojan välillä. Eli makuasioista voi kiistellä ja se on jopa hyödyllistä. Mutta mitään ehdotonta ei voi sanoa puoleen eikä toiseen.

     Mutta, sisällön analyysi kertoo tietenkin jotain. Otan esille Slanka vaniljan ja samoin Cambridgen vaniljan. Kummastakin seloste sisällöstä:

Cambridge vaniljanmakuinen (sisältää makeutusainetta): rasvaton maitojauhe, soijajauho, inuliini, vitamiini- ja kivennäisainesekoitus (natriumsitraatti, magnesiumoksidi, askorbiinihappo, rautafumaraatti, nikotiiniamidi, kupariglukonaatti, sinkkioksidi, E-vitamiiniasetaatti, mangaanisulfaatti , kalsium D-pantotenaatti, pyridoksiinihydrokloridi, tiamiinihydrokloridi, riboflaviini, A.vitamiiniasetaatti, natrium-molybdaatti, kromikloridi, foolihappo, natriumseleniitti, kaliumjodatti, D-biotiini, K-vitamiini, D3-vit]miini, soijalesitiini, kaliumkloridi, sakeuttamisaineet: ksantaanikumi ja karrageeni, aromi, makeutusaine: aspartamiini.

Slanka vanilja: Rasvaton maitojauhe, maitoproteiini, fruktoosi, aromi, kivennäisaineet (natriumkloridi, trikalsiumfosfaatti, magnesiumsitraatti, kaliumkloridi, kaliumfosfaatti, magnesiumfosfaatti, rauta(III)difosfaatti, natriummolybdaatti, sinkkisulfaatti, kromikloridi, kaliumjodidi, natriumseleniitti, mangaanisulfaatti, kuparisulfaatti), vitamiinit (askorbiinihappo, di-alfatokoferoliasetaatti, nikotiiniamidi, d-biotiini, retinyyliasetaatti, kalsium-d-pantotenaatti, syanokobalamiini, foolihappo, pyridoksiinihydrokloridi, kolekalsiferoli, tiamiinimononitraatti, riboflaviini, fyllokinoni), emulgointiaine soijalesitiini, kasviöljy (rapsi), stabilointiaineet ksantaanikumi ja karrageeni, makeutusaine asesulfaami K.

     Ehkä suurin ero muodostuu juuri makeutusaineista. Cambridge käyttää liitumaista aspartamiinia ja Slanka puolestaan fruktoosia ja asesulfaami K:ta.

     Itse pidän todella paljon enemmän juuri Slanka vaniljan mausta. Mutta kuten sanoin makuasioista voi kiistellä ja kaikki selviää kun itse maistaa. Eli itse se on kokeiltava tykkääkö äidistä vai tyttärestä.

     Tuollaista siis yritin raapustaa arvoidalle nimimerkille. On toki kyse voin yhdestä ainoasta Slankan tuotteesta, mutta se on oma suosikkini. Pitää katsoa mitä muissa VLCD-tuotteissa oikein piileskelee?

Dieettipäivä 285

En ole voittanut  Tour de Francea, siis keltaista paitaa.
edes etappia. Mutta itseni olen!

Tänään toistin eilisen, tosin hieman laajempana. En kovin paljoa kuitenkaan. Eli meni 14, 5 kilometriä. Tosin tuhosin välittömästi Lumian antamat tiedot. Vahingossa. Aikaakin kului 44 minuuttia. Joten keskinopeudessa 19,7 kilometriä tunnissa huruteltiin todellisena huru-ukkona.

Kaloreitakin paloi. Nyt ei ole tietoa SportTrackerin määrästä, mutta Suunto antaa tulokseksi 465 kilokaloria. Siis kohtuullisesti. Onneksi sykekin toimi ja hienosti. Tuli uusi ennätys. Huippu kohosi 170 sykkeeseen per minuutti. Samassa mäessä kuin eilenkin, eli Harjun mäessä mentäessä Uhkoilantietä. Keskiarvoksi sain 109, joka on sama kuin eilinen ja minimissää pulssi hakkasi 55 kiertää minuutissa. Se on minulle melkoisen hyvä arvo. Kun minulla on se taloudellinen syke, kuten kardiologian professori sanoi. 

Jos ja kun tilastoilla leikitaan, niin matalin paikka oli tuossa ihan lähdön jälkeen ja viisari näytti 71 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkeimmillaan, siis Harjun mäen huipulla korkeutta oli 96 metriä merenpinnan yläpuolelle. Eli korkeuseroa oli 25 metriä. Mutta toisaalta, mitä tekee kaikella tällä tiedolla? Mihin tuota tietoa oikeastaan tarvitaan?

Tuo hieno EPOC-huippu, mikä se sitten lieneekin, saavutettiin vasta tasaisella maantiellä ja oli 25,9 ml/kg, matalimmillaan se oli ihan alussa ja silloin luku oli 0. Keskiarvoksi tuli 14,31. Hienoa, tuota tietoa minä juuri tarvitsen tehdäkseni tekemisestäni entistä tehokkaamman. Huppuharjoitusvaikutus - mikä hieno termi - oli tänään 3,2 ja se on luokkaa KEHITTÄVÄ. Hengitysnopeus oli 54 bpm - en vaan tiedä mitä yksikköä!

Mutta arvata saattaa maistuiko Slanka vanilja tuon kierroksen jälkeen? Vastaus on ainakin minulle itselleni helppo. Maistui ja maistui. Tosin sekoitin pussillisen 7 desiin vettä ja silti se oli hyvää ja maukasta. Voiko ihminen enää enempää fillarilenkiltä toivoa?

Tänään tuntui kivut vähäisemmiltä kuin eilen ja se on osa voittani minästäni.

Dieettipäivä 284

Ihan kuin itse olisin tuo orpo piru, kun en nyt vaan kuitenkaan ole.

Tänään yritin ja osin onnistuinkin. Eli tein sellaisen pienen fillarilenkin, mutta nyt tosin maksan laskua moisesta urheilemisesta urheilulla. 

Reitin pituus oli SportsTrackerin mielestä 12,7 kilometriä. Pyrin olemaan samanmielinen tuon tuloksen kanssa. Aikaa kului touhussa 40 minuuttia ja siten keskinopeudekseni tuli 18,7 kilometriä tunnissa.

Kaloreita kulutin Suunnon t6d:n mukaan 479 kilokaloria ja SportsTracker ilmoitti poismenneen kaikkiaan 639 kilokaloria. Olen Suunnon kanssa samanmielinen, ei pidä liioitella omia suorituksiaan.

Sykettäkin oli ja yllättäen keskisykkeeksi tuli 109 per minuutti. Enimmillään, siellä Harjun mäen vanhan tien jyrkässä nousussa, eli Lujabetonin kohdalla, tuli mittariin 156 sukettä per minuutti. Alimmillaan se oli lähdössä ja pisteli vain 58 sykettä minuutissa. Joka sekään ei ole kovin huono kun katsotaan suorittajaa.

Suuntä ilmoitti myös niitä itselleen ominaisia tunnuslukuja eli 28 minuuttia ajoin reippaasti ja 12 minuuttia meni kohtuullisesti. Eli se muu oli sitten yleistä jolkuttelua.

Entäs se maksu? Nyt on vasen olkapää. vasen puoli niskasta aivan kuin tulessa. Eli ajoasentoni rasitti liiaksi hartiaseutua ja se nyt tuskana maksetaan. Olen tietenkin ottanut kipulääkettä, mutta ei sitäkään voi ottaa määränsä enempää. Silti tuskat tuntuvat. Onneksi voin edes kirjoittaa, vaikka sekään ei suju kovin jouhevasti.

Muuten päivä on mennyt setä rekkakuskin kanssa Inarin matkaa suunniteltaessa. Kahdella autolla neljä ihmistä. Mitä energian kulutusta. Toisaalta jos menisimme yhdellä autolla, niin, että tavaratkin mahtuisivat, olisi otettava tila-auto ja se vie ihan saman polttoainetta kuin meidän molempien autot yhteensä.

Päivä on siis ollut tavanomainen ja tapahtumaköyhä. Eli noin suunnilleen samanmoinen kuin tsaari Nikolai II kirjoitti päiväkirjaansa helmikuun vallankumouksen päivänä,

Tapaaminen 34 ja dieettipäivä 283

Yleisöä viime maanantai teatteri-illassa Tampereella.

Tänään oli odotettu tapaaminen. Tukiryhmän ja teamleader Annen kanssa  Hoiskistamossa Lopen Joentakana. Mutta sitä ennen oli koko päivän ollut menossa ja touhussa.

Keskeisin asia oli uuden MemoryBeltin osataminen setä Triathonilta. Oli fiksu ja kuva kaveri, juuri sellainen kuin kestävyyslajien harrastajat yleensäkin ovat. Sykevyö oli aivan uusi ja käyttämätön, ja hintakin oli erittäin kohtuullinen, taisi jäädä puoleen kaupasta ostetusta. Eli nyt olen taas liittänyt uuden osasen Suunto-laitteiden kokoelmaani. Kiitos suuri ja kaunis setä Triathonille, tai aina nuori sedäksi, sellainen parikymppinen pojankoltiainen, vaan on kuva menemään vedessä, pyörällä ja juoksemaan.

Sitten oli tapaaminen setä Kauppakorkean kanssa. Tapaamiseen olin varautunut viemällä pari pussillista lapin lakkoja ja mustikoita, pakastettuina tietty. Oli mielenkiintoista kertoilla toisillemme kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tietenkin puhumme asiaa, maailman menosta ja siitä miten maa makaa ja on olevinaan. Pakkasi siinä jutustelun lomassa mille sievän pinon kirjoja kotiin vietäviksi. Sain toki itse valaita kirja, joista olin kiinnostunut ja kuinka ollakaan kohosivat kirjahankinnat päivän erääksi keskeiseksi teemaksi.

Samalla tutustuimme hivenen itse kirjastoonkin. Poistettujen kirjojen hyllystä meille molemmille tarttui mukaan muutama kirja, munille kuitenkin vain kaksi. Enhän ole kovin syvälliseesti perehtynyt Wiikissa toimivien tiedekuntien problematiikkaan tai muuhun tieteelliseen debattiin.

Koska elimme yliopiston kampuksella niin päätin tarjota isännälleni lounaan, joka tietenkin tuli todella edulliseksi, sillä hänellä on vielä oppilaskunnan jäsenyys, tosin Aalto-yliopistossa, mutta sama kortti pätee kaikissa yliopistojen ruokaloissa. Ruokala oli viihtyisä, valoisa ja yleiseltä ilmapiiriltään todella miellyttävä.

Koska oli ilmoittanut vierailuni isännälle mielenkiintoni tänään suuntautuvan kirppiksiin ja muihin vastaavin asioihin, niin lähdimme kierrokselle.

Ensimmäinen paikka oli todella positiivinen yllätys, sillä menimme Myllypurossa sijaitsevalle työttömien ylläpitämälle kirpputorille. Siellä oli todella hienot valikoimat aivan mitä tahansa tavaraa, vaikka tietokoneiden lituska-näyttöjä useita kummeni erilaisia. Sieltä mukaani takertui silmääni miellyttävä kattoplafondi olohuoneen toiseksi valaisimeksi. Se muuten pitää asentaa huomenna. Lisäksi mukaan päätyi muutama kirja. Erkki Tuomiojan kirja isästään Sakari Tuomiojasta oli yksi niistä.  Matka jatkui vaan ei yhtä onnistuneesti.

Seuraavaksi menimme Itäkeskuksen Lähetyksen kirpparilla ja sitten yksityiselle myyntiepöytiään asiakkaiden käyttöön antaville kirppiksille. Kummatkin olivat kovin epämiellyttäviä kokemuksia tuon työttömien kirppiksen jälkeen ja varsinkin yksityisen pitämä oli aivan sekainen, luotaantyöntävä ja jopa tuoksahtava kokemus. Lopuksi kävimme turkkilaisten ylläpitämässä elintarvikeliikkeessä. Se oli hieno yllätys, siellä oli runsaasti minulle outoja säilykkeitä ja tavaroita. Mukaan kuitenkin tarttui tuoretta valkosipulia ja veteen säilöttyä samaa tavaraa. Huh, ja pääsimme lähtemään pois kaupallisesta maailmasta.

Vietyäni isäntäni kotiin suunnistin Suunnon tehtaille ja huoltoon. Huolto oli mennyt sulki jo klo 15.00 joten jätin ohjeiden mukaan vastaanottoon vanhan MemoryBeltini huollettavaksi. Saas nyt nähdä miten vanhan käy, eihän siitä uutta saa, mutta toivottavasti kalu kuitenkin.

Ja sitten rauhallisesti ajellen Klaukkalan ja Läyliäisten kautta Lopelle ja Hoikistamoon. Mikä ihan pääte kiireelliselle päivälle. Ei haitannut edes painon nousu 800 grammalla, pistän se nesteen keräytymisen piikkiin, sillä sukkieni jättämät jäljet säärissäni olivat kaameaa katseltavaa. Onneksi olen päässyt eroon ruusu-lääkityksestäni. Nyt pitää vain ryhdistäytyä ja jatkaa slankaamista niillä todella hyvän makuisilla Slankä-tuotteilla.  

Vanilja on ehdoton suosikkini, sitä voisi nauttia vaikka litran kerrallaan. Tunnustan, että yhdestä pussillisesta teenkin usein lähes litran, tai ainakin vähintään 7 desiä juotavaa ja silti se maistuu kun heitän tuon saavillisen kitusiini!

Dieettipäivä 282

Noille eteläisille rannoille en edes kaipaa!

Varsinainen ruusulääkitykseni loppui eilen, joten olen käyttänyt vain kipulääkitystä. Kuitenkaan en vieläkään saattanut seurata fillariani pienellä retkelle. Kivut olivat siihen liialliset ja pelkäsin niiden vielä lisääntyvän. Alkaa jo hivenen tympimään tämä paikallaan pysyminen. 

Huominen päivä on taasen menemistä ja touhuamista täynnä. Aamulla Helsinkiin hankkimaan uutta MemoryBeltiä tai uusvanhaa, vaan ei käytettyä. Eräs triathlonin innokas harrastaja ja jopa ammattilainen myy ylimääräisen. Ja tietenkin kun vanha kettuilee niin on tilausta uudelle. 

Huomenissa on jälleen vuorossa Lopen tapaaminen, ja sitä odotan innolla. Kun vaan ehtisi ajoissa kotiin ja ilma olisi otollinen niin menisin tapaamiseen fillarilla. Se on eräs niitä itselleni antamistani lupauksista, jotka on vielä toteuttamatta. Onhan niitä lukuisa joukko muitakin.

Muuten tämä päivä on aurinkoinen ulkoisesti, mutta ihan itsessäni melko tavallisen harmaa. Kävin pysäköintikirppiksellä ja sieltä löysin pari runokirjaa eli Saima Harmajan ja Uuno Kailaan kootut teokset. Eikä maksanut yhteensä kuin viisi euroa. Ne kannatti ostaa, ja varsinkin kun Helvi Hämäläinen juuri luettavana olevassa muistelmissaan kertoo paljon nuorena tuberkuloosiin kuolleesta Saima Harmajasta.

On vuosi kulunut sydänleikkauksestani, tarkistin juuri, että siitä on kulunut 6,5 vuotta, ja kutenkin uhä koen hankaluuksia äidinkielessäni. Tosin viimeisin kevättalvella tehty tietokonetomografia todisti, että ns. kolmas puhekeskus on edelleenkin käyttökelvoton. Ja juuri siellä sijaitsee äidinkieli. Ykkönen ja kakkonen ovat varattu opituille kielille. Olen siis siirtänyt oman äidinkieleni oppimieni kielten joukkoon, noihin kahteen vieraiden kielten keskukseen. Sen totesi keväällä neurologini ja huomasi minulla hivenen vieraan korostuksen puheessani. Mutta eniten se vaivaa kuitenkin oikeinkirjoituksessa, joka tökkii ja takertelee. Siinä muuten ei slankaaminenkaan aviata ei vaikka kuinka käyttäisit Slankan todella maistuvia tuotteita. Mikä vahinko.

Dieettipäivä 281

Tänään on vietetty päivä Rengon markkinoilla, jokavuotisella must-in -tapahtumassa. Se nyt on vaan yleistä rompetta ja rättiä ja kaikkea muuta markkinahulinaa. Ihmisiä kuin Vilkkilässä kissoja eli runsaamman puoleisesti. Tänään oli niin vaan ihmeellinen vierailu, että emme juurikaan tavanneet sukulaisiamme tai muita tuttavuuksia. Tosin rouva K oli paikalla Hämeenlinnan sydänyhdistyksen infopisteessä jakamassa tietoa meille sydänvammaisille ja samalla myymässä arpoja. Arpojen osto 20 euron summalla on minun vuotuinen kontribuutioni tuolle tärkeälle toiminnalla jota yhdistys tekee. Rouva K toimii siviilissä kardiologini sihteerinä. Eli tärkeä työ sekin. Muuten voitin ihan oikeata krääsää ja itselleni tarpeellisen vyönkin, housut kun ovat tulleet hivenen väljiksi jostain oudosta ja kummallisesta syystä. Olisiko slankaamisella jotakin tekemistä asian kanssa.

Entä mihin asioihin hurahdin tuossa tapahtumassa. Ensinnäkin olin kiinnostunut katsomaan neljän taitelijan yhteisnäyttelyä – vaatimatonta – joka oli pystytetty seurakuntakotiin. Kaksi taitelijaa sai armon silmissäni, eräs entinen oppilaani ja sitten kaveri, jonka nimi taisi olla Mikko Moisia. Häneltä oli pieniä kukkatauluja, todella herkkia ja hienostuneita. Yksinkertaisia yhden pienen kasvin kuvaamista, herkästi ja loistavalla taituruudella. Hänen teoksiaan voisin hyvinkin hankkia itselleni kotini koristukseksi ja mieleni virkistykseksi.

Tietenkin sorruin ostamaan, ja nyt tulo omakseni kesäinen olkihattu, sellainen oikea kunnan lierihattu, joka jopa suojaa kasvoja. Ei se tosin taida luonnonolkea olla, mutta sitä kuitenkin erinomaisesti muistuttavaa aihetta kuitenkin. Ja mansikoita, joita en syö, markkinarinkeli jota en myöskään syö. Onneksi saatoimme syöttää ne vieraille jotka iltapäivällä toivat terveiset Inarin porotilalta.

Vähän on päivää mahtunut intellektuelleja tekemisiä. Tietenkin olen pyrkinyt lukemaan mielenkiintoisia kirjoja. Tosin oli siellä Jaakon markkinoilla, Rengossa, käytettyjen kirjojen kaupustelijoita. Ainakin kaksi tai kolme erillistä yksikköä tarjosi alan palveluita. Vain yhdessä olisi ollut joitain mielenkiintoisia kirjoja, mutta standin hinnat olivat päätä huimaavia, todellakin aivan liioittelevia. Kuka maksaa useita kymmeniä euroja kirjasta, jonka saa tavallisesta divarista alle kympillä, kuten myös Huuto.netistä? No, minä en ainakaan ole aivan niin tärähtänyt, että moiseen sortuisin.

Olen muuten ottanut kantaa Slanka-tuotteiden puolesta sivustolla: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/kilot-kuriin/ ja odotan mielenkiinnolla lisäkysymyksiä, joihin ytitän parhaan kykyni mukaan vastailla tai sitten etsiä vastauksia mitä erilaisimmista lähteistä. Tervetuloa vaan kaikki ellien lukijat myös tännekin sivustalle!

Dieettipäivä 280

Corde-sûr-Ciel, kaupunki eteläisessä Ranskassa.

Eilen blogissani jo enteilin tänään kirjoitettavaa. Asia on mitä tärkein ja liittyy tavallaan Slanka-tuoteperheeseen ja VLCD-tuotteiden käyttöön. Slankan ruotsinkielisellä – valitettavasti moista ei suomenkielisellä kotisivulla ollut - kotisivulla on lyhyt maininta: Inget produktemballage eller tillbehör i Slanka sortiment  innehåller bisfenol A (BPA free). Eli toisella kotimaisella ilmaistuna: Mitkään Slanka tuotteiden pakkaukset tai valikoimat eivät sisällä bisfenoli-A:ta. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Slanka-tuotteet ovat tunnettuja laadustaan ja ne eivät sisällä aspartaamia, gluteenia eivätkä soijajauhoa. Tämä on mitä parhain asia erilaisista allergioista ja keliakiasta kärsiville. 

Muta ruotsissa on noussut häly bisfenoli-A:n käytöstä erilaisten tuotteiden pakkauksissa ja moninaisten laitteiden lisänä. Mutta mitä tuo bisfenoli-A sitten oikein on ja mihin sitä käytetään ja miksi?

Bisfenoli-A eli BPA on muoviteollisuuden laajasti käyttämä raaka-aine eli monomeeri, josta polymeroimalla tehdään polykarbonaattiamuovia ja epoksihartsia. Molemmat nuo viimeksi mainitut aineet ovat tuttuja esim. uusista puhelimista ja kulutusta kestävistä maaleista.

Nyt kuitenkin bisfenoli-A on todettu karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Kuitenkin sitä yhä käytetään useissa kuluttajalle valmistetuissa tuotteissa ja näin sille kuluttajat altistuvat hyvin yleisesti.

Bisfenoli-A vaikuttaa todetusti myös ihmisen hormonitoimintaan, immuunijärjestelmään ja ennen kaikkea se aiheuttaa meille miehille erektiohäiriöitä. Näin bisfenoli-A on yksi niistä aineista, jotka mahdollisesti ihmisen elimistössä vaikuttavat hormonien tavoin eli se on ns. hormonihäirikkö. Bisfenoli-A voi matkia estrogeenia eli naishormonia ja siksi sillä on vaikutusta myös miesten erektiokykyyn.

Bisfenoli-A:ta sisältäviä muoveja on käytetty mm. säilykepurkkien ja lasten tuttipullojen sisäpinnoitteena. Sen tehtävänä on ollut suojella elintarviketta bakteereilta pitkän säilytyksen aikana. Sitä kuitenkin liukenee elintarvikkeeseen.  Joissain maissa (esim. Tanska ja Ranska) aineen käyttö on kielletty. Koko EU:n alueella bisfenoli-A:ta sisältävien tuttipullojen myynti on kielletty vuoden 2011 kesäkuun alusta lähtien.

Eli mitä siis opimme. Slanka-tuotteet ja erilaiset sekoittimet ja muut apuvälineet eivät sisällä tuota vaaralliseksi (paitsi USA) todettua ainetta. Ja se uutinen on hyvä uutinen jos mikä.

Näin voi hyvällä mielin slankata ja käytää Slanka-tuotteita.

Dieettipäivä 279

Abbaye de Saint-Michel en Thiérache

Syystä tai toisesta eilinen raportointi jäi väliin. En vain yksinkertaisesti muistanut kirjoittaa blogiani. Sitä se on kun pää on niin laho, että ruusutkin käyvät siinä kukkimaan. Tosin eilinen ei ollut mitenkään merkittävä päivä. Vietin sen enimmäkseen kuunnellen pari oopperaesitystä, jotka on tallennettu Ypooutuben sivulle. Tietenkin kyseessä oli barokkiooppera, joissa esiintyi ranskalainen kontratenori Philippe Jaroussky.  Ei muuten yhtään pahoja olleet esitykset. Mutta yritetään sitä uudelleen ja nyt torstain nimissä.

Luostarikirkon sisäkuva, täällä teksin konsertti pidettiin.

Nuo esitykset palauttivat mieleeni ehoisen elävästi oman hienon kokemukseni kontratenorien äänen loistokkuudesta. Taitaa siitä olla jo parisen vuosikymmentä kun olin Pariisin pohjoispuolella sijaitsevassa Laon’in kaupungissa keräyliopiston historian kurssilla. Tosin homma meni osittain siihen, että jouduin itse opettamaan osanottajille Ranskan ja Laonin historiaa ja miten esimerkiksi heidän ikioma Jeanne D’Arc liittyy kiinteästi kaupungin menneisyyteen. Mutta kun teimme tuon kuukauden aikana useita retkiä niin eräs niistä suuntautui aivan Belgian rajan tuntumassa olevalle Thiérachen alueelle. Ja siellä koimme ja näinne barokkiorkesteri Sei Voci hienon konsertin. Paikka oli Abbaye de Saint-Michel en Thiérachen luostarikirkko. Kokemus oli siis hämmentävän positiivinen ja kuva käsittelevät tuota luostari ja sen upeaa kirkkoa sisältä kuvattuna. Tapahtuma ja konsertti oli osaa suuremaa kokonaisuutta nimeltään Festival se l’Abbaye de Saint-Michel en Thiérache.

Mutta tänään on jatkunut kyvyttömyyteni harrastaa fillarointia, jota ranskalaisittain voisi kutsua pedaloinniksi, sanonta tulee tietenkin polkimista eli pedaaleista. Ja tuskin pääsen vielä huomennakaan rautaisen ratsuni selkään, sillä ruusukivut ovat vielä melkoiset, vaikka kovaa särkylääkitystä nautinkin.

Kutenkin pikkuveljeni Alajärveltä halusin minun käyvän katsomassa hän löytämäänsä autoa. Kyseessä oli vähän käytetty cabriolet-tyyllinen Jaguar. Ja tietysti on neuvosta ja toiveesta vaarin ja ajelin Humppilaan, johon matkaa tulee alle sata kilometriä. En voi muuta kuin kehua, sillä auto oli enemmän kuin loistava. Tein jopa enemmänkin kuin vain potkin asiantuntevasti renkaita. Suoritin moisella vempeleellä koeajon. Saatan vain suositella veljelleni moisen vempeleen hankintaa. Perhe mahtuu tavaroineen autoon, vaan ei ole tilaa vieraille. Ja kun lapset kasvavat ahtaan takapenkin tiloista ulos, niin mitä todennäköisimmin he eivät edes halua tulla vanhempiensa mukaan.

Sitten harrastettiin sosiaalista seurustelua sukulaisten kanssa Rengossa, jossa viikonlopun aikana tapahtuu perinteisiä riittimenoja. Jaakon markkinat ovat vuorossa ja kaikki siihen liittyvä kohina ja sähinä. Mutta kuulemma Pomon pitää päästä moiseen menoon mukaan, sillä onhan hän renkolaisia. Toisaalta perinteet ja geenin menevät sinne ja tänne ja usein vielä niin perusteellisen sekaisin, että se voi hyvinkin olla juuri renkolaisille tyypillistä.

Yhtä asiaa vain itsekseni olen pohtinut. Miksi Slanka-tuotteiden markkinointia ei julkisuudessa kovin paljon näe? Kun tuote on ehdottoman loistava ja konsepti juuri läskeille sopiva, niin miksi asiaa ei markkinoida enempää? Maahantuojan ja valmistajan pitäisi tehdä jotain, jotta entistä useammat läskit saisivat onnistumisen tunteen ja kokisivat hienoa uutta elämänlaatua. 

Tänään piti oikeastaan puhumani Bisfenoli-A ongelmasta ja Slankan tuotteista, mutta siirrän asian huomiseen.

Tapaaminen 33 ja dieettipäivä 277

Paul Gauguinin maalama muotokuva Vincent van Goghista.

Tämä tiistai oli päivänä lähes täydellinen, koin miellyttävän tunteen ja oli hetken ainakin onnellinen. Olihan tänään pitkästä aikaa tapaaminen läskiryhmän kanssa. Ja se oli jotain se. 

Saavuin paikalle Lopelle jo 20 minuuttia ennen tapaaminen alkua. Runsaat kummenen minuuttia saatoin ihan hiljaa, silmät kiinni kuunnella teamleader Annen jutustelua erään toisen henkilön kanssa toimistohuoneessaan. Se ääni teki minut niin tyytyväiseksi ja onnelliseksi, että kaikki kivut katosivat hetkellisesti. Voiko ihminen mitään enempää toivoa?

Ja toisekseen Anne oli virittänyt vaakansa loistavasti, sillä se näytti samaa painoa kuin viimeisellä tapaamiskerrallakin. Sovimmehan, että paino pidetään kesän ajan kurissa, ja siinä oli onnistunut. Mutta tuo Annen äänen kuunteleminen ihan hiljaisessa ympäristössä oli sellaista juhlaa, että sen kaltaista tosin harvoin kuolevainen saa kokea.

Punnituksen jälkeen suunnittelimme tulevaa ja alustavasti sovimme, että vuoden 2013 lokakuun kymmenes päivä, kun tulee täyteen kaksi vuotta slankaamista, niin toivon saavani hänen vaakansa normipainon kaltaiset lukemat. Tavoite ei ole ylimitoitettu tai epärealistinen. Kyseiseen tavoitteeseen pitäisi kuukaudessa pudottaa 2,5 kiloa ja viikossa 0,6 kiloa. Eli rauhallisesti etenemällä saavutetaan vaikkapa pieniä ihmeitä. Mutta jatkettava on ja en saa entää periksi pienille fyysisille kivuille ja tuskille. Miksi edes moista ajattelisin?  

Valitettavasti loma-ajat olivat verottaneet osallistujamäärää. Ja jokaista osallistumatta ollut osanottajaa ajattelen kaiholla. Täti eli rouva Ope oleilee Vietnamissa, josta hän muiden mukaan innokkaasti päivittää Naamakirjaansa. Täti Naapuria kadehdin aivan julkisesti ja hänen suurta, teräksistä päättäväisyyttään. Hän muuten taitaa vieläkin toimi kätilön tehtävissä – siis hevoskätilönä. Täti Köksä varmaankin vietti ansaittua lomaa ja toivottavasti nyt ei ole bensa perämoottorista loppunut. Ei tarvitse huutaa apua herra kansanedustajalta, joskin he aina avuliaina apuaan tarjoavat! No heitä enempää muistelematta toivotan hienoja lomailmoja itse kullekin ja jokaisen oman maun mukaan. Minusta vähän koleat säät ovat paahtavia hellesäitä armollisempia.  

Näin jatkan vierailua Hoikistamon illoissa ja käytän edelleenkin Slanka-tuotteita, joista ehdoton, aivan ylivoimainen suosikkini on vanilja -pirtelö. Se on vaan niin  hyvää, että ei sanotuksi saa. Totesihan muinaisessa historiallisessa mainokseen joku makeismerkkikin tuon saman totuuden.

Dieettipäivä 276

Tänään postaan blogini jo hyvin aikaisin. Nimipäiväänsä viettää Reino - siis tänään. Yhdessä Reino ja hänen puolisonsa Aino ovat kutsuneet minut  tapaamiseen ja samalla myös teatteriin. On kaksi lippuakin. Tettaeri on tietenkin Tampereellä. Kyseessä on Tampereen komediateatteri, jossa illala esitetään näytelmä Lainahöyhenissä. Sillä taitaa olla hieno vieraskielinen nimikin eli "La Cage aux Folles". On alunperin ranskalainen ja siitä on tehtu kait useampikin filmatisointi.


Tietenkin menemme tapaan ensin Reinoa ja Ainoa kun saavumme Manseen.


Kyseessä on kuuluisat aamutossut ja niiden ympärille on rakennettu ohjelmaa koko päiväksi - siis Tampereelle. Ja kun siellä on erikoistarjous Reinoista ja Ainoista, niin pitää käyttää hynäksi moista tilaisuutta. Lupailevat näet 50 prosentin alennuksen tänään tuotteistaan.


Mutta nautitaan teatterista ja käyskennellään Reinoissa ja osteskellaan niitä uusia.

Dieettipäivä 275

Kolmijalkainen kuparinen kahvipannu, tuliaisena sisarelleni Inariin.

Minä onneton kun olen suositellut ihmeaine Steviaa! Tänään kuitenkin maailmani romahti. Olen ilmeisesti ollut väärässä ja ehkä varsinkin väärän tiedon varassa. Miten ihminen uskookaan kaikkeen, miten aikuinen mies voikaan olla hyväuskoinen?

Mitä siis on tapahtunut?

Lehdistössä tuli julki tänään artikkeli otsikolla: ”Laihduttaja, litkitkö kevytlimuja? Ei kannata! Ja jutun sisältö koskee muutakin kuin vain kevytlimuja. Eli samaa syssyyn menevät kaikki Steviaa tai nyt niin vanhanaikaista aspartamiiniakin sisältävät tuotteet! Minä kun olen niin ollut onnesta muikean ja kehunut Steviaa ihmeellisenä aineena.

Perustieto asiasta tulle Rodale Newsin nettisivustoilta. He väittävät että laihduttamisen sijaan nämä keinotekoiset makeutusaineet lihottavat ns. nollakaloristen juomien suosijaa. Mutta miten se on mahdollista?

Obesity Rewiews –lehdess on julkaistu tutkimus, jonka mukaan nämä keinotekoiset makeutusaineet vaikuttavat vatsalaukun bakteerien toimintaan ja tämä puolestaan sekoittaa koko aineenvaihduntamme ja näläntuntemuksemme. Keinomakeutuksen avulla vatsalaukku ei välitä täyttymyksen tunnetta aivoille samalla tavoin kuin esim. jos kyseessä olisi tavallisen veden juonti. Tämän tähden syömäri ei lopeta syömistä ajoissa ja tämä taas johtaa lisäkilojen saamiseen.

Myös keinomakeutus vaikuttaa itse aineenvaihduntaankin, jonka toiminnan ne sekoittavat ja aiheuttavat erilaisia tulehduksia elimistössämme. Tämä puolestaan nostaa ihmisen riskiä sairastua sydänsairauksiin ja kakkostyypin diabetekseen.

En tiedä miten suhtautua moiseen tutkimukseen, sillä se julkaisee Radale News ja se on tunnettu perusvihreiden propagandastaan. Mutta on asiassa jotakin hyvääkin, ja sen tajusin juuri pieni tovi sitten.

 
Slanka tuotteet eivät sisällä aspartamiinia. Eli niitä voi nauttia hyvällä omallatunnolla edelleenkin. Eli slankkaaminen on edelleenkin täysin turvallista.

Dieettipäivä 274

Avenue des Champs-Élysées.

Tänään vietämme Ranskan suuren vallankumouksen vuosipäivää, joka on ranskassa varsinainen juhlapäivä. Kaduilla tanssitaan, iloitaan ja pidetään hauskaa. Päivän juhlinta tuo mieleen mitä hienoimpia muistoja. Olen niin useasti ollut paikalla päivää juhlimassa ja useasti olen sitä ollut juhlimassa myös täkäläisessä suurlähetystössä. Ne kutsut pidetään tosin aina arkipäivää, joka sijoittuu lähimmäksi varsinaista juhlapäivää. Paras muisto toetenkin on kun vallankumouksesta tuli kuluneeksi 200 vuotta. Olin silloin Pariisissa veljenpoikani kanssa. Näimme edellisenä iltana varmasti historian suurimman ilotulituksen ja varsinaisena päivänä historiallisen kavalkadin Avenue des Champs-Élysées’llä. Meistä kumpikaan ei noita tapahtumia ole unohtanut.

Päivän kulkua on tosin sävyttänyt vierailuni Mehiläisen lääkäriaseman viikonloppuvastaanotolla. Tuli näet keskiviikkona vasen hartiani, niskani, kaulani ja vasen puoli päästäni melkoisen ilkeältä tuntuvan kipeäksi. Yritin sitä vähän paikkailla Paratabs-särkylääkityksellä. Mennen yön aikana tajusin, mistä saattoi tuskat oikeasti johtua. Siksi lääkärille ja heti aamusta. En viitsinyt jonottaa Keskussairaalan ensiapuun, vaan valitsin hivenen kalliimman vaihtoehdon eli yksityislääkärin. Tosiasiassa se oli vain noin kaksi kertaa kalliimpi. Mitä muuten ei tekisi oman terveytensä tähden? 

Ja arvioni ongelmasta osoittautui oikeaksi. Tämän äijän pää on niin laho, että seillä alkavat ruusutkin kukkimaan. Eli parisen vuotta sitten pahaksi päässyt päässä ollut ruusu (vyöruusu eli Herpes zoste) puhkesi, ei vielä ihan avoimesti näkyväksi, vaan jättäytyi toistaiseksi vain kivuliaan tuskan asteelle. Nuori ja hurmaavan naislääkäri totesi moisen välittömästi ja tarkasti indikaattorit mm. silmistä, joihin se ei ollut vielä tehnyt pahojaan.                                                                                                            

Mikä helpotus mieleni valtasikaan, olinhan itsekin osunut oikeaan diagnoosissani. Kun kyseessä on virustauti, niin siihen ei tavanomaiset antibiootit tehoa. Siksi sain viikon mittaisen kuuri melko jytäkkää ainetta ja lisäksi minulle sopivaa kipulääkitystä. Kiitos kaunis Essille, siis hoitavalla lääkärille, hienosta työstä, se oli ensiarvoista ja minulle tärkeätä. Mutta lisämääräys oli huolehtiminen riittävästä juomisesta ja ravinnosta. Tarkempia määrityksiä ei hoitava lääkäri antanut, vaan jätti ne konsultaatiossa käyneen potilaan omaan harkintaan. 

Tietenkin meni välittömästi ison kirkon apteekkiin ja siellä oli täti Proviisori, eli oppilas, jonka opettamisella, siis koko luokan opettamisella, aloitin aikoinani opettajan urani, joka sitten johti moninaisiin seikkailuihin. 

Virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus kirjoittaa nettisivuillaan  (sma teksti on lääkäriseura Duodecimin sivuillakin): 

Vyöruusin ihottumaan kaulan alueella. Näin pahaksi en asiaa päästänyt.

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama paikallinen infektio yleensä yhden, harvoin kahden tai useamman hermon hermottamalla alueella. Sitä on harvoin lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Iän karttuessa vyöruusu yleistyy, ja yli 80-vuotiaista sellaisen voi saada jopa joka toinen. Jos elimistön vastustuskyky on voimakkaasti alentunut (esimerkiksi AIDS:in, muun kroonisen sairauden, solunsalpaajalääkityksen tai vastaavan muun syyn takia), tauti voi levitä koko kehoon. Vyöruusu voi uusiutua vuosienkin kuluttua. Virus jää vesirokon jälkeen piileksimään hermon juureen, josta se aktivoituu ja siirtyy hermoa pitkin ihoon.

Oireet

Vyöruusu voi tulla minkä tahansa tuntohermon hermottamalle alueelle toiselle puolelle kehoa. Yleisin se on vartalolla ja kasvoissa. Kasvohermojen alueella esiintyessään se saattaa infektoida silmän ja aiheuttaa rakkuloita myös suun ja nielun limakalvoon.

Neljällä viidestä potilaasta ensimmäinen oire on kipu ja särky. Ne alkavat 1–8 vuorokautta ennen kuin iho alkaa punoittaa ja siihen nousee muutaman millimetrin läpimittaisia kirkkaita rakkuloita. Sairauden tunnetta ja lämmönnousua on useilla. Rakkulat lisääntyvät joitakin päiviä, jopa viikon ajan. Niiden määrä vaihtelee muutamasta satoihin. Rakkulat sameutuvat, rupeutuvat ja sitten parantuvat 4–6 viikon aikana. Joissakin tapauksissa rakkuloita ei ilmesty lainkaan. Vyöruusualueella särky saattaa kestää kuukausia, harvoin vuosia iho-oireiden häviämisen jälkeen.

Taudin toteaminen

Tyypillisessä tapauksessa diagnoosin teossa ei ole vaikeuksia. Pakaran genitaaliherpes saattaa olla vyöruusun kaltainen. Silloin viruksen osoittaminen rakkulanäytteestä on aiheellista. Vasta-aineiden osoittamisesta verestä ei ole apua.

Itsehoito

Lievän vyöruusun voi hoitaa kotona. Särkyyn voi ottaa mitä tahansa potilaalle sopivaa, reseptittä saatavaa särkylääkettä. Ihoa hoidetaan pesuilla ja kylvyillä sekä antiseptisellä voiteella (esimerkiksi Sibicort®). Vyöruusurakkuloissa on eläviä viruksia. Ne voivat tarttua henkilöön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa.

Milloin lääkäriin?

Kova särky, laaja rakkulakylvö, ja vyöruusu silmän seudussa, sekä huono yleiskunto ovat syitä hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, sillä varhainen viruslääkehoito (asikloviiri, valasikloviiri tai famsikloviiri) vähentää iho- ja silmäoireita ja kipua. Särkypotilaille on aiemmin ollut tapana antaa kohtalaisen suuria kortisonimääriä suun kautta niin pian oireiden alusta kuin mahdollista. Hoidon hyödystä ei kuitenkaan ole selvää näyttöä, ja sen takia tavasta on pääosin luovuttu.

Ehkäisy

Vyöruusun puhkeamista voi ehkäistä rokotteella (Zostavax), jota käytetään 60 vuotta täyttäneillä.

                                                                                              

Dieettipäivä 273

Olen ollut varovainen - juuri tänään. Onhan päivä uskomuksilla täytetty! Se on kuin noiduttu. Jostain oudosta syystä. Miten minäkin moiseen lankaan menen? Perjantai. Vielä 13. päivä heinäkuuta. Voinko uskoa itseäni tieteellisen maailmankuvan omaajaksi? Vai olenko vain vanha höpsähtänyt äijä?

En siis uskaltautunut fillaroimaan. Sateistakin oli. Märkää sen myötä. Kuraa olisi lentänyt. Kyllähän minä aina monia syitä keksi. Ja tietenkin salainen pelkoni kaatumisesta. Kuten paria viikkoa sitten. Ja ihan omasyisesti. Oman autotallin edessä. Asfaltti-ihottumaa hankittiin. Ja kolotuksia kärsittiin. Nytkin vielä niskä-kaula-pää on kipeänä ja tuskaa täynnä. Ei kolarista suinkaan. Ihan vaan muuten. Syystä tai toisesta.

Taisin puhua tuossa muutama blogiteksti sitten hiilareiden hyödyistä? Kyseessä on lehdistöstä otettu teksti, joka sinänsä oli mielenkiintoinen. Väite siis vaatii lähempää tarkastelua.

Asiassa on kyse tietenkin eräänlaisesta vastaisku karppaukselle. Sekä karppaajat, että sen vastustajat yrittävät kaikin keinoin keksi lyömäaseita toistensa nujertamiseksi. Taistelu ei pääty kummankaan voittoon, se on jo ennalta varma, sillä niin syviksi ovat juoksuhaudat kaivettu.

Karppaajien ja heidän tukijoidensa mukaan hiilihydraattisten tuotteiden hyödyt unohtuvat usein tämän artikkelin mukaan. Tietenkin minkään ravintoaineen ei poisjättäminen ruokavaliosta ei estä ihmisen energiatarpeen tyydyttäminen. Näin se vaan menee olipa kyseessä hiilarit, rasva tai mikä muu ravintoaine tahansa. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm, artikkelin asiantuntija, toteaakin, että oleellista on sen muita muita aineita kuin hiilihydraatteja tuotteessa on.

Näin esim. kuituoja saadaan vain viljavalmisteista ja muista kasvikunnan tuotteista, siis vihanneksista, hedelmistä ja marjoista. Näistä saa ihmisen terveydelle tärkeitä kuituja, vitamiineja, kivennäisaineita ja bioaktiivisia muita tuotteita. Esimerkiksi kuidut vaikuttavat suoliston terveyteen, veren sokeritasapainoon ja kolesteroliin. Näitä hyödyllisissä kuituja ei saa kuin kasvikunnan tuotteista. Joten näiden ravintoaiheiden poisjättäminen ruokavaliosta on pitkällä aikavälillä huono asia ihmisen terveydelle.

Tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että hedelmien, vihannesten ja täysjyvävalmisteiden vähäisellä käytöllä on selkeä yhteys sydän- ja verisuomisairauksiin, kakkostyypin diabetekseen. liikalihavuuteen ja suolistosyöpiin. Myös näiden aineiden sisällä on merkittäviä itsenäisen käytön tuloksia. Täysjyväviljan poisjättämistä ei voi korvata kokonaan esim. lisäämällä hedelmien käyttöä.

Hiilihydraatit ovat aivojen ensisijainen energialähde. Tosi aivot toimivat ilman hiilareitakin, mutta joutuvat reagoimaan niiden puutteeseen. Tuota reaktiota Mikael Fogelhom vertaa ihmisen paastoamiseen. 

Myös lihaksen saavat normaalisti energiansa hiilareista. Toki myöskin lihakset toimivat ilman hiilareita. mutta jos pitää tehdä raskasta fyysistä työtä, niin lihakset tarvitsevat hiilareita.

Ehkä paras vaihtoehto on kuitenkin slankaaminen. Sitä minäkin harrasta ja Slanka-tuotteiden avulla. Kyseessä on erittäin niukkaravinteinen dieetti, joskin se on minulla sovellettuna käytössä. Pitää saada myös muuta ravintoa noin 800-1000 kilokaloria päivässä.   

Dieettipäivä 272

Inarin porotilan työtupa järvimaisemineen ja aurinkopaneeleineen.

Ja tänään on harrastettu hyötyliikuntaa! Lähes koko iltapäivä ja suurin osa illastakin kuin moisen harrastuksen parissa. Eli ostin kirpparilta, mistäs muualta, veljentyttärelleni Nalle Puh -maton. Hän on suuri kyseisen satuhahmon fanittaja. Matto kuitenkin oli pesun tarpeessa. Siis otin pomon messiin, sillä eihän kukaan selviä mistään fyysisestä tekemisestä ilman työnjohtoa.

Menimme siis Parolaan ja ryhdyimme pesemään hankkimaani mattoa. Samalla ja sen jälkeen pesimme lähes kymmenen erilaista mattaa, joista suurimmat olivat noin 1.6 x 2,6 metrin suruisia. Onneksi joukossa muutaman ihan tavallinen räsymattokin. Siinä sitä vierähti kuutisen tuntia hyötyliikunnan parissa.

Muuta tekemistä päivään ei ole juuri mahtunut. Melkein unohtuivat Slankan nautinnon ja slankaaminen, mutta aamulla sitä saatoin harrastaa ja nyt iltasella. Olen oppinut jopa pitämään Cappuccinostakin, ja se jos mikä on ihme. Enhän ole kahvin ystävä saati en sitä edes nauti. Mutta mitä ei tekisi omien linjojensa tähden, siis sitä voi vaikka sortua kahviinkin.

Dieettipäivä 271

Kaluston sohva edestä kuvattuna.

Sohvan sivusta, samanmoinen kuviointi myös selustassa.

Tätä sateista keskiviikkoa on rikastuttanut Naantali. Lähdimme jo melkein aamuvarhaisella matkaa, ei omalla vaan lainatulla autolla. Oma ei ole siittävän suuri sohvakaluston kuljettamiseen. Siis siinä oli sohva, kaksi karmituoli ja neljä tavallista tuolia. Sohva ja tuolit vietiin verhoiltaviksi. Alun perin omistamani kalusto palasi takaisin Pohjanmaalta, sillä se ei soveltunut uuteen sisustukseen ja lisäksi se ei ollut kunnolla verhoiltu. Eli nyt se saa uudet vaatteet ja se lähteen Leville, jonne sen olen sisarelleni luvannut.

Eli kun tuli harrastettua myös sosiaalista kanssakäymistä, joka onkin mitä sopivin ajantappamisen muoto sateisena päivän, niin kotiin palaaminen meni melko myöhäiseksi. Pitihän meidän palauttaa laina-automme ja hakea omamme takaisin lainan antajalta. Olimme Pomon (rouva Äitini) kanssa liikenteessä ja hän osoitti tällä matkallakin samankaltaista yletöntä allergiaansa kirpputoreilla vierailemista kohtaa, kuten siis hän tekee lähes aina ja yleisesti. Eli emme edes päätyneet ainoallekaan kirpparille, vaikka olimme käytännöllisesti samassa rakennuksessa polttoaineen täydennyksen tähden, kuin sijaitsee Turun suurin kirpputori. En viitsinyt kovasti vanhaa naista vastustaa, sillä mitä hyötyä siitä olisi ollut? Ei yhtikäs mitään, sillä hän olisi jököttänyt murjottaen autossa.

Muutoin, en ehtinyt edes yliopistolla käymään, niin tuntui olevan kiirettä kintuissamme. Eli matka oli siirtymistä kahden pisteen välillä, hiukkasen sosiaalista kanssakäymistä ja tavaran kuljetusta.

Mutta myös verhoilijamestarimme on aloittanut hoikistumisen. Ei suinkaan ole ollut lähtökohdistaan minäni kaltainen. Tosin hänelle oli viestini kiirinyt jo edeltä käsin, sillä lankomies oli kertonut ihmeellisen tarinan muutoksestani. Hän kun oli laittamassa liikenteeseen kaupunkijunaamme Naantalissa. Tietenkin neuvoin ja opastin mestaria. Olin siis mestarin mestari, ja mikäs on ollessa. Olihan selkänojanani Slanka-tuotteet ja hoikistamon tukiryhmä, mutta kaikki on melkoiselta osin tietenkin teamleaderimme Annen syytä. Oikeastaan kyllä asia voidaan lukea ansioksi, sillä niin se on minua suuresti hyödyttänyt.