Dieettipäivä 281

Tänään on vietetty päivä Rengon markkinoilla, jokavuotisella must-in -tapahtumassa. Se nyt on vaan yleistä rompetta ja rättiä ja kaikkea muuta markkinahulinaa. Ihmisiä kuin Vilkkilässä kissoja eli runsaamman puoleisesti. Tänään oli niin vaan ihmeellinen vierailu, että emme juurikaan tavanneet sukulaisiamme tai muita tuttavuuksia. Tosin rouva K oli paikalla Hämeenlinnan sydänyhdistyksen infopisteessä jakamassa tietoa meille sydänvammaisille ja samalla myymässä arpoja. Arpojen osto 20 euron summalla on minun vuotuinen kontribuutioni tuolle tärkeälle toiminnalla jota yhdistys tekee. Rouva K toimii siviilissä kardiologini sihteerinä. Eli tärkeä työ sekin. Muuten voitin ihan oikeata krääsää ja itselleni tarpeellisen vyönkin, housut kun ovat tulleet hivenen väljiksi jostain oudosta ja kummallisesta syystä. Olisiko slankaamisella jotakin tekemistä asian kanssa.

Entä mihin asioihin hurahdin tuossa tapahtumassa. Ensinnäkin olin kiinnostunut katsomaan neljän taitelijan yhteisnäyttelyä – vaatimatonta – joka oli pystytetty seurakuntakotiin. Kaksi taitelijaa sai armon silmissäni, eräs entinen oppilaani ja sitten kaveri, jonka nimi taisi olla Mikko Moisia. Häneltä oli pieniä kukkatauluja, todella herkkia ja hienostuneita. Yksinkertaisia yhden pienen kasvin kuvaamista, herkästi ja loistavalla taituruudella. Hänen teoksiaan voisin hyvinkin hankkia itselleni kotini koristukseksi ja mieleni virkistykseksi.

Tietenkin sorruin ostamaan, ja nyt tulo omakseni kesäinen olkihattu, sellainen oikea kunnan lierihattu, joka jopa suojaa kasvoja. Ei se tosin taida luonnonolkea olla, mutta sitä kuitenkin erinomaisesti muistuttavaa aihetta kuitenkin. Ja mansikoita, joita en syö, markkinarinkeli jota en myöskään syö. Onneksi saatoimme syöttää ne vieraille jotka iltapäivällä toivat terveiset Inarin porotilalta.

Vähän on päivää mahtunut intellektuelleja tekemisiä. Tietenkin olen pyrkinyt lukemaan mielenkiintoisia kirjoja. Tosin oli siellä Jaakon markkinoilla, Rengossa, käytettyjen kirjojen kaupustelijoita. Ainakin kaksi tai kolme erillistä yksikköä tarjosi alan palveluita. Vain yhdessä olisi ollut joitain mielenkiintoisia kirjoja, mutta standin hinnat olivat päätä huimaavia, todellakin aivan liioittelevia. Kuka maksaa useita kymmeniä euroja kirjasta, jonka saa tavallisesta divarista alle kympillä, kuten myös Huuto.netistä? No, minä en ainakaan ole aivan niin tärähtänyt, että moiseen sortuisin.

Olen muuten ottanut kantaa Slanka-tuotteiden puolesta sivustolla: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/kilot-kuriin/ ja odotan mielenkiinnolla lisäkysymyksiä, joihin ytitän parhaan kykyni mukaan vastailla tai sitten etsiä vastauksia mitä erilaisimmista lähteistä. Tervetuloa vaan kaikki ellien lukijat myös tännekin sivustalle!