Dieettipäivä 284

Ihan kuin itse olisin tuo orpo piru, kun en nyt vaan kuitenkaan ole.

Tänään yritin ja osin onnistuinkin. Eli tein sellaisen pienen fillarilenkin, mutta nyt tosin maksan laskua moisesta urheilemisesta urheilulla. 

Reitin pituus oli SportsTrackerin mielestä 12,7 kilometriä. Pyrin olemaan samanmielinen tuon tuloksen kanssa. Aikaa kului touhussa 40 minuuttia ja siten keskinopeudekseni tuli 18,7 kilometriä tunnissa.

Kaloreita kulutin Suunnon t6d:n mukaan 479 kilokaloria ja SportsTracker ilmoitti poismenneen kaikkiaan 639 kilokaloria. Olen Suunnon kanssa samanmielinen, ei pidä liioitella omia suorituksiaan.

Sykettäkin oli ja yllättäen keskisykkeeksi tuli 109 per minuutti. Enimmillään, siellä Harjun mäen vanhan tien jyrkässä nousussa, eli Lujabetonin kohdalla, tuli mittariin 156 sukettä per minuutti. Alimmillaan se oli lähdössä ja pisteli vain 58 sykettä minuutissa. Joka sekään ei ole kovin huono kun katsotaan suorittajaa.

Suuntä ilmoitti myös niitä itselleen ominaisia tunnuslukuja eli 28 minuuttia ajoin reippaasti ja 12 minuuttia meni kohtuullisesti. Eli se muu oli sitten yleistä jolkuttelua.

Entäs se maksu? Nyt on vasen olkapää. vasen puoli niskasta aivan kuin tulessa. Eli ajoasentoni rasitti liiaksi hartiaseutua ja se nyt tuskana maksetaan. Olen tietenkin ottanut kipulääkettä, mutta ei sitäkään voi ottaa määränsä enempää. Silti tuskat tuntuvat. Onneksi voin edes kirjoittaa, vaikka sekään ei suju kovin jouhevasti.

Muuten päivä on mennyt setä rekkakuskin kanssa Inarin matkaa suunniteltaessa. Kahdella autolla neljä ihmistä. Mitä energian kulutusta. Toisaalta jos menisimme yhdellä autolla, niin, että tavaratkin mahtuisivat, olisi otettava tila-auto ja se vie ihan saman polttoainetta kuin meidän molempien autot yhteensä.

Päivä on siis ollut tavanomainen ja tapahtumaköyhä. Eli noin suunnilleen samanmoinen kuin tsaari Nikolai II kirjoitti päiväkirjaansa helmikuun vallankumouksen päivänä,